Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2
- Viestiketjun aloittaja Piku81
- Ensimmäinen viesti
Tulin hakemaan vertaistukea ja kanssasisaria tähän onnettomaan tilaan. Toissa päivänä saimme kuulla ekassa ultrassa, että vauvallamme on niskaturvotusta 4 mm ja ylihuomenna on siis aika istukkanöytteen ottoon. Tunteet ovat menneet laidasta laitaan.
Mikä minua ihmetyttää on se, että ultrassa ei kuunneltu vauvan sydänään ollenkaan, onko tämä normaalia?
HuldaH ja 11+6
Mikä minua ihmetyttää on se, että ultrassa ei kuunneltu vauvan sydänään ollenkaan, onko tämä normaalia?
HuldaH ja 11+6
Täällä ei ole tullut hetkeen käytyä..
Aino: pahoitteluni huonoista uutisista :hug: Tuntuu niin epäreilulta, että miten voi osua "huono onni" kaksi kertaa peräkkäin. Paljon voimia sinulle!
Kilu87: toivottavasti saitte perinnöllisyyslääkäriltä selvyyttä tuohon epäiltyyn artrogrypoosiin.
HuldaH: Harmi, että sinäkin olet tänne joutunut. Paljon tsemppiä tulevaan istukkanäytteenottoon. Toivottavasti saatte hyviä tuloksia nopeasti! Muistaakseni tuossa nt-ultrassa eikä rakenneultrassakaan ns. kuunneltu sydänääniä. Näkevät ultralla että sikiön sydän lyö ja ilmeisesti näkevät myös sykenopeuden. Korjatkaa joku jos olen väärässä.
Me kävimme muutama viikko sitten aracknoidekystan takia kontrolliultrassa. Kystan koko ei onneksi ollut kasvanut ja nyt ollaan ns. normaalissa neuvolaseurannassa loppuraskaus.
SaCaLi ja tytteli 34+2
Aino: pahoitteluni huonoista uutisista :hug: Tuntuu niin epäreilulta, että miten voi osua "huono onni" kaksi kertaa peräkkäin. Paljon voimia sinulle!
Kilu87: toivottavasti saitte perinnöllisyyslääkäriltä selvyyttä tuohon epäiltyyn artrogrypoosiin.
HuldaH: Harmi, että sinäkin olet tänne joutunut. Paljon tsemppiä tulevaan istukkanäytteenottoon. Toivottavasti saatte hyviä tuloksia nopeasti! Muistaakseni tuossa nt-ultrassa eikä rakenneultrassakaan ns. kuunneltu sydänääniä. Näkevät ultralla että sikiön sydän lyö ja ilmeisesti näkevät myös sykenopeuden. Korjatkaa joku jos olen väärässä.
Me kävimme muutama viikko sitten aracknoidekystan takia kontrolliultrassa. Kystan koko ei onneksi ollut kasvanut ja nyt ollaan ns. normaalissa neuvolaseurannassa loppuraskaus.
SaCaLi ja tytteli 34+2
Hei, täällä nyt yksi 22v ilmottautuja myös. Eli toissapäivänä oli np.ultra. Mentiin miehen kanssa todella hyvin mielin sinne, odotettiin innolla näkevämme lapsemme (nro 2, esikoinen 9kk vanha). En ollut edes ajatellut että mitään voisi olla vialla, saatika että edes jotain etsitään, olen niin typerä! Siksihän noita ultria järjestetään, mutta en itsekkäänä ajatellut sitä. Turvotusta siis oli 3mm. No onneksi saatiin heti eiliselle aika sikiötutkimukseen ja sieltä vahvistui epäillyt, niskaturvotusta 3,7 ja turvotusta jatkui keskivartalon alueelle ja lääkäri mainitsi turninerin oireryhmän, mutta ei kuitenkaan tietenkään varmuudella voi mitään sanoa. Sivutin kokonaan tuon turnerin, koska en tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta luettuani osan tästä ketjusta selvisi aika paljonkin, ja wikipeditin myös.
Onko täällä sellaisia jolla ollut sikiön turvotusta muualla kun niskassa ja silti siitä ollaan selvitty pelkällä säikähdyksellä?
Verikokeet otettu, ja en edes tiedä että mitä siinä testataan
osasisiko joku kertoa tarkemmin?
Istukkatutkimusta oltais haluttu tehdä mutta sitä ei voitu nyt eilen ainakaan vielä.
Nyt viikkoja 11+6.
Tuntuu niin epätodelliselta, kaikki vain pyörii päässä, en saa nukuttua, mies ei ymmärrä tätä ahdistusta. En ole pystynyt syömään oikeestaan mitään kunnolla tuon eilisen jälkeen ja ja ja.
Onneksi mä löysin tämän ketjun, ihan mahtavaa lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia, saada tukea ja näkemyksiä muilta, kun kerran ei lähipiirissä ole vastaavia ollut. Mieskään ei halua asiasta puhua paljoa joten olen yksin tämän kanssa. Toisaalta hyvä että vain yksi panikoi meidän perheessämme...
Mä olen suunnattoman vihainen itselleni siitä miten naivisti lähdin ultraan, ajatellen että kaikki menee kuin strömsöössä ja tullaan kotiin ihanien kuvien kera. Sen sijaan mulla on fyysinen paha olo ja ahdostus ja saan paniikkikohtauksia välillä. Uskomatonta miten nyt koetellaan.
Olisiko muita joilla ollut turvotusta sikiön kehossa? Miten tarinanne päättyi? Onko turner tyttöjä synnyttäneitä?
Tuli vissiin vähän sekavaa tekstiä, mutta mutta...
Onko täällä sellaisia jolla ollut sikiön turvotusta muualla kun niskassa ja silti siitä ollaan selvitty pelkällä säikähdyksellä?
Verikokeet otettu, ja en edes tiedä että mitä siinä testataan
osasisiko joku kertoa tarkemmin? Istukkatutkimusta oltais haluttu tehdä mutta sitä ei voitu nyt eilen ainakaan vielä.
Nyt viikkoja 11+6.
Tuntuu niin epätodelliselta, kaikki vain pyörii päässä, en saa nukuttua, mies ei ymmärrä tätä ahdistusta. En ole pystynyt syömään oikeestaan mitään kunnolla tuon eilisen jälkeen ja ja ja.
Onneksi mä löysin tämän ketjun, ihan mahtavaa lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia, saada tukea ja näkemyksiä muilta, kun kerran ei lähipiirissä ole vastaavia ollut. Mieskään ei halua asiasta puhua paljoa joten olen yksin tämän kanssa. Toisaalta hyvä että vain yksi panikoi meidän perheessämme...
Mä olen suunnattoman vihainen itselleni siitä miten naivisti lähdin ultraan, ajatellen että kaikki menee kuin strömsöössä ja tullaan kotiin ihanien kuvien kera. Sen sijaan mulla on fyysinen paha olo ja ahdostus ja saan paniikkikohtauksia välillä. Uskomatonta miten nyt koetellaan.
Olisiko muita joilla ollut turvotusta sikiön kehossa? Miten tarinanne päättyi? Onko turner tyttöjä synnyttäneitä?
Tuli vissiin vähän sekavaa tekstiä, mutta mutta...
SaCali kiitos lohduttavista sanoistasi!
Hanseka voi kun voisin jotenkin sinua auttaa. Olen itse käynyt juuri noita samoja tunteita läpi, sillä saimme viime to tietää 4 mm niskaturvotuksesta. Minulla mies elää kyllä ihanasti mukana ja tällä hetkellä on itkuherkempi vielä kuin minä. Auttaisiko teillä jos kertoisit miehellesi kaikki mahdollisuudet mitä teillä on voi olla edessä ja pohtisitte yhdessä mikä olisi teille paras vaihtoehto? Näin ehkä miehesi ei tuntisi oloaan niin ulkopuoliseksi ja pääsisi myös vaikuttamaan ja päättämään tulevasta vauvauvasta ja raskaudesta.
