toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Unni verikokeissa jäätiin kiinni ja siitä mikä siellä "häröili" ei ole tietoo. Neuvolakorttiin eivät kirjottaneet mitään tuloksia.. eivätkä kertoneet muuta kuin sen, että verikokeissa on jotain.

alisia oltiin sit molemmat maanantaina siellä Kysissä.

Voimia teille kaikille! Epävarmuus on pahinta, mutta kyllä se tästä vielä kaikilla iloksi muuttuu, tavalla tai toisella. :hug:
 
Faustus saako udella minkä ikäinen teidän ensimmäinen poika on? Täällä on vajaa kaksivuotias rasavilli. Mulla ei nyt olekaan yhtään ystävää samaan aikaan raskaana, kun ensmäises raskaudes oli useampi. Nyt on vähän "yksinäistä" odottaa, mut onneks itte raskaus on tietty jo tuttua.

Alisia mäkin pidän sulle peukkuja, että tulisi niitä hyviä uutisia sinnekkin päin!

Ja tietty toivon hyviä uutisia kaikille, jotka vastauksia odottaa
 
Meillä oli lapsivesipunktio naistenklinikalla tiistaina. Viikkoja silloin 15+0 uusimman laskutavan mukaan. Varhaisultrasta ollaan aikaistettu kolmella päivällä. Pikkuinen oli kasvanut kovasti ja kaikki vaikutti olevan hyvin ultrassa. Selkäranka oli oikein kaunis lääkärin mukaan, oli ulkomaalais syntyinen mieslääkäri, todella mukava, mutta huvitti tuo sanavalinta. Ei kait sikiön selkäranka niin kovin kaunis ole? Tosin ihan suomalaisetkin lääkärit käyttää joskus hassuja sanoja. Odottamaan joutui kauan, yli tunnin ja ultratessa ja keskustellessa meni aikaa puolisen tuntia, itse toimenpide oli tosi nopeasti ohi, eikä tuntunut oikeastaan miltään vaikka jännitinkin kauheasti. Tuloksia lupasivat jo viikon päästä, jos ei kahteen viikkoon kuulu, niin saa jo kuulemma soittaa sinne että mitä ihmettä touhuavat.

Sain kysyttyä siellä mitä verikokeessa oli pielessä, niskaturvotushan oli 2,6 ja ikä minulla 34v. Papp-a (noinko se on?) oli normaali, mutta hcg jossain ihan pilvissä, arvoa eivät sanoneet mutta kun näytti jotain normaalikäyrää niin paljon yläpuolella oltiin. Riskilukuhan meillä on 1:10.

Kotkassa missä käytiin np-ultrassa oltiin jotenkin niukkasanaisia ja vaikka meille ei onneksi mitään typeryyksiä olekkaan tullut vastaan, niin saivat meidät kuitenkin säikähtämään. Täältä kun lukee muiden tuntemuksia tulee rauhallisempi olo. Riski (isokin sellainen) on vasta riski, mitään ei vielä ole todistettu. Lopputulokseenhan ei itse voi vaikuttaa. Ensi viikolla ollaan toivottavasti viisaampia.
 
ajattelin kysäistä täältä, onko kenelläkään kokemusta!?
odottelen viidettä lastamme, tänään kävin yksityisellä ultrassa, rv18+5, sikiön, ymmärtääkseni aivokammioissa oli liikaa nestettä, joka ei kylläkkään ollut vaikuttanut pään kasvuun. lääkäri rauhoitteli, et kyseessä voi vaan olla joku ohimenevä häiriö. antoi ultrakuvan päästä, ja takaraivon puolella näkyy kammioissa tummat nestepatsaat. virallinen rakenneultra on 7pv, kun täällä halutaan et on 20viikkoa täysi.
voiko tää olla merkkiä jostain vakavasta??
 
Orvokki - meillä taas on puolestaan reilut kaksi vuotta tuo esikoinen :) Nyt alkaa jo tottua siihen ajatukseen että tulee olemaan kahden pienen pojan perhe, kun esikoisen kanssa oli vähän aikaa huuli pyöreänä että mitäs näiden poikien kanssa oikein tehdään... Oikeastaan aika ihanaa saada pikkuveli ja isoveli.

