Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Cobaya: Isot onnittelut terveestä pojasta :flower:

Tänne on tosiaan tullut valitettavan paljon uusia "kiinni jääneitä". Toivottavasti saatte kaikki hyviä tuloksia.

Minä tulin myös päivittämään hieman kuulumisiamme. Saimme terveen tytön rv 41+6. Jäimme tosiaan kiinni riskiluvulla 1:40 ja turvotusta oli osittain myös selän puolella. Lapsivesipunktiosta saimme puhtaat paperit koko kromosomistosta piinaavien viikkojen odotuksen jälkeen. Rakenneultrassa tytön päästä kuitenkin löydettiin lukinkalvon kysta. Siitä alkoi jälleen "testeissä" ravaaminen ja piinaava odotus. Tuo kysta todettiin raskausaikana ns. vaarattomaksi, mutta mietitytti itseäni kovasti koko loppuraskauden ajan.

Kotiinlähtötarkastuksessa saimme kuitenkin terveen tytön paperit eikä kystaa löytynyt sairaalassa tehdyn pään ultran perusteella. Eli se on ilmeisemmin hävinnyt tytön kasvaessa.

Kiitos kaikille tähän ketjuun osallistuneille ja oman tarinanne jakaneille. Itselleni siitä oli suuri apu odotusaikana. Paljon voimia kaikille :hug:

SaCaLi ja tytteli 10 pv

 

SaCali aivan ihania uutisia, onnea hirmuisesti <3

 

Kiitos cobaya ja SaCaLi kun tulitte kertomaan onnellisista kuulumisistanne - se tuo todellakin lohtua tähän helvetilliseen epätietoisuuden piinaan. Ja ONNEA aivan hirmuisesti teille molemmille! :flower: :flower:

Mun lapsivesipunktiopäiväni lähestyy.... APUA! Ehdin jo hieman rauhoittua tässä kolmen viikon aikana ja jostain kumman syystä mulle on tullut sellainen olo, että vauvallani on kaikki hyvin. Mutta nyt kun tuo tuomion päivä lähestyy, alan menemään koko ajan enemmän paniikkiin. Mielialat menevät ihan vuoristorataa, välillä olen "vahva" ja varma siitä, että kaikki sujuu nopeasti ja suitsait sukkelaan ja tulokset tulevat olemaan hyviä... sitten taas toisessa hetkessä päässä pyörii se 1:7, kaikki menee pieleen, punktio sattuu jne.. sellaista katastrofiajattelua.

Nyt toivoisinkin kuulevani teiltä kannustavia kertomuksia siitä, miten teillä on tuo lapsivesipunktio sujunut.. Itsellänihän on traumaattinen kokemus istukkabiopsian yrityksestä kolmen viikon takaa... se sattui ihan hirveästi.. En tiedä miten pysyn tajuissani toimenpiteen ajan kun jo nyt jännitän näin paljon. :O

 

Tulin minäkin kertomaan onnellisesti päättyneen tarinan.

Mekin menimme ihan rauhallisin mielin syksyllä nt-ultraan. Turvotusta oli 3,4mm ja riskiluvuksi tuli 1:55. Lapsivesipunktioon ohjattiin noiden perusteella. Pahinta kaikessa oli juuri tuo odotus, sekä punktion, että tulosten.

Punktio oli minun kohdallani aika kivuton. Tsemppiä sain saman läpikäyneeltä ystävältä, jolla myös punktio oli ollut helppo. Rehellisesti voin sanoa, että tuo neulanpisto ei ollut juuri verenluovutusta kummempi toimenpide. Ja vertaus tuohon tuli vain neulan takia, molemmissa kun on vähän isommat neulat käytössä, mitä verikokeissa. Mutta siis ei sattunut, enkä ollut kipeä toimenpiteen jälkeenkään. Eli en turhaan sitä itse toimenpidettä jännittänyt. Tsemppiä Anukkio!!!

Tulokset punktiosta tulivat vähän viiveellä, mutta olivat normaalit. Ja äitienpäivälahjaksi saimme terveen pojan! Ihana pieni tuhisija, eikä mitään poikkeavaa. Tosin nyt vasta tuli mieleen, että tarkistetaanko esim sydämen rakenne vielä syntymän jälkeen?

Istukka oli jättimäinen, ja mielessä on käynyt sekin, että voiko tuo asia vaikuttaa siihen turvotukseen?

Onnellinen olen molemmista ihanista pojistani! SaCaLin tavoin kiitän kaikkia ketjuun kirjoittaneita, sekä onnellisia että surullisia kohtaloita. Voimaa ovat antaneet ja todellakin pistää elämän arvot aivan eri järjestykseen, mitä ne olivat ennen nt-ultraa.
Todella paljon voimia ikäviä uutisia saaneille ja peukkuja pidän vielä tuloksia odottaville ja tsemppiä punkioita jännittäville!

