Toivotontako?

[Villivadelma]

Minulla alkaa pikku hiljaa pinna palamaan tähän tilanteeseen..Eli olen 20 vuotias ja yhdessä miehen kanssa jolla on 4 vuotias tytär edellisestä suhteesta.Tyttö on meillä joka toinen viikonloppu ja muutenkin usein.

Ongelma on,että tyttö on ihan mahdoton!Ei tottele ketään eikä mitään,huutaa,riehuu,hyppii,ei syö kunnolla,mikään leikki ei kelpaa.Joskus harvoin rauhoittuu piirtämään tms..Isäänsä tottelee joskus kun oikein tiukasti komentaa,ja silloin tyttö alkaa itkeä ja isi ottaa heti syliin ja hyvittelee.Minun mielestä lapsi ei siihen kuole jos ei saa kaikkea periksi..Ja jos kieltää,niin alkaa läpsimään ja potkimaan.Huoh!Tyttö myös päästelee suustaan ihan mitä sattuu.Haukkuu aikuisia,valikoi että kuka saa lähteä hänen kanssaan ulos. (ei ole tässäkään koskaan annettu periksi).

Olen ihan neuvoton.Olen yrittänyt keksiä yhteistä kivaa puuhaa esim.kävimme retkellä metsässä (kiukutteli koko ajan),askartelua yms..Olen yrittänyt olla johdonmukainen ja selittää aina lapselle mksi joku asia on kielletty,kehunut kun joku asiaa on mennyt hienosti yms.. Mitä voisin tehdä toisin?Olen ihan toivoton!

Välillä minulla on kamala olo,kun tuntuu etten voi tuntea mitään muuta kuin inhoa tätä lasta kohtaan!En tietenkään oleta,että lapsen tulisi olla joku minun pikku kullannuppu ja olla koko ajan kiltisti.Mutta tältä lapselta puuttuu käytöstavat kokonaan.

Mieheni kanssa olen puhunut asiasta moneen kertaan ja hän on paljon tapojaan muuttanutkin,ei lelli tyttöä koko ajan ja on asettanut selvät rajat tiettyihin asioihin.Mutta tyttö saa niin helposti pienellä itkulla isin pään käännettyä.Raivostuttavaa! En tiedä miten äiti asettaa rajoja kotona,mutta meillä niistä ei ole hajuakaan..Ja tiedän myös sen,että lapselle on rankkaa kun isä ja äiti eroaa yms.Mutta se ei mielestäni riitä puolustukseksi tähän..

Huh,olipa helpottavaa purkaa tämä asia johonkin.Jos teillä on hyvin vinkkejä tai muita kannanottoja niin otan ne mielelläni vastaan!

 

[meillä]

aikalailla samatyyppinen tilanne..paitsi tuo mieheni 4v lapsi ei kiukuttele jatkuvasti ja osaa myös iloita sekä touhuta jo aikuisten kanssa..
mietin aina itse että tuo meidän etis reagoi tuolla kiukulla, syömättömyydellä ym.johonkin, ehkä hän ei aina tiedä paikkaansa 2 kodin välillä ja jos säännöt poikkeaa suurissa osin kummasakin kodissa..esim.meillä on säännöt, perusrytmi ym, joita taas äidin luona ei ole, äidin luona saa dyödä kun haluaa, meillä syödään ruoka-aikaan, ja jos menee pelleilyksi, poistetaan ruokatilanteesta, ja ei anneta kiukulla ja huudolla periksi, ja toiminut on..=) tietää kyllä että jos tekee mieli pelleillä, niin sitten joutuu poistumaan ruokailusta YKSIN..