Riiva: meillä on varmaan ollut sama lääkäri naistenklinikalla, kun meilläkin murtaen puhuva mieslääkäri puhui kauniista selkärangasta =) Tärkeä tietohan se toki on sekin. Ja todella asiallinen ja hyvä lääkäri minusta, niin kuin muutkin jotka asiaa nyt ovat naistenklinikalla tutkineet. Ei meillekään mitään typeryyksiä ole tullut vastaan eikä kukaan lääkäreistä tai hoitajista ole todellakaan mitään sammakoita päästellyt, niin kuin tässä ketjussa joillekin on käynyt.

Tsemppiä kaikille, jotka vielä odottelevat tuloksia! On se raskasta aikaa, eikä varmaan ihan hevillä unohdu sittenkään, vaikka puhtaat paperit saisi ja pienen käärön syliinsä.
 
En juurikaan nukkunut viime yönä.
Aamusella sitten puhelin soi ja sydän hyppäsi kurkkuun.
Terveet kromosomit!!Ja epäiltyä turnerin syndroomakaan ei ole.
Mitäs kaikkea muuta tuosta istukkanäytteestä etsitään,eli mitä vastauksia tiedän jännätä viikon päästä?
Nyt on sitten itketty ilosta tänään.
Toivottelen hyviä uutisia kaikille muillekin jotka omia vastauksiaan odottelee.
 
Lauantaina 28.7 syntyi meidän 10 pisteen tyttömme. Painoa 3860g ja 49 cm. Synnytys kesti 3h 20 min ensimmäisestä supistuksesta ja aivan ihana täydellinen tyttö tuli!
Niskaaturvotusta neidillä oli 4.1. ja terveeksi lääkäri tytön totesi.

T: Jade-Julia ja tytsy 2 päivää

Onnea Alisialle hyvistä tuloksista! :heart:
 
Jade-Julialle onnea täydellisestä pikku tytöstä :heart: :'(

Ja Alisialle onnea hienoista tuloksista! Niinpä, taas turhaan maalattiin niitä piruja seinille :/ . Enpä kyllä keksi, mitä muuta istukkanäytteestä etsisivät, vai vieläkö jotain DNA-tasolla katsovat? Ei sieltä varmaan mitään uutta löydy :) .
 
Neljättä lasta odotan alusta lähtien hieman ristiriitaisin tuntein. Vauva oli suuniteltu ja liiankin tarkkaan harkittu, mutta silti epävarmuuden tunteet omasta jaksamisesta ovat olleet pinnalla eikä varsinaista odotuksen onnea ole ehtinyt oikein syntyä. Tosin olin ensimmäisen kuukauden myös vuosisadan flunssassa, joten veto oli totaalisen pois senkin takia.

Viime torstaina olin sitten niskaturvotus ultrassa, viikkoja säännöllisen kierron mukaan silloin 11+6. Turvotusta löytyi 2mm, kätilö joutui tekemään töitä mittauksen kanssa koska vauva vaan olla möllötti. Ultran mukaan vauva olikin jo isompi eli vastasi viikkoja 12+6, mikä mielestäni ei voi olla totta, koska kierto tosiaan oli säännöllinen ja "ehkäisymme" persona kyllä kertoi ovulaation kohdankin. No, tuohan vaan on spekulaatiota. Mutta kuitenkin ultran jälkeen yllättäen sitä vaan kuvitteli että eihän tässä mitään, rupesin jo vauvatarvikkeita surffaamaan jne. Verikoe otettiin samalla ja kolmen päivän sisään luvattiin soittoa, jos on jotain häikkää. Eilen maanantaina klo 18 sitten tuli soitto että riskiluku oli 1:210. Ei siis mikään suuri, mutta kuitenkin. Ikää minulla on jo 38v, joten se varmaan nostaa jo itsessään sitä aikalailla. Toisaalta, vähän pelottaa, kun kolme vuotta sitten 35v kun otatuitin kuopuksesta saman testin suhdeluku oli 1:9600...

