Näkyy viivaa, onnea @Mutzilla
Tsemppiä @mmmarie tälle päivälle! Sullakin on jo aika hyvin väriä testissä
Ja toivotaan et menkat ei alkais @Mijau !
Oon täällä ihmetelly et näinkö olikin ovuloimaton kierto, ihan vähä vaan ollut ovismaisia kipuja ja limoja verrattuna normikiertoihin. Vaikka oli greippimehukin käytössä, senhän pitäis just vaikuttaa päinvastoin! Ellei se sitten pidennä kiertoa, en tiedä. Piinailemaan en nyt lähe kun ei oo varmuutta onko ovulaatio tapahtunut vai ei.. Joten reilu viikko odoteltavaa oletettuun menkkojen alkamispäivään, nyt kp17.
Nyt on viime aikoina ollut sen 26-28päivää, useimmiten 26 tai 27. Mulla tulee ovulaatio aika myöhään kierron pituuteen nähden mitä oon aiemmin tikutellut niin toivottavasti olis ollut nyt. Nyt on kyllä taas ihan pieniä kiputuntemuksia, et jospa se oliskin vaan vähän oireettomampi tällä kertaa mieluummin niin päin. Mutta on tällä samanlaisella kierrolla kerran jo raskauduttu niin en oo osannu olla huolissaan tosta luteaalivaiheen lyhyydestä.Kiitos
Kuinka pitkä kierto sulla olikaan? olisko mahdollista että olisi vasta tulossa ovis? ja tikuttelitko tässä kierrossa? voihan olla että vaan normaalia oireettomampi ovis
toivotaan että on vaan oireettomampi ja tästä kierrosta tulis plussaNyt on viime aikoina ollut sen 26-28päivää, useimmiten 26 tai 27. Mulla tulee ovulaatio aika myöhään kierron pituuteen nähden mitä oon aiemmin tikutellut niin toivottavasti olis ollut nyt. Nyt on kyllä taas ihan pieniä kiputuntemuksia, et jospa se oliskin vaan vähän oireettomampi tällä kertaa mieluummin niin päin. Mutta on tällä samanlaisella kierrolla kerran jo raskauduttu niin en oo osannu olla huolissaan tosta luteaalivaiheen lyhyydestä.
Moikka, en oo aikoihin kirjoitellut, ei olla siis päästy vielä yhtään kuukautta yrittämäänkään. Eka kk meni liian myöhäksi kun mulla oli ab kuuri ja siinä oli "karanteeni" joten ovis ehti mennä kirkkaasti ohi. Vaikka raskausoireita kovasti kuvittelinkin, no kipujen vuoksi, jotka olikin jäämiä vti:sta menin käymään yksityisellä, kun kuvittelin jotain pahempaa olevan. Siitäpä alkoi tämän syksyn kierre, jonka johdosta oon itkeny eniten koko ikäni aikana. Mullahan on endometrioosi, joka nyt ei oo miun elämään vaikuttanut luullakseni. Nyt se on kuitenkin jossain välissä tehnyt vasempaan munasarjaan suklaakystan, jonka johdosta kesällä gyne sanoi, etten voi tulla raskaaksi lainkaan ja määräsi jokatapauksessa laparoskopiaan ja munatorvien huuhteluun, tuota lähetettä ei koskaan tullut ja asia tuli esille nyt syksyn gynellä, joka papereihin olikin laittanut jotain viitteitä pahanlaatuisesta. Tässä olen juossut verikokeissa, ultrissa, sairaalalla ja nyt viimeinen verikoe otettiin tällä viikolla, joten jos sen arvo on matala, ei vielä leikatakkaan. Mulle oli siis leikkausaika jo varattu ja kaikki, nyt siihen varten oli sitten leikkaavan lääkärin tarkistus, johon menin aikalailla poissatolaltani itkien. Sehän tehtiin siis vauvaosastolla, (juuri synnyttäneiden osastolla) kaiken lisäksi yllätyin omaa reaktiotanikin, kun näin vauvoja ja itsekin luulin olevan siellä osastolla ihan muissa merkeissä enkä näin. Edellisen kerran