Ansq09 ja poika 2vko

 

Moi,

Tulen itsekin kertomaan onnellisesta lopusta, meillä oli siis turvotusta 3,3mm ja riskiluku 1:5.

Lapsivesipunktio otettiin ja se ei sattunut ollenkaan. Itse pelkään neuloja yli kaiken niin siihen nähden ei ollut kamala kokemus. Kamalinta oli vastausten odottelu. Terveet kromosomit saatiin vastaukseksi ja nyt ulkona nukkuu suloinen terve 2,5kk ikäinen hurmuri poika .

Voimia kaikille jotka tähän ketjuun ovat joutuneet!!!

 

Hei!
Kävin rakenneultrassa, mitään hälyyttävää ei näkynyt, kaikki oli kohdallaan. Sukupuoltakaan en kysellyt. Eiväthän ne pysty ultralla täysin katsomaan että onko lapsi terve vai ei. Joten kun en punktioon suostunut niin varmuutta mihinkään ei saada ennenkuin vauva on syntynty.
Ja synnytykseen on vielä aikaa...

Halauksia ja voimia kanssasisarille!

 

Kiitos Ansq09 ja M+poitsu kun jaoitte punktiokokemuksenne! Luin viestinne moneen kertaan ja vielä eilen aamulla juuri ennen lähtöä tsempatakseni itseäni. Kyllä pelotti h-hetken lähestyessä ihan jumalattomasti. Punktio ei tosiaankaan sattunut ollenkaan! Sellainen epämiellyttävä paineen tunne oli hetken aikaa, mutta kipua en piston aikana tuntenut. Minua jouduttiin pistämään kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla lääkäri pisti paksuimpaan vararenkaaseeni (noloa! :ashamed: ) eikä lapsivettä saatu siitä reiästä kunnolla otettua kun neula juuri ja juuri oli perillä. Onneksi toinen pisto onnistui. Punktion jälkeen sain kamalan päänsäryn ja vapinan ihan vaan siksi kun olin jännittänyt niin paljon. Loppupäivän lepäilin sohvalla ja sängyssä ja nukahdin jo kahdeksalta koska edellinen yö oli jäänyt niin vähille unille. Täksi päiväksi otin omaa lomaa (ilmoitin töihin olevani kipeänä) koska en halua riskeerata mitään.

Vähän olin tyrmistynyt kun kertoivat, että tulosten saamisessa kestää 2-4 viikkoa! En tiedä mistä olin saaanut päähäni, että ne saisi mukamas viikossa. Eli nyt on edessä enää pahin.... odottelu... toivon ja rukoilen niin kovasti, että tulee hyviä uutisia :|

 

Hei kaikille! Olen tätä ketjua tiiviisti seurannut ja elänyt mukana ilot ja surut. Pahoittelut kaikille jotka olette tähän ketjuun "joutuneet" :hug: Tiedän miltä tuntuu kun elämä jakaa ne huonot kortit käteen ja niillä on pelattava tietäen että ei voi voittaa :'(

Suuret sydämelliset onnittelut kaikille joiden tarina on saanut onnellisen lopun :heart: Onnittelut kaikille vauvansa syliin saaneille ja vauva arjesta nauttiville :flower:

Anukkio hienoa että punktio ei kokemuksena ollut tuon ilkeempi sinulle! On tarpeeksi kamalaa että tohon toimenpiteeseen joutuu menemään niin on se hienoa ettei kokemus ollut liian traumaattinen. Tiedän kokemuksesta että punktion jälkeinen aika menee kuin täi tervassa, yhtä odottelua monta päivää. Nyt kun olin viimeksi punktiossa niin tulokset tuli kun punktiosta oli kulunut 17päivää. Soittivat sairaalasta ja kertoivoat ihanat uutiset terveestä tulokkaasta Viime vuonna kun mulle tehtiin se pikatesti niin meni siinäkin 10päivää ennenkun tulokset tuli. Ja se odottaminen on niin tuskaa. Kovasti voimia jatkoon ja tulehan ilmoittelemaan kuinka sinulla menee :hug:

muhvi lokakuisista rv 19+4

 

Nonniin eilen oli rakenneultra. Kauan ne ultras. Pikkuinen oli niin kippurassa, että oikein vaivas, että miten se voi olla sellaisessa asennossa! Kyllä vieläkin, huolimatta terveiden kromosomien tuloksesta, on levoton olo jollain tasolla. Näin painajaisia, että rakenneultrassa ei ollut kaikki ok... Tulossa on toinen, joten jollain tavalla pystyn olla jotenkin rauhassa kaikilta ajatuksilta. Jos esikoisen kohdalla olisin kärähtänyt, en tiedä, miten päin sitä olisin ollut... Nyt toisen kohdalla tietää, että on asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja niiden kanssa tulee vain elää. Mutta onneksi näin.

