Minulla yksi raskaus takana, luomuna ilman mitään hoitoja meni 1.5 vuotta ennen kuin aloin odottamaan, nyt on yritetty vuosi eikä mittän ole kuulunut?Olen syönyt yhden clomifem kuurin, muuta en, onko kellään kokemuksia samanlaisia, miten helposti muut ovat tulleet uudelleen raskaaksi?Kun eihän se takaa että tulee uudelleen raskaaksi jos yksi on vai osoittaako se että mahdollisuuksia kumminkin on kun on jo se yksi? :headwall:
toinen lapsi?
- Viestiketjun aloittaja lapseton
- Ensimmäinen viesti
Pauppiliini harmaana
Meillä on yksi lapsi ennestään, toista yritetty kohta vuosi, tammikuun lopussa meistä tulee sitten virallisesti sekundaarilapsettomia 
Meilä ensimmäinen lähti kuitenkin alulle helposti, tokasta kierrosta, joten meillä ei vaikeuksia ole ollut, ennekuin nyt.
Syksyllä kävin yksityisellä selvittämässä kiertoani varmuuden vuoksi, eikä siinä ollut mitään vikaa, niinkun vähän epäilinkin, tunnen ovulaation selvästi. Lääkäri ehdotti aukiolo- ja spermatutkimuksia, mutta emme halunneet niitä vielä silloin. Alunperin ajattelin, että sitten vasta kun vuosi yritystä on täysi.
Nyt mieli on muuttunut siten, että olen alkanut jo hyväksyä sen ettei meille toista tule, vaikka alkuun ajattelin että varmasti otan kaiken lääketieteellisen avun vastaan.
Viimeset parit-kolmet menkat on olleet oikeesti tosi helppoja, kun en ole enää odottanut menkkoja poisjääviksi. Tuntuu, että kivi on vierähtänyt harteilta, kun on hyväksynyt asian. Keskitän kaiken tarmoni ja huomioni 2,5 v. tyttööni, joka tuntui jäävän pakonomaisen "tahdon vauvan"-ajatuksen jalkoihin.
Meilä ensimmäinen lähti kuitenkin alulle helposti, tokasta kierrosta, joten meillä ei vaikeuksia ole ollut, ennekuin nyt.
Syksyllä kävin yksityisellä selvittämässä kiertoani varmuuden vuoksi, eikä siinä ollut mitään vikaa, niinkun vähän epäilinkin, tunnen ovulaation selvästi. Lääkäri ehdotti aukiolo- ja spermatutkimuksia, mutta emme halunneet niitä vielä silloin. Alunperin ajattelin, että sitten vasta kun vuosi yritystä on täysi.
Nyt mieli on muuttunut siten, että olen alkanut jo hyväksyä sen ettei meille toista tule, vaikka alkuun ajattelin että varmasti otan kaiken lääketieteellisen avun vastaan.
Viimeset parit-kolmet menkat on olleet oikeesti tosi helppoja, kun en ole enää odottanut menkkoja poisjääviksi. Tuntuu, että kivi on vierähtänyt harteilta, kun on hyväksynyt asian. Keskitän kaiken tarmoni ja huomioni 2,5 v. tyttööni, joka tuntui jäävän pakonomaisen "tahdon vauvan"-ajatuksen jalkoihin.
Meilläkin on yksi kullannuppu entuudestaan ja toista ollaan kovasti toivottu jo 2,5 vuotta. Eka sai alkunsa noin reilun vuoden yrittämisen jälkeen luomuna. Ajateltiin silloin että ehkä se toinen ei odottaisi itseään niin kauaa, mutta toisin kävi. Aikaa vain kului ja mitään ei tapahtunut. Mentiin tutkimuksiin ja olemme koettaneen niin hormooneita kuin inssejäkin -tuloksetta. Syy löytyi tutkimusten myötä, miehestä. Syyn löytyminen kyllä helpotti ja se että hoitoja alettiin tehdä. Siltikin tuntuu että on vielä pitkä matka siihen että saisimme toisen nyytin syliimme. Ja alkaa tuntua että tämä meidän ainokainen lapsemme on suuren suuri ihme, olemmekin koettaneet keskittyä lapseen täysillä ja unohtaa sekä hyväksyä asian että näin vain on. Toinen tulee jos suuri onni käy.
Rankkaa vaan on se että koko lähipiirissä tuntuu vain vilahtelevan raskaana olevia ja juuri lapsen saaneita. Ja se, että sukumme kovasti kyselee et milloinkas te teette lisää. Ja kyllähän sitä tehtäiskin jos vaan tulis :'(
Mutta kiva kuulla ettei ole yksin asian kanssa ja et on muitakin joille ei eka tullut helposti ja toisenkaan saaminen ei ole yhtään helpompaa.
-siiri
Rankkaa vaan on se että koko lähipiirissä tuntuu vain vilahtelevan raskaana olevia ja juuri lapsen saaneita. Ja se, että sukumme kovasti kyselee et milloinkas te teette lisää. Ja kyllähän sitä tehtäiskin jos vaan tulis :'(
Mutta kiva kuulla ettei ole yksin asian kanssa ja et on muitakin joille ei eka tullut helposti ja toisenkaan saaminen ei ole yhtään helpompaa.
-siiri
\
En ole syönyt mitään hormoneja, enkä aio syödä. Ei me olla menossa enää mihinkään tutkimuksiin, luomusti yritetään edelleen, tosin ollaan ihan TJOT-meiningillä. Ts. ei pakkoseksiä eikä päivien laskemisia ja arviointia milloin olis otollinen aika. Näin on itsellekin paljon helpompaa, kun ei enää odota menkkojen poisjääntiä. Nykyään kun menkat alkaa, se ei herätä kummempia tunteita; surua, raivoa, masennusta jne. Vaikka en sen suurempia toiveita elättele, pieni toivonkipinä vielä on, että ehkä se toinen joskus tulee, sitten kun Taivaan Isän mielestä aika on kypsä. Näin uskon. Jaksuja muille :hug:Alkuperäinen kirjoittaja 27.12.2006 klo 15:35 lapseton kirjoitti: