Toggle sidebar

Toisille naisille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huvittunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tuota Ladyn mainitsemaan vaimon viilentymistä en tosiaankaan jaksa uskoa.

Itse olen vaimo, mutta olen myös ollut aikoinaan salarakaskin naimisissa olevalle miehelle. Mies yritti minullekin tuputtaa tätä lorua ""vaimo ei anna, vaimo ei pidä seksistä, ihanaa kun sinä olet niin estoton."" Sanoinkin miehelle, että säästä mieshyvä sanasi, minua ei tasan tippaakaan kiinnosta rakasteletko vaimoasi vai et, minua kiinnosti vain, miten mies tyydytti minut. Mies totesikin lopulta, että seksielämä toimii vaimon kanssa ihan loistavasti, mutta joskus vain haluttaa irrotella tutusta kuvioista.

Uskoisinkin, että suurin syy näiden salarakkaiden pitoon on yksinkertaisesti vaihtelunhalu. Ja jos vielä pettäjä uskoo, ettei salarakkaan pitämisestä jää kiinni, niin mikäpä sitä estäisi viihdyttämästä itseään salarakkaan vällyjen välissä. Joskus vain kiusaus on liian suuri ja itsekuri liian heikko. Siinä ei ole tasan mitään tekemistä en kanssa kuka on parempi ja kuka huonompi.

Säälittävää vain on jos salarakas ei ymmärrä olevansa vaihtelunhalua kaipaavan pettäjän tilapäinen viihdyttäjä ja säälittävää, jos petetty puoliso ei ymmärrä kumppaninsa petollisuutta. Pettäjähän on usein se voittaja, joka saa kummastakin paikasta haluamansa.
 
Juuri näin.

Kylä minä vaimoani rakastan ja perhe-elämää, mutta ajatus etten koskaan enää kokisi ensirakkauden huumaa, ihastumista, jännitystä, uuteen vartaloon tutustumista, naisen iskemistä, tunnetta että minua halutaan täysillä.. niitä ilman en äjää, vaikka perheestänikin huolehdin.

Kiitos perheeni että olette olemassa, tukipilarini, satamani jonne palata...

Kiitos salarakkaani että saat minut yhä edelleen tuntemaanitseni nuoreksi, halutuksi, rakkaaksi ja että saan tutustua sinuun ja vartaloosi, katsoa silmiisi ja nähdä onnellisen ilmeesi. Kiitos että sinulla on minulle aikaa.
Kiitos että ymmärrät, etten koskaan jättäisi perhettäni, etkä sitä halua sinäkään. Arkena kaikki olisi erilaista.

 
Hienosti kuvailtu, Pena, tällaistahan se on! Jonkun mielestä rivoa, törkeää, rumaa, syntistä ja iljettävää, mutta kun sen itse on kokenut niin kaunista ja ihanaa. Osasit kuvailla salasuhteen juuri sellaisena, kuin se useimmiten on. Olen nainen, mutta näin minäkin sen koen.
 
Minulla oli salarakas avioliittoni aikana, koska en halunnut seksiä mieheltäni. Miksi en, kysytte. En tiedä. Sain seksiä tältä toiselta, joka osoittautui liian omistushaluiseksi minusta ja tekemisistäni. Suhde loppui. Mutta kaikki eivät siis saa siellä kotona ihan tarpeeksi ja siksi hankkivat rinnalle toisen, salasuhteen.
 
Hassu sanonta tuo vakipano kun luulisi että vakituisempaa se paneminen juuri kotosalla olisi. Ja mitä panopuu nimittelyyn tulee niin luulisi siellä kotona sitten olevan sen vakipanopuun.
 
Näitä tapauksia on niin monia...meillä kävi niin, että olin peräti 5 vuotta mieheni salarakas ja tuossa tuo mies köllöttelee kainalossani edelleen, nyt vain viimeiset 15 vuotta olen ollut hänen julkinen rakas. Elämässä vaan ei aina käy asiat niin kuin ne suunnittelee, kyllä näissäkin asioissa maailman myrskyt ja elämänkokemus muokkaa kovemmankin puupään suvaitsevaisemmaksi. älköön kukaan koskaan erehtykö sanomaan, että minä ena inakaan koskaan joudu/halua mihinkään kolmiodraamaan, joskus joutuu petettynä, joskus taas tunteet vievät ja haluaakin pettää, samoin kuten tunteet vievät sitä kakkostakin ja hänkin voi pettyä, mutta voi myös voittaa. Koskaan ei tiedä kenen oven takana kolmiodraaman lymyilee, vaikkapa minun...
 
