Toistuva kiista aamuyön yökerhoreissuista

[Venla]

Olemme kolmikymppinen, kolme vuotta yhdessä asunut pariskunta. Meillä on suhde muilta osin erinomaisessa kunnossa, mutta ainoa asia, josta tulee monesti vakavakin riita on mieheni alkoholinkäyttö, etenkin tarve lähteä yksin yökerhoihin ja palata vasta aamu neljän-viiden aikaan. Suhteessamme on paljon lämpöä ja meillä synkkaa todella hyvin, aivan samalla tavalla kuin suhteen alusta asti.

Itse olen perheestä, jossa isän alkoholinkäyttö aiheutti äidilleni valtavaa mielipahaa, ja koska olin herkkä lapsi, minutkin passitettiin lastenpsykologille kuultavaksi perheoloistamme. Isäni aikanaan säikähti kovasti tätä tapausta, ja hillitsi juomistaan, sekä lopetti kokonaan yli yön kestävät baarikeikat, joille hän monesti unohti mm. alusvaatteita. Tämä siis siihen viitaten, että pettäminen oli hänellä myös kuvioissa. Itselle onkin jäänyt isäni alkoholinkäytöstä, krapuloista yms. eräänlainen pieni traumantynkä. Ei mitään sellaista mikä vaikuttaisi muuten elämääni, ainoastaan tässä suhtautumisessani oman mieheni "yöryyppäjäisiin".

Mieheni kertoo sinkkuaikoinaan käyneen erittäin paljon kaupunkimme rock-yökerhossa, yleensä viettäen siellä aikaa aamun tunneille valomerkkiin asti. Hän kertoo kokevansa illan jäävän ikävällä tavalla kesken, jollei saa juoda tappiin asti. Suhteemme alussa hän ei kuitenkaan suoraan tuonut näitä tapoja esille, vaan korosti, ettei esimerkiksi tykkää säilyttää kaljaa lainkaan jääkaapissa, eikä tykkää juoda väkeviä. Hän juo kuitenkin baarireissuillaan usein rivakkaan tahtiin, etenkin jos haaveilee pitemmästä illasta, ja onkin todella ikävässä kunnossa.

Suhteemme alkuaikoina hän järkytti minua kerran baarireissultaan palattuaan sammumalla lattialle ja virtsaamalla siihen. Olin järkyttynyt, mutta odotin että hän itse siivoaisi sotkunsa. Hän oli kuitenkin täysin tajuton iltapäivälle asti, herätysyritykset saivat aikaan vain ynähtelyä, ja päädyin lopulta itse moppaamaan kusen, kun se kerran niin väkevälle haisi. En itsekään ole absolutisti, ja käyn mieheni seurassa ja joskus yksinkin alkuillasta läheisessä siistissä opiskelijabaarissa tietovisoissa. Juon kuitenkin itse mielelläni vain ihan pari olutta, ja tahdon poistua viimeistään puolenyön aikaan. Suurimpana syönä baareissa aamun tunneilla liikkuva remuava känniläissakki.

Olemme keskustelleet asiasta vähintään puolen vuoden välein, ja hän on osaltaan ottanutkin minut huomioon. Hän tyytyy yleensä lähtemään baarista kanssani samaan aikaan, mutta monesti jää vänkäämään vielä "yhtä tuoppia", joka ei kuitenkaan koskaan ole se viimeinen.

Mieheni kertoo kokevansa, että baareissa kaverien kanssa hengaaminen, ja myöhemmin valomerkin tultua yökerhoon jatkaminen ovat harmiton tapa viettää vapaa-aikaa. Hän ei tunnu koskaan valittavan krapulastaan, vaikka nukkuukin myöhään. Toisaalta hänen unirytminsä on muuten iltapainotteinen. Työpaikalleen ohjelmistokehittäjänä hänen tarvitsee saapua vasta puoliltapäivin. Itsellen sopisi että hän näkisi kavereita vaikka viikottain baarissakin, kunhan joisi siististi ja tulisi ajoissa kotiin. Yksin lähtiessään häneltä tämä ei kuitenkaan onnistu, ja olemmekin päätyneet ratkaisuun, jossa kuljen hänen mukanani. Huonolta ratkaisultahan tämä minustakin tuntui, ja viimeisen vuoden-parin aikana olemme kuitenkin päätyneet siihen, että hän ihan omasta halustaan haluaa liikkua vain yhdessä. Ihan joka viikkoa häntä ei baarihommat enää edes kiinnosta, ja kova ryyppääminen pääsee tapahtumaan vain sen nelisen kertaa vuodessa. Lisäksi tuskaani lisää hänen tekosyyt: Hän vetoaa siihen ettei halua jättää porukkaa ja lähteä kotiin, vaikka useimmissa tapauksissa koko muu porukka lähtee ennen häntä ja hän haluaa ihan yksinkin jatkaa aamuyön paikkoihin.

Sanottakoon vielä, että alkoholiannoksia miehelleni kertyy viikottain semmoiset kuusi. Ei lähelläkään ongelmakäyttäjien summia. Minulle tämä asia kuitenkin tuntuu olevan loputon ongelma. Vaikken tahtoisi, valvon adrenaliinista virkeänä niin kauan että mieheni palaa. Monesti hän itse puhuu tulevansa takaisin joskus yhden-kahden maissa, mutta nyt viime viikolla hän palasi vasta neljän jälkeen: Oli napannut vielä lähikuppilan valomerkin jälkeen taksin yökerhoon. Itselläni oli tärkeä meno seuraavana päivänä heti aamusta ja olin saanut nukuttua vain muutaman tunnin. Itse olen muuten hyväuninen, mutta kärsin herkästi parikin päivää pääkipuherkkyydestä jos minua väkisillä valvotetaan.

