Toivoisin mielipidettä: olenko liian tiukka kasvattaja?

[Turkilmas]

Esim. toissapäivänä poika otti yhden tyhjän limsapullon mukaansa kouluun ja kävi sillä ostamassa karkkia ---- jos siis tuo oli jotenkin rangaistava teko niin ihmettelen Liika kuri voi joskus olla jopa vahingollista ja lapsi voi alkaa kovinkin kapinoimaan. Toki kuri pitää olla, mutta joustaakin voi silloin tällöin vaikka karkkiasioissa ja kysehän oli vain nyt korkeintaa 40 sentistä.

No kun karkkipäivä on kerran viikossa ja tyhjän pullon vieminen on melkein sama kuin ottaisi ilman lupaa rahapussista rahaa. Ja tosiaan tuo toissapäiväinen oli kyllä kaikin puolin mahdoton, ei pelkästään tuossa tapauksessa.

 

[vieras]

Esim. toissapäivänä poika otti yhden tyhjän limsapullon mukaansa kouluun ja kävi sillä ostamassa karkkia ---- jos siis tuo oli jotenkin rangaistava teko niin ihmettelen Liika kuri voi joskus olla jopa vahingollista ja lapsi voi alkaa kovinkin kapinoimaan. Toki kuri pitää olla, mutta joustaakin voi silloin tällöin vaikka karkkiasioissa ja kysehän oli vain nyt korkeintaa 40 sentistä.

Mä olen myös lukenut sellaista lapsen psykologiasta, että vaikka on tiukat säännöt, niistä joistakin pienistä rikkeistä kannattaa joskus joustaa ja päästää vähemmällä. Moni luulisi, että sitten lapsi luulee voivansa aina päästä kuin koira veräjästä, mutta sillä on itse asiassa päinvastainen vaikutus. Lapsen kunnioitus vanhempien sääntöihin ei siis katoa vaikka joskus jokin rike jäisi vähemmälle rangaistukselle.

 

[Turkilmas]

Tänne on tullut tosi mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja, kiitos niistä :flower: .

Mun ehdoton heikko kohta on just tämä kasvattaminen ja vanhemmuus. Olen erittäin itsekriittinen ja epävarma kaikessa. Aloin kantamaan syyllisyyttä jo esikoisen raskausaikana, enkä ole oikeastaan koskaan voinut ajatella että olisin hyvä äiti. Tunnen olevani kaikkea muuta.

Mun oma lapsuus on ollut hirmuisen vaikea ja pelkään kuollakseni että aiheutan omille lapsilleni traumoja. Koitan niin hemmetisti olla hyvä vanhempi ja mitä enemmän yritän, sitä huonommaksi vanhemmaksi tunnen itseni kun tuntuu että kaikki menee mönkään.

Koitan järkeillä toki näitä asioita, mutta silti todella usein huomaan olevani aivan hukassa ja pahimmillaan mietin olenko edes lapsieni arvoinen. Mies on koittanut takoa järkeä päähäni, mutta valitettavasti tuloksetta.

Nuo edellämainitut varmasti kuultaa läpi musta, vaikka miten koitan niitä lapsiltani peittää. Esikoinen on fiksu poika ja hän takuulla tietää että olen epävarma. Ja aivan varmasti juuri siksi hän nyt kapinoikin (siis suurten muutosten lisäksi).

Rakastan poikiani aivan mielettömästi ja toivon niin hartaasti että he voisivat aikuisina todeta saaneensa onnellisen lapsuuden. Jotain sellaista jota itselläni ei ollut.

Pitäis tietty lopettaa vertailemasta itseään muihin äiteihin ja luottaa siihen että tietää mikä on omien lasten parhaaksi. Mutta aika ajoin kyseenalaistan kaiken, etenkin nyt kun poika kapinoi ja osaa kyllä erittäin hyvin myös heittää kommenttia mikä saa mut hämilleen.

Jep: vanhemmuus on se, missä tunnen olevani heikoimmillani ja herkimmilläni :ashamed:

 

[vieras]

Tänne on tullut tosi mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja, kiitos niistä :flower: .

Mun ehdoton heikko kohta on just tämä kasvattaminen ja vanhemmuus. Olen erittäin itsekriittinen ja epävarma kaikessa. Aloin kantamaan syyllisyyttä jo esikoisen raskausaikana, enkä ole oikeastaan koskaan voinut ajatella että olisin hyvä äiti. Tunnen olevani kaikkea muuta.