Se mikä noissa ""ykkösnaisten"" katkerissa vuodatuksissa aina pistää silmään, on maininta, että toiset naiset eivät kelpaa kenellekään muulle kuin naimisissa oleville miehille. Tämän teorian mukaanhan nämä heidän kultamussukka aviomiehensä ovat kaikkein surkeimpia luusereita, jotka huolivat näitä surkimusnaisia, joita kukaan poikamies ei halua.
 
Juu. Kas kun naiset eivät osaa valita sellaista aviomiestä, joka ei juokse vieraissa. On jotakuinkin surkuhupaisaa seurata näitä pikkurouvia, jotka sinisilmäisesti uskovat miestensä ""työmatkoihin"", vaikka äijä lentää pitkin suomea paneskelemassa salarakkaitaan...huoh.
 
Tuntuu vain niin hyvältä olla haluttu ja kaivattu kaikella tavalla. Kotona olen kotitalouskone/esine, jonka television katsominen voittaa aina.
Tämä on minun oikeuteni tunteakseni itseni ihmiseksi ja Mieheksi. Salarakas on myös varattu, ei mikään teiniblondi ja hyvä niin.
Luottamus on molemminpuolista.
 
No eihän siinä rakkaudesta ole kyse. Pelkästä seksitä vaan.

Mä päätin kans kokeilla tätä ""parisuhteilua"" miesten ehdoilla - eli se tarkoittaa siis, että pelkkää seksiä. Ja sitähän saa varatuilta. Eivät jää roikkumaan ja vonkumaan perään. Hyvää seksiä (ovat kokeneita). Suurin ihmetykseni oikeastaan on se suuri määrä mitä parisuhteelliset miehet vonkaa!!! Siis heitähän on satoja tuhansia liikkeellä! Ei tarvi kuin valita! Oon tähän asti (kohta 40) yrittänyt etsiä parisuhdetta ja ""kunnon"" miestä, nyt päätin, että kun sitä ei löydy, otan seksiä. Piste. Sitähän saa - ja parisuhteellisilta.

On tää hurjaa.
 
No parisuhteelliset miehet tarvitsevat virkistystä :) Varmasti kotona on mitä parhain lyyli, eikä mikään piereskelevä haisuli, mutta näin se vain menee. Hassua että vasta nyt tajustit. Itselläni on kanssa mainio suhde varattuun. Toivottavasti vaimokin pettää...meillä on ollut turhankin lystiä. Välillä tuntuu että mies on kuin keväällä pellolle päästetty lehmä tai siis sonni. Rakkaudestamme en tiedä, mutta jotenkin tuntuu että ei siellä kotona taideta sittenkään rakastaa.
 
No nyt minäkin voin osallistua keskusteluun, josta tiedän omakohtaisesti jotain. Olen pitkässä hyvässä, tosin laiskassa, liitossa oleva nainen. Päätin hankkia rakastajan, jonka kanssa ei tule nk. ihmissuhdeselkkauksia - siis varatun miehen. Peli tehtiin selväksi heti aluksi ja se vaikutti sopivan molemmille. Mutta miten käytännössä kävikään? Minä pidin oman puoleni sopimuksesta. Seksi oli loistavaa ja meillä synkkasi tosi hyvin. En pyytänyt, en vaatinut enkä odottanut ylimääräistä ja luulin miehen olevan tyytyväinen tilanteeseen. Perkele. Tuli mustasukkaisuutta, ""onko sulla ollut muita"", ""koska oot viimeksi ollut miehesi kanssa"" -juttuja, kiukuttelua, mykkäkoulua, ""ei sovi, ei voi nyt"" -juttua. Minä sanoin, että ok - vain silloin kun SINULLE sopii. No, ei käynyt semmoinenkaan - siis aivan kuin murrosikäisen kanssa seurustelisi.

Johtopäätöksenä totean, että jos miestä tarvitsen niin sinkkuja tai eronneita vain - ei enää ukkomiesten kanssa.
 
Itse asiasa minulle salarakas alussa vaivihkaan varovasti kyseli etten vain alkaisi sitten mustikseksi. Tosiasia on että nyt on alkanut tuntua että onko tuo ukkomies minusta mustis vaikka syytä ei edes ole. Välillä mietin, että onkohan se rakastumassa? Eipä silti kyllä minä hänet ottaisinkin...mutta olemme sopineet pelisäännöt ja ne riittävät minulle...mutta kaikki on mahdollista sillä itse olen vapaa. Se kai miestä riivaakin.
 
