V
vierailija
Vieras
Meille on avopuolisoni kanssa tulossa iltatähti,la helmikuussa. Meillä teini-ikäinen tytär ennestään.
Olemme kumpikin nelikymppisiä,mies muutaman vuoden vanhempi ja minua askarruttaa tästä kertominen sukulaisille,sekä miehen puolen että omilleni. Tämä on yllätysraskaus,ehkäisy petti eikä lapsihaaveet olleet enää suunnitelmissa,siksi kertominenkin varmaan tuntuu vaikeammalta vaikkei kukaan tiedäkään ettei ollut suunniteltu. En ole kovin sukurakas,sisarpuolilleni olen ikäni ollut jonkinlainen ”hylkiö”ja hemmoteltu kakara koska synnyin ehjään perheeseen kun taas äitini erosi heidän isästään heidän ollessa pieniä,ja vaikka heilläkin jo ikää 50v niin tuntuu etteivät he ole ikinä päässeet yli minun syntymästäni vaikka näennäisesti väleissä ollaankin.
Anopin puolelta taas olen saanut kuulla vihjailuja jo tyttäreni syntymän aikoihin,olin silloin todella hoikka ja kerran sanoi kun oltiin vasta sairaalasta kotiuduttu että oikean äidin kuuluu olla pyöreä jonka syliin mukava tulla,sekä vihjailee työstäni joka ajoittain osa-aikaista ja matalapalkkaista ettei se ole oikeaa työtä. Heidän suvussaan siis tunnutaan arvostavan ihmistä työn määrän perusteella,eikä ylimääräistä ”vetelehtimistä” suvaita.
Omiin vanhempiini välit on läheiset ja heille kertominen ei jännitä yhtään mutta koulukiusaamisen ja aikuisiälläkin koetun vähättelyn seurauksena mietin edelleen liikaa mitä toiset nyt ajattelee. Olen luonteeltani liian kiltti ja olen antanut ihmisten sanoa mitä huvittaa osaamatta puolustaa itseäni.
Varmaan sekava sepustus mutta toivottavasti asian ydin tulee selväksi
Olemme kumpikin nelikymppisiä,mies muutaman vuoden vanhempi ja minua askarruttaa tästä kertominen sukulaisille,sekä miehen puolen että omilleni. Tämä on yllätysraskaus,ehkäisy petti eikä lapsihaaveet olleet enää suunnitelmissa,siksi kertominenkin varmaan tuntuu vaikeammalta vaikkei kukaan tiedäkään ettei ollut suunniteltu. En ole kovin sukurakas,sisarpuolilleni olen ikäni ollut jonkinlainen ”hylkiö”ja hemmoteltu kakara koska synnyin ehjään perheeseen kun taas äitini erosi heidän isästään heidän ollessa pieniä,ja vaikka heilläkin jo ikää 50v niin tuntuu etteivät he ole ikinä päässeet yli minun syntymästäni vaikka näennäisesti väleissä ollaankin.
Anopin puolelta taas olen saanut kuulla vihjailuja jo tyttäreni syntymän aikoihin,olin silloin todella hoikka ja kerran sanoi kun oltiin vasta sairaalasta kotiuduttu että oikean äidin kuuluu olla pyöreä jonka syliin mukava tulla,sekä vihjailee työstäni joka ajoittain osa-aikaista ja matalapalkkaista ettei se ole oikeaa työtä. Heidän suvussaan siis tunnutaan arvostavan ihmistä työn määrän perusteella,eikä ylimääräistä ”vetelehtimistä” suvaita.
Omiin vanhempiini välit on läheiset ja heille kertominen ei jännitä yhtään mutta koulukiusaamisen ja aikuisiälläkin koetun vähättelyn seurauksena mietin edelleen liikaa mitä toiset nyt ajattelee. Olen luonteeltani liian kiltti ja olen antanut ihmisten sanoa mitä huvittaa osaamatta puolustaa itseäni.
Varmaan sekava sepustus mutta toivottavasti asian ydin tulee selväksi