Jotka nyt odottavat tuloksia tai ovat huolissaan, haluaisin kertoa, että meille on toistaiseksi jaettu ne onnekkaat kortit. Huolimatta veriseulan kärähdyksestä (1:6) ja niskaturvotuksest (3,2mm) on kaikki mennyt hyvin. Ja tulokset olleet hyviä. Sydäntä ultrasivat tunnin, eikä sielläkään ollut mitään häikkää. Ehdottivat tosin vielä kontrollikäyntiä rv 27, jolloin nähdään vielä lisää, jos mahdollista.

Mutta nyt näin jälkeenpäin ajatellen, kärähdykset ovat ainoastaan todennäköisyyksiä ja puhdasta matematiikkaa: joku tutkija, ihminen, on määrittänyt rajat esim. niskaturvotuksille ja hormoneille, joista ne riskiluvut tulevat. Muistakaa, että kärähdyksistä ainoastaan 1-10% antaa sen huonon kromosomituloksen ja suurin osa, 90-99% kärähdyksistä syntyvät terveinä lapsina! Näitä asioita ajattein heikkoina hetkinä. Oli paljon parempi ajatella, että omalla lapsellani oli 80% todennäköisyydellä terveet kromosomit kuin sitä, että jos olisi kuusi lasta, yksi on sairas. (Jälkimmäinen tuntui isommalta mahdollisuudelta, 80% toivoa antavalta asialta).

Kysta ei ollut edelleenkään lähtenyt pikkuisen aivoista pois, mutta nyt uskon lääkäriä, kun hän sanoi, että: suosittelisin unohtamaan sen asian ja nauttimaan raskaudesta.

Halaus kaikille epätietoisuuden tuskan kanssa painiville. Loppujen lopuksi, yrittäkää nauttia ja olla huolehtimatta - tieto lisää tuskaa (joskus epätietoisuus on pahempi!) ja se mitä on nyt, on sitä kallisarvoisinta.

kuullaan!

 

Lisäys: ja se oli sitä paitsi YLI 80% todennäköisyys, että kaikki on ok

 

Täälläkin piina jatkuu edelleen...

tässä nyt on hypätty ultrassa välillä jopa viikon välein, eikä selvyyttä tunnu tulevan. Toinen lääkäri puhuu koko ajan kromosomivian mahdollisuudesta ja lapsivesipunktiosta ja toinen lääkäri taas kieltäytyi tekemästä punktiota koska ei ole kuulemma mitään syytä koska se yleensä tehdään vain jos on 2 tai useampi markkeri jotka viittaisivat kromosomihäiriöön (ja laajentuneet munuaiset ovat siis vain 1 markkeri) HUOKAUS!!!
Vieläkään en uskalla täysillä iloita raskaudesta ja aika matalaa profiilia on sen suhteen pidetty. Reilun viikon päästä on sitten rakenneultra ja silloin viimeistään sitten tehdään tai jätetään tekemättä se punktio. Joten aika sekavissa mielentiloissa täällä mennään edelleen.

Sannuli

 

Hei kaikille! Ikäväkseni huomaan, että tänne on jälleen sitten viime käyntini joutunut liittymään uusia sikiöseulonnoissa kiinnijääneitä tai muutoin huonoja uutisia saaneita. Voimia teille ihan jokaiselle omiin tilanteisiinne ja rohkeutta päätöksien tekoon!!

Sannuli79: Ihana kuulla, että seurantaultrassa kaikki näytti hyvältä, mutta ikävä kuulla, että edelleen joudut elämään epätietoisuudessa ja jännityksessä. Miksei ne suostu ottamaan punktiota, ihmettelen kovin, meilläkin otettiin pelkän np-mitan perusteella, vaikkei muita markkereita ollutkaan. Tsemppiä kovasti rakenneultraan, toivottavasti tilanne selkiytyy pian, parhain päin ja pääsisit vihdoin nauttimaan raskaudestasi. Voimahalauksia!!

Mukavaa kuulla myös HuldaH:n hyvät kuulumiset ja että kromosomit olivat normaalit!! Toivottavasti se sydänultra meni myös hyvin ja saisit alkaa nauttimaan raskausajasta!

Harmi, etten ehtinyt rohkaisemaan sinua Anukkio ennen lapsivesipunktiota, mutta onneksi se sujui teillä loppujen lopuksi hyvin!! Nyt toivon todella, että saatte hyvät uutiset!! Meille tuli pikavastaukset kolmessa päivässä, ja lopulliset tulokset reilussa kahdessa viikossa. Pikavastauksista saa 13, 18 ja 21 trisomiat, muut lopullisista. He eivät sanoneet mitään noista pikavastauksista? Kovasti voimia tuloksien odotukseen!!

