Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

itsekin joudun liittymään mukaan :( eilen kävin ensimmäisessä ultrassa viikoilla 12+1 (LA 18.8.2011) kaikki muuten ok mutta niskaturvotus 2.9 . sikiön koko vastasi n.5päivää pienempää joten laskettuaika siirtyi 23.8 . tämä olisi meille 6. lapsi ja muitten aikana ei ole ollut mitään hälyyttävää ultrissa ja nt:ssa ja ei sitä omalle kohdalle uskokkaan :( huoli ja murhe tietenkin kova ja nyt odottellaan veriseerumin tuloksia pari viikkoa. sanoi kyllä että melko varmasti tulee "hälyytys" sieltä näillä luvuilla. voi voi...... mielessä pyörii nyt miljoona asiaa ja huolettaa tietenkin , en tiijä miten jaksaa töitäkään tehä ens viikolla kun asia pyörii mielessä :(
 
Maidän kuulumiset - kotona pienen miehen kanssa :heart:

Mutta valitettavasti en pääse kertomaan tähän ketjuun niitä kaikkein iloisimpia uutisia, eli että kaikki olisi hyvin. Mutta tällä tarinalla on kuitenkin toivottavasti pitemmällä tähtäimellä onnellinen loppu. Meidän 3,7 mm niskaturvotus nimittäin kertoi rakennepoikkeamasta jota ei kuitenkaan havaittu missään ultrissa. Pojalla on ruokatorven rakennepoikkeama esofagus atresia jossa suusta ei ollut yhteyttä mahalaukkuun ja mahalaukku oli yhteydessä henkitorveen. Poika leikattiin 7 tunnin ikäisenä (onneksi olimme Naistenklinikalla synnyttämässä). Vastaavan poikkeaman omaavia lapsia syntyy vuosittain Suomessa vajaa 20 kpl. Ultrassa tämä olisi pitänyt havaita liian suuren lapsiveden määrän sekä pienen mahalaukun koon perusteella, mutta näitä merkkejä ei aikoinaan huomattu (onneksi).

Kotiuduimme Lastenklinikalta viikon ikäisen pojan kanssa ja tuon jälkeen hänet on pariin kertaan operoitu tähystyksessä komplikaatioiden vuoksi. Ihanaa on, että noita komplikaatioita lukuunottamatta olemme saaneet elää aivan normaalia vauvaperheen elämää eikä mitään muita poikkemia ole lukuisista testeistä huolimatta löytynyt. Jos kaikki menee jatkossakin näin hyvin, ainoa selkeä ero terveen lapsen elämään on, että poika tulee syömään kaksi ensimmäistä elinvuottaan vain soseutettua ruokaa.

Melkoinen matka siis takana ja aika näyttää mitä tässä on vielä edessäpäin odottamassa. Tärkeintä kuitenkin on, että poika on ihanan aktiivinen ja tyytyväinen tyyppi joka kasvaa kaikesta huolimatta yläkäyrillä. Olen onnellinen siitä, ettei tätä ultrissa havaittu koska olisin silloin stressannut turhaa (poika on nimittäin toipunut huomattavasti keskimääräistä nopeammin). Toisaalta niskaturvotus kuitenkin valmisti tähän kaikkeen.

Tsemppiä kaikille jotka näitä asioita joutuvat murehtimaan. Pitemmällä tähtäimellä tämä näkyy meidän elämässä toivottavasti vain pojan kyljessä olevan 15 cm arven muodossa. Ja kyllä tässä on oppinut paljon elämästä (ja lääketieteestä)

SpanishDancer & poikanen (2kk)
 
Millukka voimia kovasti odottamiseen. Kyllä veriseerumi varmaan hälyttää, mutta sitten vain lisätutkimuksiin. Odottavan aika on pitkä...