Nyt meillä on ollut jo pari päivää tilanne, jossa olen koittanut selostaa sitä kuinka vakavasti otan asian, ja mies on vaipunut äreään mykkäkouluun, jossa ei siedä minua "syyllistävää osapuolta" lähellään. Ihan rauhalllisesti mainitsin siitäkin, että jos yökerhoelämä kerran on hänelle niin rakasta, ja hän kokee ettei voi sitä haluamalla tavallaan kanssani harrastaa, hän saattaisi nauttia ennemminkin suhtesta naisen kanssa, joka jakaa hänen suhtautumisensa "perskänneihin". Itse hän ei hyväksy edes ryyppäämisestä puhumista. Hän ei muutenkaan kielenkäytössään kiroile lainkaan, puhuu useimmiten tieteestä ja muista järkevistä aiheista baareissakin. Hyvin kännisenä soperrellen, luonnollisestikin, useamman tuopin kumottuaan. Hän on tuttavapiirissäni pidetty, ja työnsä vastuullisesti hoitava mies, jolla on työn ja ryyppyiltojen lisäksi monia muitakin harrastuksia. Asenteeltaankin hän on elämää kohtaan positiivinen, ja kaikenlaisiin huoliin keveästi suhtautuva.

Mitä mieltä olette? Mies on parantanut tapojaan, mutta pelkään, että jos en ole "isäni kaitsija", hän alkaa haluta useammin ja useammin kunnon ryyppäjäisiä. Loukkaantumiseni asiasta taas saa hänet pitämään mykkäkoulua ja välimme ovat näiden sessioiden jälkeen hänen puoleltaan kylmät viikkojen ajan. Mitä mieltä olette, kannattaako muuten toimivaa suhdetta päättää tällaisen takia? Pitäisikö minun vain luottaa että hänen sessionsa eivät lisäänny dramaattisesti jos kehotan häntä menemään yksin pitkän kaavan ryyppyreissuilleen? En haluaisi riskeerata henkistä hyvinvointiani, sillä uskon oman työtehon ja muunkin hyvinvoinnin pahaasti häiriintyvän jos joudun elämään kodissa, johon tullaan aamuyöllä ympäripäissään kun itse olen ensin valvonut ihan omasta tahdostani riippumatta ja samalla toistanut äitini historian miehensä kanssa.

 

[barista]

Eipä sinulle kukaan voi luvata ettei miehesi baarittelu lisäänny, vaan ei voi luvata sitäkään että kyllä se turmioon menee. Lukuun ottamatta lattialle sammumista/virtsaamista on minusta täysin normaalia ja ei-alkohoistimaista käytöstä juhlia välillä tappiin asti.

Minusta sinä olet tyylikkäästi jättänyt tässä oman tosiasiallisen velvoitteesi hoitamatta. Sinun velvollisuutesi on valitsemallasi tavalla käsiteltävä omat traumasi - ratkaisu ei voi olla se, että toinen joutuu rajoittamaan tuollaista harmitonta ja itselleen hauskaa toimintaa. Itse olen nainen ja omassa suhteessani se pikkutunneille juhlija. Joskus päädyn hyvinkin huppeliin, tosin en oksu-sammumis-kaatuilukuntoon.

Mieheni ei ole lainkaan yökerhoihminen joten juhlin muilla porukoilla kuin hänen kanssaan. Tietääkseni hän nukkuu yönsä hyvin ja yritän saapua kotiin vähällä melulla, jotten häiritse. Hänellä on joskus omia myöhämenojaan joissa pelataan lautapelejä ja varmaan kumotaan kuppiakin, ja seuraa myös välillä tiettyä iltapainotteista urheilua sporttipubeissa tai matseissa paika päällä.

Minusta olisi tosi epäreilua, jos hän syyttäisi minua siitä ettei saa nukuttua juhliessani, tai hermoilisi biletyksestäni muuten, koska hänellä on jokin täysin minuun ja meidän suhteeseen liittymätön issue juhlimisesta tai alkoholista. Jos miehesi tulee kotiin loukkaamatta itseään tai hukkaamatta tavaroitaan, en oikein keksi millä järkisyyllä tuota rajoittaisi.

Jos et lähde mukaan niin etpä ole näkemässä mikä on meno. Voit myös pistää makkarin oven kiinni jos makkari on, ja pyytää etukäteen että toinen majoittuu sohvalle ja on hipihiljaa kotiutuessaan. Tuo tapa että odotellaan adrenaliinit tapissa ja pahinta peläten on kuluttavaa sinulle itsellesi - aivojesi kannalta tilanne on stressireaktioineen sama kuin pahin olisi jo tapahtunut. Eli ihan itsesi takia hae siihen apua itseopiskellen tai terapeutilta.

En ihan saa tuosta kiinni että pelkäätkö miehen ilman äiteilyäsi menevän rappiolle ja vieraisiin vai mitä? Vieraisiinhan pääsee muutenkin, jos haluaa. Ja rappiolle hän ei ole päätynyt ennenkään sinua joten mikä siinä nyt yhtäkkiä muuttuisi? Enemmän tässä on minusta pallo sinulla omien traumojesi kanssa, jos mies ei esim kännissä nahistele kanssasi tai aiheuta itselleen, muille tai kenenkään omaisuudelle harmia. Mainitsit ettei hän hirveästi muutu ihmisenä humalassa vaikka tietysti humalatilan huomaa. Sehän on myönteistä.

 

[Kärsit jo nyt]

Sinä ihan selvästi kärsit siitä, että miehesi on alkoholisti. Miksi jatkat hänen kanssaan? Hän on hyvä silloin, kun ei juo. Juotuaankaan hän ei käytä fyysistä väkivaltaa, mutta .

Sinä kärsit siitä, että mies on baari-illan jälkeen vetämätön seuraavana päivänä. Hän ei ole sinun kumppanisi silloinkaan, hän on krapulan kumppani.

Kuvittelen tilannetta, että te väkästätte muksun tai pari tuohon tilanteeseen. Sinä et enää voi lähteä baariin holhoamaan miestä. Olet kotona yksin lasten kanssa ja miehellä on mahdollisuus kännätä entistä enemmän. Haluatko sinä lapsia taloon nykyisen ison lapsen lisäksi? Siitä kyllä pääsee helvetti irti.

Haluatko sinä parisuhteen vai äiti-poika -suhteen? Tällä hetkellä sinä olet äiti.

Suosittelen sinulle menoa Al-anon ryhmään. Siellä voit puhua isäsi juomisesta ja miehesi juomisesta.

Ja todella vakavasti: Lähde nyt, kun teillä ei ole enempää yhteistä.

 

[omakohtainen kokemus]

Ap:n viestistä tuli mieleen paljon omia muistoja ex-avioliitostani.