Mun oma lapsuus on ollut hirmuisen vaikea ja pelkään kuollakseni että aiheutan omille lapsilleni traumoja. Koitan niin hemmetisti olla hyvä vanhempi ja mitä enemmän yritän, sitä huonommaksi vanhemmaksi tunnen itseni kun tuntuu että kaikki menee mönkään.

Koitan järkeillä toki näitä asioita, mutta silti todella usein huomaan olevani aivan hukassa ja pahimmillaan mietin olenko edes lapsieni arvoinen. Mies on koittanut takoa järkeä päähäni, mutta valitettavasti tuloksetta.

Nuo edellämainitut varmasti kuultaa läpi musta, vaikka miten koitan niitä lapsiltani peittää. Esikoinen on fiksu poika ja hän takuulla tietää että olen epävarma. Ja aivan varmasti juuri siksi hän nyt kapinoikin (siis suurten muutosten lisäksi).

Rakastan poikiani aivan mielettömästi ja toivon niin hartaasti että he voisivat aikuisina todeta saaneensa onnellisen lapsuuden. Jotain sellaista jota itselläni ei ollut.

Pitäis tietty lopettaa vertailemasta itseään muihin äiteihin ja luottaa siihen että tietää mikä on omien lasten parhaaksi. Mutta aika ajoin kyseenalaistan kaiken, etenkin nyt kun poika kapinoi ja osaa kyllä erittäin hyvin myös heittää kommenttia mikä saa mut hämilleen.

Jep: vanhemmuus on se, missä tunnen olevani heikoimmillani ja herkimmilläni :ashamed:

Mäpä luulen että sä olet aivan harvinaisen hyvä äiti! Älä suotta vertaile. Tukea voi hakea ja neuvoja kuunnella, mutta sitten itse sun täytyy katsoa mikä teille ja mihinkin tilanteeseen sopii vai sopiiko ollenkaan.

Sitä vaan, että älä epäröi näyttää lapsillesi sitä, että olet vain ihminen. Teet virheitä ja olet joskus epävarma, mutta mitä sitten! Se saa sinut inhimilliseksi olennoksi lastesikin silmissä. Se kantaa pitkälle äidin ja lapsen suhteessa, myös myöhemmin, siis juurikin positiivsella tavalla.. Mun äiti ehkäpä oli hiukan sellainen ja siksi teini-iässäkin ja aikuisena koin aina, että voin puhua äidille (lähes) kaikesta, sellaisistakin asioista, joista moni ystäväni ei vanhemmilleen puhunut.

 

[Tanja]

Hei, rinta rottingille vaan Turkilmas! Samassa veneessä ja suossa tässä ollaan. Älä suotta ajattele olevasi epäonnistunut, sillä se ei todellakaan pidä paikkaansa. Sinä olet lapsillesi se kaikkien paras äiti, sillä sinä olet juuri heidän äiti eikä lapsesikaan muista tiedä. Ja sinä riität juuri noine kykyinesi heille aivan hyvin.

Ei tämä mukeloiden elämäntielle luotsaaminen mitään helppoa todellakaan ole ja oma riittämättömyys kieltämättä aika ajoin rupeaa syömään mutta parhaani yritän - niinkuin sinä ja moni muu - pesueeni kanssa ja se riittää. Toki on enemmän kuin tervetullutta saada ja kuulla kasvatusvinkkejä teiltä muilta ja niitä sovellankin omiini, mutta kuitenkin - myös silloin kun tuntuu siltä että metsään menee ja upeasti, kun oman jaksamisenikin kanssa olen helisemässä ja kaikkea muuta kuin "äiti ihana" - kaikesta huolimatta uskallan sanoa olevani omille lapsilleni juuri niin hyvä ja riittävä äiti kuin olen. Parhaani yritän. Tsempataan yhdessä!

