Toisen lapsen kuumeilijat?

Hei!

Meillä on mieheni kanssa ihana 1v 2 kk ikäinen tyttö. Nyt olen alkanut sitten kuumeilemaan toista. Miehelleni en ole vielä asiasta maininnut. Jotenkin tuntuu että olisi hyvä saada perään toinen lapsi koska en halua lapsilleni suurta ikäeroa. Veljelläni ja minulla on yli 10 vuotta ikäeroa ja olemme etäiset toisin kuin siskoni ja minä jolla on alle kolme vuotta ikäeroa.

Jotenkin mietin mitä tyttömme tuumaisi jos saisi sisaren? Olisiko kuinka mustasukkainen? Nyt kuitenkin minulta kaipaa huomiota. Vai tottuisiko tilanteeseen. Olin minäkin ollut alussa mustasukkainen siskostani mutta ajan kuluessa sekin väheni.

Onko täällä ketään kuka toivoisi toista lasta melkein heti perään? Olisi vaan niin ihanaa saada olla kahden äiti. :heart:

 

:wave:

Meillä poika täyttää tässä kuussa 1v11kk ja kuume on kova. Käytännön syistä (miehen lomautus, isomman asunnon tarve ja paikkakunnan vaihdosta haaveilu) ollaan hieman vielä lykkäilty yrityksen aloitusta. Mies on kuumeilussa mukana ja näköjään poikakin... Kattelee ihan innoissaan (omasta aloitteestaan) vauvakuviaan ja kysyttäessä mitä tykkäis pikkusisaruksesta nyökkäilee hymyillen.

Tuota mustasukkasuusasiaa mäkin oon pohtinu, mut kaikkeenhan sopeutuu... Koitetaan sitten aikanaan vaan huomioida myös esikoista (jos siis toinen saadaan) ja muistutetaan, että hänestä välitetään ihan yhtä paljon ku ennenki. Ei tollasesta asiasta mun mielestä kannata luopua sen mustasukkasuuden pelossa... Onhan siitä toisesta lapsesta seuraakin esikoiselle sit vähän kasvettuaan.

Mäkään en haluis kovin isoo ikäeroo... Nyt vaan on tilanteet menny niin, että on pitäny ootella. Eikä tässä kiire. Kaikki aikanaan. Toi lomautus ei yksinään o merkittävä asia, mut noitten parin muun jutun kanssa väkisinkin jarruttava tekijä. Itellä on myös ollu huolta terveyden tilasta... Oon menossa lisätutkimuksiin, mut onneks vointi on ollu nyt hyvä ja pelko helpottanu. Toivottavasti sieltä tulee vapauttava lausunto ja pästään yrittään toista lasta heti kun itestä aika tuntuu oikeelta.

Onko sulla haaveilu niin alussa, ettet sen takia o vielä miehen kanssa jutellu?

 

Moi!

Mä en oo enää kuumeilija, kun meillä odotetaan jo
Esikoistyttö tulee tässä kuussa 1v6kk ja toisen LA on 21.7. Eli heille tulee ikäeroa vajaa 1v8kk, mikäli laskettuna uusi tulee...
Mä/me alettiin kuumeilla jo heti melkein esikoisen jälkeen ja toivottiin lapsia pienellä ikäerolla. Ja ihan hyvin toiveemme on toteutumassa (kaiken lisäks esikoinen avitettiin alkuun hormoneilla ja toinen tulossa luomusti!).

Meillähän ei niin kauheesti enää oo aikaa, että vauva oikeesti tulee. Mä aina kerron tytölle, että äitin mahassa on vauva ja ehdotan tytölle, että "sanoo" sille jotain (ei siis puhu vielä ). Oon yrittäny myös, että kokeilis mahaa, kun vauva potkii, mutta ei malta odottaa Ja monesti vetää paidan mahan päälle, aivan kuin viestittäisi, että en ole kiinnostunut vauvasta Saakin nähdä, että miten mustasukkainen hänestä tulee vauvaa kohtaan. Mutta uskon, että ajan kanssa tottuu sisarukseen ja jonkin ajan päästä tuskin enää muistaa aikaa ilman sisarusta.