Myöhemmin selvisi terapiassa, että mies on sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Vaikea ja traumaattinen lapsuus oli myös suurena syynä reippaaseen viinan juomiseen.

Al-Anon ohjelmalla on netissä sivut. Olen valvonut miehen takia lukemattomat yöt.
Muistan aina miltä tuntui kun avain lopulta kiertyi ovessa. Kerran hän tuli vasta aamupäivällä ja oli kuulema ollut juhlimassa monen sadan kilometrin päässä.

Joten ap. hyvä kun olet noin hyvin perillä asioista. Äitisi on ollut äärettömän viisas, kun aikoinaan otti härkää sarvista. Hävettää, kun itse kärsin niin kauan tappiin asti.

 

[Nainen31]

Miehelläsi on alkoholiongelma. Voit joko hyväksyä asian tai sitten lähteä etsimään parempaa parisuhdetta. Itse tekisin jälkimmäistä, koska et voi hankkia perhettä tuollaisiin olosuhteisiin ja todennäköisesti olet hyväksynyt tuollaisen toiminnan näinkin kauan vain sen takia, että isäsi on toiminut samalla tavalla lapsuudesssi ja rakastat isääsi. Naiset etsivät valitettavan usein rinnalleen miestä joka muistuttaa heidän isäänsä. Olet valitettava oppikirjatapaus.

 

[Heksuliini]

Ap:n viestistä tuli mieleen paljon omia muistoja ex-avioliitostani.

Myöhemmin selvisi terapiassa, että mies on sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Vaikea ja traumaattinen lapsuus oli myös suurena syynä reippaaseen viinan juomiseen.

Al-Anon ohjelmalla on netissä sivut. Olen valvonut miehen takia lukemattomat yöt.
Muistan aina miltä tuntui kun avain lopulta kiertyi ovessa. Kerran hän tuli vasta aamupäivällä ja oli kuulema ollut juhlimassa monen sadan kilometrin päässä.

Joten ap. hyvä kun olet noin hyvin perillä asioista. Äitisi on ollut äärettömän viisas, kun aikoinaan otti härkää sarvista. Hävettää, kun itse kärsin niin kauan tappiin asti.

Lähde nostelemaan
ja ÄKKIÄ suhteesta jotakin on pielessä
Kuin miehesi tollaista tekee.

 

[N53]

Tuota.... siis ap:n mies ottaa viikossa n. 6 annosta. Lisäksi hän vetää perskännit n. 4 kertaa vuodessa, jos nyt oikein ymmärsin. Mikä tässä on ongelma?

Minusta miehen juomatavat ovat kovinkin kohtuulliset 30-vuotiaan miehen tavoiksi. Itse juon enemmän vaikka olen 53-vuotias nainen. Tosin en missään yökerhoissa rieku mutta tulee sitä kaikenmoisilla kyläreissuilla ja mökkireissuilla otettua enemmänkin kuin lääkäri määrää muutaman kerran vuodessa ja viiniä juon lähes joka ilta (paitsi nyt kun on tipaton).

Ongelma on minusta ap:n kokemat asiat lapsuudessa, joista saa nyt avomies syyttä suotta kärsiä. Valvominen on vihon viimeistä. Muistan kun omat lapseni olivat baari-iässä ja asuivat kotona; jätin aina pienen valon eteiseen, se näkyi makkariini. Nukuin koiran unta, heräilin aina vähän väliä - vielä valo palaa - nukahdin taas hetkeksi ja sitten kun näin että valo oli sammunut, nukuin kuin tukki aamuun Mutta miehen takia nyt en ole koskaan valvonut ja odottanut, iso ihminen, kai se osaa itsestään huolta pitää.

Miksi valvot ja odotat?

 

[Valinta]

Olet saanut hyvin erilaisia vastauksia. Osan mielestä miehesi on alkoholisti, osan mielestä tuollainen käytös on täysin harmitonta. Minusta vastaus on näiden välissä. Alkoholimäärän puolesta miehesi käyttö ei tosiaankaan ole alkoholistin tasolla, kuten itsekin sanoit. Perskännien ottaminen silloin tällöin kuuluu puolestaan valitettavasti monien suomalaisten mielestä kulttuuriin. Asiassa on mielestäni vaikea sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Kysymys on, mitä itse olet valmis sietämään. Monet sietävät tuollaista eivätkä edes koe, että siinä on mitään omituista. Toiset eivät siedä humalahakuista juomista alkuunkaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa sinulle, mitä sinun pitää tehdä, kaikista vähiten joku nettipalstan tuntematon ihminen. Sinun täytyy itse miettiä, onko kumppanisi käytösmalli sellainen, jota voit sietää loppuelämäsi ajan. Ymmärrän hyvin, että taustasi tietäen et haluaisi katsella tuollaista.

Alkoholinkäyttö sinänsä ei mielestäni ole oikeastaan tässä pääasia. Jos olisin sinä, minua häiritsisi enemmän se, että mies haluaa liehua yökerhoissa siitäkin huolimatta, että hän tietää sen loukkaavan sinua. Eli ongelma ei ole se mitä hän tekee vaan se, ettei hän osaa lopettaa sitä sinun vuoksesi. Mutta tällainenkin asia on punnittava sitä vasten, miten hän huomioi sinut muissa asioissa. Ehkä jokaiselle on sallittava yksi huono puoli. Mutta mieti tosissasi sitä, tuleeko tuo käytös jatkumaan sittenkin jos tai kun teillä on lapsia. Viimeistään siinä vaiheessa ihmisen olisi osattava asettaa muiden tarpeet omien halujensa edelle. Luuletko, että mies kykenee siihen?

Lattialle kuseminen voitaneen laittaa nuoruuden tyhmien tekojen piikkiin. Kunhan ei toistu.

