Toiveissa vauva 2021

Moikka!

Oon uus täällä piinailijoissa, ollaan toukokuun lopussa jätetty pillerit pois ja tässä välin tullu kahdet menkat. Nyt kuitenkin kp 35/31-32 ja tämmönen tuli äsken iltapissasta


Joko uskaltaa edes pientä toivoa pitää yllä vai näenkö harhoja? Parin päivän päästä ajattelin uuden tehdä.

Jeeelp
Tässä näen kyllä viivan, toivottavasti vahvistuu! :)
 
  • Rakkaus
Reactions: Haavekuvia
Moi, mä liityn kans nyt tähän joukkoon, terve vaan! Yhden lapsen 35-vuotias äiti täällä siis hei. Tarkoituksena on ollut, että jäädään yksilapsiseksi perheeksi, mutta nyt tässä kuussa kävi niin, että tuli harrastettua pari kertaa seksiä viime viikolla ovulaation aikoihin ilman suojausta. Ja kumpaakaan meistä ei miehen kanssa oikeestaan haitannut se (muutoinhan olisi varmasti ehkäisystä huolehdittu, mitä ei siis tehty ). Samalla huomasin, et mähän oikeestaan haluaisin saada toisen lapsen. Hullua. Ihan totaalihullua. Apua! Nyt sit tässä kuumeinen yrittää tulkita kehoaan ja muistella, että miten sen ensimmäisen kanssa nyt menikään ja et onkohan mulla sellainen olo, et tärppäs vai ei jne. Olevinaan muka hirveesti jo raskausoireita, vaikkei siis vielä ole voinut edes kiinnittyä :ROFLMAO:
 
Tuohon kp1 ja tiputtelu asiaan siis myös se et joskus harvoin mulla tulee ennen sitä kp1 jotain vaaleampaa punaista kuppiin. Mut lasken kp1 kun se on oikeasti punaista. Mut ensimmäinen päivä on todella niukkaa tiputtelua ja kp2 sit "hanat auki".
 
  • Tykkää
Reactions: minttuni
Moi, mä liityn kans nyt tähän joukkoon, terve vaan! Yhden lapsen 35-vuotias äiti täällä siis hei. Tarkoituksena on ollut, että jäädään yksilapsiseksi perheeksi, mutta nyt tässä kuussa kävi niin, että tuli harrastettua pari kertaa seksiä viime viikolla ovulaation aikoihin ilman suojausta. Ja kumpaakaan meistä ei miehen kanssa oikeestaan haitannut se (muutoinhan olisi varmasti ehkäisystä huolehdittu, mitä ei siis tehty ). Samalla huomasin, et mähän oikeestaan haluaisin saada toisen lapsen. Hullua. Ihan totaalihullua. Apua! Nyt sit tässä kuumeinen yrittää tulkita kehoaan ja muistella, että miten sen ensimmäisen kanssa nyt menikään ja et onkohan mulla sellainen olo, et tärppäs vai ei jne. Olevinaan muka hirveesti jo raskausoireita, vaikkei siis vielä ole voinut edes kiinnittyä :ROFLMAO:
Tervetuloa, toivotaan, että hyvin kävisi! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Ingaliini
Tuohon kp1 ja tiputtelu asiaan siis myös se et joskus harvoin mulla tulee ennen sitä kp1 jotain vaaleampaa punaista kuppiin. Mut lasken kp1 kun se on oikeasti punaista. Mut ensimmäinen päivä on todella niukkaa tiputtelua ja kp2 sit "hanat auki".
Minulla tosiaan tiputtelee muutamiakin päiviä, ehkä siksi se kunnon vuoto lasketaan. Ja toisaalta se kunnon vuotokin eka päivänä niukkaa, mutta kuitenkin ihan selkeästi kunnon vuotoa, toinen päivä runsaampaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Tiukuna
Mä olen myös ihmetellyt, miten jotkut tulee yhdestä kerrasta raskaaksi ja vielä ehkäisyn läpi. Vaikka meilläkin kaikki tutkimukset tehty ja kaikki ok, niin mitään ei tunnu tapahtuvan. Nyt jo yli 1.5vuotta yritystä takana. :/ Toiveet oli jo korkealla, kun tehtiin munatorvien aukiolo ja moni tullut sen jälkeen raskaaksi.
Tää nyt on vähän mutua, mutta oman kokemuksen mukaan stressillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Sitä ei oikein meinaisi uskoa kuinka paljon stressihormonit jumittaa kehoa oli kyse sitten raskautumisesta, laihduttamisesta tms. Muttajännä juttu kyllä, miten sitä koko nuoruuden pelkäsi raskaaksi tuloa, oli tuplatriplaehkäisyt ja silti oli muutamia säikähdyksiä, ja nyt sitten joutuu kellon kanssa yrittämään. :/ ironista.
 