Onnea äiti murmelille hyvistä rakenneultrakuulumisista ja onnellista odotusta jatkoon!!!

toivon: Ne ovat todellakin vain todennäköisyyksiä ja tilastomatematiikkaa, mutta itse tulin kovin kyyniseksi näistä prosenteista ym. kokemukseni vuoksi. Meille sanottiin samaa ja laskukaavan mukaan meilläkin olisi pitänyt olla todella paljon suuremmat prosentit saada terve lapsi kuin sairas, mutta eipä niin mennyt. 18trisomian riskiluku oli 1:430 (tämän jo meillä sulkivat pois ja Downia pidettiin todennäköisempänä riskiluvulla 1:120) ja tuo T18 meidän pienellämme oli kuitenkin, tämä selvisi lapsivesipunktion tuloksena. Eikä meiltäkään löytynyt sikiöstä mitään muuta poikkeavaa, kuin 4,4mm niskaturvotus, vasta juuri ennen keskeytyspäätöstä löytyi kystat aivoista, 18. raskausviikolla. En halua tällä masentaa enkä paniikkia luoda, mutta näinkin voi käydä.
Haluan teille toivottaa kovasti onnea hyvistä rakenneultrakuulumisista ja onnellista odotusta sekä masun kasvatusta jatkoon!!

Aivan mahtavan ihanaa kuulla suht samaan aikaan viime syksynä kanssani jännittäneiden ja tuloksia odottaneiden sekä tuloksia saaneiden cobayan, SaCaLin, Ansq09 sekä M+poitsun syntyneistä terveistä vauvoista!! Onnea teille aivan mielettömän paljon, olen niin onnellinen puolestanne!! Ihan tippa tuli linssiin. Ihanaa. Vauvantuoksuista arkea!! <3

ON: Täällä jännitys nousee. Olen siis meidän viime lokakuisen keskeytyksen jälkeen raskautunut uudelleen ja np-ultrasta jo selvittiin "hyvin paperein", mutta nyt alkaa todenteolla silti jännittää tuleva rakenneultra. Se olisi juuri ennen juhannusta, vajaan kolmen viikon päästä. Mitään väliultria meille ei tarjottu, joten ei auta kuin kestää odottaa. Niin moni on selviytynyt hyvin sinne saakka ja niin moni on saanut silti huonoja uutisia rakenneultrasta, siksikin pelottaa. Ja viime syksyn rankat kokemukset ovat mielessä olleet aika tiiviisti, vaikka olen niitä yrittänyt unohtaa ja olla positiivinen. Saas nähdä, kuinka tällä kertaa käy.

Indico, esikoista odottaen, edelleen elävää lasta syliinsä toivoen, rv 17+1

 

Hei kaikki

Ihan vaan oman mielenterveyden vuoksi jaan seuraavaksi meidan tarinan...

Taustalla lapsettomuus hoidot ja viimein tarppasi 2 vuoden yrittamisen jalkeen tammikuussa PAS:in avulla. Ikaa on jo 37 vuotta, lieko tuolla vaikutusta raskautumiseen, kun muuta syyta ei oikeen loytynyt. Nailla nakymin LA lokakuussa ja esikoinen, tytto, olisi tulossa.

Me saatiin veriseulasta tulos 1:35 saada Down lapsi. Tietysti sita alkoi heti huolestuttamaan ja itkettamaan, kun tama on niin "vaivalla" aikaan saatu ja toivottu lapsi. Todennakoisesti jaa myos ainoaksemme.... Oma laakari suositteli lapsivesipunktiota, mutta menimme kuitenkin ensin erikoislaakarille rakenne ultraan. Sielta tulikin iloksemme taysin normaalit loydokset. Ei mitaan "markkereita" ja nayttaisi olevan normaalit rakenteet yms. Erikoislaakari sai jotenkin minut rauhoittumaan, ja tein alustavan paatoksen olla tekematta lisatutkimuksia ja aioin vain nauttia raskaudesta.

Seuraava visiitti omalla laakarila palautti minut taas maan pinnalle. Hanella oli erittain voimakas mielipide tuon lapsivesipunktion tarkeydesta, ja aloin uudelleen miettia ja pelata pahinta. Se siita nauttimisesta... Paatettiin menna uudelleen tuon erikoislaakarin vastaanotolle tekemaan se lapsivesipunktio, jotta kaikenlainen huolehtiminen saataisi kerralla pois kuvasta.

