Toinen lapsi päivähoidossa, toinen kotona

["eräs äiti"]

Eli meillä on 6 kk ikäinen tyttö ja 3,5 -vuotias poika. Poika jatkoi nyt kesätauon (3 kk) jälkeen päiväkodissa 3 pv/vko ja olen 6 kk ikäisen kanssa kotona. Teen erikoistumisopintoihini kuuluvaa lopputyötä, kun vauva nukkuu (ja pohdin omia asioita...) Olen kokenut tämän kotonaolemisen tosi raskaaksi ja miettinyt välillä, olisiko synnytyksen jälkeistä masennustakin vähän. Tytön syntymää edelsi kohtukuolema rv 39. Raskaita asioita siis takana. Jotenkin koen nyt syyllisyyttä, kun poika on hoidossa, vaikka tiedän tarvitsevani tätä "omaa aikaa" eli aikaa kun vauva nukkuu. Hän on täysimetyksellä enkä ole eronnut hänestä kertaakaan (nyt tosin alkoi kiinteät, joten ehkä jossain vaiheessa voisi irrottautua). Kaipa tässä jotain synninpäästöä itselle kirjoittelen ja toisilta odotan... Kun kuitenkin on jotenkin huono omatunto siitä, että vien lapsen hoitoon enkä osaa nauttia tästä kotonaolosta kahden kanssa.... Onko minulla tähän oikeus? Opinnot ei oikeasti ole kauhean tärkeitä, minulla on virka johon palata (odotankin oikein töihin menoa). Mutta tarvitsen jotenkin muutaman päivän viikossa ihan itselle (silloin kun vauva nukkuu) Kerrohan, mitä ajatuksia sinulla tästä vuodatuksesta heräsi.

 

[---]

Sellaisia, että jos tarvitsee muutaman päivän viikossa ihan itselle ei kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan.

 

[tätä]

Sellaisia, että jos tarvitsee muutaman päivän viikossa ihan itselle ei kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan.

Haista tiedät kyllä mitä... Sun kaltaisten tonttujen kuuluisi olla steriilejä noin jo luonnostaa, karsis idiootit tästä maailmasta

 

[hup]

Älä tunne huonoa omaatuntoa. Lapsesi todennäköisesti oikeasti nauttii päiväkodissa olosta muutamana päivänä viikossa. Yritä sinäkin nauttia niistä hetkistä, kun voit keskittyä itseesi. Useimmissa maissa tuonikäisten kotona pitämistä pidettäisiin todella outona. Suomessa vaan on menty vähän yli tämän kotihoidon ihannoinnin kanssa.

 

[---]

Haista tiedät kyllä mitä... Sun kaltaisten tonttujen kuuluisi olla steriilejä noin jo luonnostaa, karsis idiootit tästä maailmasta

Samaan kallistun sun kohdalla....

 

["eräs äiti"]

Sellaisia, että jos tarvitsee muutaman päivän viikossa ihan itselle ei kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan.

Siis tota enhän mä muutamaa päivää viikossa, vaan muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa. VAuva on tässä kotona kokoajan. Joo, ihan mietin tuota samaa, mitä joku tuolla alempana kirjoitti, että muualla maailmassa 3-4 -vuotiaat menee jo ns. kouluun kuten ystävälläni Hollinnissa ja Ranskassa. Että jospa tämä olisi sitä meidän pikkumiehen koulua...

 

["eräs äiti"]

Niin ja vielä puolustukseksi: olen tosiaan ollut hieman alamaissa... En kuitenkaan koe, että sen takia pitäisi lapset jättää tekemättä. Aika vähän lapsia olisi sitten maailmassa Ajattelen tätä vähän sellaisena ennaltaehkäisevänäkin juttuna, ettei vain pahemmaksi mieliala menisi. Yritin kyllä soittaa itselleni keskusteluaikaa, mutta sen saaminen tuntuu olevan niin kiven takana, että annan olla.

