Kyllä pojatkin osaavat olla ilkeitä ja tehdä koulusta helvetin. Niin tehtiin mun pojalleni alasasteella ensin se oli nimittelyä, haukkumista, harvoin mitää fyysistä. Aurinkoinen sosiaalinen poika muuttui, ei ollut enää oma itsensä. Kun kiusaaminen paljastui ja siihen puututtiin, niin seuraavaksi lapsi eristettiin. Kukaan ei leikkinyt välitunneilla pojan kanssa, kukaan ei sanonut hänelle sanaakaan. Kaikesta yhteisestä torjuttiin, ryhmätöihin kukaan ei halunnut mukaan, sama juttu jumppatunneilla. Ihan koko luokka, tytöt ja pojat olivat tässä mukana, ja lapseni tavaroita myös piiloteltiin. Poika saattoi etsiä esim. puoli tuntia kenkiään koululta, että pääsee kotiin. Kun pojalta kysyttiin kiusataanko häntä, vastaus oli aina ei. Ei tunnistanut eristämistä kiusaamiseksi. Kun luokan opettaja vaihtui sitten vitosella, häneltä meni pari viikkoa huomata homma, aiemmat opettajatkaan eivät olleet tätä nähneet. Tilanne parani ja lapsi muuttui taas omaksi itsekseen.
Yläasteen opettaja sanoi sitten pojastani, kun ei vanhoja kavereita tuolla koululla ollut, että poikani on hyvätapainen ja sosiaalinen poika, jolla on kavereita, ja pidetty kaveri. Eli lapsessa ei todellakaan ollut kiusaamiselle syytä.
Eli kyllä ne pojatkin voivat olla hirveitä - ja koko kiusaamis/eristämistilanne lähti yhdestä ainoasta pojasta ja muut vähitellen kaikki liittyivät samaan porukkaan peläten miten itselle käy, jos asettuu puolustamaan toista.
Onneksi lapsi tuntuu nyt yläasteen jälkeen olevan oma itsensä, ja on menossa lukioon. Itsetuntokin tuntuu olevan varsin kunnossa.