Meillä tarina jatkuu niin että käytiin maanantaina Kätklöopistolla ja turvotus oli kadonnut kokonaan, sekä sikiö näytti normaalilta lääkärin mukaan. Tämä ei kuulemma kumminkaan pois sulje vielä mitään. Istukkanöytettä ei voitu ottaa, sillä istukka on liian takana ja näin olleen pitää odottaa vielä kolme viikkoa lapsivesinäytteeseen
Ruokahalu on kadonnut ja minun pitää oikein puhutella itseäni, että jaksan vielä huolehtia maha asukista, niin paljon tekisi mieli heittää välillä hanskat tiskiin.
Minua on helpottanut se, että olan puhunut ja puhunut tästä. Olen kertonut monelle tutulle vasta nyt että meille tulee vauva ja samalla kertonut tästä koko sotkusta.
Voimia paljon!
Hanseka voi kun voisin jotenkin sinua auttaa. Olen itse käynyt juuri noita samoja tunteita läpi, sillä saimme viime to tietää 4 mm niskaturvotuksesta. Minulla mies elää kyllä ihanasti mukana ja tällä hetkellä on itkuherkempi vielä kuin minä. Auttaisiko teillä jos kertoisit miehellesi kaikki mahdollisuudet mitä teillä on voi olla edessä ja pohtisitte yhdessä mikä olisi teille paras vaihtoehto? Näin ehkä miehesi ei tuntisi oloaan niin ulkopuoliseksi ja pääsisi myös vaikuttamaan ja päättämään tulevasta vauvauvasta ja raskaudesta.
Meillä tarina jatkuu niin että käytiin maanantaina Kätklöopistolla ja turvotus oli kadonnut kokonaan, sekä sikiö näytti normaalilta lääkärin mukaan. Tämä ei kuulemma kumminkaan pois sulje vielä mitään. Istukkanöytettä ei voitu ottaa, sillä istukka on liian takana ja näin olleen pitää odottaa vielä kolme viikkoa lapsivesinäytteeseen
Ruokahalu on kadonnut ja minun pitää oikein puhutella itseäni, että jaksan vielä huolehtia maha asukista, niin paljon tekisi mieli heittää välillä hanskat tiskiin.
Minua on helpottanut se, että olan puhunut ja puhunut tästä. Olen kertonut monelle tutulle vasta nyt että meille tulee vauva ja samalla kertonut tästä koko sotkusta.
Voimia paljon!
Liityn joukkoon tummaan ja suruisaan.
Np-turvotus 4mm, aivot kehittyneet huonosti viikkoihin nähden ja sisäelimet, mm. sydän, rintaontelon ulkopuolella. Ei edes odoteta verikokeen tulosta, vaan keskeytys on lauantaina edessä. Pelkään aivan kauheasti fyysistä kipua tämän henkisen lisäksi.
Mies on ihan yhtä rikki kuin minä. Sanoi, että miksi hän ei voi tehdä mitään tämänkään asian suhteen (1. siirtoon saakka päätynyt lapsettomuushoito siis alla).
Hansekan kanssa olen samoilla linjoilla. Menin maanantain ultraan nauraen ja ajatellen, että tämä on vain rutiinikäynti. No, ei ollut ei :'(
Np-turvotus 4mm, aivot kehittyneet huonosti viikkoihin nähden ja sisäelimet, mm. sydän, rintaontelon ulkopuolella. Ei edes odoteta verikokeen tulosta, vaan keskeytys on lauantaina edessä. Pelkään aivan kauheasti fyysistä kipua tämän henkisen lisäksi.
Mies on ihan yhtä rikki kuin minä. Sanoi, että miksi hän ei voi tehdä mitään tämänkään asian suhteen (1. siirtoon saakka päätynyt lapsettomuushoito siis alla).
Hansekan kanssa olen samoilla linjoilla. Menin maanantain ultraan nauraen ja ajatellen, että tämä on vain rutiinikäynti. No, ei ollut ei :'(
Tsemppiä teille kaikille!
Itse olen tuon kaiken kokenut vuonna 2009 kun myös menin ultraan täysin naivina ja sinisilmäisenä. Verikoe otetiin (mitä esikoisen odotuksessa ei edes ollut olemassa!) ja lähdimme matkalle. Tultuamme matkalta puhelin soi ja tilanne oli 1/100 mahdollisuus saada down lapsi. Pelkkä verikoe oli siis hälytyksen aiheuttanut, niskaturvotus oli normaali.
Vielä istukkabiopsian tuloksia odotellessa olin AIVAN varma, että lapsi on terve. Kai siinä mieli jotenkin suojaa itseään? En tiedä... Mutta korkealta pudottiin ja meillä on nyt enkelivauva. Olen tuon jälkeen saanut yhden terveen lapsen ja kyllä tuo kokemus kummitteli mielessä koko hänen raskausaikansa.
Itse olen tuon kaiken kokenut vuonna 2009 kun myös menin ultraan täysin naivina ja sinisilmäisenä. Verikoe otetiin (mitä esikoisen odotuksessa ei edes ollut olemassa!) ja lähdimme matkalle. Tultuamme matkalta puhelin soi ja tilanne oli 1/100 mahdollisuus saada down lapsi. Pelkkä verikoe oli siis hälytyksen aiheuttanut, niskaturvotus oli normaali.
Vielä istukkabiopsian tuloksia odotellessa olin AIVAN varma, että lapsi on terve. Kai siinä mieli jotenkin suojaa itseään? En tiedä... Mutta korkealta pudottiin ja meillä on nyt enkelivauva. Olen tuon jälkeen saanut yhden terveen lapsen ja kyllä tuo kokemus kummitteli mielessä koko hänen raskausaikansa.
Siis mun mies kyllä tavallaan ymmärtää mutta ei nyt halua puhua asiasta hirveän paljon, vaan on sitä mieltä että on turha maalata piruja seinille kun ei vielä tiedetä mitään, ja tottahan se on. Sanoo että jutellaan vaihtoehdoista sitten kun on sen aika, mutta toki olen kertonut että mitä tässä nyt olis vaihtoehtoina. Toivon että voisin ajatella samalla tavalla kuin hän, että turha murhetia nyt vielä kun ei ole tarkempaa tietoa.
Harmittaa todella paljon että olen puhunut niin monelle tästä raskaudesta. Nyt tuntuu että haluisin perua kaikki puheet ja pitää vain omana tietonani, aivan kuin se muuttaisi tätä tilannetta. Arghh..
Luuletteko että tuo turvotuksen leviäminen keskivartaloon viittaisi siihen turneriin? Tiedän että tää on ihan arvailuja mutta mitä luulette? Vai onko meillä vielä toivoa saada terve lapsi? Lääkäri oli niin LÄÄKÄRI, ettei antanut itsestään mitään... Olisin halunnut kuulla hänen henkilökohtaisensa mielipiteensä, enkä tilastoja...
Harmittaa todella paljon että olen puhunut niin monelle tästä raskaudesta. Nyt tuntuu että haluisin perua kaikki puheet ja pitää vain omana tietonani, aivan kuin se muuttaisi tätä tilannetta. Arghh..
Luuletteko että tuo turvotuksen leviäminen keskivartaloon viittaisi siihen turneriin? Tiedän että tää on ihan arvailuja mutta mitä luulette? Vai onko meillä vielä toivoa saada terve lapsi? Lääkäri oli niin LÄÄKÄRI, ettei antanut itsestään mitään... Olisin halunnut kuulla hänen henkilökohtaisensa mielipiteensä, enkä tilastoja...
Hanseka: Luulis, että sen saa selvitettyä istukkanäytteellä tms.
Meillä ei tuohon näytteeseen viikkojen vuoksi lähdetty, ja sen ottaminenkin olisi ollut todella haastavaa. Plus se turvotus ei ollut enää tänään vain niskapoimussa vaan koko selän mitalta
Netistä löytyy tietoa näistä kromosomipoikkeavuuksista ja muista kehityshäiriöistä. Itse olen tällanen tiedonhankkija ja mun on pakko vaan tietää mahdollisimman paljon, että pystyn asiat käsittelemään
Turnerista sanotaan mm seuraavaa:
5-10% vain jaksaa syntymään saakka.