 

[perheistä]

Miksi tähän keskusteluun pitää koko ajan vetää mahdollinen tuleva perhe-elämä? Miksei perheellinen voisi silloin tällöin juhlia? Toki asioista pitää sopia ja kotosalla käyttäytyä siivosti mutta kyllähän nyt hyvänen aika syystä tai toisesta voi silloin tällöin olla jopa - voi hirveää - monta yötä poissa perheensä luota. Omassa kaveripiirissä harrastetaan lapsivapaata matkailua kaveriporukassa ja myös baarittelua välillä. Aika tekopyhää pitää itseään tai puolisoaan vankina perheessä periaatteesta. Neljästi vuodessa omaa aikaa pidemmällä kaavalla on tosi vähän. Ymmärrän hyvin jos mies pitää vähän kohtuuttomalta ettei sitäkään saisi tehdä. Mutta eipä tässä voi sanoa että olisit jotenkin väärässä ap, jos et pääse sinuiksi asian kanssa niin et pääse ja teidän täytyy erota. On ihan liian kova rangaistus teille molemmille luimistella viikkokausia sen takia että toinen kävi baarissa. Miettisin kuitenkin sinuna, saisitko itse tehtyä jotain oman suhtautumisesi muuttamisessa - ehkä terapiassa tai mielenhallintakurssilla tms itsetuntemuksen kehittämisessä. Koen ettei ole ihan reilua vaatia että miehen pitäisi joustaa mutta sinä nyt vain olet traumatisoitunut ja siksi sinulla ei ole mitään velvoitteita tai kontribuutiota antaa tähän teidän ongelmaan.

 

[Venla (ap)]

Moni vastaajista tuntui pitävän suhtautumistani alkoholiin lapsuuden traumojen tuoman yliherkkyyden aiheuttamina. Olen kuitenkin toista mieltä. Kaupunkien keskustassa viikonloppuöiden ja atenkin aamuöiden meno on sellaista, että ihmiset ovat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että se ei ole lasten silmille sopivaa. Itse en ymmärrä miksi itseään arvostava aikuinenkaan pitäisi näitä paikkoja, sekä katuja että pahasti juopuneita ihmisiä pursuilevia baareja ja yökerhoja paikkoina joissa viettää sitä elämän autuainta aikaa ja kauan odotettua viikonloppua. Minulle tulee paha ja ahdistunut olo kun miesystäväni mukaan lähtiessäni ja iltayön monesti "vielä yhden tuopin" myötä muuttuvan keski- ja aamuyöksi. Kadunvarsilla on oksennuksia ja ihmisiä oksentelemassa, sammuneita ja hoipertelevia huutelevia ihmisiä. Olen mm. viimeisen puolenvuoden sisällä nähnyt hoiperteleva keski-iän ylittäneen miehen huutavan loppuunrääkytyllä äänellä huoraa, sammuneen, housuihinsa kusseen nuoren naisen tulevan kourimis- ja suuteluyrityksen kohteeksi ohikulkevien kännäävien miesten toimesta (en voinut lähteä paikalta, ennen kuin sain varmistettua että poliisi olisi tulossa.). Lista on käytännössä loputon, ja jokainen kaupunkien yöelämässä liikkuva voi varmasti todistaa saman. Monet ovat varmasti tässä kohdassa selostustani sitä mieltä, että itse osaavat juoda kohtuudella ja että heidän oma kaveriseuransa on fiksua, ylilyöntejä nyt laskematta. Miksi kuitenkaan hakeutua tuollaiseen ympäristöön, jossa ihmiset käyttäytyvät tavalla jota emme ikinä päiväsaikaan ja selvinpäin hyväksyisi.

Se, että minua tämä asia ahdistaa ei joudu ylettömästä herkkyydestä, jonka lapsuuden kokemukset olisivat tuoneet. Lapsena en voinut mennä minnekään kun isä raahasi äidin ollessa hoitokodissa lepäämässä katujen juoppoja asuntoomme. Ei, en joutunut pedofiilin kohteeksi eikä minua pahoinpidelty. Allensa laskeneet, isoon ääneen mölisevät, vanhan viinan hajulla koko asunnon täyttävät juoppo-ukot ja akat ovat jotain, mitä harvempi aikuinen ihminen saattaisi itsekään kauaa sivusta seurata. Muistan juoppojen rikkoneen myös eteisen peilin ja tottakai jättäneen lasinsirut siihen. Ei juoppo siivoa oksennuksiaan ja muita sotkujaan. Mielestäni tällaiset kokemukset tekevät minunkaltaisistani ihmisistä myös sellaisen, joka ei halua ummistaa silmiään baarielämän vähätellylle karulle puolelle. Eihän juuri kukaan halua myöntää, että omissa juomatavoissa olisi korjaamista.

Ihmisellä, etenkin miehillä, tuntuu olevan usein halu puolustaa loppuun asti vapautta juoda silloin kuin huvittaa. Vakuutetaan, että itse ollaan päättämässä jokaisesta tipasta joka suuhun kaatuu ja omasta käytöksestä, tietenkin näitä kuuluisia ohilyöntejä lukuunottamatta. Kuitenkin yöelämässä elämäänsä juhliville on useimmiten tuttu ilmiö se, että joku porukasta vähän sammuu sohvalle ja vähän oksentaa. Vähän aiheutetaan mielipahaa jonkun asuntoon jatkoille lähtiessä siellä nukkuvalle naisystävälle tai vaimolle lapsineen. Eihän sitä huomaa kun vähän laseja kaatuu ja sorpaleita rikkoutuu ja joku pikkuisen yökkää: Sotkun voi korjata aamullakin, tai siis siinä vaiheessa päivää kun herätään. Vanhan viinan haju, no, se vähän kuin kuuluu asiaan. Tai siis, eihän näitä juttuja tapahdu kuin aniharvoin, tai niille kavereille jotka ovat vähän taipuvaisia hilpeästi kilistelemään. Oma päätös ja vastuu ja sitä rataa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sanonta, että "suomalaisille juominen on pyhä lehmä" pitää todella hyvin paikkansa.

