Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Kiitos Susimieli, jotenkin koetaan täällä miehen kanssa yhteenkuuluvuutta kanssasi, samanlaisia tuntemuksia.. meidän vaavilla on siis saman verran turvotusta kuin teillä ja muutenkin kaikki on näyttänyt olevan hyvin niinkuin teilläkin. Huomenna varmasti nähdään sitä nenäluutakin tarkemmin, ja onhan vaavi taas jo muutenkin kasvanut, joten varmaan nähdään hieman enemmän oleellisia rakenteita.

Katsotaan nyt, kuin meille huomenna käy, tulen kertomaan kuulumiset sitten teille!

Sintti, voimia ja halauksia sinullekin odotteluun, toivotaan että kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin!!
 
Viimeksi muokattu:
Indico tule kertomaan miten toimenpide meni ja heti kun tulee tulokset, täällä pidetäään peukkuja ettei löytyisi mitään! :)

Sintille paljon voimia :hug:
Meillä oli rv13 niskaturovtusta 6mm ja pepusta päähän asti muuten turvotusta ja keuhkoissa oli nestettä, mutta ne saattavat lähteä laskemaan, kuten meille kävi. Tällä hetkellä tylleröllä niskan ja kaulan alueella semmosia kystia ja isoimmat on 15mm kokosia, mutta hyvin siellä kasvetaan ja mukana vielä ollaan vaikka lääkäri meni sanomaan jo rv12 että ei tule selviämään viikkoa pitempään ja ei mitään mahdollisuuksia että olisi terve jos vahingossa eläisikin pitempään...
Alkaa vieläkin suututtamaan kun mietin niitä sanoja! :kieh:

Nipsu ja Tyllerö 17+5
 
^Tuo on siis kyllä ihan uskomatonta, miten jotkut lääkärit voi olla noin töykeitä ja ajattelemattomia!!! Pitäisi kyllä heille antaa koulutusta myös ihmisen kohtaamisesta ja empatiasta! Oikein vihaksi pistää...

Ultrassa käytiin (onneksi nyt tällä kertaa saatiin erittäin hyvä ja asiantunteva lääkäri!!), kaikki näytti hyvältä, muksu on kasvanut hyvin! Mitään selkeitä markkereita ei näkynyt, mutta jotain pientä epäilyksen häivää kuitenkin, eli nenäluu löytyi, mutta oli lääkärin mukaan "ehkä hieman lyhyempi kuin tämän viikkoisilla normaalisti, mutta ei ole selkeä markkeri" (rakenneultrassa pitäisi nenäluun kuulemma olla jo vähintään 4,8mm). Sydämestä löytyi jokin pieni ylimääräinen pallukka,golfpallo muodoltaan, en tiedä mikä se oli, mutta sekään ei ole kuulemma selkeä markkeri, koska saattaa esiintyä normaalillakin niskaturvotuksella varustetulla vauvalla ja usein häviää itsestään. Sydämessä muutoin kaikki rakenteet, muodot ja virtaukset täysin normaalit. Reisiluun mittaa otettiin, vastasi viikkoja 14+3 (meillä nyt siis rv 15+2), mutta sekin voi olla lääkärin mukaan ihan normaalia, koska jalat alkavat näillä viikoilla vasta kunnolla kasvamaan. Nämä olivat ne epäilyksen häivät, eli 2 selkeää markkeria ei löytynyt. Kaikki muu kunnossa siis. Kovin liikkuvainenkin oli nyt, hyvä että saatiin ultrattua!

Päädyttiin sitten kaikki yhdessä tuumin punktion ottoon, koska hieman jotain häilyvää epäilyä ilmassa oli kuitenkin kromosomipoikkeavuuden suhteen ja lääkäri esitti asiat niin hienosti ja vakuuttavasti, että suostuttiin sitten toimenpiteeseen. Punktio sujui lääkäriltä todella ammattimaisesti, ei tarvinnut yhtään jännittää eikä toimenpide sattunut pientä nipistystä lukuunottamatta lainkaan. Lapsivesi oli kirkasta, normaalin näköistä.

Nyt sitten sydän sykkyrällä odotetaan vastauksia kolme päivää, ensimmäiset tulokset saadaan jo tietää perjantaina!! Kerron sitten, kuinka meille käy! Jännittää aivan kamalasti!!
 
