Toiveena vauva 2017-2018

Oon varmaan nähnyt unia, kun oon satavarma että joku on kommentoinut jotain pigggyn viestiin..! Muistan vielä ajatelleeni samoin kun tämä joku kommentoinut.. Vai sekoitanko sut johkin toiseeen tai oonko toisessa ketjussa nähnyt? Ehkä.. Onhan tuo vähän inhaa, että ajatellaan ettei saisi hankkia lapsia. Jos kuitenkin pärjää, ja kuten aiemmin sanoit niin ei se työttömyys (tai varallisuus) sitä ratkaise. Kai se on myös joku ajattelutapa, että jos ei ole työssä tai varat on pienet niin kasvatus kärsii. Ikävä tämä yhteiskunta! Aloin tuossa miettimään, että omat vanhemmat varmaan käy pohtimaan pärjäämistä kun mies vielä käy viimeisihköjä opintoja ja itse siis käyn töissä. Pikkusisko kun alkoi odottaa ekaa niin muistelen äidin ja sukulaisen miettineen että onkohan liian aikaista tai miten pärjäävät, no hyvinpä on mennyt ja on jo toinenkin siunaantunut...

Lähtökohtaisesti kuitenkin samaa mieltä edeltävien kanssa, jokainen tekee omat päätöksensä! Ei kai sitä tarvitse suoraan sanoa onko harkittu, mutta ei kai sentään valehdellakaan? Varmasti jokainen on kuitenkin iloinen lapsenlapsista?

 

Miss_piggy: Selasin pari sivua taaksepäin ja löysin tietoa tilanteestasi. Kai te itse tiedätte, pystyttekö tarjoamaan lapselle riittävän elintason. Voi kun sitä aina tietäisikin, mikä ihmisten mielipiteissä on todellisuudessa taustalla...

MannaL: Muistelen, että Selänteen pariskunta teki kuopuksestaan tarkoituksella tyttöä. Olikohan Sel8nne-dokkarissa tuostakin asiasta? Meille on ihan taivaan sama, kumpi tai mikä meille syntyisi. Siksi en oo asiaan perehtynyt. Kai joka asiaan on poppakonsteja, mutta ite en niihin usko, vaikka saattaisin leikkiäkin niitten kanssa. Ootko löytänyt jo jotain?

 

Totta, ei vaan kovin mieltä ylentävää että omat vanhemmat on sitä mieltä ettei lisää lapsia tässä tilanteessa..

Me ei todellakaan olla kerrottu vanhemmille tai juuri muillekaan tästä vauvan yrittämisestä mitään. Turhaa ressiä ja paineita vaan tulis jo muutenkin tähän lisää. Enkä koe et oltas mitenkään tilivelvollisia tästä kenellekään kertomaan etukäteen. Kyllä sen ehtii sitten kertoa kun aika on kypsä. Tulee varmasti pommina mutta tulkoon. Tuskin ne mut tuntien kauheesti yllättyy. ja uskon et kun ovat sulatelleet asian niin hyväksyvät sen ja osaavat olla iloisiakin meidän puolesta siinä missä muidenkin lasteni kohdalla. ja miehen vanhemmat ja isovanhemmat ovat varmasti onnellisia kun saavat ensimmäisen lapsenlapsensa. <3 mutta hirvittää puhua taas tästä kuin se olisi jotenkin itsestäänselvyys että se vauva tulee kun ei oikein enää uskalla suunnitella liikaa ettei taas pettyisi niin paljon jos ei taaskaan tärppää tässä kierrossa.

Eiköhän ne teidänkin sukulaiset vielä hyväksy asian ja ottavat sen lopulta ilolla vastaan. Onhan se joskus järkytys läheisille vaikka toivoisi enemmänkin olevan iloinen sellainen.

