Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Kiinnijääminen ei tarkoita vielä mitään. Ajattele vaan positiivisesti.

Meillä oli riskilukuna 1:55 ja jouduttiin odottamaan lvp:ta 4 viikkoa. Siinä ajassa käytiin sikiötutkimuksessa 3 kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla istukan näytteenotto ei onnistunut istukan sijainnin takia. Vasta kolmannella kerralla saatiin lapsivesinäytettä otettua. Saatiin terveet paperit ja poika on tulossa.

Älkää masentuko, kyllä kaikki päätyy vielä hyvin!

 

Ilmoittaudun tänne mukaan 35v. Toista kertaa luomusti raskaana. Ensimmäinen tuulimuna huhtikuussa 14. Nyt 13+5. Eka ultra nt 2.5, hcg 0.56 ja papp-a 0.27=riskiluku 1:83. Muuten ultrassa kaikki kunnossa. Nyt odotan istukkanäytteen tuloksia. Kova on huoli ja masentaa.

 

Toivoa on :heart: istukkanäytteen tulos tulee nopeasti,viikkoon ainakin täällä savossa. Mulla on 1:10 down ja nt 3ml. Istukkanäytteestä otettu vastaus oli, terveet kromosomit :heart: Nyt viikkoja 23+6 ja vauvalla vain painoseuranta kun huomasi ultraaja että toinen napavaltimo puuttuu. Odottaminen on kaameinta mutta,se palkitaan yleensä :hug:

 

Kiitos lämmittävistä sanoistasi ihana kuulla, että saitte onnellisen vastauksen! muistatko noita omia veriarvojasi? Edelleen odottelen tuloksia, sanoivat että huomenna voisi jo soitella ja kysäistä jos haluaa!

 

Ihana kuulla hyviä uutisia. Noinkin pienillä lukemilla tervettä odotatte.
itsellä lvp vielä edessä päin. Aika olisi 11.11. Vaikka lukema oli 1:165,niin kuintenkin kalvaa mieltä. Ensin kannat 12 viikkoa ennen kuin pääset kuulemaan jotain tuloksia. Sitten odotat taas 4 vkkoa että otetaan näyte. Sitten taas odotat epätietoisesti tuloksia. Ja sitten rntäs jos onkin huonoja uutisia? Luovutko vai jatkatko loppuun asti?

Itse olen päästäni aivan sekaisin. Tunteet heittelehtii joka suuntaan. Entäs jos ne testit ei olekaan 100% varmoja? Entäs jos se tuleva lapsi onkin terve,vaikka testit toisin osoittaa? Jotenkin olen päättänyt,vaikka testit osoittas että olisi tulossa down lapsi,aijon pitää sen... En antaisi koskaan anteeksi itselleni,jos tekisin abortin.

 

Olen taustalla seurannut tätä ketjua kun keväällä saimme kolmoisseulassa downin riskiluvuksi 1:180. Laitan tähän tarinani jos se jotakuta auttaa. Olen 34-vuotias ja ultrassa sikiön nt oli 1,6mm, mutta veriarvoissani oli häikkää, hcg oli 1,18 mom ja papp-a 0,21 eli erittäin matala. Etsin netistä tietoa tuosta papp-a:sta, koska sairaalasta eivät ottaneet arvoihin mitään kantaa. Useiden tutkimusten mukaan matala papp-a saattaa viitata mm. istukan ja sikiön kasvun ongelmiin. Päädyimme lapsivesipunktioon josta saimme iloisia uutisia, odotimme tutkituilta kromosomeilta tervettä poikaa. Rv 28 lähtien minua supisteli runsaasti, mutta neuvolasta toitotettiin sen olevan normaalia. Rv 34 jouduin sairaalaan uhkaavan synnytyksen takia, mutta vauva pysyi vielä matkassa .8.10.2014 rv 36+4 meille syntyi ihana pieni poika, 2810g ja 45,5cm. Pojalla oli aluksi hengitysvaikeuksia ja myöhemmin keltaisuutta ja on edelleen keskolassa hoidossa väsyneisyyden ja syömisongelmien takia. Napanuora oli osittain kalvokiinnitteinen ja istukassa oli kalkkeutumaa, kätilön mukaan pojan oli parempi syntyäkin ennenaikaisena, istukka veteli viimeisiään. Uskon, että kohdallani matala papp-a viittasi todellakin istukan ongelmiin. Mutta loppu hyvin, selvisimme todellakin vähällä ja poika vahvistuu päivä kerrallaan ja odotan malttamattomana, että hän pääsee kotiin.