Olen vuosi vuodelta tullut enemmän siihen tulokseen, että en halua tällaisen elämän koskettavan itseäni edes siinä mielessä, että miesystäväni seurassa joudun sivusta katsomaan tätä toimintaa. En halua rahoillani tukea baareja, jotka kyllä saattavat tiettyyn pisteeseen asti seuloa sisään tulevia hoipertelijoita, mutta sisälle päästettyään juottavat niitä niin kauan kuin pysyvät tajuissaan. Inhoan humalajuomista laajempana ilmiönä ja osana julkisia tiloja. Harvoin juoja aiheuttaa vahinkoa vain itselleen. Useimmiten on joku, joka hänen juomisestaan kärsii. Nyt en tarkoita pelkästään kumppaneita tai juojien omia lapsia. Kerron esimerkin: Olimme käymässä muutama viikko takaperin elokuvissa 12-vuotiaan siskontytön kanssa, ja bussipysäkillä oli perjantai-iltaa juhlistamassa juopuneita horjuvia ihmisiä. Siskontyttöni sai sivustaseuraajana ruuhkaisella pysäkillä kuulla, kuinka hyvin juopunut mies koitti kysyä nuorilta naisilta saisiko hän vähän kokeilla heidän rintojaan. Paikka oli niin ahdas ja tilanne tuli niin pian, etten voinut suojella siskontyttöni korvia tältä. Vaikka kello oli vasta yhdeksän, oli joku jo oksentaut pysäkille. Bussissa ölinä jatkui ja siskontytölleni jäikin Hobbitin ohella mieleen nämä hauskaa pitävät ja elämäänsä juhlivat ihmiset. Juttelimme pitkän tovin tapahtuneesta, mutta silti tämä bussipysäkki oli jäänyt siskontytölläni melkeinpä päällimmäisenä mieleen, vaikka elokuva olikin hänelle mieluisa. Nyt joku varmasti tahtoo kertoa, että vastuu on meidän kun näin myöhään olimme elokuvateatterin bussipysäkillä. Mielestäni näi ei tulisi olla, vaan ihmisten pitäisi uskaltaa tarttua siihen juopottelun pyhään lehmään ja yhdessä tehdä julkisista paikoista myös ilta-aikaan kaikkien silmille suurimman osan aikaa sopivia.

En pelkää erityisesti pettämistä, tai sitä että oma mieheni joka kerta oksentelisi tai muuten rikkoisi paikkoja kotiin aamuyöllä toiperreltuaan. En vain halua että humalan maailma on osa omaa elämääni. Moni tuntui tässä viestiketjussa ihmettelevän miten se voi sitä olla, jos itse en juo. Juopunut ihminen saa monesti jatkopaikkoja kärkkyviä myös perheellisiä ihmisiä seuraansa, ja vaikka asiasta oltaisiin keskusteltu, ovat muutaman kerran suhteemme alkuaikojen mieheni tiheämmässä olevien juomissessioiden päättyessä joukkio pahasti juopuneita ja sen mukaisesti käyttäytyviä ihmisiä asettunut asuntoomme. He tosiaan haisevat vanhalle viinalle eikä heitä saa helposti hereille ja lähtemään ennen puolta päivää. Vaikka tätä ei ole tapahtunutkaan kuin kolmesti ja nimenomaan ensimmäisen noin puolentoista yhdessä asumamme vuoden aikana, pelkään tämänkin käytöksen palaavan, jollen ole "jarruna" mukana. Myös se, kuinka näen alkoholin ottavan vallan mieheni käytöksestä tuntuu pahalta. Viime viikkollakin uskon hänen itsekin olleen sitä mieltä, että kaupasta tuodut puolenkymmentä pinttiä olutta olisivat ihan nokko annos arki-iltana. Juomisen myötä häntä alkoi kuitenkin kihelmöimään lähikapakka, kaupasta kun ei enää saanut kaljaa, ja enhän minä aikuista ihmistä halunnut alkaa maanittelemaan jäämään kotiin, olin jo itse valmistautumassa nukkumaan. Arkena kun paikka olisi kuitenkin mennyt puolentoista tunnin päästä kotiin ja mies kertoikin palaavansa tuopin pari juotuaan, tunnin, viimeistään sen parin päästä. Uskon hänen tuolloinkin olevan aikeissa tullakin kotiin tuolloin.

Juomisen himo vain päihitti taas, ja vaikka mies oli yksin, eikä siis tätä tälläkin foorumilla tuttua äijäseuran huomaa ja ymmärrystä kaipaamassa, hän lähti sinne mistä vielä tippa irtoaisi, eli keskustan yökerhoon, reilun kymmenen kilometrin päähän. Jos nämä yökerhot olisivat auki vaikka kymmeneen seuraavana aamupäivänä, uskon mieheni tuossa tilanteessa juovan kunnes joko itse sammuu tai juottola viimein suljetaan. Sosiaalista tai johonkin ylimaalliseen hauskanpitoon viittaavaa en tästä skenaariosta löydä.

Omastanikin mielestä sellainen nelisen kertaa vuodessa pää täyteen ja överikunto on mielestäni aikuiselle, omasta itsestään päättävälle ihmiselle jotain, minkä voisin hyväksyä, vaikka sekin pahalta tuntuisi. Maailmankuvassani juomiseen kun ei liity oikeastaan mitään hohtoa, vaikka tietyssä tilanteessa tosissaan kohtuullinen alkoholin käyttäminen voi rentouttaakin ja olla saamatta pahaa aikaan. Sosiaalista elämää meillä on useammin kuin kerran viikossa, ja tapaamme sekä hänen ystäviään että omiani. Suurimmilta osilta tuttavapiirimme on yhteinen. Baareissakin mies lähtee käymään usein, vähintään parin viikon välein, ei sitä "paria kertaa vuodessa kun vaimokulta ensin heltyy".

Pelkään siis, että mieheni juominen lisääntyisi roimasti, kohti seurustelumme alkuaikojen määriä, eli melkeinpä viikottaista överikännäämistä, jos annan sille mukisematta hyväksyntäni. Vähempään juomiseen totuttuaan mieheni ei monesti tuttavien luona edes halua alkoholia, vaikka sitä olisi mm. boolina tarjolla. Mieheni on hyvin huomaavainen, ja uskon hänen olevan hyvin tyytyväinen elämään vähemmälläkin juomisella. Me ymmärrämme muissa elämän asioissa valtavan hyvin toisiamme, emme riitaudu useamman päivän patikkareissuilla ja elämämme on muutenkin harmonista. Ainoastaan alkoholi ja mieheni himo siihen, joka tuntuu vievän miestäni, eikä toisinpäin, on yhdenlainen käärme paratiisissa. Hän itse myös pitää minun rajojen asettamista juomisen suhteen hyvänä järjestelmänä, jossa ei hänen mielestään ole mitään vikaa. Itse vain en haluaisi olla se aikuisen ihmisen vahti.