 

MannaL meillä on tyttö ja kovasti poika olisi tervetullut niin konstit kelpaa meidän suvussa kellään ei ole poikia ja miehen suvussa sit taas on muutama mutta akka valta dieläkin terve lapsi se lahja on mutta aina saa toivia jompaa kumpaa!
Nyt on dpo12/13 22/27kp ja ja nippailee ja sukkapuikko tökintää kohdun luona ja tissit arat esim juostessa (mitä mulla ei oo ollu kuin maidob noustessa ollu)! Testiä en todellakaan uskalla silti tehdä..
Ja Misspiggy inhottava se on että omat lähisukulaiset arvostelee ja pilaa ssen oma innon mutta yritä vain ohittaa ja olla välittämättä sillä ethän sinä tarvi negatiivisia ihmisiä-kommentteja elämääsi turhaan, tsemppiä ja plussatuulia

 

Vaikea sanoa teidän tilanteeseen mitään, kun ei tunneta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että jokainen itse tekee omat päätöksensä lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä. Kukaan muu ei voi sitä päättää. Mutta nyt kun en tiedä tilannetta tarkemmin ja esimerkiksi välejäsi vanhempiisi tai heidän "luonteitaan", niin en voi sanoa kuin että luota itseesi ja mieheesi. Varmasti tiedätte mikä teille parasta ja miten selviätte.

Onko kukaan muuten yrittänyt saada edellisistä lapsista tiettyä sukupuolta? Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu ja kuvittele etteikö esimerkiksi meille olisi kumpivaan tervetullut, mutta leikkimielisesti tyttöä siis ollaan kahden pojan perään tekemässä. Eli kaikki "poppakonstit" kiinnostaa
Ja haluan nyt siis painottaa, että tiedän kyllä ettei sukupuolella ole väliä, ja pitäisi olla tyytyväinen jos vain edes raskautuisi mutta kai sitä voi vähän edes leikkiä ajatuksella? Mitä mieltä olette?

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Itselläni kaksi tyttöä joten samllaviissiin olis poika haaveissa
Itse kuvittelen, jos pojan haluaa niin pitää usein harrastaa seksiä, siis joka päivä jos poikasiittiöt elävät vähemmän aikaa ja tyttöön taasen mahdollisuus jos harrastaa harvemmin...tiedä sitten...

 

Kun otatte kuvia teidän testeistä, niin tietääkö teidän miehet? Mitä ne sanoo? Mun tekis mieli käydä kuvaan tuota aamun testiä, että onko se täysin tyhjä vai näenkö viivanpaikan (jotta osaan tunnistaa jatkossa), mutten kyllä kehtaa tuon nähden. Enkä vietä puhelimen kanssa aikaa vessassa, niin ei voi käyttää verukkeena. Plus että onko luottaminen 12h sitten tehtyyn testiin.

Alkuun vähän piilottelin ettei toi ukkeli pitäis mua ihan pimeenä, nyt on jo ihan avoimesti tikkuja ympäri kämppää ja kuvailen niitä ihan vapautuneesti

 

Onpas täälä ollut aktiivista keskustelua!!! Oli niin paljon asiaa, etten enää muistakkaan mitään, kun kahlasin kaikki viestit läpi.

Minä oon siitä onnellisessa asemassa, että mun vanhemmat ja ystävät olisivat onnellisia meidän puolesta, jos meille vauva nro.4 saataisiin. Jokainen päättäköön itse lapsilukunsa ja niiden tekoajan. Varmaan nekin vanhemmat ja sukulaiset hyvää tarkoittavat, jotka eivät niin innoissaan vauvanteosta ole, mutta eipä se asia heille kuulu. Tsemppiä teille, joilla näin on... Jotenkin tuli vähän kurja mieli tästä... lapset on kauniita lahjoja.

Heräsin taas neljältä.... työperäistä stressiä. On tämä raivostuttavaa..

Vatsassa menkkamaisia juilintoja alkanut oleen. Oletus on, että viikonlopun tienoilla alkaisi menkat, mutta voi mennä ensi viikkoonkin, kun kierto vaihtelee aika paljon.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

 

Nonsk, minä otin kantaa misspiggyn viestiin tuolla aikaisemmin, joten et ole ihan unta nähnyt.
Samalla otin kantaa tuohon sukupuoli asiaan, mutta siihen ei kukaan tarttunut. Olen miettinyt juurikin sitä, että tytöt hitaita ja säilyviä, joten ovis päivänä kannattaita teoriassa olla ilman talletuksia. Meillä on tyttö toive oman perimäni takia.

 

Itekin ihan avoimesti jätän ovistestejä pitkin vessan tasoja, mies tietää testailut, ja sekin lähinnä kiinnostuneena haluaa katella tuloksia

Minun menkat on ollut nyt kyllä ihan omituiset, kolmena aamuna nyt tullut vain vähän verta, mutta loppu päivän ollut ihan kuivaa, tai sitten vaan pientä tuhrua. Normaalisti alkaa kyllä kunnon vuodolla, ettei jää epäselväksi onko menkat vai ei. Normaaleja menkkakipujakaan ei ole ollut, jotain satunnaista vihlontaa vaan. Jos jollekin muulle kävisi näin, epäilisin raskautta, mutta koska kroppani on ollut niin sekaisin jo pari kuukautta, luulen, että se vaikuttaa jo menkkoihinkin.. Raskaustesti oli nega tiistai(?)-iltana. Joku siellä mun värkeissä on nyt vaan vialla.

 

Hehe, meillä taas testit on yritetty piilottaa, muttei mieheltä vaan lasten silmiltä. Nuorempi nyt ei edes ymmärtäisi mitä ne ovat, mutta vanhempi saattas alkaa ihmettelemään ja on varmaan jo väkisinkin kuullut meiän vauvajuttuja. Eipä ole ainakaan kysellyt vielä mitään...
Kuvia en ole ottanut vaikka ne varmaan kännykän kanssa olis suht helppo liittää tähän tekstiin, mut ovat olleet niin puhtosia negoja ettei oo jaksanut nähdä sitäkään vaivaa.

Täällä vielä hanat auki ja vasta toinen päivä menossa, mutta uskoisin et huomenna alkaa laantumaan, jos on uskominen aiempiin vuotoihin. Tosin ei mulla mitään kovin runsaita vuotoja ikinä ole ollutkaan.

 

Aivan jäätävän flunssan sain sitten. Keuhkoja raastava yskä, ääni tipotiessään ja tuntuu että happi loppuu. Kp taitaa olla 26/28. Alamahaa välillä nippailee oudosti ja tissit on iltaisin ihan älyttömän kipeät
Liekö vaan menkkajomotuksia? Eilen piti hätäsen tehä testi Apteekin omalla ja negahan se tietysti oli kun ei siinä edes tarkkuuskaan riittäis mutta kun ei malta niin ei.

 

Kellään ei oo vissiin kommentoitavaa mun tilanteeseen..no höpöttelen sitte vaan itekseni ja mietin että miten toimin jos plussaan..oonko vaan kertomatta vanhemmilleni kunnes ollaan jo niin pitkällä että alkaa näkyä.

Mie oon halunnu kommentoida sun tilannetta mut on pitäny yrittää miettiä mitä kirjoittaisin loukkamatta ketään. Sekä aika hulabaloota ollu kotona niin on hiukan omanapaista ollut kirjoittelu.
Mutta ihan ensimmäiseksi sanoisin, että se on teidän elämä, ei muiden. En ylipäätäänsä käsitä miten ihmiset kuvittelevat voivansa kommentoida kenenkään perhetilanteita tai lapsihaaveita?
Mie en siksi kerro ees kenellekään neloshaaveista, kun meidänkin lähipiiristä varmasti ihmettelijöitää löytyy. Jos tässä joskus raskaaksi tullaan niin jos tulee ihmettelyjä niin aion sanoa vain, että voi olla hiljaa jos ei osaa onnitella meidän onnesta.
Eikä nykypäivänä se työpaikka todellakaan ole varma. Toiset tekee pätkätöitä 20 vuotta ja toiset saa 20 vuotiaana vakipaikan. Eipä tänne juuri uusia veronmaksajia syntys jos se vakaa työtilanne esimerkiksi ois täytettävä ennen lapsia.

Testit on täällä piilossa. Tykkään pitää sitä semmosena omana juttuna.

Meille on siunaantunut tyttö, poika ja tyttö. Jos saisin valita niin haluaisin pojan. Mutta molempi parempi. Kolmatta odottaessa meille ensin povattiin poikaa. Ja vaikka se pahalta tuntui niin olin hiukan pettynyt hetken. Sit ku olin asennoitunu poikaan niin ultrassa sanottiin, että selvä tyttö tulee.
Ekasta ja tokasta me ei ees tietty kumpi tulee ja jos joskus raskaana vielä ollaan niin kyllä se jännitys saa pysyä loppuun asti.

Sofin raskaustestejä ei enää ikinä. On iha paskoja. Ovulaatiotestit oli jees kyllä. Mut taidan nyt jättää testit tilailematta ja mennään kesään asti ihan fiiliksillä ja halujen mukaan. (niinhän mie nyt sanon).