Joo oon aatellu että se on vaan mies lääkäri että ei se voi ymmärtää :D
Hyvä indico että ei löytyny mitää selkeetä markkeria! Ja hyvä että tulokset tulee noin nopeasti, ettei montaa viikkoo tarvi jännätä :) Ja toi auttaa niin paljon kun on kunnollinen lääkäri joka osaa ilmottaa asiat hienovaraisesti ja on ammattitaitoinen...
Meille soitettii eile, tai siis itte soitin tayssii ja kyselin lopullisia kromosomituloksia ja kaikki ok :) Eli normaalisti kahden viikon päästä rakenneultraan :) meni semmonen 5 viikkoo ennen kun valmistu..
 
  • Tykkää
Reactions: Avelina
Toivottavasti kaikki saatte hyviä uutisia :) Ketään pelottelematta..mutta Down lapsilla toi nenäluu saattaa puuttua tai olla lyhyempi, samoin raajat ja tuo golfpallolöydös... mutta sitten taas meillä kun on lapset lyhyitä, niin reisiluu on näyttänyt aina lyhyempää mittaa ja toi golfpallolöydös on kans yleinen myös terveillä lapsilla. Mun ystävällä oli se vauvalla ja epäiltiin aivoissa myös jotain. golfpallo katosi 34 rv täytyttä ja lapsi on terve kun pukki ja kehitykseltään edellä reippaasti ikäisiään...eli tällä hetkellä 2v.
 
Tulokset tulikin jo tänään, T18 trisomia, huomenna mennään keskustelemaan vielä lääkärin kanssa ja keskeytys ensi viikolla. Mitä tästä opin, niin ikinä ei voi luottaa ultraäänituloksiin, siellä kaikki on siis ollut joka kerralla mallikkaasti niskaturvotusta lukuunottamatta ja silti tämä tulos, vaikeasti kehitysvammainen. EI mitään vaikean kehitysvamman merkkejä ultrassa, vaikka tähän trisomiaanhan kuuluu vaikeat rakennehäiriöt ja meillä todettiin munuaiset ja virtsarakko ja KAIKKIEN tähän saakka näkyvistä rakenteista olevan kunnossa!! Tuntuu niin raskaalta ja epäreilulta!!
 
Indico olen todella pahoillani puolestanne. Ajattelen aina tätä palstaa lukiessani, että olisipa lopputulema muilla toinen kuin meillä, ei tällaista kerta kaikkiaan kellekään pitäisi käydä.

Minulle lääkäri kertoi lopputarkastuksessa, ettei patologi ollut löytänyt sikiöstämme varsinaisesti mitään poikkeavaa. Iholta otetussa näytteessä näkyi silti 18-trisomia, joten tulos varmistui.

Olen miettinyt, että todennäköisesti kehitys olisi sitten alkanut mennä vinksalleen joskus myöhemmin ja että raskaus ei vain ollut mennyt vielä kesken, koska kaikki oli tuohon kehitysvaiheeseen nähden ihan "kohdallaan". Tuntuu kyllä todella hurjalta, miten kaikki voi näyttää ultrassa ihan hyvältäkin.

Kuten jo olen täällä todennut, kenenkään ei tarvitse jaksaa tätä ja olla vahva, vaan kukin voi surra tavallaan ja ajallaan. Toivon kuitenkin lohtua löytyvän siitä, että olen selvinnyt keskeytyksestä ja koen sen myös pelastaneen meidän perheen vielä paljon pahemmalta tilanteelta.
 
indico kylmät väreet kulki kun luin viestisi :hug:
Olen todella pahoillani, vaikka mitkään sanat tuskin lohduttaa tässä hetkessä. Mäkin toivon, ettei kukaan tasviis tulla tänne palstalle ja kokea monen meidän tuskaisia kokemuksia.
Minusta ainakin oli tuskaisinta menettää lapsi kun sen oli ehtinyt jo nähdä useasti ultrassa. Se oli konkrettinen, odotettu ja toivottu. Ei mikään solurykelmä tai pelkkä plussatesti joka sitten vuotaisi kesken (JA KOROSTAN, että tottakai toi on varmasti yhtä surullinen tilanne jos lasta on toivonut). Mut jotenki sitä aina miettii, et KM on joku syy, alkio ei vaan ole kelvollinen. Mä en jaksa ymmärttää, miten osassa raskauksia raskaus vaan jatkuu vaikka kehitysvamma olisi todella vaikea.
Voimia kaikille.
 
Hei,
Täällä uusi kohtalotoveri epätietoisuuden vallassa.

Indico, toivon sinulle kovasti voimia!

Meillä np-ultrassa niskaturvotus ok (0,7mm) mutta sikiön päässä laajentunut nestealue ja jalat koukussa/ristissä. Jalkojaan ei suoristanut vaikka tunti ultrattiin ja tökittiin. Lisäksi sikiö oli normaalia suurempi viikkoihin nähden.