SpanishDancer kiva kun tulit kertomaan kuulumiset, vaikka ne eivät valitettavasti niitä kaikkein iloisimpia olleetkaan. Ihanaa kuitenkin, että pojulla näyttää kaikki olevan muuten hyvin. Paljon jaksamista ja voimia myös teille ja toivotaan , että kaikki sujuu hyvin.
 
Zeb
Ensin toivotan kaikille samassa tilanteessa jaksamista. Kiitos, että olette jakaneet kokemuksenne. Keskusteluiden lukeminen on auttanut suunnattomasti omassa surussa, varsinkin kun en pysty ystävilleni puhumaan tällä hetkellä. En usko että se nyt auttaisi, tiedän mitä he sanovat. ”Älä ole huolissasi… Aivan varmasti kaikki on hyvin… Parempi näin… Tätä ei ollut tarkoitettu”…
Haluan kuitenkin omalta osaltani auttaa jotain toista samassa tilanteessa olevaa ja kirjoitan siksi tänne.

Itse olen ollut todella kiinnostunut muiden tuloksista, joten tässä omani.
1. ultrassa 12+2 (vastasi kooltaan 11+5)
NT 2,2mm
hcg-arvo 0,28 MoM (eli hirveän matala, päinvastoin kuin kromosomihäiriöissä) ja
papp-A arvo 0,29MoM (myös matala mikä viittaa kromosomihäiriöön)
Ikää minulla kohta 27 v.
Tuli kutsu jatkotutkimuksiin riskiluvulla 1:150.
Olin koko tämän ajan toiveikas, vaikka tieto aluksi järkytti. Sisimmässäni tunsin, ettei lapsella ole mitään hätää, olenhan jo synnyttänyt yhden terveen pojan 2 vuotta sitten. Tällaistahan ei voi minulle tapahtua…

Ystävänpäivänä meillä oli istukkabiopsia varattuna. Olin edelleen toiveikas… Kunnes lääkäri ultrasi. NT oli kasvanut 3,3mm ja sikiöllä huomattiin kysta kaulassa. Riskilukumme nousi hetkessä 1:4 ja paljonkaan toivoa ei annettu. Saimme kuulla että tällaiset kystat ovat melkein aina yhteydessä kromosomihäiriöön tai vakavaan sydänvikaan. Lisäksi istukkanäytettä ei voitu ottaa, koska istukka oli takaseinässä.

Tällä hetkellä minulla ei toivoa ole enää jäljellä. Nyt odotetaan, että voidaan ottaa LV-näyte. Tämä odottaminen on kauheata. Piilottelen vatsaa, toivon ettei se kasva, pelkään milloin alan tuntemaan sikiön liikkeitä ja yritän olla kiintymättä vatsa-asukkiin. Tiedän, että lapsella ei ole kaikki hyvin ja samalla tiedän, että emme voi sairasta lasta pitää.

Olen paljon miettinyt mitä olen tehnyt väärin, jotta lapsi sairastuu. Miettinyt onko ”oireita” ollut jo alusta saakka. Alkuraskaus on mennyt todella hyvin, mitään pahoinvointia ei ole ollut (ainakaan verrattuna esikoisen odottamiseen). Vatsa-oireita minulla sen sijaan on ollut. Vatsa on ollut todella ”ylitoimiva” koko raskauden ajan. Pyörittelen päässäni mikä kaikki olisi voinut aiheuttaa tämän ja syytän itseäni. Jos ei muuta niin jotain pahaa olen elämäni aikana tehnyt, että lapselleni tapahtuu tällaista?

Nyt pitäisi jaksaa käydä töissä ja jaksaa 2-vuotiaan lapsen kanssa. Tarvitsisin sairaslomaa, mutta en kehtaa sitä hakea, vaikka tunnen että minun pitäisi saada levätä, etten sairastu masennukseen (olen ollut syvästi masentunut nuorempana ja käynyt 5 vuotta terapiassa, nyt kuitenkin takana muutama vuosi täysin tervettä elämää). Ainoa mikä tällä hetkellä auttaa on olla pojan kanssa. Kaikki muu on menettänyt merkityksensä.
 