olin siellä esikoisen synnyttyä, joten olo oli tosi herkkä. Leikkaava lääkäri kuitenkin konsultoi vielä toista lääkäriä, lapsettomuuslääkäriä ja päätyivät siihen, että ei leikatakkaan. Sanoi että ei tämä ole pahanlaatuinen, tosin yksi toineniin gyne jo sairaalalla sanoi samaa (tosin se yksi verikoe vielä varmistaa, jonka tulos on vasta ensi viikolla). Joka tapauksessa, en tiedä mitä ajatella, tällä hetkellä oleva tieto että voisinkin raskautua, tosin se kystan ja endon takia on vaikeampaa, saamme yrittää huhtikuulle ja jos mitään ei ole kuulunut, kysta poistetaan sitten. Olen aika rikki, hyviä ja huonoja uutisia, enkä tosiaan jaksa uskoa, että (ihme)raskautuminen tässä nyt tapahtuisi. Tietojen kanssa on nyt palloteltu edestakaisin, välillä pudottu kovaa ja nyt on pieni toivonkipinä, todella pieni, joka ei toisaalta tunnu siltä. Ajattelin, että lääkäri näki minun olevan niin poissatolaltani että ei siksi leikkaukseen, vaan annetaan tilanteen rauhoittua ensin. Huhtikuisen kontrollin jälkeen sitten varataan se leikkausaika josta toipuessa taitaa mennä niin, että jää tämä lapsiasia varmaan minun kohdalta tuohon yhteen rakastakin rakkaampaan. Täytän syksyllä 36 ja mieskin sitten 40, joten en enää ensi syksylle halua/jaksa jättää yrityksen aloitusta. Ja nyt tämä huhtikuulle asti oleva (nyt toivottomalta tuntuva) luvallinen yritys tuntuu katkeralta, henkisesti kivuliaalta ja väkinäiseltä. Ehkä tämä kaikki on vain osoitusta, että meidän aika on keskittyä muuhun kuin vielä yhteen lapsukaiseen. Hengailen täällä taustalla kuitenkin ja toivon jokaikisille rakkautta, plussaa, onnea ja tarrasukkasia.
Onnea Rosmariini ja Jshanti plussista, kovasti toivon että pienet pysyy matkassa! Myös Mutzillalle varovaisesti jo onnittelut ja vahvenevia viivoja!
mmmarie tsemppiä gynelle (vai joko kävit?), toivottavasti saat/sait parempia uutisia kuin viimeksi.
Alkukiertoa mennään täällä vasta, vielä ei näy valkovuotoa, joten odotellaan vielä tovi ovista, luulen että osuu kp14-17 väliin, nyt kp9. Mielellään aloittelisin kyllä tallettelut hyvissä ajoin, vaan saapa nähdä millä tuulella mies on. Hän on monesti arkisin pitkän työpäivän ja harrastuksen jälkeen sen verran väsynyt, ettei sänkyjumppa enää sitten innosta ja se sitten minua välillä turhauttaa... Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta
Voi, olen pahoillani puolestasi . Ei pysty kuvittelemaankaan kun en ole tuollaista kokenut. Kovasti voimia <3Moikka, en oo aikoihin kirjoitellut, ei olla siis päästy vielä yhtään kuukautta yrittämäänkään. Eka kk meni liian myöhäksi kun mulla oli ab kuuri ja siinä oli "karanteeni" joten ovis ehti mennä kirkkaasti ohi. Vaikka raskausoireita kovasti kuvittelinkin, no kipujen vuoksi, jotka olikin jäämiä vti:sta menin käymään yksityisellä, kun kuvittelin jotain pahempaa olevan. Siitäpä alkoi tämän syksyn kierre, jonka johdosta oon itkeny eniten koko ikäni aikana. Mullahan on endometrioosi, joka nyt ei oo miun elämään vaikuttanut luullakseni. Nyt se on kuitenkin jossain välissä tehnyt vasempaan munasarjaan suklaakystan, jonka johdosta kesällä gyne sanoi, etten voi tulla raskaaksi lainkaan ja määräsi