Moi!
Aloimme yrittämään lasta 08/02, ekan keskenmenon sain 01/03 ja toisen keskenmenon 12/03, kummatkin rv 6.
Vuonna 2004 ei tapahunut mitään, ja ilmoittauduimme väestöklinikalle ja kävimme siellä 02/2005.
Kävimme ensikäynnillä perustarkastuksessa (mulla ultra, mieheltä tutkittiin kivekset, ei muuta) ja lääkäri sanoi, että ottakaa yhteyttä, kun menkat alkaa seuraavan kerran, niin aletaan tutkimaan verikokeita yms.
Kävikin niin, että menkkoja ei tullut! Eli olinkin jo raskaana, kun kävimme väestoklinikalla ja vaikka teki ultran, mutta koska olin niin alussa, ei vauvelia näkynyt.
Nyt meillä on maailman suloisin tytär, joka syntyi 8.10.05.
Pikkukakkosta alamme nyt yrittämään, ja koska takana on nuo 2km ja 2,5v, niin hiukan pelottaa..
Mutta toivo pikkukakkosesta on kuitenkin huomattavasti toiveikkaampi, koska meillä jo yksi lapsi on, joten lapsettomuudesta emme siis ainakaan kärsi.
Mutta jotain häikkäähän on, mutta hiljaa hyvää tulee..
Eli käytännössä vauvakuume oli niin kova, että varmaan siksi en tullut raskaaksi?..
Ja vaikka sain aina hepulin, kun joku tämän mulle sanoi, kun lasta yritimme, niin kyllä siinä varmaan jotain perää on:
Sitähän sanotaan, että jos unohtaa lapsen yrittämisen, niin tulee raskaaksi. Paineita ei saisi olla..yms.
Itse en pystynyt kyllä unohtamaan asiaa, mutta varmasti sillä oli jotain merkitystä, kun päätimme mennä tutkimuksiin. Ehkä sitä jotenkin helpottui, että nyt päästään edes tutkimuksiin..
<br><br>