 

[selkeät säännöt]

helposti voi antaa lapsensa tehdä mitä vaan,mutta se ei johda koskaan hyvään..varsinkin jos on muutenkin aktiivinen ja energinen poika,niin siinä ei enää energia juomia tarvita,mielummin limpparin ostaa silloin tällöin,säännölliset harrastukset ja sovitut säännöt,pitävät asiat raiteillaan,jos yhdestä kohtaa löysää,niin jostain muualta se alkaa lipsua...hyvä vanhempi olet ja kyllä ne asiat on kunnossa..,mulla ei vielä tuon ikäistä ole,mutta sukulaispoika vierailee säännöllisesti,ja on todella(adhd) energinen kaveri,hänen kohdallaan noudatetaan tiukkaa linjaa kasvatuksessa,ja niin on koulunkäyntikin ja kaikki muukin sujunut hyvin,on todella kiva,mutta hieman vilkas poika..

 

[Pesky Pixie]

Aloituspuheenvuoroon vastaan...

Harvinaisen viisas äiti-ihminen! Normaali kuri, normaali järki, mä en näe mitään syytä miksi pitäisi mitään tehdä toisin kuin sinä olet tuossa määrittänyt.

 

[vieras]

Meillä samat säännöt! Paitsi että petissä oltava jo kasilta illalla, muuten alkaa kamala iltavilli eikä aamulla jaksa nousta ylös.

 

[varma vai epävarma?]

jos olet parhaasi yrittänyt niin sitten olet hyvä äiti,ja lapset sinua rakastavat,ja teidän perheellä ei ole mitään hätää,itse en ole aina ollut hyvä äiti,ainakin itse niin ajattelen,mutta kyllä voin sen sanoa,että parhaani yritän ja antaisin mitä vaan siitä että tietäisin lapseni olevan onnellinen,mutta ei kai sitä voi muuten tietää kuin sydämmessään,epävarmuus ei aina ole huono asia,sillä onhan niitäkin ihmisiä jotka tekevät kaiken olettaen että "näin se tehdään",miettimättä lainkaan että "olikos tuo nyt varmasti se oikea ratkaisu,teinkö oikein?"mutta et sinä ainoa ole joka kokee epävarmuutta,itselläni on myös sosiaalisia paineita siitä miltä itse näyttää muiden edessä,että kyllä tässä saa miettiä aina ihan urakalla kaikkea..

 

[M Y R K K Y]

En ymmärrä miten noista saa liian tiukkoja sääntöjä,musta nuo on ihan itsestään selvyyksiä.
Suojaavat lasta.
Perusteita ihan.

Voisin lisätä tuohon vielä listan,mitkä koskee vielä vähän vanhempia lapsia.
Mut ihan hyvä että suojaat/välität lapsista.Musta outoo että joku sanois noita tiukoiksi säännöiksi....

 

[vieras]

No vaikeehan se on tuon ikäsen ymmärtää jos naapurustossa kaikki muut saa tehdä toisin. Ton limsapullo jutun oisin kyllä kattonut läpi sormien.. Ja kannattaa myös paljon kiinnittää huomiota jos lapsi tekee jotain hyvin ja oikeen et kehuu tarpeeksi (en väitä ettetkö näin tekisi). Ja neuvottelemalla,meillä on tuon ikäsellä viikkoraha systeemi käytössä,rahan saaminen edellyttää että sääntöjä on vko noudatettu,oma huone on siisti ja vie roskat ilman että tarvii pyytää.

 

[aivan liian lepsu]

täh. et todellakaan. mainitsemasi asia t itsestään selvyyksiä ja meilä vielä käytössä kymmeniä muita.
liian lepsu olet jos poikasi puhutteluun joutuu ja ostelee luvatta karkkia. ei ole kunnossa teillä perusasiat.

 

[kinuski]

