Kirjoitanpa minäkin tänne.. päässä pyörii ajatuksia jos vaikka minkälaisia..
Ja ensimmäiseksi haluan toivottaa voimia ja jaksamisia kaikille tämän palstan kirjoittajille ja lukijoille.
Olen tänä vuonna 41 täyttävä 8/11, -98, -ja -92 syntyneiden tyttöjen äiti. Jäin viime vuonna "veriseulassa" kiinni, istukkanäytettä ei saatu otettua istukan sijainnin vuoksi ja jouduin odottelemaan muutaman viikon lapsivesipunktioon pääsyä. Lv-punktion jälkeen sitten seurasi pelottava/jännittävä/kamala vastausten odottelu, tuolloin saimme hyviä uutisia...
Pienen tyttären jälkeen toiveissa olisi vielä sisarus hänelle ja raskauduinkin aika pian sitten uudelleen. Hetken olin onnellinen, sitten alkoivat ajatukset pyörittää enkä osannut enää nauttia raskaudestani yhtään. Np-ultraa odottelin pelolla. Liekö ennakkoaavistuksia?
Np-ultrassa sitten havaittiin sikiöllä turvotusta kauttaaltaan sekä np 4,9 mm. Pääsin heti parin päivän päästä istukkanäytteen ottoon, jolloin niskaturvotus oli lisääntynyt 8 mm:in. Tuolloin lääkäri ihmetteli jo ääneen sikiön elossa oloa ja liikkuvuutta johtuen runsaasta turvotuksesta. Saivat onneksi samalla käynnillä istukkanäytteen otettua, vastausta lupailivat viikon päästä. Näyte otettiin perjantaina ja keskiviikkona sain puhelun...
Todettu trisomia 21.
Ajatuksissani olin tähän soittoon jo valmistautunut, ja mieheni kanssa asiasta oli
tietenkin jo keskusteltu paljon. Päädyimme raskauden keskeytykseen. Saimme pian ajan sikiötutkimusyksikön lääkärille, jonka kanssa asiasta vielä keskustelimme. Päätös raskauden keskeytyksestä vahvistui. Tuolla käynnillä lääkäri yllätti minut täysin puhuessaan uudesta raskaudesta, jotenkin en osannut yhtään odottaa että uudesta raskaudesta edes puhuttaisiin. Lääkäri vielä sanoi, että uuden raskauden alkaessa voin olla sikiötutkimusyksikköön yhteydessä jo rv 8 jälkeen liittyen lisätutkimuksiin.
Samalla käynnillä (to) täytettiin paperit Valviralle, ja varattiin aika keskeytyksen aloitukseen. Eli seuraavana keskiviikkona kävin osastolla juttelemassa kätilön kanssa ja sain lääkkeen, seuraavana aamuna sitten takaisin osastolle Cytotecejä saamaan. Aikaisemmin joku kirjoitti, että pitää odottaa Valviralta kirjallista lupaa; ei meillä vaan pitänyt. Tuolla samaisella keskiviikon käynnillä kätilö vain vahvisti puhelimitse luvan Valviralta, eikä puhettakaan mistään kirjallisista luvista.
Raskaus siis keskeytettiin viikoilla 14+2 lääkkeellisesti, lisäksi runsaan vuodon vuoksi tehtiin kaavinta.
Jollain lailla olen kiitollinen siitä, että keskeytys tehtiin aika pienillä viikoilla, ilman monen viikon odotusta jonka monen ovat joutuneet kärsimään. Se vastauksen odottelu on hirveää... Ehkä se aika varhain tehty keskeytys on osaltaan auttanut minua tässä tilanteessa, samoin kait se, että jo raskauden alkuvaiheista aavistelin pahinta. Mutta suurin vahvuus minulla on varmaan tuo ihana pieni tytär joka ilostuttaa päiviäni jatkuvasti <3 ja ihana rakas aviomieheni... Vanhemmat tyttäreni olen asialta "säästänyt".
Syy siihen, miksi tänne kirjoittelin on kait siinä, että pohdinnassa on nyt että vieläkö uskaltaa yrittää raskautua.. haluaisin kuulla muiden kommentteja jotka samassa tilanteessa. Itse olen päätynyt siihen, että haluaisin vielä yrittää, ja aika piankin koska ikäni puolestahan olen aina jonkinlaisessa riskiryhmässä...
Samoin haluaisin tietää, onko muita, joilla ollut ennakkoaavistuksia tai muita vastaavia...
Minulle saa laittaa yksäriäkin.