Toggle sidebar

Toisille naisille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huvittunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tsemppiä sulle.

Sen verran täytyy korjata luulojas, että et todelakaan ole mikään poikkeus, jos mies ""eroaa"" takiasi.
Olet todella IDIOOTTI marttyyriluonne kärsiessäsi ja itkiessäsi miehen ja perheensä takia.

Minuakin on vokotelleen varatut miehet.

Fraasi kuuluu näin:

""Minun täytyy tunnustaa..Olen jo pitkän aikaa tuntenut jotain kummallisen vahvaa tunnetta sinua kohtaan. Minun täytyy nyt todella myöntää, että minulla ei mene vaimon kanssa niin kovin hyvin....Sinä saat minut jännittämään..melkein tärisen. Voinko pitää sinua kädestä kiinni? Edes hetken?""

Yleensä vaimo ottaa miehen takaisin, koska tämä vakuuttaa, että rakastaa vaimoa. Ei siksi, että vaimo tarvitsisi rahaa.
Oikeasti, jos mies tahtoisi vain ylläpitää vaimoaan, siihen riittäisi pankkitilinumero, eikä siihen tarvita henkilökohtaisia asiointeja vaimon luona. Hölmö, kaikki sinuunkin uppoaa....!

Kuule se nai sitä ihan täyttä häkää.. menen takuuseen.
KÄy katsomassa ikkunan takaa, ne elää siellä ihan normi-perhe-elämää!!

Tiedoksi: En ryhtynyt varattuun mieheen, vaan KÄRÄYTIN
, jonka jälkeen vaimonsa otti hänet takaisin ja väistyin takavasemmalle ..:elämään OMAA ELÄMÄÄNI.

Nyt hänen vaimonsa on ystäväni, ja valittaa, kuinka mies käy vieraissa. Sama kuvio, aina alkurepliikkejä myöten...Parhaimmillaan 2-5 naista yhtäaikaa jallituksessa.

Eli tämmöinen tappaus. Olette te ämmät toverit joskus tyhmiä, herranjumala sentään!!
 
Nimimerkille ""Pyörryksissä"". Tarinasi on tavallistakin tavallisempi. Jos katsoisit sitä vierestä, näkisit paremmin, kuinka naurettavassa jamassa olette molemmat naiset.

Jos mies tosissaan tahtoisi teistä vain jomman kumman, hän kyllä selvittäisi tilanteen ja hyvin helposti. Mutta miksi hän ei sitä tee?

Sen vuoksi, että on itsekin naurettava pelle, joka ei kykene tekemään rehellisiä ja kunnollisia ratkaisuja. Lisäksi hänestä on mukavaa, kun on kaksi naista. Molemmat itkevät ja kaipaavat hänen peräänsä.

Taloudelliset syyt, siis mitä nyt oikein tarkoitat? Jos siitä kiinni on, voihan sitä rahaa laittaa naisen pankkitilille niin paljon kuin huvittaa.

""Huono omatunto..., ei voi jättää vaimoaan pulaan... "" Ei voi olla totta, että sinä mukamas niin järkevänä ihmisenä nielet tuon. Nuohan on niitä miesten ikiaikaisia selityksiä, kun halutaan pitää molemmat, sekä vaimo että toinen nainen.

Tietysti on oma asianne, miten elämänne vietätte. Mutta sinulla tuntuu olevan tuo sama asenne, mikä niin monilla muillakin ns. toisilla naisilla on. Ja vielä tunnut uskovan siihen aivan kirkkain silmin. Että tilanne on tämä, koska mies ei voi jättää vaimoaan taloudellisten asioiden takia, mutta minua hän taas ei voi jättää, koska rakastaa minua. Kauhea pattitilanne, eikö vain?

Todellisuudessa mies rakastaa kumpaakin naista yhtä paljon tai yhtä vähän. Molemmilta saa seksiä ja se on tärkeätä. Siksi ei viittis luopua kummastakaan. Ja kun ne on kumpikin noin narutettavissa, että uskovat näitä miehen tekoselityksiä, niin mikäpäs tässä.

Vaimo todennäköisesti piruuttaan vedättää miestä. Kun näkee, ettei mies kokonaan voi luisua sinun käsiisi, hän ei kiusallakaan päästä irti.

Jos olisit tämän miehen henkeäsalpaavan suuri rakkaus, hän olisi jättänyt kaiken muun taakseen jo aikaa sitten.
 