Ihan normaaleilta rajoilta nuo mielestäni kuullosti. Ja kyllähän se riippuu lapsestakin, toisille voi vähän enemmän antaa siimaa, toisille on taas oltava tosi tiukkana. Meillä esikoinen kohta 9v, ja todella paljon ollut vaikeuksia ennen. Käytiin perheneuvolassa, hain jopa apua lastensuojelusta kun tuntui ettei omat voimavarat enää riitä, meillä on käynyt perhetyöntekijät yms, aivan turhaa kaikki, mitään apua ei mistään ollut. Sitten sain aivan mahtavan neuvon pojan opettajalta (poika erityisluokalla ylivilkkauden takia)
Eli rangaistuksia pitäis yrittää välttää mahdollisimman paljon, ja suosia positiivista palautetta. Aluksi olin ihan ihmeissään, että pakkohan sitä on huonosta käytöksestä rangaistus antaa, ja että eihän tollanen voi toimia, mutta ajan kanssa aloin tajuta pointin, ja nykyään meillä menee paremmin kuin koskaan.
Kyllä meilläkin saattaa viikkorahan menettää, jos oikeen överiks menee, mutta kotiarestia yms rangaistuksia pyritään välttämään viimeseen asti. Jos hölmöilee, niin asiasta keskustellaan, pojan täytyy ymmärtää mitä teki väärin ja miten olisi pitänyt toimia toisin. Hölmöilyt täytyy myös hyvittää. Nykyään poika itse kertoo tehneensä tyhmiä, pyytää anteeksi ja yhdessä mietitään miten voisi asian hyvittää. Poika on saanut paljon lisää itseluottamusta, ja koska tietää että hyvä käytös palkitaan, niin enemmän ja enemmän vaan yrittää olla luottamuksen arvoinen. Koulu on alkanut sujua myös aivan loistavasti, ja mä olen niin onnellinen että poika pääsi tähän luokkaan ja sai aivan mahtavan opettajan. Tottakai edelleen on välillä hankalia tilanteita, poika uhmaa ja mua kiristelee niin että karjun täyttä kurkkua, määrään pelikieltoja ja kotiaresteja, silloin tuo uhmaa vielä enemmän ja mua kiristelee taas lisää. Näitä tilanteita on onneksi nykyään harvoin, ja kun molemmat on rauhoittunut ne selvitetään ja mietitään vaihtoehtoja uudestaan.

 

[niina22]

. Tiedän että monet muut lapset saa ostaa energiajuomaa lähes milloin haluaa, :|

Mä en tiedä yhtään vanhempaa joka hyväksyy energiajuomien ostamisen 8-vuotiaalle
Omatkin lapset ovat niin nössöjä etteivät varmaan edes uskaltaisi juoda kun pitävät aikuisten juttuna...

kaupassa näkee tosi usein kun ihan pikku jätkät ostaa niitä juomia :/ ihan järkkyä,täyttä myrkkyä :x

 

[vieras]

yhteisymmärryksessä laaditte säännöt eikä niin että minä olen äiti ja minä sanon mitä sinä teet ja piste. ja kait jossain voit hiukan joskus joustaa.

 

[Turkilmas]

Ihania kommentteja! KIITOS kaikille vastanneille :heart: . Mä luulen että meilläkin vähän helpottaa tuo kapinointi kunhan päästään muuttamaan. Ja totta on, että tässä kaikessa hässäkässä on liian vähän jäänyt aikaa lapsille. Nyt sekin luontevasti korjaantuu kun poika on kesälomalla ja meillä on päivät aikaa tehdä kivoja juttuja.

Näiden kommenttien ansiosta aloin miettimään asioita. Nuo luettelemani säännöt on tosiaan pelkästään lapsen parhaaksi, ei kiusaksi laisinkaan. Kuten moni sanoi: itsestään selvyyksiä.

Ja ihan ehdottomasti mun pitää koittaa keskittyä niihin lukemattomiin hyviin puoliin pojassa. Niitä totisesti on, mutta valitettavasti vaikea vuosi on saanut keskittymään enimmäkseen siihen kapinointiin ja siitä selviämiseen.

Mietin myös että kaiketi semmoinen vanhempien luontainen auktoriteetti on kärsinyt pojan silmissä. Hän todennäköisesti tiedostaa miten pallo hukassa olen hänen kanssaan nyt. Aiemmin esikoinen on nimittäin ollut NIIN kiltti ja helppo lapsi. Tämä vuosi on ollut täydellisen erilainen pojan käytöksen osalta. Aiemminkin olen täällä(kin) sitä uumoillut, että pienelle pojalle on ollut liikaa muutoksia. Ensimmäinen todellinen uhma, mun vaikea raskaus, pikkuveljen syntymä, koulun aloittaminen ja nyt vielä muutto toiselle paikkakunnalle. Ei siis mikään ihme että hän kipuilee.

Nyt siis myös mun pitää unohtaa kaikki vanhat kommellukset ja sekä omani että poikani säheltäminen. Aloitetaan vähän kuin puhtaalta pöydältä ja keskityn taas siihen maailman kultaisimpaan pikkumieheen mitä tuo mun esikoinen onkin :heart: .