Turnerin syndroomaa on ainoastaan vain tytöillä todettu.
Syy tuntematon mutta ei periytyvä.
Elävänä syntyneillä todettu ongelmia mm. sydämen, virtsateiden ja munasarjojen kehityksen kanssa.
Poikalapsilla vastaava syndrooma on nimeltään Noonanin oireyhtymä.
Meillä ei tuohon näytteeseen viikkojen vuoksi lähdetty, ja sen ottaminenkin olisi ollut todella haastavaa. Plus se turvotus ei ollut enää tänään vain niskapoimussa vaan koko selän mitalta
Netistä löytyy tietoa näistä kromosomipoikkeavuuksista ja muista kehityshäiriöistä. Itse olen tällanen tiedonhankkija ja mun on pakko vaan tietää mahdollisimman paljon, että pystyn asiat käsittelemään
Turnerista sanotaan mm seuraavaa:
5-10% vain jaksaa syntymään saakka.
Turnerin syndroomaa on ainoastaan vain tytöillä todettu.
Syy tuntematon mutta ei periytyvä.
Elävänä syntyneillä todettu ongelmia mm. sydämen, virtsateiden ja munasarjojen kehityksen kanssa.
Poikalapsilla vastaava syndrooma on nimeltään Noonanin oireyhtymä.
Hautomo76 oon tosi pahoillani teidän tilanteestanne! Oliko ultrassanne siis selvästi nähtävissä että on kehityshäiriöitä? Millä viikolla oot nyt?
Mä haluisin ehdottomasti nyt odottaa niitä verikokeita, katsoa että mihin suuntaan mennään ja sitten katsoa että mitä tehdään. Istukkanäytettä tai lapsivesipunktiota en välttis halua ottaa, katsotaan nyt ne verikokeen ensin... Ultraan haluan ehdottomasti katsomaan uudelleen tilannetta verikoe tulosten jälkeen.
Ensimmäisessä ultrassa sanoi kätilö että selvästy näkyy jo sisäelimet ja että näyttävät olevan OK, samoin aivot meillä, eli ainut 'vika' oli tuo turvotus. En sitten edes tiedä että mitä näillä viikoilla voi vielä nähdä 11+6.
Mä haluisin ehdottomasti nyt odottaa niitä verikokeita, katsoa että mihin suuntaan mennään ja sitten katsoa että mitä tehdään. Istukkanäytettä tai lapsivesipunktiota en välttis halua ottaa, katsotaan nyt ne verikokeen ensin... Ultraan haluan ehdottomasti katsomaan uudelleen tilannetta verikoe tulosten jälkeen.
Ensimmäisessä ultrassa sanoi kätilö että selvästy näkyy jo sisäelimet ja että näyttävät olevan OK, samoin aivot meillä, eli ainut 'vika' oli tuo turvotus. En sitten edes tiedä että mitä näillä viikoilla voi vielä nähdä 11+6.
Tää on ehkä tosi itsekästä ja typerää, mutta yksi tosi iso syy miksi en halua mennä istukkanäytteeseen/lapsivesitutkimukseen on se että pelkään toimenpidettä. Mä olen niin neulakammoinnen että pelkän verikokeen ajatteleminen saa mun mahan ihan kuralle ja olen kerran jopa pyörtynyt labraan verikokeen jälkeen...
Nyt haluisin kuulla rehellisesti että minkälaisesta toimenpiteestä on kyse. Miten se tehdään, kuinka kamalaa se on todellisuudessa? Kuinka kauan se kestää? Monet täällä on puhunut siitä että se oli yllättävän helppo - niinkuin verikoe (joka siis on helpottava tieto). Yksi ketjun viesti johon törmäsin oli kuitenkin toisenlainen. Kuulemma se oli kauheaa, kivuliasta ja inhottavinta mitä kirjoittaja oli kokenut.
Luulen että toimenpide voisi mulle olla myös kivulias, koska mulla on mahaa, joten vatsapeitteiden läpi pitää tunkeutua sen neulan kanssa. Onko täällä muita ylipainoisia jotka käyneet tuossa toimenpiteessä, oliko se minkälaista?
Tulin nyt heti aamusta tänne kirjoittelemaan, koska en ole saanut nukuttua. Näen painajaisia tästä asiasta + että pelkään keskenmenoriskiä. Eilen yöllä heräsin paniikkiin joskus 4 maissa ja arghh.. Tämä on ihan kamalaa...
Voinko tehdä päätöksen raskauden keskeytyksestä vain verikokeiden perusteella, vai onko tuo istukka näyte/lapsivesinäyte ainut 'varma' tapa? Mulle ei edes kerrottu että mitä siitä verinäytteessä testataan, ja en tajunnut edes kysyä koska olin ihan sekaisin ultran tuloksesta.
Mun pitäisi nyt ottaa järki käteen ja ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta ja mennä tuohon toimenpiteeseen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Nyt haluisin kuulla rehellisesti että minkälaisesta toimenpiteestä on kyse. Miten se tehdään, kuinka kamalaa se on todellisuudessa? Kuinka kauan se kestää? Monet täällä on puhunut siitä että se oli yllättävän helppo - niinkuin verikoe (joka siis on helpottava tieto). Yksi ketjun viesti johon törmäsin oli kuitenkin toisenlainen. Kuulemma se oli kauheaa, kivuliasta ja inhottavinta mitä kirjoittaja oli kokenut.
Luulen että toimenpide voisi mulle olla myös kivulias, koska mulla on mahaa, joten vatsapeitteiden läpi pitää tunkeutua sen neulan kanssa. Onko täällä muita ylipainoisia jotka käyneet tuossa toimenpiteessä, oliko se minkälaista?
Tulin nyt heti aamusta tänne kirjoittelemaan, koska en ole saanut nukuttua. Näen painajaisia tästä asiasta + että pelkään keskenmenoriskiä. Eilen yöllä heräsin paniikkiin joskus 4 maissa ja arghh.. Tämä on ihan kamalaa...
Voinko tehdä päätöksen raskauden keskeytyksestä vain verikokeiden perusteella, vai onko tuo istukka näyte/lapsivesinäyte ainut 'varma' tapa? Mulle ei edes kerrottu että mitä siitä verinäytteessä testataan, ja en tajunnut edes kysyä koska olin ihan sekaisin ultran tuloksesta.
Mun pitäisi nyt ottaa järki käteen ja ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta ja mennä tuohon toimenpiteeseen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Hanseka: Pahoittelut tilanteestasi Ja muille palstalaisille myös tsemppiä. Mulle tehtiin lapsivesipunktio joulukuussa, veriseula hälyytti. Olin kyllä paniikissa, mutta enemmän sitten kuitenkin lapsen terveyden ja hyvinvoinnin takia kuin itse toimenpiteen. Mutta kyllä suurinpiirtein jalat löivät loukkua, kun pöydällä olin. Lääkäri kuitenkin tunsi tietävän, mitä on tekemässä, ja se lisäsi turvallisuuden tunnetta tilanteessa. Olen myös vähän neulakammoinen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ravannut niiiin paljon verikokeissa, että kammo on vähentynyt huomattavasti. En kuitenkaan verikokeessakaan katso itse pistoa, ja mulle on tärkeää puhua siitä, miten hermostunut olen 
Se helpottaa. Nytkin tein samalla tavalla, olin päättänyt, että EN todellakaan katso koko neulaa pistosta puhumattakaan, en edes monitorista. KAtselin seinää ja kattoa ja höpötin, että hermostuttaa. Toimenpide ei ollut kivulias. Sain rh- äitinä sen jälkeen rokotteena sitä anti-d:tä vai mitä se on, ja se tuntui paljon enemmän 
Eikä sekään todellakaan mitään sietämätöntä ollut.