Ihan hyviä ajatuksia. Toki itsekkin olen nuo jo läpikäynyt.
Muutamia täsmennyksiä. Vaimo haluaa pitää asunnon, mutta hänen tulonsa ei riitä lyhennyksiin + kuluihin. Joutuisi muuttamaan. Asuntoni on pieni, pitäisi muuttaa. Mies on sitä mieltä että hän ei ala hyppelemään asunnosta toiseen. Kun lähtee, niin suoraan siihen mihin voi jäädä.

Tuosta seksistä sen verran että ei se ihan niin mene. Vaimolla on oma miesystävä. Mies viettää aikaansa pääasiassa luonani, arkenakin. Hyvä jos näkevät toisiaan pari kertaa viikkoon. Voihan siinä tietysti seksiäkin olla, mutta vaimon sanojen mukaan ei.

Pattitilanne, näin on. Toisaalta olen oppinut elämään yksinkin, ei se peloita niin kamalasti. Yksinäistä vanhuutta en vain haluaisi. Ehkä pitää miettiä toisenlainen tapa, joku yhteisöasumismuoto. Ei tarttis miestä, jos ei kerran mukaani halua!
 
On naurettavaa verrata tappamista ja varastamista pettämiseen. Tappaminen ja varastaminen on laissa tuomittava teko, pettäminen korkeintaan moraalilla tuomittava. Minä ainakin näen niissä aivan selkeän eron.
Ja kyllä minulla on lapsiin hyvin läheinen suhde, siksipä vaimo kiristääkin niillä, kun tietää että se koskee minuun kaikkein eniten ja siten varmiten saa minut toimimaan tahtonsa mukaan. mutta vielä lapset ovat niin pieniä, etteivät he itse päättäisi luoksenitulosta ja luonani olemisesta erottuamme.
Elsiltä ja Ulpukalta kysyisin, että olenkohan minä sitten outo pettäjätyyppi kun en sovi teidän kummankaan valamaan muottiin pettäjän prototyypistä. Itse rakastan salavaimoani aivan estoitta siksi, että hän on loistava ihminen, en siksi vietä aikaani hänen kanssaan, että harrastaisin vain seksiä. Eiköhän meidän muutaman vuoden suhteessa jo olisi juttu alkanut maistumaan puulta, jos kyseessä olisi pelkkä seksi.
Ja sen pankkitilin vaihdoin eilen, tänään aamulla vaimo soitti minulle töihin ja huusi kun ei ollut visa electron antanut kassalla ostolupaa ja kun se uusi jakkupuku olisi ollut niin tuikitarpeellinen. Käskin ostamaan sen sitten kun hänellä on tilipäivä ja hänen tilillään on rahaa, siis hänen tilinsähän se nykyään on. Onpahan taas yksi syy lisää, että miksi hän itse ottaisi minusta eron, niin uskon siten asioiden järjestyvän yksinkertaisemmin kuin jos itse ottaisin vastoin hänen tahtoaan.
Pitkällistä tämä toisen tainnuttaminen, mutta uskon, että lopputulos miellyttää, ainakin minua ja salavaimoani ja varmasti lapsianikin kun saisivat eron myötä normaalit kotiolosuhteet.
 
Hei,

miten sulla voi olla tuollainen vaimo? Ihmettelen, mistä tollaseks tulee? Kenen kanssa menit aikoinaan naimisiin? Ja mitä tapahtui?

No mutta sen halusin sanoa, että kaikki ei ole tollasia tosiaan, kuten ehkä voit ajatella salarakkaastasikin. Oma isäni häipyi aikoinaan , kun olin pieni. Äiti hoiti ja elätti yksin kolme lasta. Isää ei kiinnostanut meitä tavata, kertaakaan ei olla nähty sen jälkeen.

Olen ollut ikäni köyhä enkä ole saanut miehiltä mitään, vaikken ole elänyt yksikseni. Kaikki suhteet ovat olleet vastavuoroisia, kumpikin hoitaa omat asiansa ja kulunsa, lahjoja yms. annetaan molemmin puolin vähäisten varojen mukaan. Elää ja välittää voi ilman kalliita lahjoja ja shoppailua. Lapset tietysti ovat yhteisiä ja molempien vastuulla. Kammottaa, että lapsilla kiristetään. Ja miten voidaan olla välittämättä siitä, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Teillä on sellasia ongelmia, että olkaa niistä onnellisia.
 