äidillä saa juosta kengillä ympäri sohvia,meillä ei saa- alkuun tätä koitti, mutta tiukasti sitten komennettiin vaan, ja on oppinut kyllä.äidillä menee puolilta öin nukkumaan, ja nukkuu puoleen pvään, meillä mennään viim.21 nukkuun ja aamulla herätään samaan aikaan viim.että keretään leikkiä ja ulos ym..ja toimii nykyään tämäkin.
alkuun on aina näitä kiukkuja ym kun tulee meille, varmasti reagoi kun taas pitää olla eri tavalla kun äidillään, rankkaa vielä 4v lapselle, mutta sitten alkaa jo parin pvän päästä normalisoitua..itse haluttiin ehdottomasti että lapsi on vkon meillä vkon äidillään, niin kerkee kunnolla aina ns.kotiutua ennenkun taas vaihtaa paikkaa..näissä vkoloppu tapaamisissa kun tuli ongelma että just kun kerkes su sopeutua niin oli taas toiseen kotiin lähdön aika..pienelle lapselle nämä ovat isoja muutoksia!!

oletko sanonut miehellesi että olisiko aika kysellä äidiltä miten siellä käyttäytyy, vai onko uhmaa??tämäkin yleistä tässä iässä..
vai voisiko juurikin reagoida tähän muutokseen pelkästään? eihän tuommonen ihan luonnollista ole, ja kyllä lapsikin kärsii jos ei pysty olemaan onnellinen sekä nauttia pienistä asioista kuten retkeily ym..
meilläkin etis paljon kiinni isissään ja haluaa isin jakamattoman huomion, ja usein jopa hekee sitä rikkomalla jotain tm.jos ei sitä muuten saa, ja käyttäytyy isin kanssa kun iso vauva..miehelle olen perutellut että tuo lapsi ei opi ikinä mitään ,jos isi passaa, ja vaatiminen tuon ikäiseltä pieniin itsenäisiin suorotuksiin vahvistaa vain itsetuntoo, ja valmistelee lasta itsenäistymään..eli huomion hakuakin kannattaa rajoitta pikuusen sillä siitä voi tulla iso ongelma kun lapsi kasvaa, tai jos lapsi saa pienempiä sisaruksia!!tämäkin isin huomionhaku omalta osaltaan kertoo lapsen epävarmuudesta ja etsii paikkaansa sillä hetkellä..
en tiiä auttoko tää mitään sinun tilanteessa, mutta itse en enään keksi muuta kuin että muutokset aiheuttavat suuria reagointeja lapsessa, sekä näkyvät usein negatiivisina tunteina ja purkauksina, sillä lapsi itesekkin hämmentynyt tilanteista ja muutoksista..mutta voimia sinulle, koita jaksaa ymmärtää, ja puhu miehellesi, että selvitätte miksi lapsi on niin vihainen ja kiukkuaa koko ajan, se ei ole normaalia!!!

 

[Leija]

suunnilleen kaikki nelivuotiaat ovat hankalia. Kannattaa vaan miettiä millaista rytmiä teillä eletään ja missä asioissa voitte antaa periksi ja mitkä ovat ehdottoman tärkeitä juttuja teille aikuisille.

jaksamista!

 

[Villivadelma]

Kiitos Leija vastauksesta.Sain tuosta monta miettimisen aihetta.Keskustelin miehen kanssa ja kyselin,että onko typyllä äidin luona rutiinit ja rajat.Mies epäili asiaa kovasti,koska äiti on aina töissä.Muksu katselee videoita päivät pitkät.. Nyt pitkän keskustelun jälkeen päätimme,että meidänkin koti elämä saa muuttua.Eli kun tyttö on meillä,niin selvät rutiinit!On meillä aiemminkin ollut,mutta nyt vielä säännöllisemmät.Nyt vasta itsekkin uskalsin puhua kunnolla omista ajatuksista koskien tytön kasvatusta ja mies oli samaa mieltä kaikesta ja innostui heti! Eli tästä lähtien ajoissa nukkumaan,aamupala,ulos,ruoka leikit yms..Lapsi on luonteeltaan kovin levoton ja tekee varmasti hyvää saada kunnon rutiinit ja säännöt miten ollaan ja eletään..Ajattelimme myös ehdottaa tytön äidille,että jos tyttö olisi meillä vuoroviikoin.Nyt kun sen sanoit,niin se kuulostaa todella hyvältä idealta.Kiitos sulle vielä!