 

[Venla (ap)]

Selvennyksenä vielä vankina pitämisestä puhuville: Mieheni käy mm. novelliharrastuksena myötä useamman päivän kirjoittajaleirillä useamman sadan kilometrin päässä joka kesä, sekä muissa tapahtumissa joissa vietetään useampi vuorokausi pois kotona. Tuokin kirjoittajaleiri on valitettavasti monelle osallistujalle melko kostea tapahtuma, ja tiedän mieheni monesti ottavan siellä ainakin yhtenä leirin iltana kuppia aamuun asti. En ole udellut näistä asioista häneltä, mutta yhteiset leirillä olevat tuttumme saattavat pilailla hänen sitkeästä krapulaunestaan FB:ssä yms. En kuitenkaan kritisoi häntä tästä vaan iloitsen hänen kanssaan näitä hänelle rakkaita tapahtumia. Harrastus ja porukka on muuten fiksua, mutta tässäkin suhteessa suren Suomessa valloillaolevaa juomisen vetämistä jokaiseen tapahtumaan.

 

[N53]

Luettuani nämä viimeiset viestisi, olen todellakin sitä mieltä ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta. Toista et voi muuttaa. Ellet itse halua/voi muuttua asian suhteen, teidän on paras erota koska asia tuntuu olevan sinulle niin iso.

Elämänkokemus on minulle opettanut, että on kolme asiaa, joissa pitää olla suurin piirtein samoilla linjoilla jos meinataan parisuhteessa olla ja viihtyä ja nämä kolme asiaa ovat uskonto, alkoholin käyttö ja rahan käyttö. Seuraavaa kumppania valitessasi, kiinnitä ensimmäisenä huomio sinulle tärkeään asiaan eli alkoholin käyttöön.

 

[N57]

en minä viitsisi katsella miestä tai ketään ihmistä joka ryyppää säännöllisesti niin kauan kuin kapakat ovat auki. Vaikkapa tämä ihminen ryyppäisi vain muutaman kerran vuodessa.

Enkä minä viitsisi toimia aikuiselle miehelle moraalisena selkärankana ja 24/7 valvojana.
Vaimo ja kumppani on rakastettu, ei mikään vahti.

Jos tykkäät olla aikuisen miehen äiti ja juoppovahti, niin siitä vaan, jatka parisuhdetta miehesi kanssa.

Mutta tämä edellyttää sitä, että hyväksyt miehesi juuri sellaisena kuin mitä hän on ja lopeta juomisesta puhuminen.

Sinä et pysty häntä muuttamaan raittiiksi vaikka kuinka paljon asiastajankuttaisit.

Jos haluat alkoholittoman parisuhteen ja elämän, niin silloin otat puolisoksesi raittiin miehen.

 

[alkoholismi]

Ainoastaan alkoholi ja mieheni himo siihen, joka tuntuu vievän miestäni, eikä toisinpäin

Minun mielestäni tämä kuulostaa ihan selvästi alkoholismilta. Miehelläsi on pakonomainen tarve juoda alkoholia, ja se on näin yksinkertaistettuna alkoholismin määritelmä. Ei tarvitse välttämättä juoda joka päivä ollakseen alkoholisti, ei edes joka viikko. Itse asiassa suurin osa alkoholisteista on nimenomaan niitä, jotka juovat kausittain rankasti, kausittain kohtuudella ja kausittain eivät lainkaan. Ja miten tämä sitten eroaa terveistä ihmisistä - joilla saattaa myös olla samanlaista käyttäytymistä - on tuo pakonomainen tarve. Olet maininnut, miten miehesi on pakko juoda siihen valomerkkiin asti, ja että miten "vielä yksi tuoppi" ei koskaan jää vain yhdeksi tuopiksi, ja että jos kotoa loppuu juoma, on pakko lähteä sinne baariin juomaan lisää. Ja että hän lähtee sinne vaikka yksinään, ei seuran vaan nimenomaan sen alkoholin vuoksi.

Alkoholismi on sairaus, joka vaatii hoitoa, mutta ketään ei voi väkisin hoitaa. Jos miehesi ei suostu myöntämään, että alkoholi on hänelle ongelma, ei ole paljonkaan tehtävissä. Silloin sinun täytyy vain miettiä, haluatko itse jäädä katselemaan samanlaisen menon jatkumista - ja kenties sen pahenemista.

 

[Valinta]

Minullakin on mielipide muuttunut viime viestisi luettuani. Miehesi alkoholinkäytössä on selvästi aivan epäterveitä piirteitä. Määrä ei kerro kaikkea, vaan tuo tyyli. Mielestäni on aivan järkyttävää, että niin moni pitää tuollaista käytöstä normaalina ja aikuiselle ihmiselle sopivana. Koko maata on vaikea muuttaa, mutta sinä olisit varmasti onnellisempi raittiimman miehen kanssa. Anonyymillä nettipalstalla on tosi vaikea mennä neuvomaan, että erotkaa, mutta sen kuvan perusteella, mitä kirjoituksistasi on saanut, näyttää minusta siltä että teillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Ei sinun pidä joutua vahtimaan miestäsi. Kumppanin pitää itse osata huolehtia omasta käytöksestään.
Se mitä voisit tehdä, on kehottaa miestäsi myöntämään itselleen, että hänen alkoholinkäyttönsä ei ole tervettä.

 

[fg]

Miehellesi viina ja vieraat naiset yms. hauskanpito on paljon tärkeämpää kuin sinä. Mieti nyt sitten siinä tulevaisuutta moisen äijän kanssa. Etkä muutenkaan voi aina tietää mitä se mies siellä reissuillaan tekee vaikka kuinka vakuuttaisi. Summa summarum: mies ei kykene normaaliin parisuhteeseen.

 

[Teinimies]

Teet siis miehellesi ihan samaa, mitä äitisi teki isällesi. Olet kotoa saanut mallin että tuo on "normaalia" parisuhdetta. No ei ole.