 

Sain tänään hyviä uutisia, vauvan kromosomit on kunnossa! Nyt voi hengähtää hetkeksi. Kiitos kaikille tuesta ja tsemppiä kaikille odottajille! Aina on toivoa!

 

Onnea hyvistä uutisista :heart: ja nyt ei muuta kuin nauttimaan raskausajasta :wave: minun PAPP-A arvo oli 0,48MoM,sitä toista arvoa minulla itsellä ei ole edes tiedossa. Onnea odotukseen! :heart:

 

Onnea hyviä uutisia saaneille! Suurin osa on kumminkin ains terveitä. Meillä oli 3mm niskaturvotus + pientä turvotusta koko sikiön yläkropassa, hcg 1.62 mom ja papp-a 0,59 mom. Istukkabiopsiasta terveen pojan paperit. Rakenneultrassa kaikki ok vaikka löytyikin kaksi pientä kystää plexus choroiduksesta eli tietystä kohtaa aivoja. Kystien pitäisi kuulemma hävitä ennen syntymää. Taysin seurantaa ei sitten jatkettu. Toistaiseksi kaikki mennyt hyvin, lapsi kasvanut jne.

Mukipukipuu ja Väinö 25+6

 

Tänään käytiin lapsivesipunktiossa, itse toimenpide ei tuntunut lainkaan. Nyt on edessä piitkät 2 viikkoa tulosten odottelua
Mitään negatiivista ei ultralla nähty, kasvanut oli normaalisti. Nyt sitten piinaillaan..
Tsemppiä teille kaikille <3

 

Nopeasti se tulos tulee :heart:,vaikka se odottaminen on hermoja raastava!

 

Mulla olisi ens viikon tiistaina lvp.. mietin,että pitääkö rakko olla tyhjä vai täysi vai onko sillä mitään merkitystä?

 

Nyt kun sain tämän ketjun luettua läpi, on varmaan hyvä aika kertoa oma tilanteeni. Ihka ensimmäinen ultra oli ma 20.10, jossa katsottiin samalla myös niskaturvotus. Se tunne kun näkee ensimmäistä kertaa ruudulta sikiön, joka liikkui kovasti ja vastasi hyvin rv 10+4. Ja saat sen jälkeen kuulla niskaturvotuksen olevan 3,45 ja joutuvasi suoraan jatkotutkimuksiin Perjantaihin saakka joutui vielä odottomaan puhelua, että saivat veriseulankin tulokset ja kirjoituttua lähetettä eteen päin. Riskiluvuksi tuli 1:11 Down syndroomaan. Lapsivesipunktion voi tehdä vasta rv 15, joten ajan siihen sai varattua vasta to 20.11. Kaksi viikkoa joutuu sitten odottaman vielä tuloksia, elikkä tulosten pitäisi tulla Joulukuun alussa. Kauhistutta ajatuskin, jos juuriennen joulua saa huonoja uutisia en uskalla oikein iloita tästä raskaudesta, kun pelkään heti pahinta

 

Mie kävin juuri ennen punktiota vessassa ja hyvin saatiin näyte otettua tyhjällä rakolla.. <3
Tää odotus on kyllä raastavaa.. Tästä raskaudesta en oo vielä nauttinut yhtään.. Nuo pienokaisen liikkeet tuntuvat kyllä ihanilta <3 Viikon päästä... <3
Tsempit kaikille..