Itse en kyllä tekisi raskaudenkeskeytystä veriseulan ja np-turvotuksen vuoksi. Ennemmin sitten pitäisin lapsen riskillä, että se on vammainen. Veriseula ja np-ultra antavat yhdessä vain riskiluvun vammaiseen lapseen. Riskiluvut ovat kuitenkin vain lukuja. Vaikka riski vammaiseen lapseen olisi 1:5, on silti neljä 5:stä vauvasta terveitä.
Onkohan raskaana ollessa mahdollista saada jotain rauhoittavaa lääkettä, jos toimenpide oikeasti pelottaa ja vie yöunet? Kokemukseni perusteella pelko on turhaa. Muakin pelotti, mutta ei tuossa kyllä mitään sellaista kipua ollut, että sitä olisi kannattanut pelätä!
Ja muille palstalaisille myös tsemppiä. Mulle tehtiin lapsivesipunktio joulukuussa, veriseula hälyytti. Olin kyllä paniikissa, mutta enemmän sitten kuitenkin lapsen terveyden ja hyvinvoinnin takia kuin itse toimenpiteen. Mutta kyllä suurinpiirtein jalat löivät loukkua, kun pöydällä olin. Lääkäri kuitenkin tunsi tietävän, mitä on tekemässä, ja se lisäsi turvallisuuden tunnetta tilanteessa. Olen myös vähän neulakammoinen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ravannut niiiin paljon verikokeissa, että kammo on vähentynyt huomattavasti. En kuitenkaan verikokeessakaan katso itse pistoa, ja mulle on tärkeää puhua siitä, miten hermostunut olen Se helpottaa. Nytkin tein samalla tavalla, olin päättänyt, että EN todellakaan katso koko neulaa pistosta puhumattakaan, en edes monitorista. KAtselin seinää ja kattoa ja höpötin, että hermostuttaa. Toimenpide ei ollut kivulias. Sain rh- äitinä sen jälkeen rokotteena sitä anti-d:tä vai mitä se on, ja se tuntui paljon enemmän Eikä sekään todellakaan mitään sietämätöntä ollut. Itse en kyllä tekisi raskaudenkeskeytystä veriseulan ja np-turvotuksen vuoksi. Ennemmin sitten pitäisin lapsen riskillä, että se on vammainen. Veriseula ja np-ultra antavat yhdessä vain riskiluvun vammaiseen lapseen. Riskiluvut ovat kuitenkin vain lukuja. Vaikka riski vammaiseen lapseen olisi 1:5, on silti neljä 5:stä vauvasta terveitä.
Onkohan raskaana ollessa mahdollista saada jotain rauhoittavaa lääkettä, jos toimenpide oikeasti pelottaa ja vie yöunet? Kokemukseni perusteella pelko on turhaa. Muakin pelotti, mutta ei tuossa kyllä mitään sellaista kipua ollut, että sitä olisi kannattanut pelätä!
Hanseka: Ultrassa oli aivan selvästi nähtävissä, että aivoissa ei ole lohkojakoa, joka pitäisi olla nähtävissä tässä vaiheessa. Aivot olivat uutenkin sellaista yhtä mössöä kallon etuosassa. Sydän sykki rintaontelon ulkopuolella (tämän jopa minä ja mieheni näimme) ja suolisto ym. sisäelimet olivat vatsaontelon ulkopuolella. Niskapoimuturvotus oli kasvanut ma 4mm --> ke 6mm ja levinnyt selkärangan puolelle pitkälle. Olen viikolla 11+5 tänään.
Kolme lääkäriä on katsonut ultralla ja yksi vain on kysynyt halutaanko jatkaa raskautta mutta hänkin sanoi, ettei alkio kestäisi tod. näk enää kuukauttakaan. Muut ovat sanoneet suoraan, että näyttää todella pahalta. Pelkkä niskapoimuturvotus ei siis ole syynä keskeytykseen, vaan kokonaistilanne ja alkion mahdollinen vaikeavammaisuus ja todennäköinen elinkelvottomuus.
Valvira myönsi luvan keskeytykseen ilman kromosomiverikoetta tänään.
Olemme siihen päätyneet ja mifegyne on nyt otettu. Lauantaina sitten sairaalaan, ellei tule tarvetta mennä aiemmin... :'(
Kolme lääkäriä on katsonut ultralla ja yksi vain on kysynyt halutaanko jatkaa raskautta mutta hänkin sanoi, ettei alkio kestäisi tod. näk enää kuukauttakaan. Muut ovat sanoneet suoraan, että näyttää todella pahalta. Pelkkä niskapoimuturvotus ei siis ole syynä keskeytykseen, vaan kokonaistilanne ja alkion mahdollinen vaikeavammaisuus ja todennäköinen elinkelvottomuus.
Valvira myönsi luvan keskeytykseen ilman kromosomiverikoetta tänään.
Olemme siihen päätyneet ja mifegyne on nyt otettu. Lauantaina sitten sairaalaan, ellei tule tarvetta mennä aiemmin... :'(
Hautomo76 syvimmät pahoitteluni teille :hug: Paljon voimia sinulle ja miehellesi!
Hanseka Olen sanoilla linjoilla Aannan kanssa etten tekisi/harkitsisi keskeytystä pelkän niskaturvotuksen tai veriseulan perusteella. Tuo vartalolla oleva turvotus voi toki viitata Turnerin oireyhtymään, mutta se selviää kromosomitutkimuksissa. Henk. kohtaisesti en olisi keskeyttänyt raskauttani Turner-oireyhtymän johdosta. Niskaturvotus voi johtua kromosomipoikkeavuudesta, rakenteellisesta viasta (sydänviat yleisimpiä) tai se vain on joillekin sikiöille ominaista ja syytä sille ei välttämättä selviä.
Itse kärähdin np-ultrassa niskaturvotuksella 3.3 mm ja sikiöllä oli ympäriinsä turvotusta noin 1 mm. Niskatutrvotuksen ja veriseulan yhteisriskiluvuksi saimme 1:40. Istukkanäytettä yritettiin ottaa kaksi kertaa, mutta ei ollut rakenteellisesti mahdollista, istukka takaseinässä ja kohtu taaksepäin kallellaan. Lapsivesipunktio tehtiin viikolla 15. Itse olen myös neulakammoinen, mutta pakotin itseni menemään tuohon toimenpiteeseen. En olisi ollut valmis down-lapsen äidiksi. Pidin katseen tiukasti katossa ja yritin ajatella aivan muuta kuin toimenpidettä. Itse pistos ei mielestäni sattunut sen enempää kuin verikokeen otto, mutta mahaan levisi näytteen oton jälkeen paineen tunne, joka hävisi parin tunnin jälkeen. Pari päivää otin hyvin rauhallisesti keskenmenon pelossa. Tuloksia jouduimme odottamaan melkein kolme viikkoa, koska kohdussani oli hematooma, jonka takia näytteestä ei voitu ottaa pikatuloksia. Todella piinaavien viikkojen jälkeen saimme kuitenkin kromosomeiltaan terveen tytön paperit.
Rakenneultrassa tytön päästä löytyi araknoidea eli lukinkalvon kysta. Lukinkalvo on yksi kolmesta kalvosta joka peittää selkäydintä. Tuon kystan takia sitten ravattiin taas ultrattavana ja magneettikuvatkin otettiin, joilla varmistettiin aivojen rakenne. Tuo kysta saatiin lausunto vasta rv 22. Kysta ei lääkärien mielestä ole vaarallinen eikä sen takia tarvinnut harkita keskeytystä. Tuota kystan kokoa on seurattu muutaman kerran ja se ei onneksi ole kasvanut. Syntymän jälkeen kystaa tullaan seuraamaan ultraamalla tai magneettikuvaamalla. Olisiko siis meillä tuo kysta aiheuttanut mahdollisesti tuon niskaturvotuksen...
Itselläni edellinen raskaus oli tuulimuna joten np-ultraan menin vain toivoen, että sikiö on elossa. En ollut ajatellutkaan, että voisin jäädä kiinni down-seulassa. Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan monen monta kertaa. Tuntuu, että alkuraskaus oli vain piinaavaa tulosten ja seuraavan tutkimuksen odottamista. Lisäksi lääkärien "lääkärimäisyys" on saanut vereni kiehumaan moneen kertaan. Ultrasta on lähdetty kysymysmerkkinä ja itketty kotona googlen ääressä, kun lääkäriltä ei osannut kysyä oikeita asioita.
Vaikka saimmekin terveen tytön paperit monta viikkoa sitten olen nyt vasta oppinut hieman nauttimaan tästä raskaudesta. Vaikka ajoittain ahdistus ja pelko nostaakin päätään..mitä kaikkea voikaan vielä mennä pieleen.
Paljon voimia kaikille :hug: Ja toivottavasti teillä on joku ihana ihminen lähellä jolle voitte mietteitänne purkaa.
SaCaLi ja tyllerö rv 35+1
Hanseka Olen sanoilla linjoilla Aannan kanssa etten tekisi/harkitsisi keskeytystä pelkän niskaturvotuksen tai veriseulan perusteella. Tuo vartalolla oleva turvotus voi toki viitata Turnerin oireyhtymään, mutta se selviää kromosomitutkimuksissa. Henk. kohtaisesti en olisi keskeyttänyt raskauttani Turner-oireyhtymän johdosta. Niskaturvotus voi johtua kromosomipoikkeavuudesta, rakenteellisesta viasta (sydänviat yleisimpiä) tai se vain on joillekin sikiöille ominaista ja syytä sille ei välttämättä selviä.
Itse kärähdin np-ultrassa niskaturvotuksella 3.3 mm ja sikiöllä oli ympäriinsä turvotusta noin 1 mm. Niskatutrvotuksen ja veriseulan yhteisriskiluvuksi saimme 1:40. Istukkanäytettä yritettiin ottaa kaksi kertaa, mutta ei ollut rakenteellisesti mahdollista, istukka takaseinässä ja kohtu taaksepäin kallellaan. Lapsivesipunktio tehtiin viikolla 15. Itse olen myös neulakammoinen, mutta pakotin itseni menemään tuohon toimenpiteeseen. En olisi ollut valmis down-lapsen äidiksi. Pidin katseen tiukasti katossa ja yritin ajatella aivan muuta kuin toimenpidettä. Itse pistos ei mielestäni sattunut sen enempää kuin verikokeen otto, mutta mahaan levisi näytteen oton jälkeen paineen tunne, joka hävisi parin tunnin jälkeen. Pari päivää otin hyvin rauhallisesti keskenmenon pelossa. Tuloksia jouduimme odottamaan melkein kolme viikkoa, koska kohdussani oli hematooma, jonka takia näytteestä ei voitu ottaa pikatuloksia. Todella piinaavien viikkojen jälkeen saimme kuitenkin kromosomeiltaan terveen tytön paperit.
Rakenneultrassa tytön päästä löytyi araknoidea eli lukinkalvon kysta. Lukinkalvo on yksi kolmesta kalvosta joka peittää selkäydintä. Tuon kystan takia sitten ravattiin taas ultrattavana ja magneettikuvatkin otettiin, joilla varmistettiin aivojen rakenne. Tuo kysta saatiin lausunto vasta rv 22. Kysta ei lääkärien mielestä ole vaarallinen eikä sen takia tarvinnut harkita keskeytystä. Tuota kystan kokoa on seurattu muutaman kerran ja se ei onneksi ole kasvanut. Syntymän jälkeen kystaa tullaan seuraamaan ultraamalla tai magneettikuvaamalla. Olisiko siis meillä tuo kysta aiheuttanut mahdollisesti tuon niskaturvotuksen...
Itselläni edellinen raskaus oli tuulimuna joten np-ultraan menin vain toivoen, että sikiö on elossa. En ollut ajatellutkaan, että voisin jäädä kiinni down-seulassa. Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan monen monta kertaa. Tuntuu, että alkuraskaus oli vain piinaavaa tulosten ja seuraavan tutkimuksen odottamista. Lisäksi lääkärien "lääkärimäisyys" on saanut vereni kiehumaan moneen kertaan. Ultrasta on lähdetty kysymysmerkkinä ja itketty kotona googlen ääressä, kun lääkäriltä ei osannut kysyä oikeita asioita.
Vaikka saimmekin terveen tytön paperit monta viikkoa sitten olen nyt vasta oppinut hieman nauttimaan tästä raskaudesta. Vaikka ajoittain ahdistus ja pelko nostaakin päätään..mitä kaikkea voikaan vielä mennä pieleen.
Paljon voimia kaikille :hug: Ja toivottavasti teillä on joku ihana ihminen lähellä jolle voitte mietteitänne purkaa.
SaCaLi ja tyllerö rv 35+1
Vuodatanpa nyt tännekin jos vaikka jollain sattuis oleen jotain kokemuksia, eli siis eilen oli niskapoimu-ultra...
Ja siellä näkyi vilkkaasti liikkuva sikiö jonka koko vastasi täysin viikkoja, kallo normaali, aivopuoliskot näkyvissä, mahalaukku löytyi, kaks kättä ja kaks jalkaa, lapsivettä normaalisti ja niskaturvotus 1,4mm MUTTA MUTTA!!!... virtsarakko suurentunut (9mm)!!!! Lääkäri katsoi että voi olla mahdollisuus jonkun virtsaläpän (tai joku vastaava) vikaan jolloin sikiö ei pysty virtsaamaan ja tällöin jouduttaisiin leikkaamaan se läppä vauvalle ihan pienenä tai sitten voi olla oire kromosomihäiriöstä... voihan itku sanon minä! Nyt pitäisi sitten kolme viikkoa odottaa seurantaultraan jossa katsotaan uudestaa ja mietitään mahdollista lapsivesipunktiota (eikä hajuakaan että uskallanko sen ottaa keskenmenoriskin takia vai en) Miehen kanssa ollaan kyllä puhuttu jo esikoisen kohdalla se asia selväksi että meistä ei kummastakaan ole vammaisen lapsen hoitajaksi :'( Voi kun joku kertoisi mitä pitää tehdä!!!
Viimeinen vuorokausi on nyt mennyt itkiessä kun ei oikein tiedä mitä ajatella, toisaalta kaikki voi olla hyvin jos se virtsarakko oli vaan niin täynnä mutta toisaalta voi olla asiat paljon huonomminkin. :'(
Ja suuri osanotto niille jotka ovat menetyksen kohdanneet :hug:
Ja siellä näkyi vilkkaasti liikkuva sikiö jonka koko vastasi täysin viikkoja, kallo normaali, aivopuoliskot näkyvissä, mahalaukku löytyi, kaks kättä ja kaks jalkaa, lapsivettä normaalisti ja niskaturvotus 1,4mm MUTTA MUTTA!!!... virtsarakko suurentunut (9mm)!!!! Lääkäri katsoi että voi olla mahdollisuus jonkun virtsaläpän (tai joku vastaava) vikaan jolloin sikiö ei pysty virtsaamaan ja tällöin jouduttaisiin leikkaamaan se läppä vauvalle ihan pienenä tai sitten voi olla oire kromosomihäiriöstä... voihan itku sanon minä! Nyt pitäisi sitten kolme viikkoa odottaa seurantaultraan jossa katsotaan uudestaa ja mietitään mahdollista lapsivesipunktiota (eikä hajuakaan että uskallanko sen ottaa keskenmenoriskin takia vai en) Miehen kanssa ollaan kyllä puhuttu jo esikoisen kohdalla se asia selväksi että meistä ei kummastakaan ole vammaisen lapsen hoitajaksi :'( Voi kun joku kertoisi mitä pitää tehdä!!!
Viimeinen vuorokausi on nyt mennyt itkiessä kun ei oikein tiedä mitä ajatella, toisaalta kaikki voi olla hyvin jos se virtsarakko oli vaan niin täynnä mutta toisaalta voi olla asiat paljon huonomminkin. :'(
Ja suuri osanotto niille jotka ovat menetyksen kohdanneet :hug:
Viimeksi muokattu:
Moikka, vastaan sulle tuohon näytteenotto kohtaan....
