Toinen lapsiko? Esikoinen mietityttää.

[PImpilu]

Tosiaan esikoinen alkaa lähennellä neljää, ei ole koskaan piitannut vauvoista, jopa kaihtanut niitä. Hyvin perhe keskeinen yksilö.

Nyt kun toinen lapsi on tullut "ajankohtaiseksi" mietin miten tuo suhtautuu. Alkaako se inhota äitiä? Masentuuko ? Mitä tapahtuu ns. lellari lapselle kun toinen tulee taloon. Voiko esikoinen kärsiä kun vauva tulee?

olen koittanut varovasti kysyä mielipidettä ja tällä hetkellä se on että haluaisin pikku-siskon =) Minkä verran lie ymmärtää puhumaan. Olen koittanut selittää että vauva asuu meillä ja siitä tulee sisko/veli ja sitten leikitään yhdessä kun vauva kasvaa jne.



Tilanne mietityttää todella, kertokaa rakkaat kokemuksianne.

 

[minime]

Minä uskon että vanhempien asenne ja käyttäytyminen vaikuttaa eniten. eihän sitä voi esikoisen tuntemuksien mukaan päättää lapsilukua!

 

[mamma]

No huh, huh! Ehdottomasti kannattaa tehdä toinen ettei toisesta tule sika itsekäs. Sori.
Vanhin tyttäreni on ollut mustasukkainen kahdelle veljelleen ja yks tulis lisää vielä. Sit voi muuttaa autiolle saarelle jos ei voi hyväksyä muita kuin itsensä.

 

[Valaja]

Oho.

 

[PImpuli]

Tiedän, kuulostan hullulta... Mutta kun itseeni menen, olisin kyllä melko onneton ellei sisaruksia olisi. Miten minusta on tullut tämmöinen =(

Rohkaisua tarvin, pelkään menettäväni ilmeisesti tuon esikoisen jos vauva tulee. HULLUA.

ap

 

[vieras]

Tiedän, kuulostan hullulta... Mutta kun itseeni menen, olisin kyllä melko onneton ellei sisaruksia olisi. Miten minusta on tullut tämmöinen =(

Rohkaisua tarvin, pelkään menettäväni ilmeisesti tuon esikoisen jos vauva tulee. HULLUA.

ap

Ei minusta ole hullua. Kyllähän sinä hänet jollain tavalla menetätkin. Kun on vain yksi lapsi, häntä palvoo täysin ehdoitta, jumaloi, ei näe virhettä. Kun on kaksi, on usein rankempaa ja sitä jollain tapaa kuitenkin vertaa ainakin mielessään, vaikka kasvatusalan ammattilaiset sen kieltävät. Näkee paljon objektiivisemmin asiat ja ei jaksa eikä ehdi enää palvoa ja jumaloida.

Useimmat kokevat esikoisen jopa häiritseväksi, en tiedä, johtuuko hormoneista.
Tottakai se läheisyys ja jumalallisuus suhteesta katoaa, kun lapsia on yli yksi.

 

[PImpuli]

^ tuota juuri tarkoitin, en vaan osaa pukea ajatuksia sanoiksi.

Kun tuommoiset liikkuu päässä liekkö kannata edes toista suunnitella?

 

[Hemuli harmaana]

No ihan varmaan jokaikinen lapsi on alkuun mustasukkainen vauvalle!!! Meillä esikoinen (poika) täytti juuri 3v, vielä on innoissaan, että saa leikkikaverin, tykkää silitellä mun mahaa ("minä silitän vauvaa") ja suunnittelee, mitä kaikkea sitten opettaa vauvalle ym., mut kattoo sit mikä on tilanne, kun vauva syntyy... raskaus nyt lähes puolessa välissä...

Itteeni ärsyttää, kun -ihan hyvää tarkoittavat- ihmiset jo nyt koko ajan muistuttaa, et "ettehän sit unohda esikoista, puuhaattehan hänenki kanssaan, vaikka vauva tulee", just joo, ihan kun nyt esikoinen olis jotenkin vähemmän rakas vaikka vauva tuleekin!? Ihan varmasti riittää rakkautta ja aikaa useammallekin lapselle!

 

[vieras]

^ tuota juuri tarkoitin, en vaan osaa pukea ajatuksia sanoiksi.

