H
huomiointi
Vieras
Juttelin eilen erään 70 v. miehen kanssa iltalenkilläni koiran kanssa.
Hän silitteli koiraani ja kertoi haikeana kuinka hänen lapsuudenkodissa aina oli pystykorva. Samaan hengenvetoon hän totesi ettei vaimonsa ole koskaan antanut hänen ottaa koiraa. Kissa hänellä on, mutta siitäkin vaimo aina motkottaa.
Ensiksi tunsin jotenkin sääliä miestä kohtaan ja suuttumusta ymmärtämätöntä vaimoa kohtaan, joka ei ole ymmärtänyt kuinka tärkeä tälle miehelle olisi ollut saada itselle metsästyskaveri.
Sitten ajattelin että miksi ihmeessä mies on ottanut itselleen tuollaisen vaimon, miksei hän ole selvittänyt aikanaan millainen tämän naisen ajatus- ja tunne-elämä on. Jonkun toisen kanssa tämäkin ongelma olisi vältetty...
Kumpaa, kumpaakin, vai eikö kumpaakaan tässä pitäisi ""syyttää"" miehen surusta...?
Hän silitteli koiraani ja kertoi haikeana kuinka hänen lapsuudenkodissa aina oli pystykorva. Samaan hengenvetoon hän totesi ettei vaimonsa ole koskaan antanut hänen ottaa koiraa. Kissa hänellä on, mutta siitäkin vaimo aina motkottaa.
Ensiksi tunsin jotenkin sääliä miestä kohtaan ja suuttumusta ymmärtämätöntä vaimoa kohtaan, joka ei ole ymmärtänyt kuinka tärkeä tälle miehelle olisi ollut saada itselle metsästyskaveri.
Sitten ajattelin että miksi ihmeessä mies on ottanut itselleen tuollaisen vaimon, miksei hän ole selvittänyt aikanaan millainen tämän naisen ajatus- ja tunne-elämä on. Jonkun toisen kanssa tämäkin ongelma olisi vältetty...
Kumpaa, kumpaakin, vai eikö kumpaakaan tässä pitäisi ""syyttää"" miehen surusta...?