Punktio jannitti minua ihan kauheasti, siinakin on omat riskinsa. Jalat tarisi ja kyyneleet valui silmista ennen toimenpidetta, mutta laakari oli tosi rauhallinen ja selitti koko ajan mita oli tekemassa. Pieni nippaisu vatsasta, ei sattunut paljoa. Vahan kuin olisi verikoetta otettu. Kesti jotain 30 sekuntia yhteensa kun vetivat sielta pari putkiloa nestetta ja sitten kaikki oli ohi. Jalkihoito ohjeiksi annettiin vaan lepoa loppupaivaksi. Ei siis ollenkaan paha. Kaikille tama rohkaisuksi, joilla toimenpide viela edessa!

Nyt odotellaan tuloksia. Punktio oli torstaina. Meille sanottiin etta alustavat tulokset saamme jo maanantaina, jotka ovat yleensa noin 97% luotettavat. Lopulliset vastaukset tulee sitten noin kahden viikon kuluttua.

Kyllahan ne tulokset pelottaa ja kovasti toivotaan ja rukoillaan, etta tulisi hyvia uutisia. Hieman lohduttaa tuo normaali rakenneultran tulos, mutta saa nahda...

Dreamer ja pieni tytto +21 vkoa

 

tervehdys taas kaikille kanssakärsijöille sekä myös jo onnellisen loppunsa saaneille!

Aluksi kysymys kokeneemmille tuosta lapsiveden tihkumisesta. Mullehan siis tehtiin lv-punktio keskiviikkoaamuna ja toki siitä asti olen suhtautunut paniikinomaisesti kaikkiin alapään tuntemuksiin. Samanlaista hullua pikkareiden tuijottelua kuin silloin kun yritimme vielä tulla raskaaksi ja menkkoja pelättiin.. heh. Mistä tietää, että onko tullut lapsivettä vai vaan jotain normaalia vuotoa? Ilmeisesti jokin pieni pläntti pöksyissä on ihan asiaankuuluvaa vuotoa? Tuleeko sitä lapsivettä sitten oikein kunnolla, siis niinkuin pissisi housuun? Ja tuoksuuko se jotenkin erilaiselta? Pahoittelen kielikuviani, mutta olen tosi huolestunut koko ajan.

Kiitos muhvi tsempistä!

Sannulille toivotan voimia epätietoisuuden keskellä :hug: Ei varmasti auta oloa yhtään tuokaan, että lääkärit ovat keskenään eri mieltä. Tiedän hyvin tuon tunteen, kun ei uskalla iloita raskaudesta vaikka niin kovin tahtoisi Toivottavasti se rakenneultra toisi teille lisää varmuutta ja tietysti toivon, että saatte sieltä vain hyviä uutisia. Voimia sinulle!

Indico, meille ei puhuttu pikatestistä mitään, enkä kyllä osannut kysyä edes sellaisen mahdollisuudesta. Hoitaja toi meille toimenpiteen jälkeen paperin, jossa oli kaikenlaisia ohjeita mitä välttää lapsivesipunktion jälkeen ja siinä lopussa luki että 2-4vk menee tuloksissa. Kysyin vielä erikseen järkyttyneenä että TODELLAKO menee noin kauan, johon hoitsu totesi että joskus voi tulla 12 päivässä.. Näin siis TYKSin äitiyspolilla. En sitten tiedä pitäisikö jo alkaa maanantaina jännittämään puhelinsoittoa JOS se soitto sieltä onkin tulossa jo aiemmin. KAMALAA.
Ihanaa, Indico, että olette jo odottamassa uutta elämää. Selvisitte np-ultrastakin ilman hälyjä, hienoa! Toivon teille todellakin hyviä uutisia rakenneultrasta.

(.) Minulla alkoi kesäloma tänään. Enpä ole tänä vuonna huomannut kevään ja kesän tuloa ollenkaan ja vähän varkain tuo lukukauden päättyminen pääsi tulemaan. Olisin niin kovasti halunnut kertoa pienille oppilailleni että opella on masussa vauva, mutta enhän minä voinut :'( Toivottavasti he saavat nähdä sitten elokuussa isovatsaisen opettajan...

Voimia kaikille!

Anukkio rv 15+2

 

