Toisesta kuumeilen; Raskausaika pelottaa

Hmm..

Ensimmäinen raskauteni ei ollutkaan sitä ruusunpunaista unelmaa niin kuin ennakkoon haaveilin.
Pahoinvointia oli koko raskauden, ihan synnytyssaliin saakka. Voimat oli aika koetuksella ja en oikein siitä ajasta niin mitään muistakkaan.
Töissä koitin käydä, suht vähäisillä sairaslomilla selvisinkin.

Nyt haaveilemme pikkukakkosesta mutta.. Itseäni pelottaa tuo raskausaika ihan kamalan paljon. Miten jaksan pyörittää kotia; nyt kun täällä on lisäksi tuo eläväinen lapsikin. Entä töissäkäymiset.. Toivon, että raskausaikani olisi hevosten laidunkaudella;pääsisin jossain edes helpommalla.
Vai.. Onko mahdollista että raskaus jopa olisi erilainen kuin ensimmäinen.
Mieheni aika ajoin muistuttaa siitä hirveästä raskausajasta, eli hänestä ei tässä kohtaa ole kyllä tukea ollut. Pelkää näemmä itse enemmän kuin minä.


Mitenkä teillä muilla ollut..?
Omassa tuttavapiirissäni ei löydy odottajia jotka olisivat kokeneet saman kanssani.

 

Kun odotin esikoistani, oksensin käytännössä koko raskausajan. Rankasti. Useita kertoja päivässä pahimmillaan, ns. hyvinä päivinä ehkä vain kerran tai kahdesti. Raskauskuukaudella 8 helpotti, silloin oli enää "vain" pahaa oloa, loppuraskaudessa pahoinvointi jatkui taas. Lisäksi tuli pistävä selkä- ja lonkkakipu, joka kirjaimellisesti vei jalat alta aika ajoin. Raskausaikaan mahtui myös migreenikohtauksia vähintään kerran viikossa.

Kun esikoinen oli 1 v 3 kk, huomasin olevani taas raskaana. Suunnittelematta. Se jo sinällään oli pienoinen shokki, olihan ehkäisystä huolehdittu asianmukaisesti. Pelkäsin pahoinvoinnin taas alkavan, ja mietin miten ihmeessä pärjään taaperon kanssa, jos olen taas puolikuollut ja oksentelen.

Toisin kävi. Ihan alkuraskaudessa oli väsymystä, ja taisin kerran-kaksi oksentaa, mutta se loppui jo ennen 8. raskausviikon alkamista. Olo oli hyvä, jaksoin touhuta esikoisen kanssa vaikka mitä, ja raskausajasta pystyi todella nauttimaan.

Minun kaksi raskauttani olivat kuin yö ja päivä . Onneksi. On siis täysin mahdollista, että saman odottajan raskaudet ovat ihan erilaisia. Esikoiseni on tyttö, kuopus poika.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että älä pahoinvoinnin pelon takia jätä toteuttamatta haavettasi toisesta lapsesta :hug:

 

Siis olen jo onneksi päässyt pelon ohi siinä mielessä, että toinen lapsi on tervetullut.
Ja toisaalta.. Mitä sitte jos "muutama kuukausi" jää pimentoon. on se palkinto kuiten niin Ihana :heart:
Katsotaan miten käy..

Ravistettava: Toivon et mullaki tulis nuo yö ja päivä-raskaudet