Tulipa sekavaa tekstiä, jatkoa edelliseen:
Hienoa, että välität lapsistasi ja olet ollut kärsivällinen ja antelias tuollaiselle vaimollekin. Sun elämässä kuulostaa olevan niin paljon hyvää, että riittää ylimääräsillekin. En ikinä vaatisi keneltäkään ainuttakaan jakkupukua tai muutakaan. Mitä se on, että ihmiset ovat väkisin yhdessä rahan takia? Lapset ovat tärkeintä, jos niitä on kerran tullut hankittua.
Sopu vie varmasti aikaa, mutta asiat järjestyy :)
 
On minulla omatunto, mutta en missään vaiheessa ajattele tekeväni väärin kun rakastan miestä, joka on naimisissa. Ei ole minun asiani huolestua hänen vaimostaan ja lapsistaan, se on heidän perheensä asia. Ihan riittävästi on huolta siitä, saammeko koskaan yhteistä tulevaisuutta (koska mies ei ole vielä tehnyt päätöstä lähteäkö vai jäädä) vaikka rakastamme toisiamme enemmän kuin muita. Niin se vaan saattaa perhe painaa vaakakupissa enemmän.
 
Miksi naiset on aina niitä toisia? tai siis niitä säälittäviä tapauksia joita ukkomiehet käy vaan silkasta hyväntekeväisyydestä naimassa?

Mulla oli sinkkumies salarakkaana kun omalla miehellä oli liikaa työkiireitä ja -stressiä eikä huomiota tullut siltä suunnalta tarpeeksi. Homma toimi aluksi oikein hyvin. Mutta sitten se toinen mies alkoi kitisemään ja kiukuttelemaan kun en jättänytkään miestäni (siitä ei koskaan ollut edes puhetta vaan nimenomaan sovittiin että ihan vaan rakastajaksi otan sen toisen miehen). Jossain vaiheessa homma kääntyi niin, että väitti että minä haluan suhteen vaikkei hän ole siihen valmis. Sinnehän jäi yksiksensä suremaan kun lopetin salasuhteeni. Vieläkin kun häneen joskus sattumalta törmään tulee katkeraa puhetta siitä kuinka ensin lupailen vaikka mitä ja sitten jätän. Nykyään olen tosin sinkku, kun kyllästyin siihen ettei siitä oikeasta suhteesta tunnu olevan kun vaivaa, kun pitää seksiäkin kerran muualta hakea.

Mutta että semmosia epätoivosia miehiä, olen muutamaan muuhunkin samanlaiseen törmännyt. Ensin ollaan vaan että kaikki sopii kunhan vaan saa mun kanssa olla, mutta ei se sitten riitäkään. Nuoria komeita sinkkumiehiä kaikki.
 
En jaksanut lukea kuin muutaman viestin alusta, tietäähän nuo vastaukset jo. Suurin osa tiukkapersemoralistien juttuja.

Itselläni on ollut kohta 10 vuotta suhde varattuun mieheen. Aikoinaan, kun olin itse sinkku, elättelin tosiaan toiveita, että hän jättäisi vaimonsa. Välimme menivät poikki muutamaksi vuodeksi, koska halusin löytää pysyvän suhteen. Nyt olen myös itse varattu, mutta petihommat eivät miestäni hirveästi kiinnosta (nörtti). Otin yhteyttä rakastajaani uudelleen ja homma toimii paremmin kuin koskaan. Olen itse aikuisempi ja realistisempi, osaan suhtautua suhteeseen seksisuhteena, enkä vingu rakkaudentunnustuksia.

Yhteiset hetkemme ovat todellista laatuaikaa, ettäs tiedätte senkin tympeät moralistit! Ja ne jotka vastaavat tyyliin, toivottavasti oma miehesi pettää/jättää sinut, vastaan: Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos niin käy niin sitten käy. Tärkeintä on elää. Elämä voi katsokaas olla elokuvaa ihmeellisempää ihan oikeasti.
 
Voisitko ""Pettäjämies"" selittää, mitä sä tarkoitat tällä toisen tainnuttamisella?

Mulle ei ihan kirjoituksestasi valjennut, että haluatko erota vai et.

Mitä sinä oikein odotat?