Uskon, että salarakkaidenkin väliset suhteet alkavat voida huonosti. koska ihmiset ovat sairaita. Aivan samanlaisia ongelmia näyttää tulevan suhteisiin, huolimatta siitä onko suhde salainen vai ei.
Siis miksi hankkia lisää ongelmia, jotka eivät ole koskaan ratkaisu asioihin.
 
Älähdys kuului salarakkaiden suusta. Kysymys on ainoastaan moraalista ja sitoutumisesta. Parisuhde on aina vapaaehtoista!!! Miksi siitä ei osata lähteä, jos se ei toimi?
Äklöttäis ajatella suhdetta mieheen, joka on naimisissa. Mitä kaunista siinä on, kun petetään luottamus ja yhteinen sitoutumispäätös. Harmittaa tämä moraalin rappeutuminen.
Ja tiedoksi, olen sinkkunainen. Seksiä saan itseksenikin aikaiseksi, jos hyviä sinkkuja ei ole juuri sillä hetkellä tarjolla kun himo iskee.
 
Eli jatkan vielä - että eihän siinä rakkaudesta kysy ole.

Eli se on ihan sama olenko minä se ""toinen"" nainen vai joku muu. Käsitykseni itse asiassa on... että en ole edes se ""toinen"" nainen, vaan yksi kymmenien joukosta, joita ko. ukkomiehet nai. Siksi en kanna huonoa omaatuntoa.

Ei nämä ole suhteita. Nämä on vakipano/panosysteemejä.
 
Salarakkaalla on aina se tieto ja ""ase"", että hän voi romuttaa koko sen kunnollisen perheen isän elämän.

Se riittää minulle. Tiedän, että olen parempi kuin hänen ""vaimonsa"", joka ei koskaan katso peiliin ja ole rehellinen itseelleen siinä, että omassa suhteessa on jotain vialla.

Minä olen sitä mitä olen ja olen sitä rehellisesti. Minun ei tarvitse pitää yllä mitään kulisseja. Minä voin koska tahansa romuttaa sen luuserimiehen elämän, jos haluan. Haluanko, kuka tietää, ehkä joskus. Sitten, kun tämä leikki alkaa kyllästyttämään minua.
 
Ja jos menee naimisiin niin , muistakaa usko,toivo ja rakkaus! ! jumalauta on muutakin kuin seksi, te ketkä olette salarakkaita ja haette toisten miehiä,olette tosi surkeita.. huh kait joskus teil omaa tuntoa kolkuttaa, jos itse rakastutte ja mies meneeki toisenkaa. siin o teil hymyt kaukana! mut kyl se omaan jalkaan teil viel kolahtaa,ku tuolleen teette.. en ole teile kade, mix olisin. huh huh..
 
Eikös tuo ole suurta itsekunnioituksen puutetta, kun on miehen kanssa jota kutsuu luuseriksi? Ja välinpitämättömyyttä, kun mielessä on tuhoajatukset miehen suhteen? Kaipaat tasavertaista suhdetta. Lienet pettynyt muutamaan mieheen. Katkerakin ehkä?
 
Kokemuksen rintaäänellä sanon että paras mahdollinen suhde (minulle) on avoin, ilman mitään keskinäisiä salaisuuksia. Sekä ns. toisena naisena että petollisena vaimona oleminen on niin karmean kuluttavaa sielulle että en enää ikinä lähde sellaiseen.
Nyttemmin uskon siihen että jokainen joka oikeasti ajattelee, ajattelee muutakin kuin omaa napaansa, ajattelee muita ihmisiä ei ryhdy epämääräisiin suhteisiin tieten tahtoen.

Haluan rakastaa ja olla rakastettu koko sydämestäni ja siihen riittää yksi kumppani.
 
Vamma ei tosiaankaan näy aina päälle. Ovatko sinun mielestäsi vammaisurheilijat, pyörätuolilla liikkuvat jotenkin huonompia ja säälittäviä ja sinä parempi? itse olet säälittävä, jos noin ajattelet. OLen vammaisen, ihanan, hyvännäköisen ja fiksun nuoren ystävä.Tuollainen luokittelu on todella loukkaavaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa