Toisen lapsen toive

Joo, kirjoittelin Kesäkuisissa 2014! Millä nimimerkillä sinä olit?

 

Joo, kirjoittelin Kesäkuisissa 2014! Millä nimimerkillä sinä olit?

Minä olin sillon redwingblackbird! Oon unohtanut salasanan, tämä sivusto ei "muista" mun käyttäjätunnustakaan, liekö jollain päivityksellä asian kanssa tekemistä... Eli loin uuden

 

Jestas kun meinaa olla muka kiire, ehdin kyllä lukemaan teidän juttuja mutta vastaamiseen ei meinaa tunnit riittää! Yritän olla olematta netissä kun neiti on hereillä.

Tervetuloa uusille!

Kauhistus Kiela! En oo kuullutkaan tuollaisesta raskausajan ihottumasti, kuulosti todella ikävältä!

Dyingdaylight, kuinka niiden menkkojen/piikitysten kanssa?

Tupsuli, mulla meni synnytys ihan hienosti mutta oli niin nopea etten ehtinyt saamaan kipupiikkiä kummempaa kivunlievitystä. Olin vartin jälkeen sitä mieltä että voin tulla uudestaan mutta nyt puolen vuoden jälkeen kun oon alkanut miettimään uutta synnytystä niin kyllä se kipu hirvittää. Joten en yhtään ihmettele että sua pelottaa!! Hätäsektiot on aina niin traumaattisia tapahtumia

Kyllähän sitä raskaana olis mutta se ahistaa että se mötkäle pitää vielä pungertaa uloskin tavalla tai toisella.

Palatakseni vielä tuohon omaan raskausaikaani... itkin silmät päästäni ekan vuorokauden aikana sairaalas mut sit aattelin (insinöörin logiikalla) että mun panikointi ei yhtään edesauta muksua pysymään sisällä(stressihormooni) ja aloin valmistautumaan henkisesti että oon vuodelevos loppuraskauden. Mun ahdistusta lisäs se että mun äidillä on ollut useampia myöhäisiä keskenmenoja juuri samoilla viikoilla. Onneksi mulla oli asiantunteva kätilö sairaalas ja hiljainen sunnuntai. Sain purettua mieltäni kätilölle ja hän kertoi pikkulapsipsykiatrian poliklinikasta(Hirveä nimi mutta ihana toimenkuva) ja sain lääkärin lähetteen sinne. Niiden keskustelujen aikana käytiin läpi niin raskauteen liittyvät pelot, lapsettomuus, mun äitisuhde, tunneside lapseen, meidän uusioperhe-kuvio yms asiat mitkä varjosti raskautta ja mun äidiksi tuloa.

 

astrea, mulla oli kans sinällään ihan nopea synnytys ensariksi, lapsivesi meni aamuyöllä 4 maissa ja vauva syntyi 10:30 salissa, en minäkään saanut puudutuksia, kun ekaksi en niitä tarvinnut ja sitten kun 9-10 cm kohdalla olisin halunnut, niitä ei enää saanut Mä taidan kans haluta keskusteluapua nyt seuraavaan raskauteen (jos sitä edes tulee) ja vähintään lähetteen pelkopolille. Onneksi ne nykyään enenevässä määrin antaa keskusteluapua synnytyspelkoon. Mulla jäi kuitenkin ihan hyvä mieli synnytyksestä, sain puhua sekä lääkärin, että oman kätilön kanssa tapahtumista jälkikäteen, mikä oli ihan huippua! Kätilö oli tosi mukava ja sopivasti huumoritajuinen, joten mulla oli koko ajan sellanen tunne, että oon hyvissä käsissä, uskalsi antautua sen synnytyksen vietäväksi. Mut kummasti se pelko vaan hiipii pintaan, eniten mua pelottaa edelleen just se, että kun ei kukaan hallitse niitä tapahtumia.. No, olisin ikionnellinen, jos pääsisin vielä synnärille asti toisenkin kerran, että aika ristiriitaista tämä elämä on

 

Heippa!