Voi Zeb, hirveän ikävä tilanne. Odottaminen on pahinta ja sinulla on vielä muutamia viikkoa odotettavana ennen kuin tiedät sikiön tilanteesta enempää. Lähetän sinulle paljon voimia ja tsemppiä :hug: Puhuiko lääkäri mitään siitä minkälaisesta kystasta on kysymys?
 
Zeb
Tiinuliini, kiitos vastauksestasi! Ei ollut puhetta siitä minkälainen kysta on kyseessä. Mä olin niin shokissa etten tajunnut edes kysyä mitään. Nyt sitten taas googlailen ja saan kaikenlaista tietoa.. Mä en löydä muunlaisista kystoista tietoa, kun plexus chorioideus-kystista, mutta mun ymmärtääkseni ne on päässä pelkästään? Huokaus! Ei auta muu kuin yrittää jaksaa päivä kerrallaan ja odottaa..
 
tilanteen päivitystä tulin laittamaan ja lukemaan muienkin kuulumisia :( itselläni oli tilanne siis se että nt-ultrassa oli turvotusta 2.9 ja veriseulaan menin ja sieltä tuli myös hälyytys. suheluvuksi sain 1:15 :( tunnostaa aika ankealta tuo luku :( tulevana tiistaina eli vajaan viikon päästä menen lapsivesipuntioon...ja sen jälkeen alkaa sitten piinaviikot.....
 
Zeb
Kiitos Millukka! Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin, tää odottaminen on vaan niin hirveätä.. :(

Oltiin viime viikolla lv-punktiossa. Samalla huomattiin että napanuorasta puuttuu yksi valtimo ja sydämen "nelilokeroisuus" ei ollut havaittavissa. Tämä siis viittaa vaikeaan sydänvikaan.
Sikiö vastasi kooltaan taas hieman yli viikon penempää. Kysta oli pysynyt noin samankokoisena ja nt oli laskenut.
Näytteenotto ei sattunut ollenkaan kun oli rento. Vaikka jännitys oli niin kova että huh, huh!

Saatiin juuri tulokset "pika-testistä" ja kromosomeilta 21, 18 ja 13 oli normaali. Se on tietenkin hieno uutinen. Huomenna on lastenklinikalla sydänlääkärille aika ja sitten tietää taas enemmän.

Nyt jatkuu taas odottaminen... Vielä odotetaan laajempaa tulosta kromosomeista tietenkin.
Toivon koko sydämestäni että saadaan parempia uutisia sydänlääkäriltä! Mulla on äidinvaistot niin vahvat juuri nyt ja toivon vaan että saan luokseni tän lapsen. :heart:
 
Zeb aluksi onnittelut hyvistä uutisista, eli pikatestin normaliudesta :flower: Pahoittelut kuitenkin, että jännittäminen jatkuu edelleen. Tule kertomaan uutiset kun olette käyneet sydänlääkärillä.

Millukka voimia odotukseen ja tämän päiväiseen lv-punktioon.
 
Zeb
Juuri tultiin Lastenklinikalta. Ja tipahdettiin taas lujaa alas.. :'(
Lapsellamme todettiin yksikammioinen sydän, ennuste epävarma. Monta leikkausta tarvittaisiin ja ainakin jossain elämänvaiheessa myös sydänsiirto. Lisäksi lisää rakennepoikkavuuksia (ja ilmeisesti usein) voi löytyä.

Nyt pitäisi viikon sisällä päättää miten tehdään! Viikon päästä taas katsotaan miten on kehittynyt (löytyykö lisää sydänvikoja/rakennepoikkavuuksia/onko kysta kasvanut) ,vika itsessään ei kuitenkaan voi korjaantua.

Tuhat kysymystä vilisee päässä... Eniten huolestuttaa kuinka rankkaa ja hirveätä tämä voi olla lapselle synnyttyään? Miten me tullaan jaksamaan? Jääkö esikoinen ihan "ilman" huomiota moneksi vuodeksi eteenpäin?