Jatkotutkimuksiin päätimme mennä, koska omat voimavarat tuntuu vähän niukalta nytkin. Tässä maassa vielä kuulemma istukkatutkimuksen voi tehdä vaikka ultran mukaan olisin jo viikolla 13+2 ja istukkatutkimus ehkä olisi jo pari päivän päästä (odottelen aikaa).

Jotenkin hurjaa sattumaa, kun kaikki tuo mielessä pyörinyt jaksaminen uuden vauvan kanssa ja se että kävin viikko sitten ennen ultraa lukemassa näitä teidän keskusteluja, kun jostain syystä etsin tietoa riskeistä ja löysin tämä keskustelun. Ihan kuin olisin jo tiennyt mitä tuleman pitää, enkä olisi päästänyt iloitsemaan raskaudesta.

Tuntuu kummallisesta, mutta toisaalta rauhallisin mielin odottelen mitä tuleman pitää. Asialle ei kuitenkaan voi tehdä mitään enää. Toki pelottaa ne pohdiskelut mitä mahdollisti on edessä ja etenkin se epävarmuuden tila mihin voi joutua, jos tulokset eivät ole olleet yksiselitteisiä, kuten jotkut teistä ovat joutuneet.
 
Makori: Ihan oikeassa olet siinä, että tuo riskiluku ei suurensuuri ole ja oma ikäsi juuri sitä nostaa. Aivan turhahan sitä on verrata tuohon edelliseen lukemaasi, joka varmaan muuten oli ikäisellesi harvinaisen matala! Minullahan esikoisenkin odotusaikana luku oli n. 1:500 (oma ikä silloin 29) ja nyt tän seulahälytyksen kanssa sitten 1:110.
Minulla istukkanäyte otettiin rv 13+1. LA:a vielä myöhemmin aikastettiin, joten tuolloin olisi sen mukaan ollut jo rv 14+1.

Jaksamista :hug: .


Tosi jännä juttu muuten, että minäkin aikoinaan olin melkein tän ketjun kokonaan lukenut ennen kuin sain tietää tuosta veriseulahälytyksestä. Jotenkin vaan tiesin, että nyt jäädän kiinni. Ja kun tuosta riskituloksesta kertova kirje kolahti postilaatikosta, tiesin mikä se on, ennen kuin sitä katsoinkaan.
 
(http://www.ds-health.com/risk.htm) Herraisa tuohan on 38-vuotiaalle mahtava riskiluku! Itse olen 36 ja olisinpa ollut iloinen samasta riskista. Sinun luonnollinen ika-perusteinen riski on 1:120!!! Mutta tutkimuksiinhan voi menna kuitenkin, jos haluaa tayden varmuuden :hug:
 
tuli mieleen tulla täältä kysymään kun aina jotain murehdittavaa näköjään löytyy... eli kävin tänään np-ultrassa yhdistettynä veriseulaan, turvotukseksi merkittiin 1,7 koska se oli sen mitä enimmillään sai mitattua. Ikää minulla on 39vee, vauvan koko vastasi viikkoja 12+1, mikä on raskauden kesto myös kuukautisista laskettuna, vaikka TIEDÄN lämpöjen ym.perusteella että todellinen ikä on vasta 11+1...(kaikki viisi edellistäkin raskauttani on mennyt niin että vauva on ollut päiviä isompi kuin mitä todellinen ikä ois, eli kokoa en murehdi)
Mutta asiaan taas, eli riskiluvuksi saatiin 1:550, mikä ei pitäisi siis olla hälyyttävä... Nyt jälkeenpäin olen sitten lakkaamatta murehtinut tuota kun en sanonut että vauvan todellinen ikä on vasta sen 11+1, olisko se lisännyt sitä riskilukua ja miten paljon? Onko 1,7 turvotus 11+1 ikäisellä paljon ja paljonko se turvotus siuunilleen lisääntyy viikossa, eli paljonko se sitten olisi todellisessa 12+0iässä???? :eek:

Syy miksi en ikää ottanut puheeksi on se että neuvolassa ja kaikkialla tuijotetaan vain sitä la:ta menkkojen mukaan laskettuna, ei ne muuta sitä sen mukaan mitä sanon ttunteneeni oviksen olevan...
Jos joku jaksoi lukea läpi, ja vielä jos tajusitte asian ytimen, ja vielä jos osaatte auttaa asian selkeyttämisessä niin otan kaiken kiitollisena vastaan...
:heart: (11+1)12+1 :heart:
 
onnea jade-julialle!