Itse olen myös hieman mahakas, on tuossa edessä pieni eväsreppu. Olen itse vahvasti sitä mieltä että näytteen kivuliaisuus tai kivuttomuus on myös paljon kiinni näytteen ottajasta! Näin se on verikoettakin ottaessa.. Mutta ikinä en olisi voinut omalla kohdallani verrata istukkabiobsiaa verikokeeseen....
En halua peloitella mutta vastan rehellisesti esitettyyn kysymykseen. Mulla ainakin se näytteenottaja rusautti sen neulan todella kovasti/kovakouraisesti vatsanahkan läpi. Tämä sattui mallia saatanasti ja meinasinkin sponttaanisti nousta pöydältä ylös koska kipu oli itselleni niin suuri yllätys. MUTTA tämän sanottuani, toivon että kyse oli huonosta ottajasta. Tämä kokemus kuitenkin aiheutti sen, että kun istukkabiobsiaa tarjottiin automaattisesti seuraavan raskauden kohdalla, kieltäydyin koska pelkäsin tuota kipua niin paljon. Olisin mennyt vasta jos olisi ollut pakko....
Mutta kivun takia sitä ei kannata jättää tekemättä, tieto tulevasta on mielestäni tärkemäpi kuin hetken kipu. Itse toimenpide oli kuitenkin suhteellisen nopea....
Niskaturvotusta liikaa taas kerran...
Liitympä minäkin tänne, olen lueskellut tätä palstaa jo muutaman viikon ja myös edellisissä raskauksissa. Tämä vertaistuki jota täältä saa on kyllä varmasti korvaamatonta.
Oma tilanne on sellaisen, että olen kolmatta kertaa raskaana. Ensimmäinen raskaus päättyi keskeytykseen 8/10 rv 17+. Silloin jäin kiinni nt-ultrassa ja turvotusta oli noin 3mm, kävin lapsivesipunktiossa ja tuloksissa ilmeni 21-trisomia, istukka ei myöskään toiminut kunnolla ja sikiö oli pari vkoa kasvussa jäljessä, toivoa ei annettu, että raskaus kestäisi loppuun, joten meille keskeytys oli ainut vaihtoehto.
Tämän jälkeen tulin taas raskaaksi alkuvuodesta -11 ja taas kerrann nt-ultra hälyytti, menimme suoraan lapsivesipunktioon ja siellä ilmeni, että olin saanut keskenmenon heti nt-ultran jälkeen, lääkkeellinentyhjennys ja kaavinta oli taas edessä, tasan 8 kk:tta edellisestä. Sikiöllä todettiin ylimääräinen y-kromosomi tutkimuksissa, mutta tämä ei selittänyt keskenmenoa.
Kävimme tuon jälkeen perinnöllisyyspoliklinikalla ja meidän kromosomit tutkittiin, molemmilla ne olivat normaalit, joten perinnöllisyydestä ei ole kyse. Lääkärit sanoivat olevan todella huonoa tuuria ja sattumaa.
No nyt tulin taas raskaaksi ja olen rv 13+."Yllättäen" nt-ultra hälyytti taas lukemilla 3mm, kävimme maanantaina istukkapunktiossa ja ensimmäisiä vastauksia lupailivat ensi maanantaiksi. Olo on epätoivoinen ja turta. Jotenkin yrittää olla positiivinen, mutta aiemmat kokemukset varjostavat mieltä.
Tutkimuksista sen verran, että sekä lapsivesi- että istukkapuntio olivat minulle kivuttomia ja hyvin nopeita noin 10 min toimenpiteitä.
Tsemppiä kaikille ja pidetään peukkuja, että kaikki menisi hyvin!
Liitympä minäkin tänne, olen lueskellut tätä palstaa jo muutaman viikon ja myös edellisissä raskauksissa. Tämä vertaistuki jota täältä saa on kyllä varmasti korvaamatonta.
Oma tilanne on sellaisen, että olen kolmatta kertaa raskaana. Ensimmäinen raskaus päättyi keskeytykseen 8/10 rv 17+. Silloin jäin kiinni nt-ultrassa ja turvotusta oli noin 3mm, kävin lapsivesipunktiossa ja tuloksissa ilmeni 21-trisomia, istukka ei myöskään toiminut kunnolla ja sikiö oli pari vkoa kasvussa jäljessä, toivoa ei annettu, että raskaus kestäisi loppuun, joten meille keskeytys oli ainut vaihtoehto.
Tämän jälkeen tulin taas raskaaksi alkuvuodesta -11 ja taas kerrann nt-ultra hälyytti, menimme suoraan lapsivesipunktioon ja siellä ilmeni, että olin saanut keskenmenon heti nt-ultran jälkeen, lääkkeellinentyhjennys ja kaavinta oli taas edessä, tasan 8 kk:tta edellisestä. Sikiöllä todettiin ylimääräinen y-kromosomi tutkimuksissa, mutta tämä ei selittänyt keskenmenoa.
Kävimme tuon jälkeen perinnöllisyyspoliklinikalla ja meidän kromosomit tutkittiin, molemmilla ne olivat normaalit, joten perinnöllisyydestä ei ole kyse. Lääkärit sanoivat olevan todella huonoa tuuria ja sattumaa.
No nyt tulin taas raskaaksi ja olen rv 13+."Yllättäen" nt-ultra hälyytti taas lukemilla 3mm, kävimme maanantaina istukkapunktiossa ja ensimmäisiä vastauksia lupailivat ensi maanantaiksi. Olo on epätoivoinen ja turta. Jotenkin yrittää olla positiivinen, mutta aiemmat kokemukset varjostavat mieltä.
Tutkimuksista sen verran, että sekä lapsivesi- että istukkapuntio olivat minulle kivuttomia ja hyvin nopeita noin 10 min toimenpiteitä.
Tsemppiä kaikille ja pidetään peukkuja, että kaikki menisi hyvin!
Moi Hanseka!
Olet kai lukenutkin tätä keskustelua. Meillä oli np-ultrassa 3,8mm niskaturvotus joka jatkui pyllylle asti, ei annettu toivoa että raskaus jatkuisi.
Istukkabipsiasta terveen tytön paperit. Raskautta seurattiin tarkasti ja lopulta tyttö syntyi rv 28+3 napanuorassa olleiden blokkien takia.
Heräsi epäilys turnerista jalkapöytien turvotusten ja niskapoimun vuoksi. Otettiin kromosominäyte ja joulun aatonaattona saimme tulokset, tytöllämme oli turnerin syndrooma.
Tällä hetkellä tyttömme on 3,5kk ja odotamme kk sisään aikaa sydänleikkaukseen, aortassa olevan ahtauman vuoksi. Lisäksi tytöllä on hevosenkenkä munuainen, joka ei aiheuta mitään ongelmia.
Jos ei tunne oireyhtymää niin ei tietäisi että tytöllämme olisi mitään erikoista
Nipsu
Olet kai lukenutkin tätä keskustelua. Meillä oli np-ultrassa 3,8mm niskaturvotus joka jatkui pyllylle asti, ei annettu toivoa että raskaus jatkuisi.
Istukkabipsiasta terveen tytön paperit. Raskautta seurattiin tarkasti ja lopulta tyttö syntyi rv 28+3 napanuorassa olleiden blokkien takia.
Heräsi epäilys turnerista jalkapöytien turvotusten ja niskapoimun vuoksi. Otettiin kromosominäyte ja joulun aatonaattona saimme tulokset, tytöllämme oli turnerin syndrooma.
Tällä hetkellä tyttömme on 3,5kk ja odotamme kk sisään aikaa sydänleikkaukseen, aortassa olevan ahtauman vuoksi. Lisäksi tytöllä on hevosenkenkä munuainen, joka ei aiheuta mitään ongelmia.
