toistuvat keskenmenot onnistuneiden raskauksien jälkeen

Vaikeuksien kautta voittoon?

Esikoinen syntyi 2008 ekasta kierrosta, alkuraskauden supisteli ja vuoteli muutamaan otteeseen, mutta terve tyttö tuli 39+6.

Toista alettiin yrittämään esikoisen ollessa 1v3kk. Ekasta kierrosta km 6+0, välikierto, hutikierto, kemiallinen, kkm tuli ulos 12+0, välikierto, kemiallinen, kolme välikiertoa, kemiallinen ja tyttö 41+0. Alkuraskaudesta taas supisteli, mutta sain Luget tueksi 6+2, kun syke löytyi ja siihen loppui supistelut eikä vuotojakaan tullut.

Kolmatta alettiin yrittämään nuoremman ollessa 1v2kk. Nyt on neljäs yristyskierto ja taas takana kolme kemiallista (4+3-5+6 oviksesta laskettuna, kuukautisista olisi pidempiä viikkoja) ja nyt neljäs yrittää kiinnittyä. Saas nähdä, montako yritystä tällä kertaa vaatii, että nyt tulen pysyvästi raskaaksi. Vai loppuuko miehen kantti ennen.

Plussa tulee siis helposti, mutta loppu on arvoitus.

 

Olen tosi pahoillani teidän kaikkien menetysten puolesta. Haluan kertoa oman tarinani, sillä tunteeni ovat nyt erittäin pinnassa ja toivon että tästä kirjoittamisesta olisi apua. Minulla on takana kaksi onnistunutta raskautta ja niistä kaksi ihanaa tyttöstä (-08 ja -11) Viime keväänä (-12) olin edelleen raskaana ja ekassa ultrassa ja neuvolassa sen jälkeen kaikki oli hyvin. Neuvolakäynti rv 18+3 oli sitten jotain muuta... sydänääniä ei kuulunut ja ultrassa todettiin että pikkuinen on menehtynyt jo viikolla 14-15 kokonsa puolesta, olin saanut keskeytyneen keskenmenon. Lääkkeellinen tyhjennys ja kaavinta, sillä istukka ei irronnut. Hyytymistekijöitä eikä mitään muutakaan syytä ei selvinnyt. Iloksemme raskauduin uudestaan elokuussa (-12) ja kävin eilen np ultrassa 12+3 viikolla. Pienen sydän ei lyönyt . Menehtyminen oli tapahtunut ihan äsken. Ultrassa löytyi pieni napatyrä ja nestettä mahaontelossa sekä ehkä hiukan turvotusta. Huomenna menen lääkkeelliseen tyhjennykseen. Pelottaa ihan hirveästi ja suru on tällä hetkellä ylitsepääsemätön. Toivottavasti kaikki sujuisi nopeasti eikä niinkuin viimeksi, jouduin olemaan sairaalassa 3 päivää. Toivonkipinä kolmannesta ei ole sammunut,mutta samalla mietin eikö meille ole tarkoitettu enää kolmatta lasta... Miten jaksan vielä yrittää jos raskaus kuitenkin päättyy. Olen onnellinen kahdesta tyttösestäni, mutta en voi sille mitään, että kaipuu kolmannesta on, kaikesta huolimatta. Toivon kaikille voimia ja uskoa yrittämiseen!