Tuntuu ihmeelliseltä ajatukselta, et meillekin tulisi vielä vauva. <3 Pikkuhiljaa mieli alkaa tottua siihen. Ja tuttu hyvä mieli hiipiä kehoon. Jännittää ajatella, että alle kuukauden päästä pitää jo ehkä tehdä testi. Meillä oli perhe täynnä, ja tämä asia on uusi ja arka. Ekaa kertaa mulla ei ollut vauvakuumetta enää. Tuntuu hassulta kirjoitella tänne. Mutta kiva että täällä on muitakin. :)
 
Tää nyt on vähän mutua, mutta oman kokemuksen mukaan stressillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Sitä ei oikein meinaisi uskoa kuinka paljon stressihormonit jumittaa kehoa oli kyse sitten raskautumisesta, laihduttamisesta tms. Muttajännä juttu kyllä, miten sitä koko nuoruuden pelkäsi raskaaksi tuloa, oli tuplatriplaehkäisyt ja silti oli muutamia säikähdyksiä, ja nyt sitten joutuu kellon kanssa yrittämään. :/ ironista.
Niin ja onnea kaikille plussanneille! ^_^
Täällä kävi vähän köpelösti nimittäin olin onnistunut laskemaan ovulaatiopäivän väärin ja pupuilut sattuivat muutamaa päivää oviksen jälkeen. D'oh! Alkaa tuntua käytännön darwinismilta tää miun touhuilu. XD
 
  • Tykkää
Reactions: Kissanminttu5
Tää nyt on vähän mutua, mutta oman kokemuksen mukaan stressillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Sitä ei oikein meinaisi uskoa kuinka paljon stressihormonit jumittaa kehoa oli kyse sitten raskautumisesta, laihduttamisesta tms. Muttajännä juttu kyllä, miten sitä koko nuoruuden pelkäsi raskaaksi tuloa, oli tuplatriplaehkäisyt ja silti oli muutamia säikähdyksiä, ja nyt sitten joutuu kellon kanssa yrittämään. :/ ironista.
Voi kun täällä ei ole sitä tavallista sydän-hymiötä. <3 Kunpa ei sinun eikä muidenkaan tarvitsisi enää kauan yrittää. Se kipu ja tuska on ihan raastava, kun syli on tyhjä. Minä myös mietin stressin vaikutusta omalla tahollani. Vaikuttaako tämä vauvan kuolema raskautumiseen, ja mietin myös sitä, jos raskaus alkaisi, olisiko siitä haittaa sikiölle. Kun ei voi tietää. Yksi ystävä sanoi, että kroppa raskautuu kun se on siihen valmis. Tietysti puhun nyt tästä meidän surustamme, en raskautumisesta yleensä. Varmasti stressi siihenkin vaikuttaa, mutta on ihan mahdotonta olla stressaamatta, jos pitkään on jo yrittänyt.