Itse en kyllä 3-kymppistä äijää katselisi, joka käyttäytyy kuin 18-vuotias ekan kerran baariin päässyt. Luulisi tuon ikäisellä (olen itsekin 33v) olevan jo vähän kehittyneemmät vapaa-ajanviettotoiveet kuin se, että saa vetää pään täyteen baarissa tappiin asti. Eri asia jos näin "kävisi" puolivahingossa vaikka kesäjuhlissa, pikkujouluissa ja synttärinä mutta kun kuulostaa siltä että ilman sinun jarruna toimimistasi mies olisi lähes koko ajan vaan baareissa pyörimässä niin asia on ihan eri.

Haluatko ja jaksatko toimia miehesi äitinä? Itse en tuohon alkaisi, niinkuin joku sanoi niin alkoholinkäytön (ja siihen liittyen "juhlimisen") tavat on pakko olla suht samanlaiset, tai muuten parisuhteessa toinen on aina se joka jäkättää ja toinen se joka tuntee olevansa kahlittu. Nyt suhteenne kuulostaa siltä että sinä olet aikuinen ja mies on pahainen kakara.

 

[hetkinen]

ymmärsinkö oikein ap, että miehesi vetää välillä jopa parin viikon välein aamuun saakka viinaa kapakoissa sen jälkeen kun on ensin himassa kiskaissut kaaliinsa 5-6 keskiolutta ja vielä arki-iltana?

Sen lisäksi miehesi vetää "runoleireillä" useamman päivän känniputken. Sellaisen putken, että kirjailijakaverit vitsailevat hänen krapuloillaan jälkikäteen pitkin vuotta.

Toki kännissä pystyy henkeviä ja lennokkaita keskusteluja käymään. Viinahan vapauttaa ja poistaa estoja. Antaa hyvän olon, rentouttaa, poistaa arjen paineita. Näin äitini aina sanoi.

Viinan orjat selittelevät juomistaan hamaan tappiin saakka. Itse olen kuullut satoja erilaisia selityksiä jotka oikeuttavat juomisen juuri tänään ja juuri sillä hetkellä. Tajuat sen itsekin ap, että miehesi on viinan orja.

Minä olen syntymästäni saakka katsonut yhtä juoppoa ja hoitanut 4 vuotiaasta asti nuorempia sisaruksiani. Äitini oli piilojuoppo. Juomisestaan huolimatta äitimme kävi töissä joka ikinen työpäivä. Oli hyvä ja pidetty työntekijä, varmasti myös erittäin pätevä työssään. Kotiovesta sisään astuttuaan kietaisi pullon punaviiniä kurkusta alas. Jos ei juonut, poti kärttyisenä kankkusta sänkynsä pohjalla. Minä tein ensimmäisen kerran makkarakeittoa vajaat 6 vuotiaana sanomalehdesta lukeamani ruokaohjeen perusteella. Opin omatoimisesti lukemaan juuri sillä hetkellä ja kun 4 vuotiaalla veljelläni ja minulla oli nälkä, niin ei muuta kuin tekemään keittoa. Muistan sen kuin eilisen päivän. Perunoita oli 5 kpl, sain haavan sormeen niitä kuoriessani. Porkkanoita ei ollut eikä selleriä, en tiennyt mitä selleri edes on, mutta sipuleita oli. Sipulit itkettivät ja hieroin silmiäni. Sen jälkeen itketti vielä enemmän. Mutta makkarasoppaa syötiin.
Sain aamulla äidiltä selkääni sen vuoksi kun olin käyttänyt hellaa luvatta. Voi syttyä tulipalo tai kuuma vesi kaatua päälle. Niinpä. Piti mieluummin lapsensa nälässä kuin antoi tulla palovammoja tai kuolla tulipalossa. Tämä oli sitä juopon naisen logiikkaa.

Oman kotini kynnyksen yli ei yksikään humalainen sisään astu. Minä olen oman osuuteni juopon hoitamisessa tehnyt.

Jos joku pitää minua tiukkapipoisena kovana nipona niin siitä vaan.

Et sinä ap pysty miestäsi raittiimmaksi muuttamaan nalkuttamalla, et pyytämällä etkä edes rukoilemalla.

Huolehdi itsestäsi. Ei sinun ole pakko ymmärtää eikä katsella miehesi juomista eikä odottaa, että hän muuttuu. Ei sinun tarvitse hyväksyä hänen ryyppyreissujaan. Elämä on liian lyhyt nalkuttamiseen ja epätyydyttävässä parisuhteessa elämiseen.
Elä itsellesi, nauti tästä päivästä, nauti raittiista huomisesta. Anna miehesi mennä menojaan.

 

[?????]

Aloituksessasi ihmetyttää ainoastaan se, että miksi raitis roikkuu juopossa?

 

[täh??????????]

Sinä ihan selvästi kärsit siitä, että miehesi on alkoholisti. Miksi jatkat hänen kanssaan? Hän on hyvä silloin, kun ei juo. Juotuaankaan hän ei käytä fyysistä väkivaltaa, mutta .

Sinä kärsit siitä, että mies on baari-illan jälkeen vetämätön seuraavana päivänä. Hän ei ole sinun kumppanisi silloinkaan, hän on krapulan kumppani.

Kuvittelen ...........

Jaa alkkis? Ap sanoi miehen juovan 6 annosta viikossa. No kyllä on sitten paljon alkkiksia maassamme, tuon kriteerin mukaan itsekin taidan lukeutua niihin jo.

 

[n42]

Elämänkokemus on minulle opettanut, että on kolme asiaa, joissa pitää olla suurin piirtein samoilla linjoilla jos meinataan parisuhteessa olla ja viihtyä ja nämä kolme asiaa ovat uskonto, alkoholin käyttö ja rahan käyttö. QUOTE]


Täysin samaa mieltä. Mikä tahansa noista alkaa toisella heittämään häränpyllyä, helvetti on valmis.

 

[Valinta]

Jaa alkkis? Ap sanoi miehen juovan 6 annosta viikossa. No kyllä on sitten paljon alkkiksia maassamme, tuon kriteerin mukaan itsekin taidan lukeutua niihin jo.

Epäilen ap:n arvion tuosta määrästä olevan alakanttiin, tai sitten se on pitkän ajan keskiarvo joka pysyy matalana raittiiden viikkojen ansiosta. Kuitenkin aivan selvästi on kausia, jolloin mies juo huomattavasti enemmän ja todella ongelmallisella tavalla.

