Toinen vahnemmista kieltää uskon, miten kertoa lapsille, miten lapset reagoivat? Kertokaa kokemuksistanne!

Hei,

Olisiko kenelläkään kokemusta siitä, miten olisi lapsille parasta kertoa, jos isä tai äiti (vain toinen) luopuu uskonliikkeestä? Tämähän on liikkeeseen kuuluvalle lapselle ja nuorelle todella iso asia. Heille on opetettu, että luopuja joutuu helvettiin, eikä tule näin ollen pääsemään taivaaseen. Tämä ajatus on niin syvään juurrutettu, että vaikka lapselle sanookin, että se ei pidä paikkaansa, ei sitä tahdo uskoa. Lapselle tulee hirveä hätä vanhempansa puolesta. Miten teillä, joilla on ollut samanlainen tilanne, on asia hoidettu? Miten lapset ovat reagoineet tähän? Miten olette vanhempina selvinneet niiden tuskien kanssa, joita lapsen hätä aiheuttaa?

Kiitos kaikista asiallisista viesteistä!

 

Jos on kyse noin vahvasta ajattelutavasta, että luopuja joutuu helvettiin, niin eikö silloin ole ongelmia sen puolisonkin kanssa? Eikö uskonliikkeeseen jäävä puoliso ole tällöin myös sitä mieltä? Uskoon jäävä puoliso ilmeisesti haluaa pitää lapsensa liikkeessä? Tuollaisessa tilanteessa ehkä irrottautuisin varovasti pikkuhiljaa, vaikka kertoen lapsille kuinka oma näkemys poikkeaa liikkeen näkemyksestä, mutta että siinä ei ole mitään pahaa.

 

älkää aivopeskö lapsia niin ei tarvi miettii tollasia

 

Tarkoittaako siis "luopua uskonliikkeestä" samaa kuin "luopua uskosta"? Ja tarkoittaako jonkun mielestä uskonliikkeestä luopuminen helvettiin joutumista?

Sinänsä en osaa vastata kysymykseesi muuten kuin että lapselle olisi, ikätaso huomioonottaen, hyvä selittää että kyseiset uskonasiat eivät ole totuuksia vaan nimenomaan joidenkin ihmisten uskomuksiin perustuvia. Surullista tosin että lapsia on ylipäätään peloteltu tuollaisilla helvetti-asioilla.

 

Pyysit asiallisia vastauksia - toivottavasti pidät tätä sellaisena.
Olen sitä mieltä, että sen uskonliikkeeseen jäävän vanhemman pitäisi mennä itseensä ja miettiä, miksi hän haluaa tuottaa lapsilleen kärsimystä tuputtamalla heille ajatusmaailmaa, josta seuraa tuollaista ahdistusta. Elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa - miksi kärsimystä pitää lisätä tuollaisella ajattelulla? Jos lapselle uskotellaan, että isä/äiti joutuu nyt helvettiin, pidän sitä lapsen henkisenä pahoinpitelynä.
Lasten kannalta ainoa terve ratkaisu olisi se, että molemmat vanhemmat luopuisivat tuollaisesta järjettömyydestä.

 

Eikö sille lähtevälle vanhemmalle tule kauhea olo, että lapset ovat vielä kiinni asiassa, mihin ei itse enää usko.

 

Molemmilla vanhemmilla on mielestäni oikeus kertoa uskonnollisista käsityksistä lapselle siten kuin hän ne kokee. Molemmat kertovat oman käsityksen omasta uskosta/vakaumuksesta/valinnoista ei sitä mitä kuvittelee toisen asioista ajattelevan saati sitä miten kuvittelee asioiden vaikuttavan toisen elämään täällä tai jossain muualla.

 

Kuulostaapa ihan älyttömän tervehenkiseltä lahkolta taas. Ohhoh.

 

Ei lapsi ymmärrä moista....

 

Jälkiviisaan kommentti: miksi lapsille pitää kertoa, että jotkut ihmiset joutuvat helvettiin?

 

Ei ole kokemusta, mutta lapsellehan pitää opettaa, että maailmassa on lukuisia uskontoja ja eri ihmiset uskovat niihin kukin omista lähtökohdistaan. Ja että yksikään uskonto ei ole toista parempi tai oikeampi. Vain ihmiselle itselle yksi uskonto on oikea, mutta globaalisti ajatellen yksikään uskonto ei ole väärä. Ehkä olisi hyvä tiputtaa ne lapset 2000-luvulle ja maailmaan, joka ei enää olekaan pelkkä Pohjois-Pohjanmaa.

 

Kuinka joku ees haluis lupuu jeesuksesta, ja siitä pelastuksesta minkä jeesus on meille verensä kautta antanut?

 

eikö uskosta luopuminen ole kuitenkin eri asia kuin uskonliikkeestä luopuminen?

voitte sanoa lapsille, että Jumala päättää pääseekö joku ihminen taivaaseen vai ei ja ettei kukaan toinen ihminen tai ihmisryhmä sitä asiaa päätä, vaan ainoastaan Jeesus.

vanhemmille lapsille voi myös selittää että tärkeintä on usko Jeesukseen ja Jeesuksen seuraaminen, ja että erilaiset uskonnot ovat ihmisten omia ryhmiä eivätkä määritä kenenkään taivaaseenpääsyä.

 

Mun isä kertoi aikanaan ihan suoraan, ettei enää jaksa olla uskovainen. Eipä siinä sen kummempaa. Pidin hyvänä, että oli suora.

 

Oletteko lestadiolaisesta liikkeestä? Itse olen paininut uskon kanssa nyt 5v. Juuri aikuiseksi päässyt ja harkitsen eroa.