 

Hei, minä liityn myös mukaan huonojen uutisten saajana. Olen kahden ihanan ja terveen lapsen äiti, ja erittäin kiireinen yrittäjä. Olen siis hyvin onnekas että olen jo saanut kaksi tervettä lasta. Olen sitä aina pitänyt suurena elämän ihmeenä.

Kolmas ja erittäin toivottu lapsi ilmoitti tulostaan elokuussa. Pari päivää sitten 4.11. käytiin ekassa ultrassa, jossa pahimmat pelkoni toteutuivat. Sikiöllä on kauttaaltaan reilu 5 turvotusta niskasta peppuun. Sain välittömästi uuden ajan lisätutkimuksiin. Tänään 6.11. taas ultrattiin ja otettiin istukkanäyte. Turvotus ei ollut ainakaan laskenut. Lääkäri ei vielä jakanut tuomioita, mutta itsellä on kyllä lohduton olo. Nyt sitten odotellaan lisätuloksia seuraavat 2-4 viikkoa.

Itse näytteen otto nipisti hetkellisesti ja tuntui myös epämielyttävältä. Näyte oli otettu 5-10 minuutissa eli oli nopeasti ohi. Pahinta on nyt tämä tulosten odottelu, ei itse näytteenotto. Ja tietenkin sen odottelu, selviääkö sikiö edes tulevista viikoista tämän turvotuksen kanssa.

Tsemppiä kaikille kanssasisarille! Olen tämän tunteiden vuoristoradan jo aiemmin käynyt läpi parhaan ystäväni kokemusten kautta. Mutta nyt todella ymmärrän mitä tämä jatkuvassa huolessa eläminen on. Eletään päivä kerrallaan...

 

Auringonkukka eikö ne saanu otettua istukkanäytettä vai suoraan laittovat sinut odottamaan lapsivesipunktiota? Minulla itsellä oli down 1:10, niskaturvotus 3ml ja istukkanäytteestä vastaus oli,et kromosomit terveet ja tyttö tulossa :heart:. Tytön kromosomit voi nostattaa niskaturvotusta,sekä jokin muukin " vaiva". Minulta varhaisultrassa rv17 tehtiin löytö että yksi napavaltimo puuttuu,jonka takia on vauvan kasvukontrolli seuranta loppu raskauden ajan. Ultraava lääkäri epäilikin että juuuri tuo napavaltimo ja tyttö on nostattanut turvotusta.

Vääriä hälyjä tulee aika paljon, joissakin paikkakunnilla 3ml niskaturvotus on alaraja mitä edes rupeevat tutkimaan lisää. Tutkimukset on helppoja,mut se odottaminen kaikkein vaikeinta :hug: ! Voimia odotukseen kaikille, niin tuloksen kuin raskauden.

Minulla istukkanäytteen tulos tuli viikossa ja sekin aika tuntui ikäisyydelle! Vaikka saatiin puhtaat paperit, niin silti pelottaa iloita raskaudesta,en kyllä esikoisenkaan aika uskaltanut iloita ennen kuin sain vauvan syliin :heart: :flower:. Niin pitkään olen odottanut omia lapsia että pelkään jos iloitsen niistä niin joku haluaa ne minulta viedä. Se kuitenkin kun tunnen vauvanliikkeet jo kunnolla sisälläni ja mieheni pystyy ne tuntemaan myös vatsan läpi,auttaa kovasti siihen että viikot kuluu nopeasti ja saisin vauvan syliini :heart:

Voimia tulosten odotteluun!

Marsali ja nyyttii 26+2

 

Hei, minä liityn myöskin tänne huonoja uutisia saaneena.
Tämä on kuudes raskauteni, mutta näistä raskauksista meillä on vain yksi lapsi, täyttää ensi vuonna jo yhdeksän. Toiselle annettiin lupa tulla heti perään, mutta edelleenkin ollaan yhden lapsen vanhempia. Näihin vuosiin mahtuu tuloksettomia ivf-hoitoja sekä viimeisiin kolmeen vuoteen tuulimuna, keskeytynyt keskenmeno ja kaksi spontaania keskenmenoa + tämä raskaus, josta ei myöskään ilmeisesti meille pientä saada.

