Toinen lapsi

[vierailija]

Meidän esikoinen on nyt vuoden ikäinen. Lapsi ei ollut tekemällä tehty vaan puhdas vahinko. Pitkän itsepohdiskelun jälkeen päätin pitää lapsen. Mieheni kyllä ilmoitti jo heti että hänen puolesta on tervetullut ja myöskin toivottu. Omassa tulevaisuuden suunnitelmissa ei lasta ollut näköpiirissä enkä ole koskaan kokenut vauvakuumettta tai edes tarvetta lapsen hankintaan. Raskaus oli vaikea (pahoinvoinnit, ennenaikainen synnytyksen riski, liikuntakielto yms) eikä synnytyskään mistään helpoimmasta päästä. Vauvavuoden koin myös rankaksi, varmasti osakseen synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi ja koliikkivaivojen.

Nyt onkin herännyt ajatus/keskustelu toisesta lapsesta. Tuoreessa muistissa on yhä kaikki edellisen raskauden ongelmat sekä vauvavuosi. Nautin myöskin suunnattomasti taas töissä olemisesta. Minusta oli helpompi olla täysin lapseton kuin "yhden lapsen" vanhempi. Koen jotenkin että on lapsen näkökulmasta ajatellen itsekäs teko jos ei toista edes yritetä hankkia. Myöhemmässä vaiheessa lapsi varmasti olisi onnellinen sisaruksistaan. Vai onko tämä ajatus olemassa vaan siksi että itsellä on monia sisaruksia vaikka ei läheisiä ollakkaan? Ehkä jokin pienen pieni prosentti minusta puhtaasti haluaa toisen lapsen. Haluaisin kokea sen "raskauden hehkun", onnen sekä rakastumisen hetkessä omaan lapseen kun niitä ei esikoisen kanssa tullut koettua.

Mitkä asiat teillä vaikutti toisen lapsen hankintaan?