Meillä mies on opiskelija ja mä ollut KHT:lla kotona. Miehellä alkaa onneks palkallinen työharjottelu marraskuussa, joten taloustilanne vähän paranee. Niin alkaahan mullakin taas ruhtinaallinen äitiyspäiväraha relun kk päästä! Mutta tuo harjottelu tuo meille muuton noin 300 km päähän, mikä vähän hirvittää kahden pienen kanssa. Muutamme siis kuitenkin lähemmäs molempia isovanhempia, mikä kivaa. Mutta toivon ja luotan, että asiat järjestyy!

Onnea yritykseen, jos siihen ryhdytte!

 

Olen asiasta maininnut, mutta en ole vielä syvällisemmin asiasta puhunut.

Eniten kai mua pelottaa miten kahden pienen kanssa pärjää ja jos tulevalla vauvalla on vaikka koliikki.

Kaikki ajatukset pyörii mielessä ne negatiivisetkin. Pelkään että aurallinen migreeni palaa ja se kamala pahoinvointi, mutta ovat ne tosiaan pikku juttuja uuteen pienokaiseen verrattuna Toisaalta tyttö ainakin vielä on kovasti pikku vauvojen perään, aina kun sellaisen näkee alkaa kamalasti nauramaan, mutta en tiiä sitten hyytyykö hymy kun saa sisaruksen kotiin eikä olekaan enää kaiken huomion keskipiste.

Tässä on kyllä vielä pähkäiltävää. Kyyllähän se tuleva aina pelottaa, mutta ei kehtaisi lytätä kaikkia haaveita pelkän pelon vuoksi.

 

Meillä on tulossa ihan samalla ikäerolla kuin MinsQlla, haluttiin että lapset tulee "kerralla" ja toinen sai tulla heti kun oli tullakseen.
Mustasukkaisuutta varmasti tulee olemaan, ja tosi rankkaa kahden pienen kanssa, mutta itse olen pähkäillyt niin, että kun monella muullakin lasten ikäero on tuo n. 2 vuotta +/- pari kuukautta, niin kyllä mekin siitä selvitään.
Odotus on toki ollut ajoittain rankkaa kun ei pysty lepäämään samalla tavalla kuin esikoista odottaessa kun tuo vilkas napero vaatii koko ajan huomiota, mutta toivon vauvan hoidon olevan sitten helpompaa kun on vielä tuoreessa muistissa eikä tarvi joka asiaa opetella alusta asti kuten ensimmäisen kanssa. Ja minusta on kiva ajatella, että jo parin vuoden päästä lapsista on paljonkin seuraa toisilleen, eivätkä tarvi enää äitiä ihan koko aikaa leikeissään.

 

Heippa. Meillä kanssa 1v1kk ikäinen poika. Mekin ollaan sillä linjalla, että toinen saa tulla jos on tullakseen :heart: Minä kanssa miettinyt että jos toinen tulisi, olisi pakko muuttaa isompaan asuntoon ja mieskin lomautettiin just että mitenhän sitä rahallisesti pärjäis... :ashamed: Mutta kaipa sitä jotenkin toimeen tulisi... Olisi ihana saada pojalle vaikka pikkusisko

Noh, ens viikolla selviää tärppäskö tästä kierrosta

 

Täällä myös esikoinen 1v5kk ja muutaman kuukauden olemme toisesta haaveilleet. Ekan kanssa ei osannut pelätä allergioita, koliikkia tai vakavia sairauksia, mutta nyt on vähän pelkoa taustalla. Miten sitä kahden kanssa pärjää jos tuleekin mutkia matkaan? Esikoinen on ihan perusterve eikä allergioita tms. vaikka epäilys-seikkailut käytiinkin vauvaiässä läpi. Silloin ajattelin ettei ikinä toista, mutta aika pian asiat unohtuu. Uskon että mustasukkaisuutta tulisi, mutta emme varmasti olisi ainuita joilla kaksi pientä?? Onko muuten muita jotka asuvat suunnilleen tällaisessa 70 neliön rivitalokolmiossa, ja toisen lapsen hankinnassa mietityttää se, valvooko isovelikin öisin jos vauvakin, koska koti on pieni? Meillä kyllä esikoinen nukkuu jo omassa huoneessaan, mutta äänien kuuluessa ei nuku. Mahtaa olla melko rankkaa jos vauva valvottaakin öisin pitkiä aikoja sitten myös esikoista??

Tein muuten eilen negatiivisen testin, menkat myöhässä ehkä jotain 3-4 päivää. Tein sen apteekisa saatavalla testillä ja illalla. Olo on niin raskaana. Tunnen tisseissä herumistunteen kun ajattelen vauvoja Muitakin oireita olis mukamas. Kannattaiskohan uusia testi?!

 

mötkylä:meillä esikoinen oli 3v kun kuopus syntyi ja vaikka niitä öitä on valvottu ja huutoa ollut tän 1v3kk aikana niin esikoinen on nukkunut ihan hyvin.
kesällä mökillä kun oltiin kaikki samassa huoneessa niin esikoinen valvoi ja kuunteli huutoa myös.


Mustasukkaisuuteen kommentoisin sen verran että meillä tuo 3v oli alkuun hyvinkin innoissaan pikkuisesta mut pikkuhiljaa on mustasukkaisuuttakin tullut.mutta sitten on se toinen puoli: vaikka taistelevat nyt jo leluista ym. niin nyt huomaa kuinka tärkeitä ovat toisilleen.pikkuinen ottaa jatkuvasti isosiskoa kädestä kiinni ja halii ja pusii.ja toisinpäin.
aamulla ekana ja illalla viimeisenä haluavat halia.kyllä se on niin ihanaa katsottavaa joka päivä :heart:

 

meillä kans odotetaan toista ja esikoinen tuli juuri vuoden. Ikäeroa tulee (jos kaikki menee hyvin) 1v8kk.
Meillä tyttö on jo nyt mustasukkainen minusta (on TOSI äidin tyttö). Jos toisen vauvan otan syliin, on heti tunkemassa siihen väliin. Eli en tosiaan tiedä kuinka käy, kun pikkukakkonen tulee. Omasta jaksamisestani en osaa olla huolissani. Ainoastaan siitä, miten esikko pärjää, kun äiti ei enää olekaan olemassa vain häntä varten. =( Täytyy vaan nyt seuraavat 7kk halata ja sylittää extra paljon. =)

 

Onko muuten muita jotka asuvat suunnilleen tällaisessa 70 neliön rivitalokolmiossa, ja toisen lapsen hankinnassa mietityttää se, valvooko isovelikin öisin jos vauvakin, koska koti on pieni?

Me, paitsi että asutaan kerrostalokolmiossa. Ja toinen lapsi on jo tulossa.
Siirryttiin juuri nukkumaan kaikki samaan huoneeseen eli esikoisella on oma sänky vanhempien sängyn vieressä ja vauva tulisi aluksi vanhempien (tai siis imettävän äidin) viereen. Tämän järjestelyn teimme juuri siksi, että väsyneiden vanhempien ei sitten tarvi juosta huoneesta toiseen, jos tulee levottomia öitä. Ja jos vauva on esikoisen tapaan koliikkilapsi, niin kanniskellaan sitten muissa huoneissa. Eiköhän tuo esikoinen itkuunkin totu.

Ja tosiaan, onhan lapsia tehty pienellä ikäerolla maailman sivu, ja hyvin selvitty...