Mä olen kovin heikoilla kun tunnustan täällä miten hukassa olen ja miten kriittinen olen itselleni äitinä. Tuntuu erittäin vaikealta puhua näistä asioista, mutta toisaalta helpottaa kovin lukea teidän kommentteja. Iso kiitos, ettei tullut pahemmin puukotuksia. Ne kun tässä tapauksessa totisesti osuu ja uppoaa.

 

[Kovajänis]

Toi on ihan samaa kuin meillä sääntöjen kanssa, paitsi aikaisemmin meillä on kotiintuloajat (koulupäivinä 18:00 ja muulloin 19:00). Et yhtään liian tiukka, vaan rakastavat säännöt, en näe noissa mitään mikä vahingoittaisi lasta

 

[täh]

No meillä lapsi on vanhempi eikä taida edes tietää että mitä energiajuomat on, itsekään en ole koskaan juonut.
ihmetouhua, minusta. 8.-vuotiaat elävät kuin ilkeät teinit, tekevät pahuuksia, ja äiti pitää itseään ankarana.

 

[Turkilmas]

No meillä lapsi on vanhempi eikä taida edes tietää että mitä energiajuomat on, itsekään en ole koskaan juonut.
ihmetouhua, minusta. 8.-vuotiaat elävät kuin ilkeät teinit, tekevät pahuuksia, ja äiti pitää itseään ankarana.

8-vuotias ottaa kovasti mallia muista. Ja jos muut saa tehdä mitä lystää, niin on aika selvä että 8-vuotias kapinoi.

Jos taas muut lapset ympärillä saa tehdä mitä lystää ja ovat silti täysin normaaleista perheistä, niin kieltämättä ainakin minä alan miettimään olenko sittenkin liian tiukka.

Ei tunnu kivalta komentaa lapsi ensimmäisten joukossa sisälle, pakottaa lapsi pitämään kypärää kun muut menevät ilman, kieltää energiajuomat kun ne on muiden muksujen lempijuomia, kieltää oma lapsi pyöräilemästä parkkipaikalla kun se on muut lapset kiertää pyörillään parkkiksella päivä toisensa perään... lista on loputon. Mutta siis pääpiirteittäin: meidän lasta kielletään, muiden ei.

 

[hiirimatto]

Täsmälleen samoja sääntöjä noudattaa meidän 10 v. Minusta et ole liian tiukka.

 

[mommakka]

no mie olen sitten vissiin ihan kauhee äiti. limppareita en osta kun kerran vuodessa kun en juurikaan juo ja lapsille en ala erikseen ostaa. eri asia jos saavat jostain omaa rahaa.
energiaa ovat juoneet luvan kanssa.karkkipv on yleensä se la tai jos on muuten erikoinen pv niin aikastetaan/siirretään (synttärit/juhlapv). kypärät on kyllä päässä ja kahvista ne ei tykkää muuten vaan.
noistakin huolimatta lapseni on mun maailma mulle omalla tavallani ja tekisin kaikkeni jotta on hyvä olla

 

[täh]

No meillä lapsi on vanhempi eikä taida edes tietää että mitä energiajuomat on, itsekään en ole koskaan juonut.
ihmetouhua, minusta. 8.-vuotiaat elävät kuin ilkeät teinit, tekevät pahuuksia, ja äiti pitää itseään ankarana.

8-vuotias ottaa kovasti mallia muista. Ja jos muut saa tehdä mitä lystää, niin on aika selvä että 8-vuotias kapinoi.

Jos taas muut lapset ympärillä saa tehdä mitä lystää ja ovat silti täysin normaaleista perheistä, niin kieltämättä ainakin minä alan miettimään olenko sittenkin liian tiukka.

Ei tunnu kivalta komentaa lapsi ensimmäisten joukossa sisälle, pakottaa lapsi pitämään kypärää kun muut menevät ilman, kieltää energiajuomat kun ne on muiden muksujen lempijuomia, kieltää oma lapsi pyöräilemästä parkkipaikalla kun se on muut lapset kiertää pyörillään parkkiksella päivä toisensa perään... lista on loputon. Mutta siis pääpiirteittäin: meidän lasta kielletään, muiden ei.

No ihmetouhua nykylasten touhut. en ymmärrä. Itse leikin alle 12 nukeilla, nykyään ollaan alakoulussa lähestulkoon pissiksia. Meidän koululainen onkin porukoista ulkona, ei minusta diskot ole pikkulapsille, muta ilmeisesti muiden mielestä on. Mitä tekevät 12 vuotiaana ? onko silloin viinapullo kourassa?