Tervetuloa uusille keskustelijoille! Oon kyllä käynyt lukemassa täällä teiän jutustelua, mutta nyt vasta ehdin kommentoimaan. Kipeinä ollaan oltu koko porukka. Mies alotti ja pysyi sängyssä 2päivää, sitte minä 2pvää ja nyt on tyttö kipeänä. Pelottava yskä. Saa nähdä joutuuko lähteen huomenna lääkäriiin.

Mukava kun kerroitte synnytyksistä. Mulla meni vedet aamulla 4aikoihin ja tyttö syntyi illalla puoli viiden aikoihin. Yritin mennä mahdollisimman pitkään ilman puudutteita, mutta mun supistukset ei ollu tarpeeksi pitkiä avatakseen paikkoja. Avautuminen pysähtyi 5cm. Meinas kyllä huumori loppua ku suppareita tuli puolen minuutin välein ja vaikkei niissä kestoa ollutkaan 15s kauempaa, niin olivat tosi kipeitä ja palautumistaukoja ei juuri ollut. Kohdunkaulanpuudute vei reiluksi tunniksi kaiken kivun pois, mutta edelleen vain 5cm auki. Sitte ku laitettiin epiduraali ja oksitosiini vaihdittajaksi, niin olinkin reilun tunnin päästä 10cm auki. Heti en saanut lupaa ponnistaa, vaan kätilö halusi supistusten tuovan lasta kanavassa alaspäin ja antoi luvan vain hengitellä supistusta päin. Sitte punnersin vain viimeiset sentit lapsen ulos 10min oli ponnistusvaihe. Tyttö oli niin iso, että repesin sisältä ja päältä. Menetin 2l verta ja leikkaussalin kautta kävin parsituttamassa itseäni. Ei jäänyt kammoa synnytyksestä. Jos vielä synnytän, niin tiedän ottaa puudutteen aikaisemmin, mikäli supistukset on samanlaisia tehottomia, mutta kuitenkin voimia vieviä. Jos olisin kuunnellut kätilöä ja ottanut epiduraalin kun olin 4cm auki, niin synnytyksen kesto olisi ollut todennäköisesti 5h lyhyempi. No, kaikki meni kuitenkin hyvin. Mulla kesti toipuminen useamman kuukauden, koska hb meni 78 ja vaikka sain lisäverta niin imetys kai söi mun varastoja sitä mukaa ku yritin täydentää....hb nousi tosi hitaasti.

Käykää ihmeessä pelkopolilla, jos yhtään tuntuu, että ajatus uudelleen synnyttämisestä pelottaa. Pelottaa se itselläkin, mutta johtuu vain siitä, kun tietää mikä se homma on ja mitä kaikkea siinä voikaan mennä pieleen. Ja nimenomaan voisin itsekkin käydä noista lapsettomuuteen liittyvistä tunnepuolen asioista juttelemassa. On se vaan jälkensä jättäny, ei voi mitään

 

Ei tuu uni, huomenna raskas päivä kun viedään koira lopetettavaksi, niin vastailen nyt sit täällä...

Meillä oli tyttö räkäinen pari viikkoa sitten mutta antoi onneksi suolatipoilla periksi. Sängynpäätyä jouduttiin nostamaan reilusti kun räkä vaivas pääsääntöisesti yöllä. Toivottavasti teillä.antaa pian periksi!

Joo, siis toi mun synnytys meni niin että ekat supparit tuli lauantaina klo 17 mutta niissä ei ollut yhtään voimaa, ei tarvinnut edes lausetta keskeyttää niiden takia. Klo 00.00 vasta muuttuivat kivuliaiksi ja koska olivat olleet 3-6min välein heti alusta niin mies tuumas 00.30 et nyt lähdetään sairaalaan. 2.00 oon saanu ekat kipupiikit/relaksantin ja kätilöt oli sitä mieltä että ei laps tänä yönä tuu, ettei kohdunsuu oo vielä niin alhaalla(mulla on voimakkaasti taaksepäin kallellaan oleva kohtu), puol viideltä olin niin kipeä että lähdettiin saliin "jos sä nyt jotain saisit". 4.45 kiipesin salis sängylle, kätilö teki tutkimuksen ja ilmoitti että "et sä mitään saa, sä saat ponnistaa!!" 5.12 säikähtänyt tyttö oli ulkona. Eppari leikattiin, ei muita tikkejä. Verta en menettäny kuin reilu puoli litraa mut kalvot oli niin repaleiset että niitä jäi kohtuun ja sain kohtutulehduksen. Lääkkeellinen tyhjennys viikko synnytyksestä. Hb tipahti 87, sain valita otanko verta vai rautaa suoneen, otin rautaa. Kätilöt oli ihania ja kannustavia. Sanoivat että typy teki hyvin tilaa seuraavan tulla niin jäi sellainen kuva että seuraava synnytys voi olla vielä nopeampi.
Mä tokenin aika hyvin mut eppari oli toista viikkoa niin kipeä etten pystyny kunnolla istumaan.

 

Iltaa! Ei täälläkään nukuta Onpa kyllä rankka päivä teillä huomenna En voi kuvitellakkaan miltä se tuntuu kun joutuu luopumaan. On se joskus edessä meilläkin, mutta toivottavasti ei vielä vuosiin. Koira on nyt 3v, mutta eihän se välttämättä ikää katso, jos vakavasti sairastuu, se luopuminen voi tulla milloin vain.
Voimia huomiselle!!

Tää lapsi on tosi yskänen. Me kumpikin miehen kanssa köhitään kilpaa. Ei ois tarvinnu kyllä vauvalle tämän taudin tulla. Kuume välillä 39. Suppo laskee hetkellisesti ja oon sitä välillä laskenu ku toinen on niin tuskasen oloinen. Jos yhtä paljon särkee lihaksia ja päätä, niinku meillä teki, niin on varmasti toinen kipeä! Hän nukkuu vieressä ison tyynyn päällä kohoasennossa. Rakkaasti välillä silittää mua olkapäästä tai poskesta, että onhan se äiti siinä!

Teillä oliki nopea synnytys ja uskon että oot ollu kipeä!! Eipä tarvinu onneksi kauan olla, kun olitte niin nopeita Voi kohtutulehdus, se onkin vasta kipeä. Itse en onneksi oo kokenu sitä. Kkm jälkeen kun tyhjennyksessä olin, pelkäsin sitä tosissaan, mutta synnytyksessä tuli kaikki täydellisenä ulos. Kaverilla oli se jokin aika sitten ja oli tosi kipeä!

Pitäs kai nukkua. Mulla on ihan onnetonta tää yövalvominen. Lapsi ei oo vielä ennen tätä yötä ollu kipeä eikä itkunen öisin, mutta minä vaan valvon myöhään. Ei tuu uni. Olen syyttänyt tästä unettomuudesta imetystä, mutta vielä ei oo helpottanu vaikken imetäkkään. Tosin olenhan jopa viikon ollu imettämättä. Tuskin vielä hormonit kehosta kovinkaan pitkälle ehtiny.

 

astrea, tsemppiä tähän päivään ja siitä eteenpäin! *halaus* Oon ite kans ollut tuollaisella reissulla, tosin silloin takapenkillä viltillä makasi melkein 10 v elänyt kani, mutta kumminkin, samansuuntainen tunne.

Ihana kuulla teidän synnytystarinoita, onhan se totta ettei kelleen ole (mun kaveripiiristäkään) mennyt oppikirjan mukaan synnytys, joten ei varmaan mene seuraavakaan (jos tulee!)..

Mutta senkin uhalla, meillä on nyt sovittuna keskiviikolle siirto, jos kaveri(t) lähtee sulatuksen jälkeen jakautumaan. Jännittävää! Ei oo ihan hirveesti luottoa nyt passiin, mutta toisaalta ei hirveenä paineitakaan. Pitää vaan kehitellä nyt paljon tekemistä ja ottaa jokainen askel eteenpäin, ei murehtiä tulevia!