tuttelitar: kaikki sikiöt kasvavat tunnilleen ja minuutilleen samaan tahtiin ensimmäiset viikot, joten kyllä se on tainnut nasahtaa aiemmin kuin luulit.... eikä tuo turvotus ole iso, mutta jos olisi 11 viikkoa niin en osaa siihen sanoa. usko vaan, että muksusi on jo viikon vanhempi! :D

onnea alisiallekin.

kuinka czarinalle kävi maanantaina? sinusta ei ole kuulunut vielä mitään ja olen jo odotellut "kohtalontoverin" kuulumisia?

jeppistä ja mökö huomenna neljä kuukautta
 
Tuttelitar: Meillähän oli niin, että olin varma vauvan saaneen alkunsa n. viikkoa myöhemmin kuin menkoista laskettuina olisi ollut (ovulaatiotestit käytössä ja oikeestaan tarkka hedelmöityspäiväkin tiedossa). Neuvolassa ja muuallakin viitattiin kintaalla noille omille arvioilleni. Yksityisellä tosin kun kävin rv 10+0, ultraaja sanoi heti, että todellinen ikä olisi ennemminkin 9+0. Julkisella puolella mentiin kuitenkin aina tuon menkoista lasketun LA:n mukaan ja se vielä rakenneultrassa muka varmistui. Tiedä sitten, kuka oli väärässä. Lapsi syntyi rv 40+3, eipäs siitäkään mitään voi päätellä :D .
Vaikka sikiöt kasvavatkin alkuun samaan tahtiin, tuo ultralla mitattu koko on kuitenkin arvio, ainakin se +-3vrk sillä sanotaan olevan heittoa.
Itse olen myös miettinyt, paljonko mahtoi tuo kenties väärin arvioitu raskauden kesto vaikuttaa meidän veriseulahälytykseemme; se kun otettiin muka rv 10+0, todellisuudessa ehkä rv 9+0. Niskaturvotuksen suhteen sen sijaan olisin sinuna aivan huoletta. Nt-ultranhan voi tehdä rv 10.-14. ja harvaltapa sitä useaan otteeseen mitataan! Tuo nt-tulos suhteutetaan aina ennen muuta sikiön pää-perä-mittaan, eli aivan luotettava se teilläkin on :) .

 
Pitääpä vielä Tuttelitar kirjoittaa, että tuo nt 1,7 ei minkään kokoisella sikiöllä ole yli rajojen :) . Voit vaikkapa tekay.fi -sivustolta tarkistella. Itse asiassa teillä veriseulatuloksen(kin) on täytynyt olla hurjan hyvä, kun noin hyvän riskilukeman saitte iästäsi huolimatta: ikä kun on tuossa se yksi muuttuja ja sinulla jo ikä nostaa tuota lukua aika lailla.

Että onnellista odotusta vaan :heart: .
 
Pohdin itsekin juuri eilen tuota samaa ja löysin sattumalta tälläisen vastauksen vernerisivulta: http://verneri.net/yleis/index.php?id=1019&backPID=1165&tx_faq_faq=1182. Siellä on vastauksia moneen muuhunkin kysymykseen koskien kehityshäiriöiden seulontaa http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/seulonnat.html

Itselläni laskettu aika siirtyi kuusi päivää eteenpäin np-ultrassa ja en kertakaikkiaan pysty uskomaan tätä, koska se merkitsisi että minulla olisi ollut 21pv kierto, mitä koskaan ei ole tapahtunut, tai sitten ovulaatiosta minulla kuluu kolme viikkoa menkkojen alkuun, joka ei liene normaalia. Lisäksi käytössä tosiaan oli Persona joka näytti selvää ovulaatiota 2vkoa menkkojen alun jälkeen. No oli miten oli, eihän tässä voi muuta kuin koneita ja ammattilaisia uskoa :)