Meillä on ollut aina aiemmin hurjan tiivistä yrittämistä ja raskaudet alkaneet helposti. Nyt on eri ajatukset kaiken suhteen. Tulee jos on tullakseen, eikä ole mitenkään sanottua että tällä kertaa edes kroppa ottaisi raskauden vastaan helposti. Paljon tsemppiä ja jaksamista yritykseen! Kyllä se vielä palkitaan. <3
 
Niin ja onnea kaikille plussanneille! ^_^
Täällä kävi vähän köpelösti nimittäin olin onnistunut laskemaan ovulaatiopäivän väärin ja pupuilut sattuivat muutamaa päivää oviksen jälkeen. D'oh! Alkaa tuntua käytännön darwinismilta tää miun touhuilu. XD
Eipä niistä oviksista aina tiedä. Mä en ole koskaan tikuttanut, ja aina ollaan oltu menkkojen päättymisen jälkeen aktiivisempia kuin loppukierrosta. Toki jos ei ole tikuttanut, ei voi tietää. ':D
 
  • Tykkää
Reactions: minttuni ja Bb-8
Mulla myös n. kuukausi sitten ollut keskenmeno. Olin viikossa 12 menossa (esikoista odotin), mutta sikiön kehitys päättynyt viikolla 7. Vaikka silloin olin surullinen ja itkin, oli mieli kuitenkin suht positiivinen ja ajattelin että oli tarkoitettu näin. Nyt viime päivät ollu rankkoja, itkettänyt paljon enkä oikein tiedä mikä tää tunne on.. Meillä meni 8 kk ennen kuin raskaus alkoi, ja pelottaa ihan kauheesti enkä tiedä miten jaksan, jos nyt menis yhtä kauan tai kauemmin :'( Kävi kontrolliultrassa muutama pv lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen, ja siellä todettiin että kohtu on tyhjentynyt ja hänen mukaan saa alkaa yrittää heti kun siltä tuntuu. Nyt sit jännitetään että alkaako menkat vai ei ja jossei ala niin onko se raskauden vai jonkun muun takia.. Onko tiedossa onko täällä jotain keskenmeno vertaistukiryhmiä? Tuntuu siltä että pitäis saada avauduttua jollekin
Voi, halaukset molemmille. <3 Mä olen myös kokenut keskenmenon, ja sen jälkeen oli kyllä aivan turta ja kamala olo. Raskaus oli silloin vasta melko alussa (viikolla 7), mutta koin ettei siihen auttanut mikään muu kuin uusi raskaus. Ja silti asia oli kipeä vielä pitkään esikoisen vauvavuoden aikanakin. Ajattelin niin, että kun piti mennä kesken, niin parempi että meni heti, ja kun uusi raskaus eteni ja lapsi syntyi, lohdutti myös se, ettei häntä olisi ollut, ellei raskaus olisi keskeytynyt. Mutta oli kyllä ihan kamala paikka silloin. Vielä kun ekaa kertaa oli raskaana, ja syli aivan tyhjä. Nyt on isommista lapsista ollut iso lohtu ja ilo.
 
Voi kun täällä ei ole sitä tavallista sydän-hymiötä. <3 Kunpa ei sinun eikä muidenkaan tarvitsisi enää kauan yrittää. Se kipu ja tuska on ihan raastava, kun syli on tyhjä. Minä myös mietin stressin vaikutusta omalla tahollani. Vaikuttaako tämä vauvan kuolema raskautumiseen, ja mietin myös sitä, jos raskaus alkaisi, olisiko siitä haittaa sikiölle. Kun ei voi tietää. Yksi ystävä sanoi, että kroppa raskautuu kun se on siihen valmis. Tietysti puhun nyt tästä meidän surustamme, en raskautumisesta yleensä. Varmasti stressi siihenkin vaikuttaa, mutta on ihan mahdotonta olla stressaamatta, jos pitkään on jo yrittänyt.