Ensi tiistaina sikiötutkimusyksikköön lisätutkimuksiin. En tiedä mitä tutkimuksia siellä tehdään...
Pelottaa, ahdistaa ja jännittää. Toivottavasti pian kuitenkin saataisiin varmaa tietoa johonkin suuntaan, epätietoisuus on kamalaa.

Voimia kaikille tässä ketjussa oleville!
 
Pahoittelut kaikille, jotka ovat saaneet huonoja uutisia!:( Ja tietenkin ison isot onnittelut niille, joilla pelko on osoittautunut vääräksi hälytykseksi!

Vähän omaa taustaa; lapsettomuutta takana 2,5 vuotta, heinäkuussa tehtiin lääkeavusteinen inssi, josta mukelo sai alkunsa:) Viime kesänä yksi spontaani km...
Mukelo sai alkunsa Nkl:lla, ja siellä ollankin sitten käyty muutamaan kertan ultrass
a jne.
Keskiviikkona meillä oli np-ultra, kätilö oli aivan ihana, kertoi tarkkaan kaikki löydökset, jotka olivat siis hyviä. Mutta turvotusta löytyi sitten 3.0mm. Sehän on ihan rajalla, mutta silti se pysäytti:( Kätilö kertoi hyvin ystävällisesti erivaihtoehdoista, ja jopa pahoitteli kun laput joissa kerrotaan niskaturvotuksesta on niin tylyjä, ja niissä puhutaan vain kromosomihäiriöistä. Käytiin samalla verikokeissa, tulokset ei oo tullu, joten riskilukuja ei tiedetä.
Päätettiin kuitenkin osallistua istukkabiopsiaan ja saatiinkin aika heti maanantaille.Me ollaan jo aiemmin puhittu, että jos lapselta löytyisi kromosomihäiriö, todennäköisesti keskeyttäisimme raskauden, mutta nyt taidetaan odotellla ensin vastauksia...
Oon 28 ja mies 29 vee.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos kaikille, voimia tässä tarvitaankin!! Todella koville ottaa, ei voi sanoin kuvaillakaan näitä tuntemuksia. Oon nyt itkenyt kolmatta päivää niin että silmät turpoo kohta pois päästä. Huomaan, että vaikka masussa oleva lapsi onkin todella, todella rakas, niin silti alan jo tehdä eroa häneen ja jättämään hyvästejä, vaikka se pahalta tuntuukin. Keskeytys pelottaa todella, minua oksettaa ajatuskin siitä, että joudun synnyttämään pienokaisemme jo nyt, aivan keskeneräisenä ja joudun näkemään ja kokemaan kaiken keskeytykseen liittyvän. Tulee olemaan todella traumaattinen kokemus minulle. Mutta toisaalta taas jo odotan, että keskeytys alotettaisiin pian ja että se olisi nopeasti ohitse, jotta pääsee taas elämän makuun kiinni ja kenties yrittämään toista mahdollisimman pian. Toivottavasti seuraava raskaus onnistuu ilman harmeja, sillä toista keskeytystä tai keskenmenoa en enää jaksaisi.

Kiitos teille kaikille palstalaisille tuestanne ja kokemuksien jaosta, se on ollut minulle tärkeää!!! Ja toivon vain kaikkea hyvää ja hyviä uutisia, ettei kenenkään tarvitsisi tällaista tuskaa kestää!!!
 
Sorel, ikävää, että jouduit tähän tilanteeseen. On vaikea edes kuvitella, miltä tämä tuntuu silloin, kun raskaaksi tuleminenkaan ei ole ollut mikään selviö. Onneksi tuo turvotus ei nyt ollut vielä kovin suurta, varmaankin ihan hyvä, että tutkitutatte asian, vaikka sekin vaatii rohkeutta.

Indico on loputtoman surullista, että noita hyvästejä joutuu alkaa jättämään jo silloin, kun pieni on vielä kohdussa. Keskeytys on kyllä todellakin sellainen prosessi, ettei se ala ja lopu itse toimenpiteeseen. Se on hyvä tiedostaa, ja kuten sanottua, anna itsellesi aikaa. Tulevaisuuteen katsominen on silti ihan hyvä juttu sekin.
 
sorel iso halaus. Lapsettomuustausta (itselläkin) näissä asioissa on todellakin raskas lisä. Mua sitten oksetti tuttujen "lohduttelut", että "no, sitten vaan uutta putkeen" tms. En osaa sanoa, kuin että voimia!!

