Toivotonta tämä elämä, oi voi!

Mies on sitä mieltä, että minun pitää lähteä lataamoon joksikin aikaa.

Kaikki lähti siitä, kun raskaus meni kesken.
Tänään asia muistutti taas itsestään, kun siivotessani kaappia, löysin kaapin perältä äitiyshousut. Kaikki fiilikset meni siinä ja mulle tuli hirveän paha mieli (taas).

Meille tuli sitten siinä riitaakin ja tiuskaisin 'no menen sitten tekemään itsarin, niin pääset minusta eroon!' en edes ajatellut mitä suustani päästin, kunhan sanoin mitä sylki suuhun toi.
Nyt mies on sitä mieltä, että olen sekopää ja laitokseen kuuluisin. :'(

Soittaakohan se kohta valkotakkiset noukkimaan minut täältä pois...

 

:hug:

 

:hug: saahan sitä nyt surra.... jaksamisia

 

:hug: jaksamisia kovasti.

 

Onpa ymmärtämätön mies, ihan kuin mun ex...Tottakai susta tuntuu pahalta! Ei kai tuon perustella laitokseen joudu, kun tuskin sitä tosissas sanoit

 

Meillä on käyty samoja keskusteluja lävitse. Rankkaa se on. Ja välillä on miettinyt itsekin oisko kuitenkin oma paikka siellä lataamossa.
Voimia sinulle!

 

Meillä on käyty samoja keskusteluja lävitse. Rankkaa se on. Ja välillä on miettinyt itsekin oisko kuitenkin oma paikka siellä lataamossa.
Voimia sinulle!

Mulla on välähdellyt erokin tässä päivän mittaa mielessä.
En jaksa enää tuon miehen kanssa. TUkenut hän kyllä on, mutta ilmeisesti hänelläkin on hiljakseen täyttynyt mitta tästä minun märehtimisestä.
Mitä se lataamo auttaa? Uudelleen se asia pulpahtaa pintaan, kun tulee joku aamullista vastaava tilanne eteen.

 

Niin, ehkäpä miehesikin suree eikä siksikään jaksa enää olla koko ajan sinun tukenasi kun omassakin surussa on työstämistä. Siksi siis ammattiapu taitaa olla ihan paikallaan.