Luin jostain tekstin jossa äiti oli joutunut sydänsairaalle lapselleen antamaan saattohoitoa ja hän kuvaili miten lapsi oli viime hetkillä silittänyt äidin kättä hellästi... Pelkkä ajatuskin saa itkemään lohduttomasti. En tiedä mitä tehdä?! :confused:
 
Zebille oli pakko tulla antamaan lohtu halaus :hug:

Ystäväni lapsella on leikattu yksikammioinen sydän, sydänvika huomattiin rakenneultrassa ja yksi kammioisuus oli shokki. Vauvalle tehtiin alustava operaatio heti synnytyksen jälkeen ja seuraava noin 2kk iässä, kolmas leikkaus heillä taisi olla kun lapsi oli vuoden ikäinen. Muuten terve, ihana lapsi. Nyt kolmevuotias reipas uhmaikäinen. Lääkityksistä ja leikkauksista johtuen hän oli motorisesti ikäisiään jäljessä ja alkoi vuoden vanhana konttaamaan, kaksivuotiaana käveli ilman tukea.


Jos haluat, voin kysyä kaveriltani hänen s.posti osoitettaan jos haluaisit vaihtaa ajatuksia ja saisit ehkä vertaistukea tähän tilanteeseen.

Toivotaan että vauvallasi kaikki olisi hyvin :heart:
 
Oon pitkään lueskellut tätä ketjua ja ajattelin nyt rekisteröityä ja purkaa tuntojani.

Meillä kyseessä toinen raskaus. Np-ultrassa viimekuussa 12+0 havaittiin turvotusta 4,0mm. Eli yli 3mm rajan. Me mentiin ultraan aluksi ihan avoimin mielin ja ajattelimme miehenkin kanssa että otetaan rauhallisesti jos turvotus on suurta, kuitenkaan en olisi uskonut näin meille käyvän.
Kuitenkin tätä lasta on niin kauan yritetty ja toivottu että me jätämmä jatkotutkimukset väliin. Meille tarjottiin istukkabiopsiaa mutta päätimme olla menemättä ja ottamatta riskiä keskenmenoon. Ja kuitenkin, se mitä sieltä ehkä löytyisi ei muuttaisi meidän mielipidettämme siitä etteikö lapsi olisi tervetullut.
Nyt olimme ultrassa rv 16 ja kaikki näytti päällisin puolin olevan muuten hyvin mutta päälaella on pieni kysta. Kuitenkin kuulemma hyvin tavallinen löydös, eikä sen kystan olisi pitänyt antaa turvotusta yli rajan. Sekin kuitenkin pienellä todennäköisyydellä on mahdollista. Silmänäkemällä turvotusta havaittavissa niskalla edelleen.
Eli rakenneultraa odottaen, rv20 jossa sydämen tarkempi tutkimus edessä. Kun googlailen asiaa niin löydän vastauksia siihen että useilla sydänlapsilla on ollut tuo turvotus yli rajan ja se meille kyllä jo ultrassakin kerrottiin. Vauva on muutamalla päivällä ollut pienempi ultrissa mutta laskettua aikaa ei muuteta ennen rakenneultraa.

Väkisin silti tässä huoli on. Pelkäämme pahinta, eli joko vaikeaa sydänvikaa tai 13-ja 18 trisomiaa.
Eihän toki kromosomimuutos rakenneultrassa selviä. Joten tässä pitää vain koittaa rauhassa odottaa vauvan syntymää, sitten sen näkee.

Kuitenkin helpottaa se että siskon pojalta on sydän leikattu (VSD) ja poika on muutoin normaali ja terve.
Jopa downin syndrooma voisi olla helpottava diagnoosi sillä tunnen muutaman downlapsen. Mutta kaikki tuntematon pelottaa todella....

