Töitä ei vaan löydy :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei oo kivaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei oo kivaa

Vieras
Olen etsinyt töitä kohta jo vuoden ajan hoitovapaan jälkeen, mutta en pääse edes työhaastatteluihin asti. Syynä siihen on varmaankin vähäinen työkokemus.

Onko paikalla kohtalotovereita ja mitä aiotte seuraavaksi tehdä tilanteellenne?
 
Kyl, mä lähdin opiskelemaan toista tutkintoa. Mun ystävä taas meni jotenkin työkkärin kautta työharjoitteluun yritykseen. Kävi ite kysymäs haluamaltaan alalta et saisko tulla harjoitteluun et sais työkokemusta.
 
Mä olin työttömän kengissä puoli vuotta, ja tosiaan ihan epätoivoista se työnsaanti oli! Hakemuksia rustasin useita kymmeniä ja vain muutamaan haastatteluun pääsin. Eli todella masentavaa aikaa..

Tilanteen ratkaisin niin, että lähdin opiskelemaan. Nyt viikon olen ollut koulussa ja on ihanaa, kun ympärillä on uusia ihmisiä ja jotain muuta kuin kodin neljä seinää! Ja toivottavasti valmistumisen jälkeen työmahdollisuudetkin paranevat.
 
alkuvuodesta asti työttömänä, en ole myöskään päässyt yhteenkään haastatteluun:( työkkäri uhkailee jollain höpö-kurssilla, sekin ahdistaa.. nyt mulla on kuitenkin toiveet katossa: ensvkolla mulla on työhaastattelu ja suuret mahdollisuudet se homma saada:) osa-aikainen, mutta saahan siihen soviteltua päälle. pääsee ainakin hetkeksi tekemään jotain hyödyllistä, näkemään ihmisiä jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyl, mä lähdin opiskelemaan toista tutkintoa. Mun ystävä taas meni jotenkin työkkärin kautta työharjoitteluun yritykseen. Kävi ite kysymäs haluamaltaan alalta et saisko tulla harjoitteluun et sais työkokemusta.

Mä ajattelin kans alan vaihtoa, jos muu ei auta. Eikö sellaisessa harjoittelussa voi olla korkeintaan 3 kuukautta yhdessä firmassa ja korkeintaan 10 kuukautta yhteensä eri firmoissa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tummumummu:
pitäis vissiin lähtee opiskelemaan mut en koskaan ole tykännyt. ja miten tämmönen tummu mummu vois mennä tonne jonnekkin teinien sekaan opiskelee??

Ihan hyvin :) Meidän luokalta löytyy ihan kaiken ikäisiä! Vanhin on Erik joka on 67 :D

Ja jotkut suorittaa tutkintoja myös verkossa, iltaopiskeluina tai aikuiskoulutuksena. Vaihtoehtoja on paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tummumummu:
pitäis vissiin lähtee opiskelemaan mut en koskaan ole tykännyt. ja miten tämmönen tummu mummu vois mennä tonne jonnekkin teinien sekaan opiskelee??

Ihan hyvin :) Meidän luokalta löytyy ihan kaiken ikäisiä! Vanhin on Erik joka on 67 :D

Ja jotkut suorittaa tutkintoja myös verkossa, iltaopiskeluina tai aikuiskoulutuksena. Vaihtoehtoja on paljon.


viimeksi kun minä olin opiskelemassa minä olin 25 ja kaikki muut oli 16-17v. :(
 
Mulla on ennestään jo kolme ammattitutkintoa, mutta sellaiselle alalla, joka ei nyt kerta kaikkiaan vedä. Tuntuu turhauttavalle vaihtaa alaa nyt useiden vuosien opintojen jälkeen. Voi hitto, että pitää olla vaikeeta. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Mä ajattelin kans alan vaihtoa, jos muu ei auta. Eikö sellaisessa harjoittelussa voi olla korkeintaan 3 kuukautta yhdessä firmassa ja korkeintaan 10 kuukautta yhteensä eri firmoissa?

Mä en yhtään muista miten se meni, koska mun mielestä hän oli siel työkkärin kautta ensin töissä ja sit sai jatkaa siellä jollain toisella sopimuksella.. ei saanut siis vakipaikkaa mut töitä kuitenkin vuodeksi. Nykyisin hän toimii ihan perhepäivähoitajana.
 
Valitettavan tuttua. Työkokemukseen se tuntuu kaatuvan ja kohta alkaa olla ikääkin liikaa. Ei ymmärrä ei miten sitä kokemusta saisi lisää, jos ei kukaan palkkaa edes lyhytaikaiseksi. Koulutuksessa ei ole vikaa, on ammatti ja korkeakoulututkinto, joten alaa en viitsi ruveta vaihtamaan. Seuraavaksi harkitsen kai paikkakunnan vaihtoa, vaikkei mikään helppo ruljanssi ole perheen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
niin. sen takia onkin hyvä tehdä töitä ennen kuin vauvoja. nyt olis sitä työkokemusta.
Mutta sitten ei olisi uskaltanut olla yhtä kauan kotona, vaan olisi pitänyt heti ä-loman jälkeen painaa tukka putkella töihin.

Minulle kotiäitiys oli arvovalinta ja onneksi lopulta löytyi työnantaja, joka ymmärsi asian ja piti sitä posiitivisena seikkana. Nyt olen valinnut työelämän ja keskityn siihen yhtä täysillä kuin aiemmin kotiäitiyteen.
 

Yhteistyössä