Jos ei tunne oireyhtymää niin ei tietäisi että tytöllämme olisi mitään erikoista
Nipsu
Pisara82: voi itku, miten voi olla, että olette kolmatta kertaa jääneet np-ultrassa kiinni ja nyt taas niitä tuloksia odottelemassa? Pidän todellakin peukkuja, että tällä kertaa kyse olisi väärästä hälyytyksestä! Myös muille on peukut pystyssä! Ja tsemppiä odotteluun.
Hei, kiitos kaikille jotka vastasitte! Olen myös ehdottomasti sitä mieltä että tämän palstan vertaistuki on täysin korvaamatonta.
Pisara82: voimia odotteluun! En voi kuvitella tuota tunnetta, olla kolmatta kertaa samassa tilanteessa. Pahoitteluni, mutta vielä on ehdottomasti toivoa!
Saatiin jo tänään (vaikka sanoivat 2 viikkoa) viikkoa myöhemmin verikokeen tulokset jossa oli kaikki muu hyvin ja täydellisesti paitsi tuo down, 1/25. Suosittelua tuli kovasti tuohon istukkanäytteeseen, johon kuitenkin mietin vielä menemistä, koska viimeeksi sitä ei voitu ottaa kun istukka oli takaseinässä. Lapsivesitutkimuksiin päästään vasta rv 15-->
Niinkun jo joillekkin on tullut selväksi niin olen aivan kamalan neulakammoinen, ja ainut asia mikä minua siis estää menemästä tuonne testeihin on se kamala pelko (niin ja se itse istukka joka on takaseinässä). Tekisin mitä vain että pääsisin eroon näistä synkistä ajatuksista, mutta ei, sehän olisi liian helppoa. Haluan siis ehdottomasti mennä, mutta en uskalla.
Pisara82: voimia odotteluun! En voi kuvitella tuota tunnetta, olla kolmatta kertaa samassa tilanteessa. Pahoitteluni, mutta vielä on ehdottomasti toivoa!
Saatiin jo tänään (vaikka sanoivat 2 viikkoa) viikkoa myöhemmin verikokeen tulokset jossa oli kaikki muu hyvin ja täydellisesti paitsi tuo down, 1/25. Suosittelua tuli kovasti tuohon istukkanäytteeseen, johon kuitenkin mietin vielä menemistä, koska viimeeksi sitä ei voitu ottaa kun istukka oli takaseinässä. Lapsivesitutkimuksiin päästään vasta rv 15-->
Niinkun jo joillekkin on tullut selväksi niin olen aivan kamalan neulakammoinen, ja ainut asia mikä minua siis estää menemästä tuonne testeihin on se kamala pelko (niin ja se itse istukka joka on takaseinässä). Tekisin mitä vain että pääsisin eroon näistä synkistä ajatuksista, mutta ei, sehän olisi liian helppoa. Haluan siis ehdottomasti mennä, mutta en uskalla.
Hei taas.
Nyt on koettu sitten 24h tuntia kestänyt keskeytys. Ratkaisun tekeminen meidän tilanteessa oli helpompaa kuin itse toimenpide.
Henkilökunta oli ihanaa ja vaikka ympärillä olikin uusia elämänalkuja, hoitajat järjestivät yksityishuoneen. Pahinta oli se "ymmärtävä" hymy synnyttämään tulleilta, kun olettivat, että olen juuri synnyttänyt.
Nyt on koettu sitten 24h tuntia kestänyt keskeytys. Ratkaisun tekeminen meidän tilanteessa oli helpompaa kuin itse toimenpide.
Henkilökunta oli ihanaa ja vaikka ympärillä olikin uusia elämänalkuja, hoitajat järjestivät yksityishuoneen. Pahinta oli se "ymmärtävä" hymy synnyttämään tulleilta, kun olettivat, että olen juuri synnyttänyt.
Tulokset tulivat... 13,18,21 ja sukukromosomien osalta kaikki NORMAALIT 
! Olen niin helpottunut ja en tiedä miten päin olisi, kun ei tarvi tämän suhteen panikoida.
Päästään kahen viikon päästä varhaisrakenneultraan, mikä on tosi ihana juttu. Viimeksi (istukkabiopsiassa) rakenteiden osalta ei ollu mitään hälyyttävää, mutta onhan se väkisellä hieman pelko takaraivossa, niin tosi hyvä et katotaan niitä tarkemmin.
Jospa se nyt ois, että kolmas kerta toden sanoo ja saatas tämä matkalainen kotia asti!
Tsemppiä kaikille, erityisesti Hautomolle voimia toipumiseen, tiedän tuon tunteen sen kahdesti läpikäyneenä.
Pisara ja tyyppi rv13+4
! Olen niin helpottunut ja en tiedä miten päin olisi, kun ei tarvi tämän suhteen panikoida.Päästään kahen viikon päästä varhaisrakenneultraan, mikä on tosi ihana juttu. Viimeksi (istukkabiopsiassa) rakenteiden osalta ei ollu mitään hälyyttävää, mutta onhan se väkisellä hieman pelko takaraivossa, niin tosi hyvä et katotaan niitä tarkemmin.
Jospa se nyt ois, että kolmas kerta toden sanoo ja saatas tämä matkalainen kotia asti!
Tsemppiä kaikille, erityisesti Hautomolle voimia toipumiseen, tiedän tuon tunteen sen kahdesti läpikäyneenä.
Pisara ja tyyppi rv13+4
Viimeksi muokattu:
Voi että, tänne on tullut monta ikävää uutista sitten viime käyntini. Tosi harmillista lukea tällaisia kohtaloita, ei näitä todellakaan kenellekään toivoisi. Pahoitteluni kaikille teille huonoja uutisia saaneille.
Hautomo: jaksamista ja voimia keskeytyksestä toipumiseen, olemmekin jo kirjoitelleet enkelinkosketuspuolella (olen eri nimimerkillä siellä). Halaus!!!
Ja sitten taas Pisaran kohdalla huokaisin helpotuksesta luettuani tuon viimeisimmän kirjoituksesi, luojan kiitos että saitte istukkabiopsiasta hyviä uutisia noiden yleisimpien kromosomien kohdalla!! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin jatkossa ja saatte terveen vauvan syliinne!! Kamalan raskas on tuo sinun taustasi, mitä kaikkea olet saanut kestää!! Sinullekin halauksia!!
SaCaLi: oletkin jo "vanhempi" tuttu täällä, ollaan jo aiemmin kirjoiteltu tällä palstalla. Olen onnellinen puolestanne, ihania uutisia, että kysta ei ole kasvanut ja pikkuisenne voi hyvin!! Olet päässyt nauttimaan raskaudesta!!! Onnellista odotusta sinne, voi hyvin!!
Hanseka: Olen samoilla linjoilla kuin Aanna ja SaCaLi, en itsekään uskaltaisi tehdä keskeytyspäätöstä pelkän ultran ja veriseulan perusteella, oman kokemukseni vuoksi. Meidän veriseula ei olisi yksistään hälyyttänyt, verikokeen tulokset olivat tosi hyvät. Meidän pienellä oli np-ultrassa turvotusta niskan alueella 4,4mm, mutta muutoin vauva näytti voivan hyvin, kaikki näytti normaalilta. Riskiluvuiksi saatiin Down 1:120, Turner 1:230 ja Edwards 1:430. Tuo Edwards eli T18 suljettiin jo pois heti alkuun. Odotettiin reilut kolme pitkää viikkoa rv:lle 15+1, jolloin ultrattiin uudelleen ja edelleen kaikki näytti turvotusta lukuunottamatta hyvältä, merkkejä vakavasta kehitysvammasta ei ollut. Lääkäri epäili Downia, jos nyt mitään edes olisi.