Meillä on ollut aina aiemmin hurjan tiivistä yrittämistä ja raskaudet alkaneet helposti. Nyt on eri ajatukset kaiken suhteen. Tulee jos on tullakseen, eikä ole mitenkään sanottua että tällä kertaa edes kroppa ottaisi raskauden vastaan helposti. Paljon tsemppiä ja jaksamista yritykseen! Kyllä se vielä palkitaan. <3
Niin meilläkin oli pitkä tauko tuon edellisen kohdunulkoisen (jotenkin syrjivä termi miusta, menetin lapsen=keskenmeno + menetin munasarjan siihen päälle ja se on "vaan" kohdunulkoinen) jälkeen, ihan vaan kun ei pää eikä kroppa olleet vähään aikaan valmiita uuteen yritykseen. Siinä oli kipua kerŕakseen, varsinkin kun oli jo toinen kohdunulkoinen. Eikä olisi varmasti raskautuminen onnistunutkaan, oli hormonit sekaisin useamman kuukauden, pelkäsin jo että alkaa kohta parta kasvaa. En minäkään liikaa stressaa, tai ainakin yritän ottaa rennosti, onhan minulla jo kaksi ihanaa lasta ja hekin riittävät kyllä. Vauvakuume ja tyhjän sylin syndrooma ovat vain eri mieltä. Kamala tunne kun vatsasta oikein kouraisee kun näkee vastasyntyneitä/ taaperoita tai ystävien masukuvia somesta. Kauheinta on se kateus mitä ei oikein haluaisi myöntää. Kolmas siunaantuu jos näin on tarkoitettu, itse uskon näin. Ja toivon sinulle ja muillekin onnea ja napakkaa plussatuulta. <3 Tai hitto vaikka taifuunia, valmiina oltaisiin koko perhe :)
 
Voi, halaukset molemmille. <3 Mä olen myös kokenut keskenmenon, ja sen jälkeen oli kyllä aivan turta ja kamala olo. Raskaus oli silloin vasta melko alussa (viikolla 7), mutta koin ettei siihen auttanut mikään muu kuin uusi raskaus. Ja silti asia oli kipeä vielä pitkään esikoisen vauvavuoden aikanakin. Ajattelin niin, että kun piti mennä kesken, niin parempi että meni heti, ja kun uusi raskaus eteni ja lapsi syntyi, lohdutti myös se, ettei häntä olisi ollut, ellei raskaus olisi keskeytynyt. Mutta oli kyllä ihan kamala paikka silloin. Vielä kun ekaa kertaa oli raskaana, ja syli aivan tyhjä. Nyt on isommista lapsista ollut iso lohtu ja ilo.
Kyllä, juurikin näin! ❤ Musta kans tuntuu, että uusi raskaus olis jonkin näköinen lohtu, mutta samalla uus raskaus pelottaa pirusti :( Sulla on ihania ajatuksia, ja tuntuu että ymmärrät mitä käyn läpi nyt. Just se tyhjyys ja kamala olo on ihan hirveää. Tää vauva oli niin tervetullut ja toivottu ❤ Se ei helpota asiaa että hyvä ystäväni on nyt raskaana, ja tiedostan koko ajan millä viikolla itse olisin menossa. On tosi ristiriitaiset fiilikset, koska on maailman onnellisin heidän puolesta eikä se ole millään tavalla multa pois, mutta silti mun sisällä on katkeruutta josta en millään pääse eroon..:confused:
 
Suuren suuri halaus kaikille teille jotka ootte keskenmenoja kokeneet ❤ Voin vaan kuvitella kuinka raskasta se on, kun pelkkä ajatus ja pelko siitä riipii.
Hyvä että voitte puhua asiasta ja saatte toisilta saman kokeneilta vertaistukea. Toivon teille kaikille mahdollisimman pian uuden raskauden joka menisi loppuun saakka hyvin ❤

@Töppönen_ niin hienosti vahvistunut, vahvasti vaikutat olevan raskaana! :love:

Omaa napaa: en ymmärrä miten kroppa voi niin vahvasti tuottaa oireita ihan perus kierrossakin.. välillä olin lähes varma jo tärpistä, kaikki oireet ollut niin vahvasti läsnä ja testeihinkin jotain tosiaan muutama päivä sitten piirtyi, mutta tais olla sitten vain viivanpaikkoja. Rinnat on ihan tosi kipeät edelleen ja etova olo on vahva.. mutta myös selvät menkkaoireet päällä. Harmittaa vaan kun nykyään hormonit aiheuttaa tätä pahoinvointia ja kaikkee.
Tuossa äsken vielä ennen sänkyyn tuloa kävin veskissä ja verta tuli pyyhkiessä joten huomenna oletettavasti kp1. Näin ollen myös kierto jäi 25 päivän pituiseksi, ovis tuli myös aikaisin, ehkä geleen ja macan ansiosta.. Luteaalivaihe tais jäädä 12 päivän pituseksi, eikös se oo kuitenkin ihan ok?
Oon ihan tyytyväinen että menkat alkoi nyt kun oli alkaakseen, koska ollaan miehen kans kahdestaan lähdössä reissuun loppuviikosta ja siellä tiedossa eräilyä, paljon liikkumista luonnossa, niin ei ainakaan pahimmat vuotopäivät osu sinne :) ja tästä alkaakin sitten YK 3. Hyvillä mielin vaikka pettymys iskikin. Heti sitä kuitenkin loi uuden toivon uuteen kiertoon ja kirjotin heti kaupplistaan greippimehun ja Lifestä pitäis mennä hakemaan geleet kun ne on loppu.

Huomiselle (tiistaille) mulle saisi päivittää kp 1/25 (mennään nyt tolla kierrolla, kun kroppa ja kierto näköjään kierukan poiston jälkeen vielä hakenut omaa uraansa) ja saa poistaa piinalistalta.
Iso kiitos muutes teille jotka jaksatte päivitellä listaa ❤
 
Viimeksi muokattu:
Mulla huomenna kp 12 ilmeisesti, jos ne kierukan poiston jälkeen tulleet vuodot oli oikeesti menkat. Tänään illasta vihlonut lantion seudulle, enemmän vasemmalle puolelle, katsotaan mitä tässä tapahtuu. Kierron pituudestahan mulla ei oo mitään hajua. Lähes joka päivä on pupuiltu, ei oo mitään ongelmaa houkutella miestä hommiin :D Jännittelen loppukiertoa, tuleeko niitä menkkoja ja jos tulee niin miten pitkä kierto on.

Tsemppiä kaikille yritykseen ja onnea plussanneille! :)
 
Heippa!
Mahtaako kukaan enää minua muistaakaan.
Minulta voi ottaa plussan pois, taas.

Viikko sitten maanantaina minulla oli viikkoja 9+0 kun menin varhaisultraan. Kohdusta löytyi päivälleen oikean kokoinen ja jo vauvan näköinen sikiö. Oli pää, kädet ja pikkuiset jalatkin, mutta ei sykettä.
Siitä alkoi elämäni surkein viikko ja yhä jatkuu.
Nimittäin keskiviikkona oli naistentautienpolille aika, missä sain esilääkkeen ja cytotecit mukaan seuraavana päivänä otettavaksi.
Vuoto alkoi hienosti cytoilla, oli todella runsasta, mutta hiipui iltaan mennessä.
Lauantaina aamuyöstä nousi korkea kuume ja olen ollut sairaalassa siitä asti.
Antibiootit on menneet suonensisäisesti koko ajan, silti tulehdusarvot nousi pilviin. Sunnuntaina kaavittiin nukutuksessa.
Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä että pääsen tänään kotiin.

Tänään on omalle lääkärille soittoaika, sovitaan verikokeet joilla vähän selvitellään näkyykö syitä tapahtuneelle.

Me yritetään vielä kerran, mutta jos saadaan kolmas keskenmeno putkeen ja etenkin kolmas komplikoitunut keskenmeno, meidän on aika todeta että lapsiluku on täynnä.

Mieli on raskas, mutta kaavinta vei onneksi kaikki kivut, raskausoireet ja vuodon kerralla pois.
 
Minulla kävi tässä kierrossa niin, että ilmoittauduin hoitoihin kun vuoto alko. No eihän se kunnon vuoto alkanutkaan. Onnistui toki kaikki aikataulut muuttaa, kun ovikseen oli aikaa. Ovulaation induktio ja inssi meillä siis. Miten sulla vaikuttaa se, että kierto lasketaankin alkaneeksi myöhemmin? Osuuko päivät huonoille päiville vai miten? :/
Flo näyttää ovista nyt päivälle että siirto ei onnistu, mutta sen näkee sit mille päivälle plussa tulee.

@Jjenn täällä yksi joka tullut pillereistä huolimatta raskaaksi, toinen raskaus nopeasti pillereiden lopettamisen jälkeen.
Pillerit söin joka ikisen ja ajallaan.
Mutta nyt nykyisen kanssa lapsettomuushoitojen kautta pas murunen, ja toinen nyt "suunnitteilla". Tai siis neljäs :D että laidasta laitaan heitellään.
 
Heippa!
Mahtaako kukaan enää minua muistaakaan.
Minulta voi ottaa plussan pois, taas.

Viikko sitten maanantaina minulla oli viikkoja 9+0 kun menin varhaisultraan. Kohdusta löytyi päivälleen oikean kokoinen ja jo vauvan näköinen sikiö. Oli pää, kädet ja pikkuiset jalatkin, mutta ei sykettä.
Siitä alkoi elämäni surkein viikko ja yhä jatkuu.
Nimittäin keskiviikkona oli naistentautienpolille aika, missä sain esilääkkeen ja cytotecit mukaan seuraavana päivänä otettavaksi.
Vuoto alkoi hienosti cytoilla, oli todella runsasta, mutta hiipui iltaan mennessä.
Lauantaina aamuyöstä nousi korkea kuume ja olen ollut sairaalassa siitä asti.
Antibiootit on menneet suonensisäisesti koko ajan, silti tulehdusarvot nousi pilviin. Sunnuntaina kaavittiin nukutuksessa.
Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä että pääsen tänään kotiin.

Tänään on omalle lääkärille soittoaika, sovitaan verikokeet joilla vähän selvitellään näkyykö syitä tapahtuneelle.

Me yritetään vielä kerran, mutta jos saadaan kolmas keskenmeno putkeen ja etenkin kolmas komplikoitunut keskenmeno, meidän on aika todeta että lapsiluku on täynnä.

Mieli on raskas, mutta kaavinta vei onneksi kaikki kivut, raskausoireet ja vuodon kerralla pois.
Voi kamala sentään :( jaksamisia sinne <3
 
Heippa!
Mahtaako kukaan enää minua muistaakaan.
Minulta voi ottaa plussan pois, taas.

Viikko sitten maanantaina minulla oli viikkoja 9+0 kun menin varhaisultraan. Kohdusta löytyi päivälleen oikean kokoinen ja jo vauvan näköinen sikiö. Oli pää, kädet ja pikkuiset jalatkin, mutta ei sykettä.
Siitä alkoi elämäni surkein viikko ja yhä jatkuu.
Nimittäin keskiviikkona oli naistentautienpolille aika, missä sain esilääkkeen ja cytotecit mukaan seuraavana päivänä otettavaksi.
Vuoto alkoi hienosti cytoilla, oli todella runsasta, mutta hiipui iltaan mennessä.
Lauantaina aamuyöstä nousi korkea kuume ja olen ollut sairaalassa siitä asti.
Antibiootit on menneet suonensisäisesti koko ajan, silti tulehdusarvot nousi pilviin. Sunnuntaina kaavittiin nukutuksessa.
Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä että pääsen tänään kotiin.

Tänään on omalle lääkärille soittoaika, sovitaan verikokeet joilla vähän selvitellään näkyykö syitä tapahtuneelle.

Me yritetään vielä kerran, mutta jos saadaan kolmas keskenmeno putkeen ja etenkin kolmas komplikoitunut keskenmeno, meidän on aika todeta että lapsiluku on täynnä.

Mieli on raskas, mutta kaavinta vei onneksi kaikki kivut, raskausoireet ja vuodon kerralla pois.
Minä muistan sinut hyvinkin. Olen pahoillani :'( paljon voimia teille ❤
 
  • Rakkaus
Reactions: Ananas90

Yhteistyössä