 

Meillä oli kanssa toiveena saada lapset suht pienellä ikäerolla. Kun esikko oli 10kk, annettiin toisen lapsen tulla ja hetihän pieni sitten halusi meille tulla. Meillä on tytöillä ikäeroa 1v7kk. Esikoinen täytti juuri 2v ja tämä pienempi on nyt 5kk. :heart: En voi kuin suositella pientä ikäeroa. Toki riippuu vauvasta, mutta meillä on ollut helppo vauva tämä kakkonen (kuten esikkokin oli), joten ollaan eletty ihanaa vauva-arkea ilman univelkaa. Isosisko on aivan ihana, pusuttelee ja hoitaa pientä, pieni nykyään aivan myyty kaikille isosiskon tempuille ja nauraa kätkättää niille. :heart:

Alkuun ei ollut mustasukkaisuutta, nyt 2v uhman kera on jonkin verran. Haluais tissille, pitää hoitaa lattialla jne. Imetyksen aikana esim. kannattaa laulaa tai lukea esikoiselle ja antaa muuhun vauvanhoitoon osallistua mahdollisimman paljon esim. tuomalla vaippaa jne. Onhan arki joskus raskasta, kun eivät nuku päiväunia samaan aikaan ja itse ei voi levätä missään välissä. Öisin esikko on tosi sikeäuninen, sen suhteen yöllinen imetys jne ei ole aiheuttanut ongelmia, vaikka samassa huoneessa nukutaankin kaikki.

Onnea matkaan kaikille kuumeilijoille! Vauva ja taapero yhdessä on ihania ja voi kuinka pian ne kasvavat - sitten niistä onkin toisilleen tosi hyvin seuraa ja äiti pääsee vähemmällä.

 

Meillä myös on kakkonen haaveissa. Yksi oli jo tulossa, mutta meni kesken nopeasti. Esikoinen on nyt 1v3kk, joten jos nyt natsaisi, ikäero olisi aika tarkkaan kaksi vuotta.

Tottahan sitä miettii jaksamista ja mustasukkaisuutta ja etenkin sitä, miten paljon vähemmän on esikoiselle sitten aikaa ja miten paljon vähemmällä huomiolla pikkuinen joutuu olemaan esikoiseen verrattuna. Mutta onhan lapsista selvitty maailman sivu, miksi emme siis mekin.

 

Tsemppi ja onnea matkaan kakkosen kuumeilijoille.

Meillä lapsilla ikäeroa 1v9kk ja nyt kuopuksen syntymastä 1v2kk aikaa, ovat ihania, taapero ja leikkiikäinen.Välillä on ollut vähän rankempaa mutta kaikenkaikkiaan ihanaa ja antoisaa aikaa.
Nyt lapset hoidossa ja itse töissä ja kolmatta tässä kuumeilen,olisi ihanaa saada se kolme lasta pienillä ikäeroilla =)

 

Meillä oli kanssa toiveena saada lapset suht pienellä ikäerolla. Kun esikko oli 10kk, annettiin toisen lapsen tulla ja hetihän pieni sitten halusi meille tulla. Meillä on tytöillä ikäeroa 1v7kk. Esikoinen täytti juuri 2v ja tämä pienempi on nyt 5kk. :heart: En voi kuin suositella pientä ikäeroa. Toki riippuu vauvasta, mutta meillä on ollut helppo vauva tämä kakkonen (kuten esikkokin oli), joten ollaan eletty ihanaa vauva-arkea ilman univelkaa. Isosisko on aivan ihana, pusuttelee ja hoitaa pientä, pieni nykyään aivan myyty kaikille isosiskon tempuille ja nauraa kätkättää niille. :heart:

Alkuun ei ollut mustasukkaisuutta, nyt 2v uhman kera on jonkin verran. Haluais tissille, pitää hoitaa lattialla jne. Imetyksen aikana esim. kannattaa laulaa tai lukea esikoiselle ja antaa muuhun vauvanhoitoon osallistua mahdollisimman paljon esim. tuomalla vaippaa jne. Onhan arki joskus raskasta, kun eivät nuku päiväunia samaan aikaan ja itse ei voi levätä missään välissä. Öisin esikko on tosi sikeäuninen, sen suhteen yöllinen imetys jne ei ole aiheuttanut ongelmia, vaikka samassa huoneessa nukutaankin kaikki.