Tämä raskaus on alusta asti ollut hermoja raastavaa vuotelun takia. Joka kerta olen päässyt ultraan ja ultrassa kaikki hyvin. Viime ke kävin naistenpolilla kontrolliultrassa vuotelun takia ja kaiken piti olla hyvin, myös pienellä.
Nyt tiistaina, 4.11. oli np-ultra, aluksi ehdittiin jo hieman iloita, kun pienellä oli kaikki, mitä tässä vaiheessa pitää ja vielä oikeilla paikoilla. Mutta ultrausta jatkettaessa uutiset ei enää olleetkaan hyviä: kohtu sydämmen mallinen, lapsivettä todella runsaasti, niskapoimu oli hankala mitata, mutta ainakin 3,1 mm, voi olla paljon enemmänkin. Down-riski 1:65. Lisäksi pienen niskasta/selästä löytyi jotain ylimääräistä, siis ihan kuin pyöreä pallo oli kiinni pienen selässä. Ultraaja ei osannut sanoa, mitä voi olla. Eikä ne huonot uutiset tähänkään päättyneet: jokin kalvo (suonikalvo) on väärässä paikassa ja tavallaan kuin mytyssä pienen ympärillä, joten pian ei sovi edes liikkumaan. En tiedä, tarkoittaako sitten myös sitä, ettei sovi kasvamaan.
Tuo riskiluku ei kauhistuttanut, ainoastaan nuo muut, joista ei tiedä, mitä tarkoittaa.

Kiireellinen lähete perinnöllisyyspolille, maanantaille on aika. Täysin varma olen siitä, että tämä raskaus olk sit taas tässä...

 

Heippa! Kirjoittelen omia kokemuksia, jos jotain muuta nämä tulokset auttaisivat. Rv 12 nt-ultrassa löytyi niskaturvotusta jopa 4,4mm ja veriseuloihin yhdistettynä riskitulokseksi saatiin 1:5. Rv 13 oli istukkanäytteen otto ja viikon päästä siitä soitettiin huonot uutiset. Down kyseessä. Rv 14 olen menossa keskeytykseen.

 

Kiitos kaikille kokemuksia jakaneelle.

Mamine, voi kun kuulostaa rankalta! Ei muuta kuin jaksamista.

Itse uskon vahvasti kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Useimmilla naisilla kuitenkin jonkilaisena lohtuna on se, että uutta raskautta voi aina uudelleen yrittää. Tietenkin ikä ja muut syyt tulevat jossain vaiheessa vastaan...

Omalla kohdallani uudelleen yrittämisen laita on niin ja näin. Olen yrittäjä ja yritykseni perustuu täysin omaan asiantuntemukseeni. Miehelläni ei ole tuloja, joten olen perheen ainoa elättäjä. Kolmannen lapsen saaminen tässä elämäntilanteessa olisi (ollut) haasteellista, mutta vielä mahdollista koska olin jo vähitellen varautunut asiaan erikoisjärjestelyin. Nämä erikoisjärjestelyt eivät valitettavasti ole enää lähivuosina käytettävissä. Jos saan siis jossain myöhemmässä vaiheessa kolmannen, toivotun lapsen, lapsen on todennäköisesti tultava mukaan töihin ja hänelle on palkattava oma hoitaja työpäivän ajaksi. Eli normaalia äitiyttä tai äitiyslomaa en tule tilanteessani saamaan. Aina voi tietenkin kysyä, onko se kolmas lapsi todella tarpeellinen jos elämäntilanne on tämä. Mutta kyllä, olen aina kolmesta lapsesta haaveillut. Se, että 30-vuotiaana heittäisin unelmani kaivoon, voisi myöhemmässä elämänvaiheessa kaduttaa paljon.