Olin tänään siellä istukkatutkimuksessa. Olo on ihan hyvä sen jäljiltä, sekä fyysisesti että henkisesti. Tutkimus oli mielestäni todellakin vain verikokeen veroinen, tosin en katsonut sitä neulaa... Lääkärin mukaan se onnistui erinomaisesti ja totesi että tällä sekunnilla onnistuneen näytteenoton jäljiltä hänen kokemuksensa mukaan km riski pieneni paljon alle 0,5%. JOten nyt vaan odotan tuloksia ensi viikolla, ihan rauhallisin mielin tällä kertaa, sillä sen verran tiedenaista minussa on, että tod.näk. pitää yrittää uskoa. Se pitää vielä todeta. että vauhdikasta toimintaa täälläpäin en siinä pöydällä varmaan 10min makoillut sis. vauvan ultran ja näytteenoton!
 
En tiedä olenko jäänyt kiinni sikiöseulonnasta vai en...tavallaan kai vähäsen.
Rakenneultrassa viikolla 20+ sikiön sydämestä löytyi golfpallo, ilmeisesti vasemmasta kammiosta. Muuten kaikki oli normaalisti.

Tietysti uteliaana aloin googleilemaan ja löysin tiedon että se nostaa down riskiä yhdellä prosentilla.

Olen 21-vuotias ja minulla ei pitäisi suurta riskiä ikäni puolesta olevan.

Kävin niskaturvotusultrassa viikolla 11 jolloin turvotus oli 0,75mm eli normaali.

Minulle sanottiin siis aluesairaalassa tuosta golfpallosta, että se ei merkitse mitään yksittäisenä löydöksenä... mutta kai tiedätte sen, kun sitä kumminkin jää miettimään. :|

Kävin sitte viikko tästä rakenneultrasta Brunolla, koska ajattelin että hän ainakin osaa hommansa ja ehkä osaa kertoa tästä golfpallostakin...
Bruno ei löytänyt vauvasta muuta poikkeavaa kun sen golfpallon, sanoi myös, että ei edes mainitse jos ultratessaan tälläsen löytää mikäli hän näkee että kaikki on muuten hyvin, niinkuin meilläkin oli. Eli jos olisin käynyt Brunolla rakenneultran en tietäisi koko golfpallosta mitään. :whistle: Jotenkin vakuutuin siitä, että Bruno tietää mitä tekee näki että vauvalla ei downia ole... jos olisi uskaltanut jättää sen golfpallonkin kertomatta ellen olisi siitä tietänyt.
Tiedän ettei ultralla voi kromosomeja tutkia, mutta... aika varmahan hänen pitää olla...
Sanoi myös, että ei missään tapauksessa suosittelisi lapsivesitutkimusta, koska siinä olisi kuulemma 30-50 kertainen riski että menisi kesken kuin se, että down olisi. Suorastaan kielsi mua menemästä, en tosin ollut edes menossa.

Vauva oli hyvin kasvanut, luut olivat muutaman päivän kasvua jopa edellä...
Bruno mittasi nenäluunkin, joka oli normaali... ja sit tietty olen miettinyt että voiko nenäluu olla täysin normaali jos down olisi... yhtä jahkailua...

Tiedän, että mun kait pitäisi alkaa nauttimaan raskaudesta, mutta tää asia vähän vaivaa. Se, kun ei tiedä. Olen koittanut järkeillä, että kai siellä ultrassa nyt jotain olisi löytynyt, jos down olisi... mutta mitään ei löytynyt, golfpalloa lukuunottamatta.

En tiedä mitä kaipaan, kun tähän ketjuun kirjotin...jotain päähän paijaamista, että kaikki on varmasti hyvin -sanoja vissiinkin. :) Viikkoja on nyt 26.
 