Kuukauden päästä rakenneuä, sitten me ollaan ehkä hieman jo viisaampia.

Cashmere ja nyytti 16+2 :heart:
 
Cashmere tiedän, ettei tämä välttämättä lohduta mitään, mutta jos vauvalla olisi 13- tai 18-trisomia, niin sen pitäisi normaalisti näkyä rakenneultrassa. Eli vaikka ette otakaan istukkabiopsiaa, niin rakenneultrassa nämä vaikeat trisomiat yleensä jäävät kiinni. Toivotaan kuitenkin, ettei teillä ole kyse mistään tällaisesta. Voimia myös sinulle!
 
Zeb
Paljon voimia cashmere teille! Olette ihailtavan vahvoja ja pelottomia vanhempia.. Meillähän näkyi sydänvika (tosin vaikea sellainen) jo kun sikiö vastasi kooltaan vain 14vk, pidän täällä peukkuja teille pystyssä. :heart: Ihanaa odotus aikaa teille ja onnea matkaan!

Hiukan päivitystä tilanteeseen samalla. Tällä viikolla olisi ollut aika taas sydäntutkimuksiin, tulin kuitenkin sairaaksi :snotty:, eikä päästy ja nyt täytyy taas odottaa ensi viikkoon. Samalla kuitenkin tuntuu hyvältä ettei vielä tarvitse päätöstä tehdä. Me ei pystytä tekemään päätöstä tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin että olisi "helpompaa" lapsille, vanhemmille jne. olla jatkamatta ja yrittää uudelleen, mutta.. Luulen että mulla tulee olemaan rankkaa jos sen päätöksen joutuu tekemään, enkä haluaisi antaa periksi. Kyllähän niitä "ihmeitäkin" tapahtuu???

Sovittiin kuitenkin miehen kanssa, että katsotaan seuraavalla kerralla mitä löytyy ultrasta. Mikäli löytyy lisää rakennevikoja (sydämestä tai muualta) ja kysta vain kasvaa, sekö kasvu taas jätättää, niin ei jatketa. :(

Mutta jos tilanne näyttää samalta ja kysta pienenee, niin jatketaan. Tosin mua pelottaa sekin vaihtoehto ihan kauheesti! :rolleyes:
Sitten mä kuitenkin voin kertoa asiasta muille ja iloita tästä raskaudesta, mikä nyt ei onnistu. Kai me tässä odotellaan jonkinlaista merkkiä jostain, enkä edes koe uskovani mihinkään korkeampaan voimaan tai jumalaan, mutta kai se vaan lohduttaa jotenkin.
 
Zeb mitä kuuluu? Joko kävitte sydänultrassa? Kovasti teidän kuulumiset kiinnostaisivat.

Meillä täällä panikoidaan ensi viikon rakenneultraa, joka on perjantaina 1.päivä. Kävimme siis noin kolme viikkoa sitten viimeisimmässä ultrassa. rv16 tehdyssä ultrassa sikiöllä oli niskalla päällisin puolin havaittavaa normaalia suurempaa turvotusta sekä kysta päälaella. Sydäntä tutkittiin mutta asento oli niin huono vauvalla ettei sitä kunnolla nähty ja lääkärien mielestä se tutkimus on luotettavampi rv20 tehtynä. Toki se aiheuttaa mulle vaan lisästressiä kun pitää odottaa ja odottaa... Miten tätä kestää vielä viikon?
Maha on kasvanut jo ulospäin, potkuja tuntunut reilun viikon verran. Eläväinen vauva siellä on todellakin mutta minkälainen, kuinka terve? Tää on niin raastavaa tuskaa...
Esikoinen pitää kuitenkin arjen suhteellisen kiireisenä enkä ehdi ajatella koko asiaa välillä. Olen jopa silitellyt vatsaa onnesta soikeana kun liikkeetkin jo tuntuvat. Esikoiselle emme kuitenkaan ole vielä puhuneet. Odotamme rakenneultran tuomiota ensin.
Musta keskeytys edelleen on hyvin etäinen vaihtoehto... Lääkärien mielestä tilanne kuitenkin näyttää varsin hyvältä, neuvolassa sikiön syke on ollut aika korkea joka kerta mutta johtunee siitäkin että on sattunut juuri kovat jumppatuokiot samaan saumaan. Tuosta turvotuksesta olemme saaneet eri tahoilta tietoa ja arvauksia, mutta vasta seuraavassa ultrassa voi jo koittaa ennustaa jotain. Sydänvika voi olla todennäköisin. Tietty olisimme voineet rampata ultrissa jo ennen rv20 mutta se tieto mitä sieltä sitten saa ei ole välttämättä ollenkaan ajatuksia helpottavaa, ainakin meille lääkäri sanoi että rv20 tai myöhemmin tehdyllä tutkimuksella saadaan jo aika luotettavaa tietoa sydämmestä.
Superhyvä asia on se että vauva on hengissä ja on liikkuvainen.