Kun tuommoiset liikkuu päässä liekkö kannata edes toista suunnitella?

no se riippuu siitä, miten paljon arvostat tuota teidän keskinäistä suhdetta ja miten paljon annat arvoa sisarussuhteelle.

 

[suosittelen]

Olen itse ainoa lapsi ja olisin toivonut sisarusta. Yksinäistä olla ainut lapsi etenkin vähän vanhemmalla iällä kun ei olekaan kokoajan äidin helmoissa.
Uskon tekeväsi tyttärellesi vain palveluksen jos hänelle sisaruksen suot, etenkin jos itse sellaista harkitset, ettet ole sitä mieltä että ehdottomasti ei lisää lapsia.
Itse rakastan nyt pientä esikoistytärtäni niin että on vaikea kuvitella rakastavan mahdollista seuraavaa yhtä paljon mutta silti olen jo päättänyt että jos toinen lapsi meille suodaan niin ehdottomasti, en halua että tyttäreni jää ainoaksi lapseksi.
Sitten jos/kun vanhempia ei enää ole niin on edes sisko tai veli.
Ja vaikka se kauhealta tuntuukin ajatella, niin mitä jos esikoiselle sattuu jotain ja ite on jo liian vanha ettei enää lisää lapsia voi saada..? Niin sitten onkin yhtäkkiä lapseton...

 

[vieras]

Olen itse ainoa lapsi ja olisin toivonut sisarusta. Yksinäistä olla ainut lapsi etenkin vähän vanhemmalla iällä kun ei olekaan kokoajan äidin helmoissa.
Uskon tekeväsi tyttärellesi vain palveluksen jos hänelle sisaruksen suot, etenkin jos itse sellaista harkitset, ettet ole sitä mieltä että ehdottomasti ei lisää lapsia.
Itse rakastan nyt pientä esikoistytärtäni niin että on vaikea kuvitella rakastavan mahdollista seuraavaa yhtä paljon mutta silti olen jo päättänyt että jos toinen lapsi meille suodaan niin ehdottomasti, en halua että tyttäreni jää ainoaksi lapseksi.
Sitten jos/kun vanhempia ei enää ole niin on edes sisko tai veli.
Ja vaikka se kauhealta tuntuukin ajatella, niin mitä jos esikoiselle sattuu jotain ja ite on jo liian vanha ettei enää lisää lapsia voi saada..? Niin sitten onkin yhtäkkiä lapseton...

Noin se yleensä menee. Esikoista jumaloi ja harmittelee, että ei toista voi rakastaa yhtä paljon. Ja yleensä kuitenkin siitä kakkosesta tulee se äidin lapsi, joka on aina äidin kanssa ja joka on läheisin.

 

[PImpilu]

^ tuota juuri tarkoitin, en vaan osaa pukea ajatuksia sanoiksi.

Kun tuommoiset liikkuu päässä liekkö kannata edes toista suunnitella?

no se riippuu siitä, miten paljon arvostat tuota teidän keskinäistä suhdetta ja miten paljon annat arvoa sisarussuhteelle.

Kun en tiedä kumpi on tärkeämpää, tärkeä on lapseni enkä haluaisi minkään tulevän väliimme. mutta juuri tuo sisar tukena lapselle ja toisin päin on myös minusta tärkeää. En tiedä, olen ihan pihalla =O

 

[Tallu -]

No mutta rakkaushan vaan kasvaa, kun lapsimäärä lisääntyy. Ja äitiys monipuolistuu, saa olla sekä vauvan, että isomman äiti. Molemmilla on omat haasteensa tokikin, mutta onhan se nyt paljon rikkaampaa elämää kahden lapsen äitinä. Ja kuten yllä jo sanottiin, asenne ratkaisee.

 

[Mankell]

No mutta rakkaushan vaan kasvaa, kun lapsimäärä lisääntyy. Ja äitiys monipuolistuu, saa olla sekä vauvan, että isomman äiti. Molemmilla on omat haasteensa tokikin, mutta onhan se nyt paljon rikkaampaa elämää .

Minun kohdallani ainakin taivahan tosi.

 

[Ultramariini]

^ tuota juuri tarkoitin, en vaan osaa pukea ajatuksia sanoiksi.