Meillä on kans räkätautia lapsella, onneksi on nukkunut Burana + räkäimu + Nasolin kombinaatiolla, yskää ei nyt ole, vaikka lapsella onkin taipumus kurkunpääntulehduksiin *kopkop*. Toivotaan teille pikaisia paranemisia ja parempia öitä! Mä niin tiedän miltä heräily tuntuu, jostain syystä kuukausikaupalla jahkattiin sitä unikoulua ja pidettiin se lopulta kun lapsi oli 1v2kk. Saatiin (lehdestä lukea) tieto, että meijän lapsella on uniassosiaatio-ongelma (josta ei neuvolassa oltu koskaan kuultukaan) ja siihen auttoi se, että lopettaa kaiken palvelemisen yöllä ja huudatettiin pari yötä. Lapsi alkoi nukkumaan kuin pieni murmeli. Tosin flunssat ja reissut aina sekoittaa unirytmin ja pitää pitää "miniunikoulu" aina kun laps tervehtyy tai tullaan reissusta, mutta nykyään nukkuu pääsääntöisesti hyvin (ei me muuten oltais hoitoja uudelleen aloitettukaan..)

 

Kiitos tsempeistä! Oli todella raskas päivä ja itku tulee vieläkin välillä. Koira sairasti perinnöllistä, etenevää sairautta, joten tiesimme tämän päivän tulevan. Saatiin silti pitää se kolme ylimääräistä vuotta. Ikää oli siis nyt 6,5 vuotta. Nukahti rauhallisesti miehen syliin.

Nyt meinaa vähä tyyneys ja pokka pettää! Illalla kun otti molemmilla raskaasti hietaan, otettiin paukut, mies vähä isommankin ja päädyttiin puhumaan lapsista ja meidän alkioista. Sanoin että mun mielestä meidän perhe ei oo vielä täs ja mies oli samaa mieltä! Oli jopa sitä mieltä että välttämättä kaks yhteostäkään ei oo tarpeeksi! Aloin sit kyselemään että koska sen mielestä vois toinen syntyä, niin hän sanoi että tänä vuonna! Se tarkoittais sitä että seuraavasta kierrosta pitäis tehdä siirto! Kysyin sot aamuyöllä kun herättiin että onko hän edelleen samaa mieltä. Edelleen oli. Jatkettiin unia. Kysyin sit vielä kerran aamulla että jos on samaa mieltä niin soitan tänään sit klinikalle. EI OLLUT ENÄÄ SAMAA MIELTÄ!! PRKL!!! Ota tosta nyt selvää.

 

Hehehe, olisit pyytänyt kirjallisena tuon! No huppelissa yleensä sanotaan totuus, joten eiköhän mies tuosta taivu kun asiaa hieman miettii... Meijän pahin pelko kävi toteen ja kaikki alkiot kuukahti sulatuksessa! Nyt sitten seuraavaksi jälleen IVF ja toiveet siirtyy maaliskuulle... Olin unohtanut miten tämä homma voi mennä raastavaksi ja kaikki muuttua (lue: romahtaa) hetkessä... Noh tässä on nyt surtu iltapäivä ja nyt on jo parempi fiilis. Meijän on tarkotus ilmeisesti toinenkin lapsi saada pidemmän kaavan mukaan! Uskon vahvasti hoitojen onnistumiseen, kun kerran on tultu jo raskaaksi niin eiköhän sitten toisenkin kerran p'''''e!

 

Astrea! Voi itku sun miestä, ei tollatavoin voi takkia kääntää. Luvattu mikä luvattu! No, se vaatii varmaan pienen keskustelun vielä, mutta eiköhän sieltä vielä lupa heru!

Tupsuli! Voi harmin paikka! Kyllä varmasti hetken saa kelata, että miten tässä nyt näin kävi, mutta ei muuta ku innolla eteenpäin ja kyllähän se raskaus sieltä vielä uusiksi alkaa!

Minun piti ku seuraavat menkat alkaa soittaa klinikalle. No nyt päätettiin, että odotetaan vielä seuraava kierto ja jos sitte seuraavasta lähtis uudelleen yrittämään. Mistä sen tietää kestääkö ne meidänkään alkiot kohtuun saakka, vai joutuuko heti alkaa miettimään uutta hoitoa. No, aika näyttää. Nyt tää mun ihottuma on kuitenkin sen verran pahana (tosin parempaan on menossa) että en lähe uuteen siirtoon ennenku tää kutina on pois.

Tyttö tuli uudelleen kuumeeseen. Nukkuu kyllä nyt rauhallisesti enkä laittanut suppoa. Katotaan kuoleeko pöpö paremmin pois ku kuume vähä aikaa jyllää. Jos vielä huomenna jatkuu niin eikai se auta ku lähtä päivystykseen.

 

Voi ei Tupsuli! Mä oon niin pahoillani! Onneksi oot suuntautunut jo positiivisesti! Mä jotenkin uskon että kun suhtautuu positiivisesti niin mahdollisuudet on paremmat, vaikka monet muut on erimieltä. (En siis tarkoita ettette olisi nyt ollut positiivisia!)

Voi Kiela olla hyvä antaa kropan parantua ensin ja sit vasta "rääkätä" sitä uudella raskaudella. Toivottavasti paranet nopeasti ihottumasti ja teidän prinsessa paranee flunssastaan!!

Mua kyllä nyppi aika raskaasti toi miehen juupas-eipäs-saapas vääntö mut aloin sit miettimään että olinhan ite suunnitellut vasta sitä toukokuuta, enkä toisaalta tieten tahtoen haluaisi loppuvuoden lasta ja typykin saa kasvaa isommaksi ennen uutta vauvaa. Nyt on edelleen aikaa kunnon kohotukseen ja aikaa puhua miestä ympäri.

 

Ihanaa astrea kuulla sinunkin pohtineen tuota loppuvuoden vauvan ongelmaa! Oon aatellu et onkohan se iha tyhmää yrittää suunnitella vasta alkuvuodeksi vauvaa kun kokemus on jo osoittanut, että vauvaa EI VOI SUUNNITELLA! Sit joku tyyppi puhuu mun pään sisällä että loppuvuodesta syntyneet menestyy huonommin koulussa jne jne jne... Mut nyt mä oon ihan aidosti vaihteeksi sitä mieltä että tulis vaikka jouluaatoksi, ihan sama, kunhan toinen saadaan. Tai uudenvuoden aatoksia, mikä olis kaikkein pahin päivä syntyä

Juu mä oon samaa mieltä tosta myös, että positiivinen asenne ainakin helpottaa niistä pettymyksistä selviämistä. Mut stressi ja negatiivinen asenne ei kyllä estä raskaaksi tuloa, koska viimeksi se raskaus alko vaikka olin erittäin pessimistinen ja ihan hajalla jo näihin hoitoihin! Mä luulen, että mun hyvä asenne johtuu siitä, että kun on jo se yks lapsi, niin tavallaan me ei enää koskaan olla lapsettomia, nyt vaan saadaan bonuslapsi jos saadaan. Nytkin ollaan jo äärettömän kiitollisia.

Juu ja me kans toivotaan noin 2-3 vuoden ikäeroa. Ollaan niin itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia, että ei kiitos kahta ihan pientä meille Kunnon kohotus ennen hoitoja on hyvä idea, kuulemma hormonit puree paremmin mitä parempi kehon koostumus (ei niin paljon rasvaa jne). Näin mulle sanottiin viimeksi ja mä sit pudotinkin muutaman kilon ennen viimeistä hoitoa. Uskon kuitenkin että onnistumiseen vaikuttaa niin moni asia. Kuulemma itse alkio eniten, että nyt en ota kyllä paineita mistään, koska alkiot on mitä on, laatu vaihtelee kerrasta toiseen ja joskus kaikki vaan sattuu nappiin.

 