Miten vaimo voi kiristää sinua lapsilla? Etkös sinä ole niiden isä, joten eihän hän voi sinun isyyttäsi minnekään kadottaa. Ihan kuin odottaisit jotenkin, että vaimo liukenisi jonnekin näkymättömiin, ja sinä voisit jatkaa elämääsi lastesi ja uuden vaimon kanssa. Aikuisena ihmisenä tiedät, ettei niin voi käydä. Miksi sinä itse et tee selkeätä ratkaisua, vaan kuhnailet siinä kahden vaiheilla. Jos rakastat uutta naistasi, toki alat sitten elää hänen kanssaan ja teet selkeän eron entiseen. Se on kaikille paras ratkaisu, myös lapsille. Suuren todennäköisyyden mukaan lapset jäävät äitinsä huollettaviksi, mutta sinä tietysti saat heidät luoksesi sovitun mukaisesti. Sitä oikeutta sinulta ei voi kukaan viedä. Jos vaimo uhkailee sinua, että et koskaan näkisi lapsiasi, se on silkkaa pötyä, eikä siihen pidä uskoa. Mene puhumaan sosiaalityöntekijälle jo nyt, ennen kuin olette eronneet. Kerro siellä, että liittonne ei toimi ja haluaisit erota, mutta vaimo uhkaa lasten täydellisellä menettämisellä. Kysy, onko sellainen mahdollista. Käyttäydy järkevästi ja asiallisesti.

Mikä teitä miehiä oikein vaivaa? Tällaisessa tilanteessa ette osaa tehdä reiluja päätöksiä, ja kun päätöksen sitten tekee toinen, silloin te ette osaa pitää puolianne. Aina lähdette liikkeelle liian myöhään. Naistenko teidän asianne pitäisi aina hoitaa?

Kyllä sinussa paljon petturin prototyyppiä on. Jos tämä sinun ""salavaimosi"" yhtäkkiä päättäisikin jättää sinut, siinä sinä menisit häntä koipien välissä kiltisti takaisin vaimosi luo.
 
Te ihmiset tunnutte tykkäävän tällaisista kummallisista kuvioista. Kun niissä niin suuresti viihdytte.

Muka asuntojen takia pitää elää nyt näin ja lasten takia tehdään näin jne. Lapsille tollanen on vittumaisinta mitä niille voidaan tehdä. Ei mitään selkeyttä, sitten äyskitään ja tiuskitaan toisen menoista ja tuloista, pankkikorttien käyttöoikeuksista ja ties mistä. Voi hyvät ihmiset, ette käsitä mitä olette tekemässä. Sitten ehkä jotain käsitätte, kun on liian myöhäistä.

Odita vaan sinäkin ""mies"" vielä sen aikaa, että saat ne lapset isommiksi. Juu tee vaan niin. Mitähän kaikkea ne onkaan saaneet pienessä mielessään käsitellä sinä aikana. No mitäpäs se sinua liikuttaa. Sitten ne lapset onkin jo sen ikäisiä, ettei ne enää sinun pillisi mukaan menekään. ""Tule nyt isälle, ei kun tule äidille... "" Just joo. Lapsi menee kuulkaa sitten jo ihan omaan suuntaansa, se menee vaikka kavereille, ja sun pelisi on menetetty. Sullahan oli se toinen nainenkin koko ajan, paskaaks sä meistä välität.

Miten te voitte ola noin sinisilmäisiä! Ensin hankitaan niitä lapsia ja sitten vasta aletaan miettiä, sovitaanko me ollenkaan yhteen. Ja sitten kuvitellaan, että lapsuus kestää ikuisesti ja aina on mahdollisuus korjata tilanne, mutta odotetaan nyt vielä sen ja sen aikaa. KOKO SEN AJAN NE LAPSET KÄRSII!

Ei paljon naurata lukee täällä tollasen miehen höpötyksiä. Vaimoa haukutaan siinä ja toista naista, jonka kanssa ollaan jo ainakin siis kaksi vuotta pelattu peliään, kehutaan loistavaksi ihmiseksi, ja lapset on vielä pieniä. Miten nopeesti se mieli on muuttunut, kun ensin ollaan innolla lapsen teossa ja seuraavassa hetkessä jo toisen naisen kimpussa? Millainen sielunelämä yleensä on tollasella tuuliviirillä? Kannattiko muuten hankkia lapsia?

Tee nyt jumaliste joku kunnon ratkaisu tuohon avioliiton irvikuvaan. Mitä siinä kärvistelet ja toista jallitat. Mitä tollasesta näytelmästä yleensäkään käteen jää muuta kuin paha mieli ja lapsille koti nimeltä perhehelvetti.
 
Raiku:

Meinaatko sinä roikkua lapsissasi kinni vielä sittenkin kun he halúavat elää omaa elämäänsä, perustaa oman perheen jne.? Oletko se hirveä tuleva anoppi ja äiti jok akyttää aikuisten lastensa joakista liikettä, eikä ymmärrä että lapset ovat vain lainaa ja heillä on isoina sitten ihan oma elämnsä, olivat heidän vanhemansa naimisissa tai eivät?

Onneksi itselläni on omakin elämä, vaikka minulla on lapsiakin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa