Hei vaan pitkästä aikaa naiset! Täällä onkin loppukierto menossa aika monella. Mulla se menee silleen, että loppukierto on sitä toiveikasta aikaa, sitten tullaan alas pilvilinnoista, sitten vituttaa ja sitten ajattelen, että ihan sama, en mä tätä haluaiskaan ja sitten taas oviksen jälkeen löydän itseni täältä
![Iso virnistys :D :D]()
On se hyvä, että oon mielisairaalassa töissä, muuten voisin kuvitella olevani jotenkin normaali. Ei vais, ihmisiä me kaikki ollaan ja normaali, terve ihminen on semmonen, jota ei oo vaan tutkittu tarpeeks
Koittakaahan jaksaa tän tunnemyrskyn selässä, jota elämäksikin sanotaan. Ollaan me naiset vaan ihmeellisiä kapistuksia, mutta aika hienoja jokainen omanlaisenaan silti.
Mulla on menossa ovulaation jälkeiset päivät, puhelin on sökönä, niin en yhtään tiedä, mikä kierron päivä
![Iso virnistys :D :D]()
Aika vapauttavaa, jottenko sanois. Yk 9 menossa, eikä oikeastaan ajatuksia siitä, että tärppääkö nyt vaiko eikö. Ajatuksia on enemmänkin siitä, että jos tärppää, niin mitäs sitten? Olenko minä tyytymätön kaikessa tyytyväisyydessäni, onko tämä prosessi tullut mulle niin tärkeäksi, että kaipaisin jotenkin tätä epätoivoa? En odota, että siellä ymmärtäisitte mitä tarkoitan
![Iso virnistys :D :D]()
Siis todella toivon raskautta, mutta olen sellainen epätoivosta voimani saava, onnellinen kaikessa onnettomuudessani. Olisinko onnellinen, jos mulla olisi kaikki? Vai taantuisinko, enkö enää osaisi kohdata muiden hätää? Asuisin pilvilinnoissa, missä perheet on ikuisia ja vauvoja syntyy kun niitä toivoo?
Elämä on aika pirullinen retki. Meitä yhdistää täällä tämä epätoivoinen kaipuu saada olla äiti. Ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen jne. kerran. Samaan aikaan elämä kulkee, aurinko nousee ja tärkeät ihmiset tarvitsee meitä. Mun pitäisi ainakin vähemmän tuijottaa niitä kusisia tikkuja, mittasi ne sitten lh-huippua tai hcg:ta ja olla enemmän tässä.
Kyllähän mä silti vauvaa kovasti toivon. Jos sen saan, niin luultavasti haluan lisää. Elämä anna, anna, mutta älä mitään ota.
Tsemppiä täältä teille ihanat naiset!