Tosta "ajoituksesta". Joo, siis tällaisella menneisyydellä pitäis unohtaa mitkään suunnitelmat mutta ei sille mitään voikaan. Mun vanhin tytärpuoli on syntynyt just uuden vuoden aattona, reilun kuukauden etuajassa. Se on laitettu kouluun vasta vuoden myöhemmin, eli elää kuin olis syntynyt 1.1. juuri sen takia että olis muuten vuoden nuorempi kuin muut ikäisensä. Nyt kun neiti on jo teini-ikäinen oon miettiny että ihan turhaa suojelivat, sen verran fiksu että olis pärjännyt kyllä normijärjestelylläkin. Eli ei se loppuvuonna syntyminenkään katastrofi ole. ja voihan se olla että vaikka kuinka suunnittelee alkuvuoden lasta ja onnistuu vielä raskautumaankin siten, niin lapsi päättääkin syntyä paljon etuajassa!
Mä oon keskustellu niis pilpo-keskusteluis tästä toisesta lapsesta ja mulle huomautetaan ja muistutetaan joka kerta että tytsy on vielä niin pieni että se tarvii mun jakamattoman huomion ja entäs jos joudun taas sairaalaan. Tyttö ei välttämättä tajua minne äiti katoaa jne. Ja mun päässä takoo että sattuuhan muille näitä vahinkoja(uus raskaus, vaikka edellistä ei oo ehditty kastamaan), tulee kerralla useampi tms ja silti ne selviää ja lapsista tulee täysjärkisiä. Ja mun miehellä alkaa tulemaan ikä vastaan, että hän kohta ilmoittaa ettei halua enää lapsia vaikka mulla riittäis kuinka ikä ja innostus. Argh, taas alkoi ahdistamaan!!

Mä ajattelin sen niin että jos ehdin saada kunnon kohdilleen, raskautuminen onnistuis paremmin, jaksaisin touhuta tytön kans vaikka vatsa kasvaiskin, eikä välttämättä tulisi pahoja kremppoja raskausaikana.

 

Heippa! Täällähän on ollu vilkasta keskustelua! Ihanaa! Me ollaan vietetty sairaalassa muutama päivä. Tytöllä oli influenssa. Eka sairasti mies ja sitte minä ja eihän tämä meiän pieni sitte säästynyt ja joutu sairaalaan useammaksi päiväksi. Ei oo kunnossa vieläkään. Räkä ei oo lähteny irtoamaan kunnolla ja tuosta kurkunpäästä meinaa nukkuessa mennä ahtaalle. Ulko oven rakoon kun menee, niin onneksi helpottaa! Voiko olla stressaavampaa kun kovasti kipeä lapsi.

 

astrea: aivan tota minäki oon miettinyt, että ihan turhaan stressaa jotain koulumenestystä tässä vaiheessa Se on tämä suorituskeskeinen yhteiskunta, jossa silti pitäs ulottua huipputuloksiin, vaikka opettajia ja henkilökuntaa vähennetään, sosiaaliturvaa ajetaan alas, työpaikat vähenee ja pisatutkimukset laskee, yritä siinä sitten luotsata pientä ihmistä eteenpäin löytämään oma paikkansa

Kiela: hirveä tilanne varmasti. Onneksi pääsitte sairaalaan, jossa on turvallista sairastaa rajua influenssaa. Olen itselle ottanut piikin, mutta en lapselle, kun olis pitänyt jonottaa tuntitolkulla tk:ssa (täällä oli kauheet ruuhkat joukkorokotuksessa), joten ajattelin, että rokote vaikuttais maidoin kautta, toivotaan! Onhan tässä flunssakautta vielä jäljellä... Mutta onneksi teillä on tilanne kohta ohi! Tsemppiä sairastamiseen

 

Voi ei Kiela! Varmasti ihan kauheaa mutta onneksi pääsitte sairaalaan! Toivottavasti lähtee parantumaan hyvin!

Meidän perhees kukaan ei oo ottanu sitä rokotetta, no tyttö oli niin pieni ettei hänelle olisi sitä edes annettu. Mä taas en juuri ruokakauppaa kauempana käy ja miehen vastustuskyky on ihan käsittämätön!

Muoks. Näin viime yönä unta että olin synnärillä ison mahan kanssa ja synnyttää olis pitäny mutta supparit loppui ja niitä sit odoteltiin kätilön kans. tiedä sit oliko enneuni vai tarkoittiko suppareiden loppuminen että ihan hetkeen ei tarvi moista haaveilla.