Perjantaina saatiin lapsivesipunktion tulokset. Tervettä tyttöä odotellaan.
Oltiin sovittu että hyvät tulokset tulevat kirjeessä ja jos jotain löytyy niin soittavat. Aamulla postia hakiessa repäisin sen verran kirjettä auki että katoin että on tulokset ja sitten soittamaan miehelle joka oli töissä ja luin puhelimessa tulokset. Ennen lukemista otettiin viimeinen veikkaus kumpi on tulossa ja kumpikin veikkasi tyttöä. Oli aivan huikea tunne.
Nyt sitten koetetaan keskittyä nauttimaan odotuksesta. Vielähän voi vaikka mitä mennä pieleen mutta pitää olla miettimättä kauhukuvia. Käväisin neuvolassa ja sydänäänet olivat hyvät ja tyttö kuulemma liikkui paljon. Käytiin tänään ensimmäistä kertaa lastentarvikeliikkeessä. Vielä ei mitään ostettu, mutta nyt kun sai tulokset on paljon enemmän sellainen olo että alkaa uskaltaa suunnitella eteenpäin.

lokatoive: minä olen semmoinen onneton murehtija joka asiassa että varmasti vatvoisin tuota löydöstä. Vähän huono siis neuvoa olemaan murehtimatta kun itse ei siihen pystyisi =) mutta koeta olla järkevämpi kuin minä. Noista golfpalloista en tiedä, mutta jos sinulle on sanottu ettei se yksittäisenä löydöksenä merkkaa mitään, niin siihen kannattaa luottaa.
 
Hei!

Tämä ketju taitaa sopia mulle...

Olen 32v, yhden -05 syntyneen tyttösen äiti. Helmikuussa todettiin np-ultrassa tuulimuna ja nyt olen uudelleen raskaana, viikkoja n. 12 (neuvola ja np-ultra eivät olleet ihan samaa mieltä,mutta suurin piirtein noin). Meillä tuntuu olevan vähän huono onni matkassa, sillä tällä kertaa np-ultrassa todettiin niskaturvotusta, luku oli 2.8, kun normiarvo olisi 2.4. Muuten sikiö oli täysin normaali, mitään muuta poikkeavaa ei löytynyt ja nenäluu näkyi myös. Kävin myös veriseulassa, jonka tuloksia joutuu odottamaan ensi perjantaihin asti. Sitten selviää se riskiluku.

Tiedän, että ultraan mennessä täytyy olla varautunut kaikkeen, mutta kun toistamiseen saa (mahdollisesti) huonoja uutisia,alkaa tuntua aika kurjalta. Nyt ei taas voi, kun odottaa. Olin tosi iloinen tästä raskaudesta,tietenkin km:n jälkeen varovaisesti, mutta nyt on vähän ilo hukassa. Olen selannut nettiä, mutta tuntuu olevan todella ristiriitaisia nuo seulojen tulokset, joten siitä, miten asiat nyt oikeasti ovat, ei ole mitään tietoa.

No niin, liityn nyt kuitenkin tähän ketjuun, luin vanhoja viestejä (en kyllä jaksanut kaikkia...) ja sain jo vähän rohkaisua.

Fleur
 
Täällä ollaan, edelleen! :wave:

Maanantaina oli siis sairaalakäynti meidän trisomia 16 mosaiikki painajaisen takia. Olin suoraan sanottuna niin henkisessä lamassa, että ei mitään rajaa - olen järjestänyt vuoroin ristiäisiä ja vuoroin hautajaisia, sillä en edes tiennyt onko masuasukki elossa koska en vielä tuntenut liikkeitä, joten päätin pitää matalaa profiilia kunnes tiedän hieman enemmän.

Ekana suoritettiin rakenneultra ja tarkistettiin elintoiminnot sekä sikiön kasvu ja aloin itkeä kun lääkäri totesi että hyvältä näyttää; ainakaan vielä ei ole kasvu hidastunut ja se antaa toivoa selvitä nämä seuraavat kriittiset 6 viikkoa, jotta vauvalla on eloonjäämismahdollisuudet jos istukka sanoo sopimuksensa irti. Myöskään silminnähtävää kehityshäiriötä ei löytynyt, mutta kuten tiedätte, kaikki eivät näy vielä rv 18+5 joten emme ole vieläkään aivan selvillä vesillä.

Olimme sopineet perinnöllisyyslääkärin kanssa FISH-pikatestistä kromosomi 16 osalta ja sitä varten otettiin lapsivesinäyte, joka sujui ongelmitta. Sairaalasta piti tulla soitto tämän viikon aikana tuloksista, mutta yllätys, yllätys, perjantai-iltapäivään mennessä ei puhelua kuulunut ja ehdin jo panikoimaan oikein kunnolla kun ajattelin vaikka ja mitä.