Mulla on hermot menny tuon esikoisen kanssa. On ihanassa uhmaiässä ja siihen lisänä tuollanen taapero, joka ilmaisee omaa tahtoaan niin sataan lasketaan tuhat kertaa päivässä. Ja eilen meni tällä äidillä ihan yli ja ympäri. Sain pyytää anteeksi lapsilta monta kertaa omaa käytöstä ja yöllä niin mietitytti ja harmitti. Olin valmis puremaan oman pääni irti. Mutta ajattelin, ettei mies kuitenkaan saa aikaseksi iskeä noille uutta äitiä (mun piti iskee se, ku se ei uskaltanu) niin parempi pitää pää tallessa.

Vetelen kotona kuukautistanssia, että ne alkaisivat jo ja pääsis seuraavaan kierrokseen. Ilmotan sit kierron päivät, kun alkavat niin oisin vähän jyvällä itsekin.

 

Tuo läheisten suhtautuminen on vaan todella arka asia, vaikka kuinka tietää, ettei tarvitse muiden mielipiteistä välittää. Itse en kertonut nelosen saamisestakaan, kuin vasta pitkälti rv15 jälkeen. Isäni tosin huomasi asian jo ennen kymmentä viikkoa, kun mun maha pomppaa lähes heti esiin plussan jälkeen. Tällä kertaa ajattelin olla kertomatta yhtään mitään ja jokainen huomaa/kuulee jourut sitten aikanaan. Jotenkin tuo muiden suhtautuminen saa omankin mielen ajoittain epäilemään omaa selvä järkisyyttään. Vaikka todellisuudessa kaipuu uuteen perheen jäseneen on vahva. Siskoni muun muassa onnitteli nelosesta kysymällä "eikö olisi ollut järkevää säästää se viiminen vähän myöhemmille vuosille?"...Miksi ihmeessä säästeltäisiin mitään, jos tämä tilanne tuntuu hyvältä? Nyt meillä on 4 lasta n. 2-6 vuotiaita ja on älyttömän mukava huomata kuinka tiivis porukka ne on ja tulevat olemaan vielä vuosia eteenpäin.
Täällä alkaa flunssa olemaan voiton puolella. Eilinen meni kuumeen kera, mutta tänään jo hieman toivoa ilmassa. Silti vielä hyvillä mielin istun sohvannurkassa lepuuttamassa koneen kanssa ja välttelen arki puhteita viimiseen asti. Jotenkin rauhallisin mielin suhtaudun tähän odotuksen odotukseen, verrattuna aikaisempiin. Nyt ei ole yhtään niin hötky olo, eikä touhut tunnu pakko pullalta. Yhtään testiäkään en ole hankkinut vielä. Tosin ehkä se hötkyily alkaa sitten parin viikon päästä..

 

Jos nyt tuohon vauvan sukupuoliasiaan ottaisi kantaa itsekin. Ollaan molemmat oltu tytön kannalla ja mulla on ennestään molemmat, esikoinen on tyttö ja kuopus poika. Luulen, että ainakin itselläni liittyy tämä toive siihen, että pojallani on niin paljon kaikkia sairauksia ja on todella haasteellinen erityislapsi, niin jotenkin sitä ajattelee et tyttö olisi todennäköisemmin terve, vaikkei se sitä välttämättä tarkoita ollenkaan. Ja siksipä juuri mulle on aivan sama kumpi on, kunhan on todellakin terve. Nyt se ei ole vain klisee mitä ihmiset ja itekin joskus toistellut, vaan ihan konkretiaa meidän elämässä, joka on muistuttamassa joka päivä, ettei terve lapsi ole mikään itsestäänselvyys. Toisaalta asiat voisivat olla paljon pahemminkin ja ollaan kaikki elävien ja lähes täysjärkisten kirjoissa.

 

Onnea plussanneille! mikäköhän se oma reaktio olisi jos testiin tulisi kaks viivaa..

Vauvojen ajoitukseen sen verran että otsekkin syyllistynyt joskus miettimään muiden raha/parisuhdeasioita kun kuullut että vauva on tulossa.
Mutta nyt kun itse joutuu odottamaan niin ymmärtää sen että lapset tulevat kun on tullakseen, ei aina voi odottaa ihanteellista ajankohtaa. Sellaista ei ole.

Omaa napaa sen verran että alaselkä kipeä niinku olis menkat tulossa mutta tissit ei oireile. Kp 26/25-30. Ovistestillä kokeillut ja siinä ei mitään..

Kiva kun täällä vilkasta keskustelua!