 

[Venla (ap)]

Vältän varsinaisesti tuoppien laskemista, sillä tunnen sellaista tehdessäni olevani todellinen kyttääjä. Uskoisin kuitenkin tuon kuuden annoksen viikossa pitäneen nyt viimeisen vajaan vuoden ajan ainakin paikkansa. Pelkoni tosiaan kohdistuu juuri siihen, että jos en pidä aktiivisesti yllä mielipidettäni kohtuullisesta juomisesta mieheni omat mielihalut kallistaisivat tuota juomista suhteen alkuaikoihin, ainakin 20 annokseen viikossa. Sinkkuna luku on oletettavasti ollut vielä hieman enemmän kuin tuo, ehkä 25-30 runsaina viikkoina, sillä hän on kuitenkin itsekin halunnut pitää kiinni korkeintaan pari kertaa viikossa mutta mahdollisesti ainakin toisella kertaa kunnon perskännit. Hän kuitenkin pitää pitkistä työteliäistä vapaa-ajan projekteista ja on sinkkunakin oletettavasti pitänyt ehkäpä kerran kuussa parin viikon jakson menemättä ollenkaan baareihin. Nämä yökerhoyöt ovat kuitenkin vielä meidän suhteemma aikanakin johtaneet ainakin yhden kerran jonkinlaiseen tappeluun pizza-jonossa minun samaan aikaan valvoessa kotona, ja miehellä oli umpikännissä kotiin palatessa jonkinlaista mustelmaa nenänvarressa ja miehen mielestä tämä tappelu oli mitä hauskin ja innostavin juttu. Tappelu kuulosti aika rajulta, hän oli omien sanojensa mukaan lyönyt tappelukaverin pään voimalla pöytään. Tällaisesta on kuitenkin nyt jo pari vuotta aikaa. Minussa tällainen humalan vaikutus kuitenkin aiheuttaa kammoa. Muutoin hän ei tosiaan ole uhkaava tai aggressiivinen, eikä tulistuva, mustasukkainen tai mitään sellaista edes juodessaan.

Kotona hän ei sinkkuna ollessaan tosiaan ollenkaan juo, eikä omien sanojensa mukaan ole koskaan harrastanut yhden illan irtosuhteitakaan. Minun kanssani sitten opetellut ottamaan sen pari kotona mieluummin kuin lähtemään baariin. Tai siis suunnitellut tekevänsä niin. Baari kuitenkin tuntuu nyt suhteessakin ollessa olevan se seuraus niitten 2-4 kotona juodun oluen jälkeen. Itsekään hän ei halua ostaa kotiin enemmän juotavaa, vaikka sanoisinkin että se olisi enemmän ok kun yökerho-överit. Baariin hän lähtee nimenomaan oluen perään ja se satunnainen juttuseura on sitten sitä plussaa. Uskoisin kotona juomisen aiheuttavan hänessä itsessäänkin häpeää, sillä hän tosiaan ei ole ikinä halunnut asunnollaan yksin juoda. Tämän perusteella voisin ajatella hänellä itselläänkin olevan kaksijakoinen suhtautuminen juomiseen.

Tämä on siis aika monimutkainen juttu, ja siksi niin vaikea ymmärtää ja päättää miten suhtautua. Juoma tosiaan yleensä ottaa hänestä vallan kun hän aloittaa, mutta aloittamista hän tuntuu voivan sinkkunakin siirtää haluamaansa aikaan. Nykyään hän on tosiaan oppinut useammin ottamaan ihan vain kohtuudella ja lähtemään seurassani kotiin ihan vain koska laitan takkia päälle. Ehkä puolella kerroista menee siihen vänkäämiseen lisätuopeista. Joskus taas hänelle ei satu maistumaan ollenkaan, jolloin hän esimerkiksi tuttavieni luona juo vain limsaa. Se valta joka alkoholilla kuitenkin hänen aloittaessaan on tuntuu olevan se asia mikä minua eniten ahdistaa, ja tämä pelko on selvästi suoraan lapsuuden perua. Uskon kuitenkin, että se on etenkin tiedostamista aivan todellisista alkoholin pimeistä puolista, joita Suomessa tosiaan näkee tahtomattaankin katukuvassa jos on niin "hölmö", että kaupunkien keskustoissa tai köyhimmissä lähiöissä myöhään viikonloppuna liikkuu.

Uskon siis monien ristiriitaistenkin postaajien olevan yhtälailla oikeassa. Se on niin pahuksen konstikas aine tuo alkoholi.

 

[:D]

Toistuva kiista jostain jota tapahtuu 4kertaa vuodessa ... En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa... Tuo miehesi alkoholin käyttö vaikuttaa ihan ookoolta kun ei halua kotona tissutella.. Motiivi ainakin on kunnossa, kun se perustuu sosiaaliseen tapahtumaan ja hauskanpitoon, eikä siihen että tulee hyvä olo taikka vitutukseen..

 

[Venla (ap)]

Toistuva kiista jostain jota tapahtuu 4kertaa vuodessa ... En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa... Tuo miehesi alkoholin käyttö vaikuttaa ihan ookoolta kun ei halua kotona tissutella.. Motiivi ainakin on kunnossa, kun se perustuu sosiaaliseen tapahtumaan ja hauskanpitoon, eikä siihen että tulee hyvä olo taikka vitutukseen..

Pelkoni liittyy siis nykytilanteen muuttumiseen, ellen ole miehelleni vahtina. Hän tosiaan tuntuu yksin baariin päätyessään juovan itsensä pahaan kuntoon. Nykytilanteen jatkuminen olisi ok, jos tuosta edellämainitusta ei olisi vaaraa. Ja mies juo lähes viikottain jonkun verran, ei siis ole raitis loppuakaan vuotta.

Kuten mainitsin jo aiemmin, vaikka mies perustelee juomista itse sosiaalisuudella, sillä ei hänellä enää humaltuessa tunnu juomisen jatkumisen kannalta olevan mitään väliä onko hänellä seuraa. Yleensä ei tunnu olevan kun muut lähtevät kotiin baarien sulkeutuessa ja hän jatkaa sinne yökerhoon.