Päätin soittaa sairaalaan itse ja sain yhden hoitsun kiinni, joka lähti kaivelemaan papereitani ja sanoi että tutkimukset ovat näköjään kesken koska ovat ottaneet testejä monella eri tavalla, mutta hän löysi FISH-testin paperin jossa sanotaan, että istukassa esiintynyttä 16-trisomiaa ei esiinny lapsivedessä, mutta että muuta hän ei osaa valitettavasti sanoa kun täälllä näkyy ainakin mitoositesti, jonka vastauksia odotetaan.

Ette arvaa millainen kivi putosi sydämeltäni! Olin varautunut siihen että mosaiikki löytyy lapsivedestä, mutta tulos olikin paras mahdollinen, joten taas itkeä pillitin.

Okei, ei tämä tulos vieläkään täysin sulje pois trisomia 16 mosaiikin mahdollisuutta vauvassa, mutta nyt meillä on periaatteessa sama tilanne kuin kaikilla muillakin lapsivesipunkiossa käyneillä sillä erotuksella, että me tiedämme myös istukan tilanteen, joten voisin nyt teoriassa hehkuttaa että meille on tulossa kromosomeiltaan terve poika... jos uskaltaisin.

Mutta vieläkään ei hehkutella mitään vaan odotellaan kiltisti, että loput tutkimustulokset valmistuvat ja seuraavaan rakenneultraan mennään jo 16.7. eli olemme tosi tiukassa syynissä. Silloin on käsittääkseni taas perinnöllisyyslääkärikin paikalla.

Mutta mieliala on kaikesta tästä epätietoisuudesta huolimatta potenssiin 100 verrattuna viime viikkoon ja mikä parasta, ukko näki masuasukin ekaa kestaa "livenä"... siinä oli iso mies herkkänä ihmetelleessään 250 grammaista miehen alkua :D

Oli muuten ihanaa palvelua taas TAYS:in äitiyspolilla. Ukko kun puhuu vaan norjaa, ruotsia ja englantia niin lääkäri puhui hänelle englantia ja hoitsu ruotsia. Kävi vähän säkä! :)
 
Olen taustalta ketjua lueskellut. Iloinnut iloisten uutisten kanssa ja kovasti "toivon-säteitä" tuloksia odotteleville lähetellyt :heart:

Niin ja OIKEIN ISOT ONNITTELUT pikku nyyttinsä lunastaneille! Kyllä ne kyyneleet tulee silmiin, kun saa lukea pienten syntymästä. Pienten, joiden alkutaipaleella täällä ovat äiskät huolesta sydän sykkyrällä kirjoitelleet.

CZARINA Kuullostaa kyllä niin hyvältä jo, että hymy levisi kasvoille kirjoitustasi lukiessani! Ihana juttu!!! Paljon enkeleitä loppuraskauteen haluaisin lähettää. Oli se varmasti miehelle aikamoinen tunne-elämys vaikeiden aikojen jälkeen nähdä todellakin 250g miehen alkua. Halauksia lähetän :hug: :hug: :hug: :hug:


Täällä pikku hiljaa tuntuu että kyllä se arki tästä lähtee taas rullaamaan. Enkelipoikaa ajattelen silti joka päivä, mutta enää se ei koske kokoajan niin kovaa. Viime viikolla oli jälkitarkastus ja silloin oli vaikea päivä. Itku tuli taas pieniä vauvoja nähdessä ja ajatukset pyörivät sitä samaa rataa: Minäkin vielä tahtoisin... Olen minä koettanut miehellekin puhua (tosin laihoin tuloksin...). Toivon joka päivä niin kovasti, että sekin jo sattuu sieluun. Tämä toive ja haave pienokaisesta silti pitää minut järjissäni. Lapset ja kiireinen arki onneksi pitää jalat maassa, eikä toive tunnu sellaiselta "mun on ihan PAKKO vielä onnistua". Tänäänkin kun nuorimmaistani (tyttö 2v) sylissä tuudittelin, ajattelin kuinka hyvältä se tuntuu olla näiden lasten äiti.

Helmiina
 

Yhteistyössä