C ja nyytti-pelästyttäjä 19+2
 
Elikkäs tiällä olisi neljättä lastaan odottava raskausviikoilla 12+3 ja tännään NP-ultrassa huomattiin sikiöllä niskaturvotus 4.1mm ja tulos järkyttävä 1:5!!! Olo on ihan järkyttävä, päivä on mennyt niin totaalisessa sumussa itkien ja hysteerisoiden! Koskaan aikaisemmin ei ole meillä seulat hälyttänyt, enkä kyllä yhtään osannut nytkään tähän varautua :(

Onneksi löysin sattumalta tämän pinon ja ajattelin het kättelyssä kirjoittaa tänne,,,monenlaisia tarinoita nopealla silmäyksellä myös kerkesin lukea, vertaistuki tuntuukin olevan nyt enemmän kuin paikallaan! Meillä ei kaveripiirissä ole ennen kellään seulat hälyttänyt, joten ihanaa, että jossain on paikka missä voi purkaa tuntojaan!

Näkykö kellään siinä NP-ultrassa sikiöllä nenäluuta! Meillä se näkyi ja ultran tehnyt lääkäri sanoi, että se harvoin näkyy Down lapsilla. Onko muilla kokemusta? Sen varjolla olen koittanut tsempata "hiukkasen" positiivista mieltä, mikä kyllä on uskomattoman vaikeaa!

Maanantaille myö saatiin peruutusaika sairaalaan ja toivottvasti siellä saataisiin vähän lisävalaistusta tähän tilanteeseen,,,PELOTTAA NIIN VIETÄVÄSTI!!!!
 
Hei Juuliska, ikävää että sinäkin tänne pinoon joudut kirjoittamaan :(

Itse näistä tämän pinon kirjoituksista ja muiden kokemuksista päätellen voin sanoa että suurinosa noista hälytyksistä on vääriä. Nenäluun näkymin voi olla hyvä juttu, toisaalta taas varmaan noin 80%:lla downlapsistakin se nenäluu jo tuossa vaiheessa kyllä näkyy. Minun serkkuni on saanut downtytön kaks vuotta sitten ja myöskin kaverillani on nyt 6vuotias downtyttö. Molemmilla oli np-ultrassa kaikki normaalisti ja hyvin nenäluuta myöden.
menettekö jatkotutkimuksiin? Istukkabiopsiaan tai lapsivesipunktioon?

Itse oon tällä hetkellä sitä mieltä että down on pienin omista peloistani, se mitä kaikkea vauvalla voikaan olla niin pelottaa todella... Sydänviat, harvianiset kromosomipoikkeamat, catch...

Ole ainakin huoleti niihin tutkimuksiin asti, koska todella suuriosa noista hälytyksistä on vääriä! Toivottavasti säästytte tältä piinalta...