 

Äh kun ahistaa. Olis pitänyt vaan testailla sitä ovista alusta asti. Tein tosiaan eilen ip:llä negan ja nyt aamulla vielä haaleamman viivan. Sen mukaan voisi olettaa, että ovis olisi jo mennyt. Eilen todella siis luulen tunteneeni munasolun irtoamisen ja eilen oli myös supermärkä päivä, mutta yleensä märkyys ja ovislima jatkuvat moooonta päivää, ja nyt vain tuo eilinen. WTF. Pelkään, ettei koko ovista tapahtunut, mikä olisi kyllä todella kummallista, koska ovuloin aina. Vai voiko ovisoireet oikeasti kestää vain sen ovulaatiopäivän ajan? Todella toivon, että nyt on dpo1 ja ensi viikon lopulla pääsis testaileen.

 

Äh kun ahistaa. Olis pitänyt vaan testailla sitä ovista alusta asti. Tein tosiaan eilen ip:llä negan ja nyt aamulla vielä haaleamman viivan. Sen mukaan voisi olettaa, että ovis olisi jo mennyt. Eilen todella siis luulen tunteneeni munasolun irtoamisen ja eilen oli myös supermärkä päivä, mutta yleensä märkyys ja ovislima jatkuvat moooonta päivää, ja nyt vain tuo eilinen. WTF. Pelkään, ettei koko ovista tapahtunut, mikä olisi kyllä todella kummallista, koska ovuloin aina. Vai voiko ovisoireet oikeasti kestää vain sen ovulaatiopäivän ajan? Todella toivon, että nyt on dpo1 ja ensi viikon lopulla pääsis testaileen.

Tässä kans pohtinut pitäisikö sitä ovista kumminkin yrittää bongata testeillä jos omiin tuntemuksiin ei olekaan luottaminen.

Kun nyt jäin sitäkin miettimään, et olikohan mulla oikeesti edes sitä ovista viime kierrossa, kun en tullut raskaaksi, vaikka kuvittelin tunteneeni sen tai jotain kipuiluja ainakin. Tikkuun en silloin saanut parina päivänä kuin hailakan viivan, loppukierrosta en sitäkään, joten jäi arvailujen varaan, et oliko sitä ovista ja jos oli niin koska. Mutta nyt keskityn tietty uuteen kiertoon ja toivon, et ovuloin ja tulisin raskaaksi.

Helpottaisi sitten loppukuusta, kun ei tarttis arpoa koska testailla ja et kannattaako edes testailla, jos ovista ei jostain syystä oliskaan tullut.
Oon alkanut olemaan jotenkin skeptinen, kun näen vaan uhkakuvia tässä hommassa, vaikka näin aluillaan koko projekti. Et mitä jos en ovuloi, mun munasolut ei enää toimi, miehen siittiöissä vikaa jne. Tiedän, ihan hullun hommaa tämmönen uhkakuvien maalailu. Niinku sanoin, tää epävarmuus alkaa tekee tepposia omalle mielelle. Ja kun tietää kuinka paljon ihmisillä on vaikeuksia tulla raskaaksi.
Täytyy koko ajan itteään psyykata, et nyt positiivinen asenne ennen kaikkea ja elä mene asioiden edelle!

 

Tästä viisastuneena testailen nyt ainakin pari seuraavaa päivää, koska on täysin mahdollista, että ovis onkin vasta tulossa. Äh, olis niin paljon helpompaa saada "vahinkovauvoja", kun ei olis tällaisia stressinaiheita

 

Tästä viisastuneena testailen nyt ainakin pari seuraavaa päivää, koska on täysin mahdollista, että ovis onkin vasta tulossa. Äh, olis niin paljon helpompaa saada "vahinkovauvoja", kun ei olis tällaisia stressinaiheita

Osuit naulan kantaan!

Tosin mietin, et koska sitä kannattais edes alkaa testailla ovista? Kun sehän voi tulla tosi aikasinkin, niinku mulla saattoi käydä kun kierto jäi niin lyhyeksi, niin sithän sen voi helposti missatakin, jos alkaa testailla vasta myöhemmin, miten testeissä suositellaan. Mut ei viittis ihan kahta viikkoakaan testailla. Jos alkaa testailla tyyliin silloin kun tulee sellasia tuntemuksia oviksesta, niin onkohan se jo liian myöhäistä?

 

Osuit naulan kantaan!