Onnea matkaan kaikille kuumeilijoille! Vauva ja taapero yhdessä on ihania ja voi kuinka pian ne kasvavat - sitten niistä onkin toisilleen tosi hyvin seuraa ja äiti pääsee vähemmällä.

Kuulostaa ihanalle. Minä yritän pientä ikäeroa. Koitan raskautua jo vielä tämän kesän aikana. Lopetin imetyksen ja vauva nyt 7kk.

 

Mä kanssa toivoin lasten ikäeroksi sellaista 2 vuotta mutta nähtäväksi jää....Eka tuli heti kun alettiin yrittämään ja toista tahkottu nyt vuosi aktiivisesti,hoitojakin tehty ja ei vaan näy :'( :'( :'(

Mutta kait se viel joskus.

 

Eniten kai mua pelottaa miten kahden pienen kanssa pärjää ja jos tulevalla vauvalla on vaikka koliikki.

Tässä on kyllä vielä pähkäiltävää. Kyyllähän se tuleva aina pelottaa, mutta ei kehtaisi lytätä kaikkia haaveita pelkän pelon vuoksi.

Meillä pojilla ikäero 1v1kk. Kyllä se aika rankkaa oli alussa, koska eivät tietenkään nukkuneet päiväuniaan samaan aikaan. Onneksi sentään ei ollut koliikkia kummallakaan, että yöt suht hyvin nukuttu. Tosin tämä nuorempi on aina ollut huono nukahtamaan ja nukkumaankin. Motorisesti kehittynyt varhain ja siksi yötkin välillä ollut harjoittelua maailman valloittamiseen. Ja vielä korvatulehduksiakin nuoremmalla. Mutta kyllä sitä vaan kummasti sitten jaksaa. Mulla hyvä tukiverkko. Sisarukset auttavat tosi paljon, heillä ei vielä omia lapsia ole, ja innoissan lasten hoidosta. Ja sitten meillä oli aupari vuoden, joten helpotti kyllä paljon, kun ei tarvinnut aina juosta kahden perässä ja vielä ekaluokkalaisen läksyt siinä sivussa.
Mutta kyllä suosittelen pientä ikäeroa. Nyt kun pojat kasvavat saavat yhteisen huoneen jne. Mutta suuressakin ikäerossa on puolensa. Meillä ainakin tyttö hoitaa mielellään veljiään, auttaa syömisessä, vaatteiden vaihdossa sekä leikkii ja pitää seuraa.
Ja kyllä tässä vielä olis yks lapsi haaveena. Mutta ei ihan vielä. Ainakaan toivottavasti. Hieman kyllä kuumeilen, mutta nyt pitää ottaa järki käteen. Jos noin vuoden päästä alkasi yrittää, tai ainakin odottaa puol vuotta vielä... Kuitenkin haluan tehdä lapset nuorena, jotta en olis ihan ikäloppu, kun muuttavat joskus pois kotoa.

 

Meillä kans tulossa melko pienellä ikäerolla toinen lapsi. Jos kaikki menee hyvin, niin lapsille tulee ikäeroa 1v 4kk. Ei edes mietitty, et kuinkahan tullaan selviämään tai onko esikko mustis yms. Uskoisin et kaikenikäiset lapset on jossain vaiheessa jollain tavalla mustasukkaisia. Nyt olen kuullut hyviä kokemuksia muilta äideiltä, et pienellä ikäerolla ei edes oltais niin mustiksia kuin isommalla. Meillä tosin melko huomionkipeä esikoinen täällä, joten katsotaan millaista arkea on luvassa. Vielä on pari kuukautta laskettuun aikaan Tuo esikoisen heräily vauvan itkuun mietityttää muakin. Esikoinen on nukkunut omassa huoneessaan 5kk iästä lähtien ja vauva nukkuisi sitten meidän huoneessa, mutta kyllähän se seinän läpi kuuluu, jos kovasti huutaa. Toivotaan vaan, että esikko pystyy nukkumaan...