 

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa. Kauheeta tuo Kielan tytön influenssa. Varmaan raskasta kattoo kun pieni niin kovasti sairastaa. Toivottavasti parantuu nyt äkkiä. Meillä täällä Savossa ei ole influenssaa ollu tai en oo kuullu ainakaan.
Astrea: hyvä pidä tuo suunnitelma toukokuuksi
Mäkin joskus haaveilin tuosta parin vuoden ikäerosta ja 3-4 lapsesta. Jos vielä toinen tulee, jää sitten siihen, en jaksa tätä rumbaa enää. Meille nyt tulee väkisin jo yli viiden vuoden ikä ero. Ei haittaa. Tulee jos tulee, ei oo lopputulokset enää omissa käsissä.
Mulla oli nyt menopurit ja pregnyl, nyt dpo 7 todennäköisesti. Pregnylistä vuorokauden päästä ovulaatiotesti selvä plussa. Nyt oon pöllö tehny pari päivää r-testiä jossa haamu pregnylistä. Pitäs malttaa oottaa.. Eilen kova mahakipu ts. polte koko mahan alueella ja selällä. Edelleen maha oudon tuntuinen. Aamulämpö 37,5 eli on ainakin kunnon ovulaatio ollu, ei oo ennen ollu noin korkealla. Kyllä tullaan kovaa alas kun jos vuoto alkaa.

 

Dyingdaylight!! Toi mahapolte kuulostaa oikein lupaavalta tuolla dpolla!! Mulle sanottiin silloin siirros että parin päivän päästä pitäis kiinnittyä jos on kiinnittyäkseen ja juuri sinä päivänä kun se tapahtui niin mulla oli tosi kovat vatsakivut ja selässäkin tuntui. Otin sen illan tosi rauhas kun ajattelin että tehköön nyt taikojaan ihan rauhas. Siitä sit varmaan viikon päästä tuli ihan järkyttävät vatsakrampit ja olin ihan varma että nyt se kuukahti, ettei sellaisista krampeista voi mikään selvitä mutta ilmeisesti se kaivautui vain syvemmälle tai olisko sit verisuonet alkaneet toimia tms mut elossa se oli ja on edelleen!!
Toivottavasti sulla käy nyt samoin!!!

 

Täällä ois ylihuomenna torstaina siirto, viimeinen pakkasalkio, joten toiveet on korkealla. En jaksaisi enää uutta hoitokierrosta.
En kylläkään ole kovin positiivinen tuloksesta, samalla kaavalla mennään kuin syksylläkin (tukena kortisoni ja gonapeptyl-piikki), vaikka olin toivonut jotain muutosta. Tuli vähän semmoinen rahastuksen maku, ja meillä on kaikki toivo tässä viimeisessä alkiossa.

 

Tsemppiä InMyDreams siirtoon! Toivotaan että olisi sinnikäs sissi ja pysyisi matkassa syliin asti!!

 

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa. Kauheeta tuo Kielan tytön influenssa. Varmaan raskasta kattoo kun pieni niin kovasti sairastaa. Toivottavasti parantuu nyt äkkiä. Meillä täällä Savossa ei ole influenssaa ollu tai en oo kuullu ainakaan.
Astrea: hyvä pidä tuo suunnitelma toukokuuksi
Mäkin joskus haaveilin tuosta parin vuoden ikäerosta ja 3-4 lapsesta. Jos vielä toinen tulee, jää sitten siihen, en jaksa tätä rumbaa enää. Meille nyt tulee väkisin jo yli viiden vuoden ikä ero. Ei haittaa. Tulee jos tulee, ei oo lopputulokset enää omissa käsissä.
Mulla oli nyt menopurit ja pregnyl, nyt dpo 7 todennäköisesti. Pregnylistä vuorokauden päästä ovulaatiotesti selvä plussa. Nyt oon pöllö tehny pari päivää r-testiä jossa haamu pregnylistä. Pitäs malttaa oottaa.. Eilen kova mahakipu ts. polte koko mahan alueella ja selällä. Edelleen maha oudon tuntuinen. Aamulämpö 37,5 eli on ainakin kunnon ovulaatio ollu, ei oo ennen ollu noin korkealla. Kyllä tullaan kovaa alas kun jos vuoto alkaa.

Pidetään peukkuja pystyssä! Itse muistelen, että ainu oire mikä oli erilailla raskauteen ja lääkeoireisiin nähden, oli se että kun olin raskaana dpo 7? mua itketti ja liikutti ihan kaikki. Ekat haamut tein dpo 11 eli pp 9. Että oireettomuus ei välttämättä ole huono merkki, se on tosi yksilöllistä! Toivotaan nyt sulle viimein plussaa, haluan kuulla onnistumisia, se nostaa omaakin turnausmielialaa

 

Moikka, tunkeudun nyt teidän ketjuun. Se kun tuntuu olevan aktiivisempi kuin tuo toinen johon ensiksi tunkeuduin.
Toivottavasti saan tulla mukaan.