Tosin mietin, et koska sitä kannattais edes alkaa testailla ovista? Kun sehän voi tulla tosi aikasinkin, niinku mulla saattoi käydä kun kierto jäi niin lyhyeksi, niin sithän sen voi helposti missatakin, jos alkaa testailla vasta myöhemmin, miten testeissä suositellaan. Mut ei viittis ihan kahta viikkoakaan testailla. Jos alkaa testailla tyyliin silloin kun tulee sellasia tuntemuksia oviksesta, niin onkohan se jo liian myöhäistä?

eikös ne ohjeista, että jos kierto on 28vrk, niin aloittelee siinä kp10 paikkeilla

 

Itse olin jo melkein päättänyt hankkia ovistestejä, mutta sitten luin jostakin (ehkä se oli täällä jossakin toisessa ketjussa), ettei ovisplussakaan välttämättä tarkoita, että olisi varmasti ovuloinut. Sen perusteella en sitten alkanutkaan tikuttaa, kun tuli sellainen olo, että tulee vain turhaa stressiä, jos niihinkään ei voi ihan varmaksi luottaa.
Mutta kyllä sitä silti vaan miettii, että miksi ei ole vielä tärppi käynyt, kun meillä on sen verran aktiivista tuo peittojen heiluttelu, että sen puolesta olis kyllä pitänyt, jos vaan ovuloin. Ja jos siittiöissä ei ole mitään vikaa. Ja jos jos jos.. Agh!

 

eikös ne ohjeista, että jos kierto on 28vrk, niin aloittelee siinä kp10 paikkeilla

Mutta entäpä jos ei oo omasta kierrosta vielä tietoa?! Viime kierto oli vain 21 päivää, mut eihän siihen voi vielä luottaa et jatkossa olisi sama. Voipi olla et jätän sen tikutuksen nyt kuitenkin muitten hommaksi. Taitaa ressata vain lisää ja sekottaa pääkoppaa entisestään.

 

Enää 2 pilleriä jäljellä, sitten pääsen muiden ekaa kiertoa elävien kanssa jännäämään että joko heti YK1 tärppää

Luin aiemmin, että ovulaation aikaan ja jälkeen ei kannata syödä särkylääkettä. Osaako kukaan sanoa, koskeeko se myös Panadolia? Ja kuinka kauan kierrosta sitä särkylääkettä pitää vältellä? Ei sillä että joka päivä tulisi nytkään syötyä mutta välillä on päänsärkyä ja tällä hetkellä vaivaa inha flunssa-tauti

Tsemppiä luova kovasti muuten tuo plussanneiden pitkä lista!

 

Itse olin jo melkein päättänyt hankkia ovistestejä, mutta sitten luin jostakin (ehkä se oli täällä jossakin toisessa ketjussa), ettei ovisplussakaan välttämättä tarkoita, että olisi varmasti ovuloinut. Sen perusteella en sitten alkanutkaan tikuttaa, kun tuli sellainen olo, että tulee vain turhaa stressiä, jos niihinkään ei voi ihan varmaksi luottaa.
Mutta kyllä sitä silti vaan miettii, että miksi ei ole vielä tärppi käynyt, kun meillä on sen verran aktiivista tuo peittojen heiluttelu, että sen puolesta olis kyllä pitänyt, jos vaan ovuloin. Ja jos siittiöissä ei ole mitään vikaa. Ja jos jos jos.. Agh!

Samaa miettinyt noitten ovistikkujen kanssa, että onko turhaan vaan lisää stressattavaa ja pohdittavaa.. Mutta voihan se mieli muuttua nopsaan jos kestää pidempään että tärppää

 

Samaa miettinyt noitten ovistikkujen kanssa, että onko turhaan vaan lisää stressattavaa ja pohdittavaa.. Mutta voihan se mieli muuttua nopsaan jos kestää pidempään että tärppää

Joo helppo sanoa vielä tässä kohtaa, ettei ovista tule tikuttamaan, mutta kelkka voi hyvinkin kääntyä jos ei ala mitään tapahtua Tosin ite kun lähdin täysillä mukaan tähän yritykseen, niin varmasti koittaa kisaväsymys jossain vaiheessa, eikä itseään kannata tämän takia puhki kuluttaa, koska sekään ei varmasti paranna mahkuja. Mutta kenellä olisikaan se ihmeresepti siihen, ettei hötkyilisi ja ressaisi, osaisi ottaa rennosti, niin kuin nuo miehet tuntuu osaavan sen liiankin hyvin. tai eivät vain näytä tai myönnä sitä.