Miksi halusin jakaa näitä omia taustatietoja on se, että ehkä jotain voi lohduttaa myös tieto siitä että on myös meitä naisia ja äitejä, jotka raskauksien ja lasten hoidon ohella kokevat paineita muilla elämän osa-alueilla. Minulla nämä paineet tulevat erityisesti työstä ja siitä, että perheeni elättäminen on minun vastuulla. Iloita osaan kuitenkin monista arjen asioista, kuten siitä että kaikki lähimmät ihmiset ovat terveitä ja hengissä :heart:

 

Hei, voisin jakaa omaa tilannettani tänne myös. Olen huomannut miten tärkeää saada edes jonkinlaista vertaistukea tässä tilanteessa!
Eli, kyseessä toinen raskaus, nt-ultrassa rv 13+0 todettiin massiivinen niskaturvotus, yli 7mm. Turvotusta myös muualla kehossa, samoin aivot näyttivät viallisilta.
Järkytys oli kova, luulimme että toivoa ei ole lainkaan. Pääsimme muutaman päivän kuluttua tarkempaan ultraan asiantuntevalle lääkärille, turvotus edelleen kova, pleuranestettä, aivot ym rakenteet kuitenkin ok, sydämen tilan epävarma kun ei näkyvyyttä. Otettiin myös istukkabiopsia. Lääkäri sanoi epäilevänsä vahvimmin Turnerin syndrooma.
Tuloksia odotimme pitkän viikon, oli aivan kamalaa. Tuli mietittyä kaikki vaihtoehdot läpi, itkettyä, surtua.. Todella rankkaa.
Saimme tulokset ja tuloksena oli kuin olikin Turner. Se oli valtava helpotus! Meillä olisi toivoa! Rupesin etsimään kaiken mahdollisen tiedon syndroomasta, mitä vain löydettävissä on. Lääkäri oli melko toiveikas, meidän tilanne näytti suhteellisen hyvältä.

Seuraavassa ultrassa rv 15+4 tilanne oli kuitenkin huonontunut. Turvotukset kauttaaltaan lisääntyneet, toivoa ei enää juuri annettu. Keskeytyksestäkin puhuttiin. Olin musertunut.
Keskeyttää en kuitenkaan halua, ainakaan niin kauan kun on edes jotakin toivoa. Tällä hetkellä siis 1 % mahdollisuus onnelliseen loppuun.

Nyt rv 17+1, pieni on edelleen mukana jaksanut. Pelko on valtava, että kuinka tässä käy, miten, milloin? Liikkeitä olen ehkä tuntenut muutaman päivän. Dopplerilla vahva syke löytyy.
Seuraava ultra ensi maanantaina, pelottaa ihan mielettömästi. Tämä on tosi rankkaa. Pienessä toivon rippeessä roikkuu, vaikka se varmaan järjetöntä onkin, muuta ei voi.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille tällaisten asioiden kanssa painiville!!

 

Osaako kukaan kertoa, mitä noiden seulaverikokeiden Mom-arvojen pitäisi olla? Mitä ne normaalisti on? Löytyykö jotain viitealuetta?

 

Hei. Molempien arvojen pitäs olla yhden luokkaa

Mukipukipuu ja Väinö 27+5

 

Tänään sitten on käyty lvp:ssa. Ens viikon tiistaina saan tiedon,onko jotain vialla. Lääkäri sanoi ettei tuo luku ole kovin hälyttävä 1:165. Itse toimenpide ei sattunut,mutta hyvin epämielyttävän tuntuinen. Ja se ihana nenäluukin löytyi. Nyt piinataan viikko tietoa. En mitään niin paljon toivo , kun kaikki olisi hyvin.

 

Hei, palaan taas tänne omia tietoja päivittämään.