Anukkio: tuo on kyllä niin tympeetä, koko ajan mäkin kattelin että mitä sieltä tulee ja mulla sattu vatsaan 4 päivää! Mulle sanottiin, että lapsivettä saattaa tihkua jonkin verran ja sitten jos sitä tulee paljon, niin että housut kastuu kunnolla, niin sitten pitäis ottaa yhteyttä synnäriin tms. Mulla tuli kolmen päivän ajan lapsivettä, ihan siis sellasta ruokalusikallista kerrallaan (oli aina kun kävin vessassa). Välillä luulin, että oli hikeä (anteeks nää munkin kielikuvat Vatsakipu oli mun mielestä se häiritsevin, mulle tuli sellasta jomotusta ja pakotusta erityisesti kolmantena päivänä. Mutta otin kyllä tosi rauhallisesti, en juuri ruoan laittamista kummemmin rehkinyt. Mutta sulla taidettiin pistää ihan onnistuneesti, eikö? Mulla se lääkäri sanoi ihan suoraan, että ei oo tehnyt punktiota pitkään aikaan ja se kasas kahden ensimmäisen pistoksen kohdalla sen piikin väärin laitteeseen. Se piikki sojotti 40 astetta väärään kulmaan ja sitte mulla meni johonki hermoon tai virtsarakkoon se eka piikki - se oli se kipein. Vasta kolmannella kerralla toisen lääkärin opastamana se sai sen piikin kasattua oikein ja sai pistettyä sinne mihin pitikin ja vettä saatiin puolet siitä mitä olis pitänyt. Siks mulla oli niin kamala se kokemus, täyttä sähläystä. Mutta siis tulokset oli kaiken sen arvoista! Eli sitä piti sanoman, että mullakin tuli jopa kolme päivää sitä vettä, ja sitte se loppu. Eikä tullut keskenmenoa ja lapsi voi hyvin. Jos siis housut kastuu kunnolla, niin ku olis pissannut, niin sitten vasta yhteyttä. Tulokset saatiin mekin vasta kolmen viikon päästä - luvattiin aluksi 10 päivässä, mutta se pikatesti ei onnistunut. Tulosten saanti riippuu siitä, miten nopeasti ne solut jakautuvat (ilmeisesti). Eli vaikka kestäisi pidempäänkin, niin se ei merkkaa välttämättä mitään ihmeellistä.

Indico: Olen lukenut sun kokemuksen monta kertaa aiemmin itkien, ja sydämestäni pahoittelen kohdallesi osunutta kohtaloa. On ihana kuulla, että nyt np-ultrasta ei ole löytynyt mitään - sehän yleensä on ihan positiivista. Halaus ja jaksamisia! Kokemuksiesi jälkeen on vaikea uskaltaa nauttia tulevasta, mutta uskalla silti!

 

Hyvänen aika toivon, olet ollut tosi rautahermoinen kun olet vaan antanut tohelon (?) lääkärin pistää :O Mä luulen että olisin karannut vuorille jo siinä vaiheessa, jos lääkäri olisi aluksi empinyt että ei oo oikein pitkään aikaan tullut näitä hommia tehtyä. Ja joo, mulla tosiaan meni ihan hyvin ja kivuttomasti. Kaks kertaa piti pistää kun se eka pisto ei ylettynyt kunnolla lapsiveteen asti. Lääkäri puhui hienotunteisesti paksuista vatsanpeitteistä... eli siis liikaa läskimakkaroita Toisella kertaa saivat otettua nopeasti ja siististi.
Luulen että mullakin on nyt sitten tihkuillut pari päivää lapsivettä Eilen ensi kerran kun käveltiin juhlasaliin laulamaan suvivirttä oppilaiden kanssa. Säikähdin tätä tuntemusta niin että meinasin laulun aikana pyörtyä kolme kertaa. Se siis tuntui samalta kuin menkkalurahdukset joskus muinoin (pahoittelut taas kuvailuistani). Pikkareissa on ollut semmoinen arviolta teelusikallisen kokoinen pläntti täysin hajutonta ihan vetistä tavaraa. Hieksi minäkin sitä aluksi luulin/toivoin. Myös vihlaisevia kipuja on ollut. Ne ovat tosi lyhytkestoisia, ehkä sekunnin. Kivut eivät kuitenkaan ole pistokohtien lähellä vaan ennemminkin kuvitellun kohtuni sivuilla. Nyt sitten makaan epäsosiaalisena ihmisrauniona sohvalla enkä uskalla tehdä mitään. Eilen jouduin jättämään väliin serkkuni yo-juhlat ja tänään appiukon viisikymppiset "Onneksi" kärsin edelleen myös melkoisesta raskauspahoinvoinnista, joten poissaoloni syyksi on selitetty se, eikä ole tarvinnut kertoa tästä kaikesta muusta sotkusta. Harmi kun olen ehtinyt kertoa jo koko maailmalle raskaudestani... olisi pitänyt toimia toisin.. mutta kun olin vaan niin ylitsevuotavaisen onnellinen että sen nt-ultran (jossa kaiken piti olla ok) jälkeen annoin palaa ja hehkutin. Voi miten typerältä se nyt tuntuu. Toki jaksan toivoa ja rukoilla vielä meille onnellista loppua, mutta väkisinkin tässä yrittää valmentaa itseään myös pahimpaan. Nöyrästi pyydän kaikkia teitä, jotka rukouksen voimaan uskotte, rukoilemaan vauvamme puolesta. Ei ole väliä mille jumalalle/jumaluudelle kumartaa.

Odotus on niin tuskallista. Mitähän sitä keksisi tekemistä näiksi lomaviikoiksi, etten koko ajan murehtisi niitä tuloksia?