 

[Turkilmas]

No meillä lapsi on vanhempi eikä taida edes tietää että mitä energiajuomat on, itsekään en ole koskaan juonut.
ihmetouhua, minusta. 8.-vuotiaat elävät kuin ilkeät teinit, tekevät pahuuksia, ja äiti pitää itseään ankarana.

8-vuotias ottaa kovasti mallia muista. Ja jos muut saa tehdä mitä lystää, niin on aika selvä että 8-vuotias kapinoi.

Jos taas muut lapset ympärillä saa tehdä mitä lystää ja ovat silti täysin normaaleista perheistä, niin kieltämättä ainakin minä alan miettimään olenko sittenkin liian tiukka.

Ei tunnu kivalta komentaa lapsi ensimmäisten joukossa sisälle, pakottaa lapsi pitämään kypärää kun muut menevät ilman, kieltää energiajuomat kun ne on muiden muksujen lempijuomia, kieltää oma lapsi pyöräilemästä parkkipaikalla kun se on muut lapset kiertää pyörillään parkkiksella päivä toisensa perään... lista on loputon. Mutta siis pääpiirteittäin: meidän lasta kielletään, muiden ei.

No ihmetouhua nykylasten touhut. en ymmärrä. Itse leikin alle 12 nukeilla, nykyään ollaan alakoulussa lähestulkoon pissiksia. Meidän koululainen onkin porukoista ulkona, ei minusta diskot ole pikkulapsille, muta ilmeisesti muiden mielestä on. Mitä tekevät 12 vuotiaana ? onko silloin viinapullo kourassa?

Niinpä. Ja just tuota vastaan mäkin kamppailen. Koitan muistuttaa pojalle että hän tosiaan on vain 8-vuotias. Ja olen kyllä jatkossakin tiukkana noiden sääntöjen kanssa, nyt sain vielä varmistuksen täältä etten todellakaan ole liian ankara .

Muoks: paitsi että mun puolesta poika saa kyllä mennä noihin koulun järjestämiin limudiskoihin. Aikarajoituksella tietenkin. Mä kun itse niin paljon tykkäsin niistä pienenä. Oli niin kiva tanssia ja ostaa se popparipussi ja limu

 

[mie]

Jos taas muut lapset ympärillä saa tehdä mitä lystää ja ovat silti täysin normaaleista perheistä, niin kieltämättä ainakin minä alan miettimään olenko sittenkin liian tiukka.

Ei tunnu kivalta komentaa lapsi ensimmäisten joukossa sisälle, pakottaa lapsi pitämään kypärää kun muut menevät ilman, kieltää energiajuomat kun ne on muiden muksujen lempijuomia, kieltää oma lapsi pyöräilemästä parkkipaikalla kun se on muut lapset kiertää pyörillään parkkiksella päivä toisensa perään... lista on loputon. Mutta siis pääpiirteittäin: meidän lasta kielletään, muiden ei.

Normaaleja ja normaaleja perheitä... Mun mielestä noi muut ei välitä lapsistaan, sinä välität. Sen voit myös lapsellesi sanoa. "Meillä on nämä säännöt, koska välitän sinusta ja haluan suojella sinua ja tiedän mikä on sinun parhaaksesi." Jos muilla on kovin erilaiset säännöt kuin oman perheen, niin silloin ehkä kannattaisi tosiaan rajoittaa sitä leikkimistä näiden muiden kanssa. Noh, teillä tuo ongelma nyt poistuu, kun vaihdatte paikkakuntaa. Missäpäin Turkua muuten asustelette, onko itäisellä suunnalla?

 

[täh]

minusta ihan teinimeininkiä karata koulusta pyörällä kauppaan, ei 8v pikkulapsen touhuja. Ja kaikki palstalla ihastelevat että onpa teillä hyvät säännöt.ja hyvä kasvattaja.

Millaista sitten muilla on jos sinua ihaillaan? Minusta jos lapsi tekee noin noin pienenä on ihan hulttio. ja täysin vastuuton olet. Mietit vain että haluat olla kiva äiti ja "ei ole kiva kieltää" ja kunhan pojalla kivaa ja saa olla kuten muut. Ihmetouhua.