_________________________________________________

Lisään vielä että hyvin usein seuloihin mennään varautumattomina, halutaan vaan nähdä vauva eikä ollakkaan valmistauduttu itse tutkimukseen ja tuloksiin. Ja se tieto mitä neuvoloista saa liittyen noihin seuloihin on ala-arvoista... Oon itse taistellut meidän neuvolan kanssa (kera muiden äitien) siitä kun kaikille odottajille jaetaan lappunen jossa on tiivistettyä tietoa downin syndroomasta (erittäin negatiiviseen sävyyn) eikä sanallakaan mainita että niskaturvotus voi johtua hyvin useista eri tekijöistä... Huoh. Mutta pitkä on matka kuljettavana jos haluaa muutosta neuvoloiden toimintaan.... Tuntuu vain niin pahalta kun omassa neuvolassa saa lappuja käteen jotka viestii yhteiskunnan halua karsia pois erilaisuutta :(

Noh, varsinkin näissä raskaushormooneissa asiat tuntuu välillä mahdottomilta ja saan pahanmielen ihan kaikesta nykyään. Se että onko minun vatsassani kenties kehitysvammainen lapsi on kuitenkin yksinomaan meidän perheen oma asia, neuvolassa säälitään ja surkutellaan eikä yhtään ymmärretä että kyllä minäkin voin olla iloinen tästä raskaudesta kuten kuka tahansa muukin!
Tietenkin toivon sydämmestäni että lapsi olisi terve ja normaali... Mutta olempahan ainakin varautunut joten seuraavassa ultrassa saan ehkä jopa positiivista kuultavaa... Huoh.

Noh, näin lauantaiaamuinen purkaus, anteeksi :ashamed:
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos Cashmere viestistäsi! Viime yö meni täysin valvoessa ja miettiessä tätä tilannetta,,,öisin ei kovin "järkeviä" ajatuksia tähän tilanteeseen kyllä taija löytyä, liekkö löytyy koskaan! Meillä on siis maanantaina niitä mahdollisia lisätutkimuksia tulossa, ilmeisesti ainakin istukasta otettava näyte ja myös se punktio, jos vaan onnistuu. Kätilö, joka sairaalasta eilen soitti, arveli ettei se punktio vielä onnistuisi, koska istukka sijaitsee takaseinämällä,,,järkyttävältä tuntuu odottaa niin monta viikkoa tulevaa tutkimusta ja sen jälkeen vielä vastauksia.

Kävitkö sinä Cashmere niissä punktioissa ym tutkimuksissa? Paljonko teillä oli se turvotus siinä NP-ultrassa? Eilen soittelin neuvolaan, jossa tutuksi tulleen terkkarin kanssa juteltiin pitkään tilanteesta ja hän muistutteli minua siitä, kuinka oli etukäteen "varoittanut" mahdollisesta "kiinni jäämisestä" ultrassa,,,siis tarkoittaen sitä, että myös se vaihtoehto pitäisi olla mielessä, kun seulat haluaa ottaa. Mutta jotenkin sitä ei kyllä omalle kohdalle osannut kuitenkaan odottaa. Muutamalle hyvälle ystävälle eilen asiasta kerroin, samoin siskoille ja kun kellään ei tosiaan ole omalle kohdalle tämmöistä käynyt, oli kommentit sen mukaisia,,,hyvin kärkkäitä mielipiteitä mitä nyt minun pitäisi tehdä jne jne. Ärsyttää! Onneksi tänne tajusin lähtee kirjoittelemaan,,,eilissä iltana meni topakasti yli puolille yön, kun lueskelin kohtalotovereiden tarinoita.

Kaikille paljon voimahaleja ja jaksamista!
 
Hei kaikille...
Luin koko tämän ketjun yrityksissäni ymmärtää miksi meille on käynyt myös näin. Saimme siis jokin aika sitten tietää että sikiöllä on koko vartalon turvotus jonkun verran ja nt oli 5,3mm. Olen käynyt jo istukkanäytteen antamassa ja nyt uskaltauduin tännekin kirjoittelemaan asiasta.
En ole mitenkään tätä asiaa piilotellut kyllä keneltäkään (terveisiä vaan tutuille krhm) ja ollaan saatu paljon tukea tämän muutaman viikon aikana kun asian kanssa ollaan kärvistelty.