 

ANUKKIO: Jaksa uskoa siihen positiiviseen, hyvään tulokseen:heart: Enkeleitä odotukseen <3


T.Neiti81, ( kärähdin 2008 np-ultrassa 6mm niskaturvokkeella, riskiksi annettiin 1:5. rv 19 syntyi enkeli-tyttö, syynä turnerinsyndrooman aiheuttama lapsiveden puuttuminen)

 

Kiitos Neiti-81. Mulla nousi ihan kyyneleet silmiin luettuani kauniit lohdun sanasi. Olen pahoillani teidän tarinanne surullisesta lopusta
On niin upeaa, miten täällä ihmiset jaksavat tsempata ja lohduttaa toisiaan, oli sitten itse saanut hyviä tai huonoja uutisia.

Kävin äsken neuvolassa ihan rutiinikäynnillä. Aika sekavat tunnelmat sen jäljiltä. Keskusteltiin enimmäkseen tästä seulakärähdyksestä ja sen tuomista tunnelmista. Otettiin verenpaine, joka yllätyksekseni olikin ihan hyvä, lähes sama kuin ensimmäisellä kerralla. On huimannut niin paljon, että luulin verenpaineen laskeneen. Hemoglobiinin kävin otattamassa alakerran labrassa. Painoni on laskenut alkuperäisestä 4kg. Ei ole tosiaan ollut tavoitteena... Sydänäänet sain kuulla ja se olikin reissun parasta antia. Pikkuisen sydän löi tarmokkaasti 150krt/min, ihan samoin oli viime keskiviikkona lapsivesipunktion yhteydessä tehdyssä ultrassa.
Muttamutta... lopuksi ei sitten varattukaan uutta aikaa vaan neuvolan täti pyysi ottamaan yhteyttä sitten kun olen saanut punktion tulokset :| Varmaankin tämä on ihan yleinen käytäntö, mutta en voinut mitään sille, että tyrmistyin... että onko tätikin jo sitä mieltä, että turha tässä enää mitään aikoja on sopia :'(
Sanoi hän toki lopuksi että saa soitella ja käydä kuuntelemassa sydänääniä, mutta mulle jäi silti hyvin kolkko olo. Huoh.

 

Jonkinlaista tukea toivoin talta ketjulta, mutta vaikkei kukaan kommentoinutkaan meidan tarinaa, niin halusin tulla kertomaan etta meidan tapauksessa kavi onnellisesti ja saatiin normaalit tulokset lapsivesipunktiosta... :heart:
Muiden kokemusten lukeminen auttaa aina, mutta kylla se odottaminen ja pahkaily on pahinta, oli tulos mika tahansa...
Tsemppia kaikille jatkoon! Ja toivon onnellisia uutisia muillekin, ketka viela odottelevat.

 

Dreamer, onnittelut hyvistä tuloksista ja rauhallista loppuodotusta <3

 

Dreamerille onnittelut myös minulta hyvistä uutisista! Ihanaa!:flower: Olen pahoillani etten tajunnut kommentoida teidän tarinaanne kun vielä odotit tuloksia. Mulla taitaa olla nenä syvällä omassa navassa.. noh ainakin vielä. Te saitte tulokset tosi nopeasti! Minulle sanottiin että aikaisintaan 12 päivän kuluttua voi tuloksia odotella. Tavoilleni uskollisena olen kuitenkin jo tänään pelännyt puhelintani. Meinasinkin saada sydänkohtauksen kun tänään soitettiin Turun yliopiston numerosta. No, se liittyikin finnbrain-tutkimukseen, johon olin ilmoittautunut joskus taannoin. Tuntui, kuin olisin väistänyt luotia.

 

Onneksi olkoon Dreamer ihan mahtavista uutisista!

Anukkio: Mulle kävi just sama juttu neuvolatädin kanssa... Joskus mietin, että onkohan niitä koulutettu tällaisiin kriisitilanteisiin tarpeeks hyvin. Mä oon kyllä sitä mieltä, että olen ihan tavallinen odottava äiti ja jos en olisi seulontoihin osallistunut, olisin ainoastaan onneni kukkuloilla ja multa mitattaisiin verenpaineet ja hemoglobiinit ihan asiaankuuluvalla tavalla. Neuvolatoiminta liittyy raskauden seurantaan - vaadi vaan rohkeasti palvelut käyttöösi! Annoin itse suullista palautetta viime käynnillä, että toivoisin, että mua kohdeltais ihan niinku kaikkia muitakin äitejä siihen asti, kunnes tulee mustaa valkoisella. Vielä siis odotan ihan tervettä lasta ja kyllä mullakin on oikeus ihan normaalisti vaa`alla käydä.

Meillä on kyllä muutenkin niin kaoottinen tilanne kotona päällä (homeremontti menossa) että neuvolassa kysyttiin eilen käyntini yhteydessä, että tarvimmeko jotain apua. Enpä oikein osannu tuohon asiaan vastata. Nyt kun tulokset ovat olleet hyviä, pääsee taas ajatuksissaan eteenpäin.

 

toivon, pahoittelut että sinäkin oot saanu neuvolassa saman tylyn kohtelun! Pistää oikein vihaksi Olisihan sen seuraavan käynnin voinut sopia ja vaikka sitten peruuttaa, jos käy huonosti. En ymmärrä tätä käytäntöä. Muutoinkin ahdistunut ja voimaton äiti jätetään oman onnensa nojaan. Turha siinä on ehdotella että "soittele" kun on itse niin pihalla ettei osaa apua pyytää. Varmasti on totta tuo, ettei heitä ole koulutettu tällaisia tilanteita varten. Onhan se uusi juttu, että kromosomipoikkeavuuksien seulonta järjestetään kaikille halukkaille. OLISI KYLLÄ SYYTÄ KOULUTTAA! Sitäpaitsi mikä ihmeen asenne se on, että oletetaan, että vammaisen lapsen tullessa raskaus keskeytetään eikä sitten tarvitse neuvolaakaan? Ei meillä ollut eilen siitä lainkaan puhetta. Huoh! pahan mielen sain, mutta onneksi sentään sain kuulla rakkaan pienen sydänäänet.

Yhden hyvän vinkin tuolla kurjalla käynnillä kuitenkin sain, ja ajattelin jakaa sen teidänkin kanssanne: Muistakaa juoda tarpeeksi! Minähän olen kärsinyt jo yli 2kk järkyttävästä pahoinvoinnista, josta valitin eilenkin siellä neuvolassa. Kun kuvailin tämänhetkisiä oireitani, täti arveli että juonko tarpeeksi. Intin, että kyllä mielestäni juon. Tuntuu, että on koko ajan mehulasi nenän edessä. No, teinpä niin, että oikein mittasin eilen juomiseni. Join vettä 2l ja siihen lisäksi kaiken muun ruuan yhteydessä juotavan (1,5l maitoa ja mehua). ja kuinka ollakaan, tuli niin merkittävästi parempi olo, että melkein itkin onnesta. Jostain syystä mulle tuli yllättäen myös hillitön maitohimo ja nälkä. Viimeinen iltapalani olikin miehen tekemät makkaravoileivät ja tuopillinen maitoa sängyssä nautittuna... Olin niin onnellinen nälän tunteesta ja siitä että ruoka maistui! Parin kuukauden pakkosyömisen ja kuvottelun jälkeen se tuntui taivaalliselta!

Tänään ei ole puhelin soinut, toivottavasti se ei kuukauteen soikaan.

 

Anukkio: sama oli täälläkin... Kun puhelin soi niin sydän hakkasi kahta sataa.... Toivottavasti saatte hyviä uutisia pian!

 

Dreamer, niinpä! Mullakin alkaa sydän hakkamaan niin että se tuntuu hyppäävän rinnasta ulos aina kun puhelin soi. Pohdin jo, että otanko siitä äänet pois. Mutta sitten taas pitäisi kokea kauhun hetkiä aina kun tarkistaisi luuriin tulleet soitot. Ei ole mitään helpompaa tietä olemassa kuin vaan saada ne minislaagit joka kerta kun puhelin soi. Ja minunkin on (ehkä, kai?) ihan turhaa vielä niitä tuloksia odotella kun lupailtiin aikaisintaan 12 päivän päästä. Mutta odotanpa silti.. en voi sille mitään. Tämä on kyllä ihan kamalaa piinaa. Olen kesälomalla nyt (olen opettaja), enkä ole tehnyt yhtään mitään suunnitelmia.. ei vaan pysty. Tuntuu kuin koko elämä olisi kiinni tuosta tuloksesta.

Huomenaamulla olen menossa sokerirasitukseen. Joudun siihen nyt jo ylipainoni takia. Olin varannut siihen ajan jo kuukausi sitten, mutta kun tuli tämä kriisitilanne, peruin ajan.. silloin oli myös sellainen olo, että mitä turhaan.. kun vauva menehtyy kumminkin Nyt on ihan viimeiset hetket mennä kokeeseen kun käsky kävi, että viikoilla 12-16 pitää käydä. Perjantaina poksuu 16. Ei kyllä yhtään huvita mennä terveyskeskukseen istumaan 2,5 tunniksi ja juomaan sokerilientä. Mutta saanpahan jotain muuta tekemistä kuin istua koneella nenä kiinni googlessa etsimässä tietoa kaikenmaailman kromosomipoikkeavuuksista... kuinka säälittävää mun elämäni onkaan...