Taustoista hieman. Olen 36 vuotias nainen. Minulla on edesmenneen mieheni kanssa 1.IVF:llä vuonna 2007 alkunsa saanut tytär. Kohta 8 vuotias koululainen siis. Tuolloin selittämättömästi lapsettomia, tosin oma kiertoni tyttären syntymään saakka ihan sekaisin. Mieheni kuoli 2012 ja jäimme tytön kanssa kaksin. Tuolloin pakkasessa oli vielä 7 alkioita, joista sitten kaikki kuitenkin menivät tuhottavaksi miehen kuoltua.
Nyt olen 2 vuotta elänyt uudessa parisuhteessa ja yhteistä lasta on toivottu 1,5 vuotta. Mutta minun taustani tuntien, sehän ei ole kovin todennäköistä, eikä ole siis tullut toivottua tulosta. Lokakuussa hakeuduin yksityiselle gynelle lähetettä hakemaan. Tämä gyne sattui olemaan yksityisen klinikan lääkäri ja hänellä olen nyt sitten käynyt siitä lähtien. Olen siis nyt syönyt clomeja ja pistänyt pregnyliä, tuloksetta. Muniksia tulee hienosti ja irtoaa, mutta jostain syystä mitään ei tapahdu. Tätä nykyistä avomiestä ei ole tutkittu vielä. Nyt hain sitten lähetteen julkiselle puolelle ja toivon, että siellä päästään suoraan IVF-jonoon, ilman inssejä, koska edelliselläkään kierroksella ne ei tulosta tuottanut, joten en jaksaisi niitä enää läpi käydä.

Asumme maalla, mieheni on ammatiltaan maanviljelijä ja eläimiä riittää koirista, kissoihin ja hevosiin.

Toive yhteisestä lapsesta nykyisen mieheni kanssa on todella suuri ja vaikka hän aina rauhoitteleekin minua että onhan meillä jo tuo yksi (hän kohtelee lasta kuin omaansa), tuntuu silti todella ikävältä se ajatus ettei hän ikinä saisi omaa lasta, vaikka sitä kovasti haluaa. Itsellä rupeaa oma ikä kilkuttamaan päässä, kun eihän se vähenemään päin ainakaan ole... Vaikka vielä on aikaa kyllä.

Tässä meidän taustoja hieman valotettuna.
Toivotan kaikille tsemppiä tulevaan <3

 

Naanaa, mukaan vaan. Hurja tarina sulla, ei oo ollu helppoo. Onneksi onni löytyi ja tottakai yhteinen lapsi tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Ja nyt on varmasti hyvä aika lähteä ja ehdottomasti ivf on teille oikea jos kerta siitä tärppäskin.
Mulla on just ristiriitaiset ajatukset näihin hoitoihin, kun meidän tyttö sai alkunsa luomuna. Nytkään ei mitään varsinaista syytä ole sanottu miksi ei tärppää. Nyt vaan hyvin aikaisn saatiin follit kasvamaan kun kp 10 laitoin pregnylin. Nyt kp 21, ja menkat sieltä on tulossa. Sellasia juilintoja ollu pari iltaa. Seuraava kierto myös menopurilla, paitsi loppukiertoon luget.

 

Tervetuloa Naanaa! Toivottavasti saatte pienokaisen pian!

Toivotaan nyt Dyingdaylight että ei ne menkat alkaisi!!

Oon seuraillut tuota hoidoista plussanneiden pinoa ja järkytyin ihan valtavasti Lian kohtalosta! Järkyttävää että vielä tuossakin vaiheessa joutuu luopumaan. En tiedä kuinka selviäisin samanlaisesta tilanteesta! Aloinkin miettimään että olenko tarpeeksi rohkea kuitenkaan kokeilemaan tuuriani, saisiko sitä vielä tervettä lasta syliinsä? Kuinka epävarmaa tämä elämä kuitenkin on?!