Oltiin ensin ajateltu, ettei haluta lapsivesipunktiota jos ultrassa kaikki näyttää hyvältä, mutta lääkäri sitä suositteli, sanoi, että toki voitte jatkaa raskautta normaalisti, mutta teidän pitää varautua myös siihen, että lapsi onkin vammainen. Siihen emme olisi olleet valmiita ja tuossa päätösvaiheessa sitä haluaa olla aivan varma kuitenkin, onko pikkuisella kaikki ok, joten päädyttiinkin miehen kanssa yhdessä tuumin ottamaan punktio. Ei sattunut yhtään, itikan nipistykseltä vain, kun neula meni vatsanpeitteiden läpi. En katsonut pistoa, mutta katsoin näytteenottoa ruudulta, eikä tehnyt yhtään pahaa. Lääkäri, joka näytteen otti, oli todella ammattitaitoinen. Punktion pikavastauksia ei sitten tarvinnutkaan odotella kuin kolme päivää ja vastaus oli kuitenkin se Edwards eli T18!!!
Merkkejä tästä vakavasta kehitysvammasta ei ollut, mutta tuohon punktioon sitten loppujen lopuksi uskottiin, ei ollut voimia eikä järkeä taistella vastaan. Viimeisimmässä ultrassa, joskus rv 16 tienoilla, ultassa oli näkyvissä tälle syndroomalle tyypillinen ranteiden koukistunut asento ja sormien ristikkäisyys. Päädyimme sitten keskeytykseen viime vuoden lokakuussa. Näin jälkikäteen ajateltuna, olen todella tyytyväinen, että suostuimme punktioon ja saimme tietää, ettei pienellämme olisi ollut selviytymisen mahdollisuuksia. Joten jos yhtään epäilyttää, onko masussa kaikki ok ja haluatte olla ihan 100%:n varmoja, niinkuin varmasti haluattekin, niin suosittelen kyllä tuota punktion ottoa. Istukkanäytteestä olen kuullut, että se on vaikeampi ottaa ja saattaa olla kivuliaampi. Mutta sen saa nopeammin, ei ole niitä tuskallisia viikkoja odotusaikaa.
huhhuh, tulipas pitkä sepostus.
HuldaH: jaksamista sinne lapsivesipunktion odotteluun, odottavan aika on pitkä ja tuskainen, mutta koeta jaksaa!!! Toivottavasti kaikki voisi kääntyä parhain päin!!
Sannuli79:lle voimia seurantaultran odotteluun!!!
Hautomo: jaksamista ja voimia keskeytyksestä toipumiseen, olemmekin jo kirjoitelleet enkelinkosketuspuolella (olen eri nimimerkillä siellä). Halaus!!!
Ja sitten taas Pisaran kohdalla huokaisin helpotuksesta luettuani tuon viimeisimmän kirjoituksesi, luojan kiitos että saitte istukkabiopsiasta hyviä uutisia noiden yleisimpien kromosomien kohdalla!! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin jatkossa ja saatte terveen vauvan syliinne!! Kamalan raskas on tuo sinun taustasi, mitä kaikkea olet saanut kestää!! Sinullekin halauksia!!
SaCaLi: oletkin jo "vanhempi" tuttu täällä, ollaan jo aiemmin kirjoiteltu tällä palstalla. Olen onnellinen puolestanne, ihania uutisia, että kysta ei ole kasvanut ja pikkuisenne voi hyvin!! Olet päässyt nauttimaan raskaudesta!!! Onnellista odotusta sinne, voi hyvin!!
Hanseka: Olen samoilla linjoilla kuin Aanna ja SaCaLi, en itsekään uskaltaisi tehdä keskeytyspäätöstä pelkän ultran ja veriseulan perusteella, oman kokemukseni vuoksi. Meidän veriseula ei olisi yksistään hälyyttänyt, verikokeen tulokset olivat tosi hyvät. Meidän pienellä oli np-ultrassa turvotusta niskan alueella 4,4mm, mutta muutoin vauva näytti voivan hyvin, kaikki näytti normaalilta. Riskiluvuiksi saatiin Down 1:120, Turner 1:230 ja Edwards 1:430. Tuo Edwards eli T18 suljettiin jo pois heti alkuun. Odotettiin reilut kolme pitkää viikkoa rv:lle 15+1, jolloin ultrattiin uudelleen ja edelleen kaikki näytti turvotusta lukuunottamatta hyvältä, merkkejä vakavasta kehitysvammasta ei ollut. Lääkäri epäili Downia, jos nyt mitään edes olisi.
Oltiin ensin ajateltu, ettei haluta lapsivesipunktiota jos ultrassa kaikki näyttää hyvältä, mutta lääkäri sitä suositteli, sanoi, että toki voitte jatkaa raskautta normaalisti, mutta teidän pitää varautua myös siihen, että lapsi onkin vammainen. Siihen emme olisi olleet valmiita ja tuossa päätösvaiheessa sitä haluaa olla aivan varma kuitenkin, onko pikkuisella kaikki ok, joten päädyttiinkin miehen kanssa yhdessä tuumin ottamaan punktio. Ei sattunut yhtään, itikan nipistykseltä vain, kun neula meni vatsanpeitteiden läpi. En katsonut pistoa, mutta katsoin näytteenottoa ruudulta, eikä tehnyt yhtään pahaa. Lääkäri, joka näytteen otti, oli todella ammattitaitoinen. Punktion pikavastauksia ei sitten tarvinnutkaan odotella kuin kolme päivää ja vastaus oli kuitenkin se Edwards eli T18!!!
Merkkejä tästä vakavasta kehitysvammasta ei ollut, mutta tuohon punktioon sitten loppujen lopuksi uskottiin, ei ollut voimia eikä järkeä taistella vastaan. Viimeisimmässä ultrassa, joskus rv 16 tienoilla, ultassa oli näkyvissä tälle syndroomalle tyypillinen ranteiden koukistunut asento ja sormien ristikkäisyys. Päädyimme sitten keskeytykseen viime vuoden lokakuussa. Näin jälkikäteen ajateltuna, olen todella tyytyväinen, että suostuimme punktioon ja saimme tietää, ettei pienellämme olisi ollut selviytymisen mahdollisuuksia. Joten jos yhtään epäilyttää, onko masussa kaikki ok ja haluatte olla ihan 100%:n varmoja, niinkuin varmasti haluattekin, niin suosittelen kyllä tuota punktion ottoa. Istukkanäytteestä olen kuullut, että se on vaikeampi ottaa ja saattaa olla kivuliaampi. Mutta sen saa nopeammin, ei ole niitä tuskallisia viikkoja odotusaikaa.
huhhuh, tulipas pitkä sepostus.
HuldaH: jaksamista sinne lapsivesipunktion odotteluun, odottavan aika on pitkä ja tuskainen, mutta koeta jaksaa!!! Toivottavasti kaikki voisi kääntyä parhain päin!!
Sannuli79:lle voimia seurantaultran odotteluun!!!
Viimeksi muokattu:
Indico kiitos viestistäsi! Tarinanne kuulostaa vain pelottavan tutulta, meillä vain tuo loppu on vielä kirjoittamatta. Lapsivesipunktio on tulevana maanantaina. Oletteko te jaksaneet yrittää uutta raskautta noiden ikävien kokemusten jälkeen?
Voimia kaikille!
Voimia kaikille!
^ Kiitos kysymästä HuldaH, ollaan jaksettu yrittää, muutama kuukausi meni toipuessa eikä keho ollut valmis ihan heti uuteen raskauteen. Neljännestä kierrosta keskeytyksen jälkeen raskauduin uudelleen ja nyt on menossa rv 10+1. Pelko ja muistot edellisestä kulkevat mukana tässä raskaudessa, mutta pitää yrittää uskoa parempaan tällä kertaa!! Karmiva np-ultra on edessä kahden viikon kuluttua, se pelottaa, mitä uutisia sieltä nyt tällä kertaa saadaan. Ikävä on pikkuista tyttöäni joka ikinen päivä, hän ei jää muistoistani koskaan.
Toivon koko sydämestäni, että teillä tuo 4mm turvotus ei meinaisi mitään sairautta, punktio osoittaisi vauvan terveeksi kromosomeiltaan ja saisitte terveen vauvan syliinne. Voimia!!!
Toivon koko sydämestäni, että teillä tuo 4mm turvotus ei meinaisi mitään sairautta, punktio osoittaisi vauvan terveeksi kromosomeiltaan ja saisitte terveen vauvan syliinne. Voimia!!!