Ekalla kerralla näytteenotto ei onnistunut ja jouduimme odottelemaan vielä yli viikon lisää ja nyt tosiaan ei yhtään tiedä milloin tulokset tulee.
Vauva on kasvanut joka ultrakerralla, mutta joko sitä on ollut vaikea mitata tai sitten kasvu jätättää. Mies sanoi nähneensä vauvan sivuprofiilin ja että nenä siellä näkyi, sekä myös käden sormet on näkynyt ja varpaat... <3 Muutenki kova monottamaan tämä lapsi. Liikkeet olen tuntenut jo muutaman viikon.

Nyt ollaan 15. viikolla ja edelleen saadaan vaan jännittää... nt ultrassa kun oltiin, sikiö vastasi viikkoja 11+1.
Olemme sopineet että jos kromosomivastauksissa tulee jokin trisomia niin keskeytetään raskaus, vaikka pahalta tuntuu jo ajatuskin.

Kiitos teille kaikille jotka olette jakaneet ja jakamassa kokemuksianne tästä asiasta. <3
Tulen sitten kertomaan kuinka meillä kävi.
Meillä on 50% mahdollisuus kromosomihäiriöön ja 5% mahdollisuus sydänvikaan... niskaturvokkeen perusteella. Veriseulaan en edes mennyt, ikää mulla on 21 vuotta. Katsotaan mitä näillä "tsäänssein" tapahtuu.
 
Zeb
Hei kaikille,

Olen pitkään miettinyt mitä kirjoittaisin.. Tää palsta on kuitenkin tarkoitettu kannustukseksi kaikille jotka tuskailee tulosten odottelussa, enkä haluaisi kellekään pahaa mieltä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kerron meidän tilanteen nyt. Koen kuitenkin että nyt mä olen se joku muu jolle tällaista tapahtuu. En nimittäin ikinä uskonut että meille voisi käydä näin..

Meillä ei ole enää pientä tyttöä kasvamassa vatsassa. Hän on nyt pieni enkeli, joka odottaa haudan lepoon pääsyä. Meille niitä sydänvika diagnooseja tulikin siten paljon ja todella tuskallisen pohdiskelun jälkeen päädyttiin keskeytykseen. Mikä oli vaikein asia minkä olen ikinä joutunut tekemään! Nyt on vaan tyhjää jäljellä ja suuri kaipaus.. Toivottavasti joku päivä tämä tuntuu oikealta ratkaisulta, toivottavasti voin joku päivä antaa itselleni anteeksi ja toivottavasti joku päivä voin häntä vielä syleillä.

Saimme onneksi pidellä pientä kaunista tytärtämme ja hyvästellä hänet. Siitä jäi kaunis muisto mitä vaalia. Hän oli täydellinen ja kaunis. Tuntuu epätodelliselta että hänellä oli niin paljon pielessä sydämessään.

Nyt olen siirtynyt enkelinkosketuksen foorumille. Jään kuitenkin seuraamaan teitä täällä. Pidän peukkuja kaikille. Toivottavasti teille käy paremmin, se tuo myös mulle jollain oudolla tavalla lohtua ja toivoa..

Kiitos kaikille tuesta!
YouTube - Laura Närhi - Mä annan sut pois (Official Music Video)
 
Zeb::hug: olen pahoillani menetyksenne johdosta:'(voimia!

ja muille kanssa voimia ja jaksamista piinaaville viikoille, minä käyn aina väliin kurkkaamassa, josko jotkut ois saaneet hyviä uutisia, koska itse saman asian kanssa painiskelin 2v sitten ja tätä pinoa (vol 1) kahlasin ees taas...
 

Yhteistyössä