Kun tuommoiset liikkuu päässä liekkö kannata edes toista
suunnitella?

no se riippuu siitä, miten paljon arvostat tuota teidän keskinäistä suhdetta ja miten paljon annat arvoa sisarussuhteelle.

Kun en tiedä kumpi on tärkeämpää, tärkeä on lapseni enkä haluaisi minkään tulevän väliimme. mutta juuri tuo sisar tukena lapselle ja toisin päin on myös minusta tärkeää. En tiedä, olen ihan pihalla =O

ei se toinen lapsi siihen väliin tule, ei ainakaan meillä tullut. Toki vauva-aika asetti omat haasteensa ja oli aika rankkaakin.
Meillä aina perheen kasvaessa- on jokaisen perheenjäsenen täytynyt hetken aikaa ns. etsiä paikkaansa, mutta kun arki on alkanut sujumaan-
ovat palaset "loksahdelleet" kohdalleen ja ainakin meillä toinen ja kolmas lapsi ovat tehneet elämästämme vielä rikkaamman ja täydemmän. =)

 

[PImpuli]

Kiitoksia vastanneille, tunteet edelleen ristiriitaiset. Kumpa löytäisin kohtalon toverin joka olisi pohtinut samoja asioita.

 

[vieras]

No minä kyllä jonkin verran mietin ennen raskautta voiko sitä kakkosta rakastaa ollenkaan, kun esikoinen on niin tärkeä.
Sitten vauvan saatuani itkin esikoisen puolesta aluksi kun tajusin, että kyllä sitä kakkosta rakastaa, ja joku hormonitoiminta tai biologia aiheutta sen, että siitä vauvasta tulee tärkeä.

Ja edelleen tunteet ovat ristiriitaiset, kun meillä on kaksi lasta. Rehellisesti sanottuna, en usko noihin rakkaus moninkertaistuu ym juttuihin, minulla ainakin kuvaan on astunut vain silkka väsymys.
Ehkä jotkut ovat niin äidillisiä, että pystyvät yli kaiken rakastamaan vaikka miten monta. Mutta kun katsoo ympärilleen, niin kyllähän esim. ainoille lapsille annetaan vielä aikuisena kaikki ja heitä jumaloidaan ihan eri tavoin kuin sellaisia joissa on yli 1 lapsi. Jotenkin omien kokemusten vuoksi ja ympärilleen katsoessa en usko tuohon rakkaus kertaantuu juttuun, kyllä se jakaantuu.

 

[vieras]

Ei se rakkaus esikoiseen lopu vaikka perheeseen syntyy toinen lapsi :heart:

Sinun tilanteessasi esikoinen on jo niin iso, että pystyy varmasti iloitsemaan pikkusisaruksesta ja osaa olla avuksikin kaikenlaisissa asioissa.

Meillä on kaksi lasta kuuden vuoden ikäerolla. Kaikki meni erinomaisen hyvin. Esikoinen (poika) odotti kovasti pikkuveljeä (tulikin sisko), ja on aina ollut apuna pikkusiskon hoidossa. 6-vuotiaalla on jo niin omat jutut kuten eskari ja kaverit, joten mustasukkaisuus ei ole ollut ongelma.

Äitinä olen saanut nauttia kahdesta vauva-ajasta täysipainoisesti. Pienemmällä ikäerolla se tuskin olisi ollut mahdollista, kun olisi ollut monta pientä hoidettavaa.

Nyt meidän lapset on 7- ja 1-vuotiaat ja vuoden kokemuksella voin kertoa, että elämä kahden lapsen kanssa on mennyt paremmin kuin etukäteen uskalsin toivoa.

 

[hattari harmaana]

Joo, lapsiltahan sitä kandee kysyäkin että tehdäänkö lisää lapsia....

Ei vaan , ymmärrän toisaalta aatoksesi, meillä lapsilla ikäeroa 1v9kk ja ne on maailman parhaat kaverit. Mun mielipide on, että mitä enemmän lapsia, sen parempi!!!

 

[PImpuli]

Itse en pelkää tuota jaksamista, kun toinen on jo hiukan omatoiminen. =) Rankkaahan se vauva kanssa on alkuun, eikai siitä mihinkään pääse.
Oikein sapettaa että piti alkaa tälläistä märehtimään. Saa nähdä jääkö lapsen yrittäminen kokonaan.