jokatapauksessa laparoskopiaan ja munatorvien huuhteluun, tuota lähetettä ei koskaan tullut ja asia tuli esille nyt syksyn gynellä, joka papereihin olikin laittanut jotain viitteitä pahanlaatuisesta. Tässä olen juossut verikokeissa, ultrissa, sairaalalla ja nyt viimeinen verikoe otettiin tällä viikolla, joten jos sen arvo on matala, ei vielä leikatakkaan. Mulle oli siis leikkausaika jo varattu ja kaikki, nyt siihen varten oli sitten leikkaavan lääkärin tarkistus, johon menin aikalailla poissatolaltani itkien. Sehän tehtiin siis vauvaosastolla, (juuri synnyttäneiden osastolla) kaiken lisäksi yllätyin omaa reaktiotanikin, kun näin vauvoja ja itsekin luulin olevan siellä osastolla ihan muissa merkeissä enkä näin. Edellisen kerran olin siellä esikoisen synnyttyä, joten olo oli tosi herkkä. Leikkaava lääkäri kuitenkin konsultoi vielä toista lääkäriä, lapsettomuuslääkäriä ja päätyivät siihen, että ei leikatakkaan. Sanoi että ei tämä ole pahanlaatuinen, tosin yksi toineniin gyne jo sairaalalla sanoi samaa (tosin se yksi verikoe vielä varmistaa, jonka tulos on vasta ensi viikolla). Joka tapauksessa, en tiedä mitä ajatella, tällä hetkellä oleva tieto että voisinkin raskautua, tosin se kystan ja endon takia on vaikeampaa, saamme yrittää huhtikuulle ja jos mitään ei ole kuulunut, kysta poistetaan sitten. Olen aika rikki, hyviä ja huonoja uutisia, enkä tosiaan jaksa uskoa, että (ihme)raskautuminen tässä nyt tapahtuisi. Tietojen kanssa on nyt palloteltu edestakaisin, välillä pudottu kovaa ja nyt on pieni toivonkipinä, todella pieni, joka ei toisaalta tunnu siltä. Ajattelin, että lääkäri näki minun olevan niin poissatolaltani että ei siksi leikkaukseen, vaan annetaan tilanteen rauhoittua ensin. Huhtikuisen kontrollin jälkeen sitten varataan se leikkausaika josta toipuessa taitaa mennä niin, että jää tämä lapsiasia varmaan minun kohdalta tuohon yhteen rakastakin rakkaampaan. Täytän syksyllä 36 ja mieskin sitten 40, joten en enää ensi syksylle halua/jaksa jättää yrityksen aloitusta. Ja nyt tämä huhtikuulle asti oleva (nyt toivottomalta tuntuva) luvallinen yritys tuntuu katkeralta, henkisesti kivuliaalta ja väkinäiseltä. Ehkä tämä kaikki on vain osoitusta, että meidän aika on keskittyä muuhun kuin vielä yhteen lapsukaiseen. Hengailen täällä taustalla kuitenkin ja toivon jokaikisille rakkautta, plussaa, onnea ja tarrasukkasia.
@FreeZone81, todella rankkaa luettavaa tuo sinun kirjoitus! paljon voimia ja todella toivon että teille kaikkien vastoinkäymisten jälkeen toinen lapsi suotaisiin!
Myös @Futuretar tsempit, jospa ensi kierto onnistuisi paremmin jos sinne asti menette
@mmmarie, sun gynekäyntihän on ollut oikea jymymenestys! ihania uutisia!
Täällä alkoi tänään kp1 ja yk2. Ei mikään maailmanloppu, ihmetyttää vaan kun oli kaikenlaisia oireita mutta nehän kuuluu vissiin asiaan muutenkin. Jospa tämä nyt olisi sitten meidän kierto - niinkuin on aina aiemminkin ollut vanha taktiikka pitää vissiin ottaa käyttöön ja kellistää mies joka toinen päivä Ja täytyy lopettaa liian tarkka kyttääminen ja yritän olla piinailematta tällä kertaa, meni ihan överiksi kun aloin dpot laskemaan!
Parempaa onnea muille