Indicomullekin se odotusaika keskeytykseen oli raskaampi kuin mikään muu osuus koko jutussa. Mä olin niin rikki etten varmaan koskaan. Itkin päivittäin tosi raskaasti. Mua auttoi paljon se, että meille sattu todella ihana hoitaja sairaalassa ja sain itkeä hänelle tuntoni niin, ettei lopulta tullut kyyneltäkään. Halusin nähdä pienen ja jättää ihan ajan kanssa hyvästit. Se auttoi enemmän kuin uskoisikaan vaikkei asiasta heti todellakaan toivu. Mutta mulla "helpotti" lähes samantien se pahin tuska kun tilanne oli ohi. Siis, ei todellakaan unohtunut eikä silleen helpottanut, mutta se odotusaika oli pahin. Nyt sitten usein itkettää lähinnä kun miettii miten iso maha olisi tai jos tutut saa raskausuutisia.
Tosi iso halaus.
 
merimaria: Sanottiinko sulle siellä np-ultrassa mistä tollanen vois johtua? Paljon voimia sulle ja toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin :hug: :hug: :hug:

Indico: kauhea tilanne sulla :'( on tää vaan niin epäreilua että kukaan joutuu tälläista kokemaan. Paljon voimia sulle!! :hug:

Sorel: Toivon niin paljon että teidän kohdalla kyse on vain väärästä hälytyksestä. Voimia :hug:
 
Viimeksi muokattu:
Terve pieni tytön tylleröinen 2855g syntyi keskiviikko-iltana! Olo on sanoin kuvaamattoman helpottunut. 4.1mm niskaturvotukselle ja painon jätätykselle ei osannut lastenlääkäri mitään sanoa, kun neiti perjantaina tutkittiin. Kaiken huippu oli, että neitonen sai "synnytyspisteiksi" täydet 10 pistettä :)


Indicolle paljon paljon voimahalauksia! Tuntuu tosi pahalta teidän puolesta!

Kaikille tuloksia tai tutkimuksia odottaville tsemppiä!

Juuliska ja Neiti-Otus 4vrk
 
Keskeytys on kyllä todellakin sellainen prosessi, ettei se ala ja lopu itse toimenpiteeseen. Se on hyvä tiedostaa, ja kuten sanottua, anna itsellesi aikaa. Tulevaisuuteen katsominen on silti ihan hyvä juttu sekin.

Tuo on totta, minulla tämä prosessi on jo alkanut, vaikka keskeytyksen tarkkaa aloitusajankohtaa en edes vielä tiedä. Sen tiedän, että tulen hajoamaan aivan täysin, olen varmasti turtana ja henkisesti loppu hyvin pitkään vielä keskeytyksen jälkeenkin. Mutta niin karua kuin se onkin, haluamme alkaa yrittää uutta raskautta heti parin kuukauden palautumisen jälkeen. Se ei missään nimessä tuo menetettyä takaisin ja tämä lapsi tulee aina olemaan sydämissämme ja muistoissamme, siitä ei ole epäilystäkään. Halu saada vauva syliin on kuitenkin niin kova, että haluamme yrittää uudelleen niin pian kuin mahdollista! Toivottavasti luoja sen vain meille suo...

Kiitos kaikille tuesta!!

Juuliska; voi kun ihanaa, paljon onnea!!!!!!!! :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos Helikopteri, Asriel ja toukka90 tsemppaamisesta!
Voi tosiaan olla, että meitävaan pelästytellään, mutta pakko valmistautua kuulemaan myös huonoja uutisia...:(
Asriel, ollaan kans miehen kanssa puhuttu, että tekis mieli laittaa luu kurkkuun kaikille, jotka jakavat "hyviä neuvojaan":)
Indicolle voimia jatkoon, toivottavasti teillä sujuu seuraava raskaus paremmin sitten kun on sen aika!
Onnea Juuliska69!
 
Sorel, voi kuinka toivon että olisi teillä aivan väärä hälytys. Onneksi saitte nopeasti ajan jatkotutkimukseen.

Toukka90: meille ei yhtään sanottu mistä epänormaaliudet voisivat johtua. Se kerrottiin että alkuraskaudessa neste aivoissa on normaalia, mutta ymmärsin että sitä ei tässä vaiheessa pitäisi enää olla, ainakaan noin paljon.
Suurempi ongelma lääkärin mielestä olivat jalat. Sikiä liikkui muuten paljon, mutta jalat pysyivät polvista ristissä eivätkä ojentuneet. Lääkäri sanoi että yleensä jalat kyllä liikkuvat. Hyvin vakavia kätilöt ja lääkäri olivat, joten luopuminen on mielessä jo alkanut.
Huomenna NKL:lle. Siellä toivottavasti paljon lisätietoa.

Jaksamista ja voimia kaikille!
 

Yhteistyössä