Kävin eilen neuvolassa, jossa sain veriseulan tulokset. Mun vauvalla on jo todettu se 5 mm niskaturvotus + turvotusta muualla kehossa. Veriseulapapereista näin että on 1:5 todennäköisyys saada trisomia-18 tai -21 lapsi. Varsinkin papp-a arvo oli hälyttävän matala 0,09 mol (pitäisi kai olla lähempänä yhtä), en onnistunut löytämään netistä yhtään tapausta jolla olisi näin matala papp-a arvo. En ymmärrä miten lapsonen on näillä arvoilla sinnitellyt edes tähän asti...Sydänäänet olivat eilisellä neuvolakäynnillä vahvat eli vielä hän jaksaa, ultrassa aikaistettiin laskettua aikaa vain päivällä.

Nyt vain odotan istukkanäytteen tuloksia. Koska ongelma ei ole pelkkä niskaturvotus vaan veriarvotkin on selvästi pielessä, en usko että meillä kovinkaan suurta todennäköisyyttä on saada tätä lasta vaikka riskiseula antaa jopa ymmärtää että 80% (1:5) todennäköisyys on kromosomeiltaan ok lapsi. Ikä- tai painoriski ovat minulla pieniä/kohtuullisia. Terveillä lapsillani ei aikoinaan ollut niskaturvotusta tai mitään veriseulahälytyksiä ja heidän saannistaan on vasta pari vuotta.

Tämä tiedottomuudessa eläminen on niin rankkaa. Ja se, ettei asioiden kulkuun voi millään tavalla vaikuttaa :'( Ikävimpänä lisäyksenä odotteluun oli se, ettei minulle enää varattu edes uutta neuvola-aikaa tilanteen ollessa tämä...

 

Olemme mieheni kanssa lukeneet tätä ketjua 2 päivää ja oikeastaan alusta asti. En ikinä uskonut osallistuvani mihinkään nettikeskusteluun mutta tämä tilanne muutti mieleni. Keskustelu on tuonut meille paljon lohtua ja tukea sekä tiedon siitä, että vaikka meitä ei ole paljon niin silti on ihmisiä samassa tilanteessa. Olimme 1.ultrassa maanantaina 10.11 ja siellä kaikki oli kunnossa. Aluksi. Kunnes kätilö mittasi n. 3,6mm niskaturvotuksen.

Siitä saimme ajan seuraavalle päivälle NKL:lle sikiöntutkimusyksikköön. SIellä lääkäri kattoi ultrat ja kaikki oli rakenteellisesti ok mutta lääkäri mittasi niskaturvotukseksi jopa 4,6mm ja sitä oli myös selässä ja vatsassa. Minulta saatiin otettu istukkanäyte vaikka istukka oli takaseinässä. Meille oli selvää, että haluamme näytteen ottaa.

Tämän odotuksen ja epätietoisuuden kanssa eläminen on ainakin lamauttanut minut toistaiseksi ja ainut tuki, mitä olen saanut (tietenkin miehltäni ympäri vuorokauden) on tämä keskustelu. Sen takia ajattelin tätä itse myös jatkaa, jos vaikka voisin jakaa täällä tulevaisuudessa hyvät ja huonot uutiset, jotka tulevat. Itseäni ovat lohduttaneet molemmat niin hyvät että huonot uutiset. Jotenkin sitä kuitenkin odottaa niitä huonoja.

Itselleni todennäköisyydeksi laskettiin 1:20 mutta todennäkösesti se on vielä suurempi, koska tuo on laskettu 1.käynnillä kätilön mittaaman nt:n perusteella. Oman ikärymän riski on jotain 1:1500 luokkaa niin kyllähän se pahalta tuntuu. Papp-a ja hgc olivat molemmat koholla. Papp-a oli 1,2 ja hgc jotain 1,7. Tiedostan, että prosentit ovat periaatteessa puolellamme mutta jotenkin olemme valmistautuneet pahimpaan ja olen myös jättänyt rekisteröimispyynnön Enkelinkosketus-sivustolle. Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu ja auttaa monia tässä tilanteessa olevia.