 

["Minna"]

älä missään nimessä tunne syyllisyyttä! Sinullahan vauva hoidettavana. Ihan ansaitsen sen lepohetken välillä, älä edes ajattele että silloin olisi pakko sitten opiskella.

ja 3.5v osaa nauttia kaveriseurasta ja porukasta varmasti innolla, ei taida pikkusiskosta vielä leikkikamua olla

 

[---]

[QUOTE="eräs äiti";21978269]Siis tota enhän mä muutamaa päivää viikossa, vaan muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa. VAuva on tässä kotona kokoajan. Joo, ihan mietin tuota samaa, mitä joku tuolla alempana kirjoitti, että muualla maailmassa 3-4 -vuotiaat menee jo ns. kouluun kuten ystävälläni Hollinnissa ja Ranskassa. Että jospa tämä olisi sitä meidän pikkumiehen koulua... [/QUOTE]

No näin sä kirjoitit;

"Mutta tarvitsen jotenkin muutaman päivän viikossa ihan itselle"

Sen mukaan vastasin.

 

[mma momotso]

Kun äiti voi hyvin, koko pehe voi paremmin. Terve itsekkyys on sallittua. Esikoisesi voi hyvin hoidossa ja nauttii kavereiden seurasta. Jos olisit ottanut hänet kokonaan hoidosta, miettisit varmasti riittävyyttäsi hänelle. Marttyyrin sädekehää on ihan turha tavoitella.
Itse tein saman päätöksen esikoisen hoidon jatkamisesta (lyhennetyllä päivällä ja viikolla) kuopuksen synnyttyä. Sukumme ovat kaukana emmekä saa lastenhoitoapua mistään. Esikoinen oli ensimmäiset 1,5 v todella huono nukkumaan, nyt ikää 2,8v. Pelkäsin olevani alta aika yksikön ase ohimolla, mikäli vauva jatkaa esikoisen linjaa..

 

[Kohta kolmen äiti]

Poikasi varmasti tykkää leikkiä kavereiden kanssa tarhassa, on kuitenkin jo yli 3v. Siitä en potosis sinuna yhtään huonoa omaatuntoa. Olet täysimettänyt ja hoitanut vauvaa kokoajan, ei sinun todellakaan tarvitse kokea epäonnistuneesi! Päinvastoin!! Varmasti aivan kauhea kokemus se kohtukuolema noin isoilla viikoilla ja jättänyt sinuun pysyvät "jäljet". En osaa edes kuvitella tuskaasi, jota olet joutunut kokemaan

 

["vieras"]

Ei pitäis lapsia sellaseen elämäntilanteeseen tehdä, ettei jaksa niitä ite hoitaa. Olkoonkin sitten väärä mielipide asiaan, mutta niin se vaan on. Toiset saattais tarvita sitä hoitopaikkaa lapselleen ja ei toi tee hyvää sille vanhemmalle lapselle.

 

[sunflower20 harmaana]

No näin sä kirjoitit;

"Mutta tarvitsen jotenkin muutaman päivän viikossa ihan itselle"

Sen mukaan vastasin.

Sä olisit oiva toimittaja, niillä on kyky ottaa haastateltavan sanomisista lauseita eri asiayhteyksiin... tässä teet juuri samaa.

 

[Lunatic]

Ihan hyvältä kuulostaa. Hyvä että vanhempi lapsi saa välillä leikkiseuraa.

 

[mun mielipide]

Mulla tulee päällimmäisenä ajatuksena vihaa. Tää johtuu vaan siitä, et viet tarhapaikan, vaikka itse olet kotona ja voisit hoitaa poikaasi kotona. Itse sain lapselleni tarhapaikan TODELLA kaukaa kotoa, jonka takia pitää lapsen herätä 6 joka aamu et kerkeen 8 töihin. Tän takia mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka on itse kotona, mut vie lapsen silti tarhaan, oli kotona sit tilanne mikä tahansa.

 

["eräs äiti"]

No näin sä kirjoitit;

"Mutta tarvitsen jotenkin muutaman päivän viikossa ihan itselle"

Sen mukaan vastasin.

Okei, sen "muutaman päivän viikossa" jälkeen oli vielä suluissa, että silloin kun vauva nukkuu. Vauva ei nuku onneksi koko päivää... Mutta ehkä sinun olisi ollut hyvä lukea koko kirjoitus ja tehdä siitä kokonaiskuva. Mutta jos takerrut muutamaan sanaan etkä näe metsää puilta, niin suosittelen jotain luki-kuntoutusta. No ei vaiskaan, hyvää päivän jatkoa sinullekin!

 

["eräs äiti"]

[QUOTE="vieras";21978362]Ei pitäis lapsia sellaseen elämäntilanteeseen tehdä, ettei jaksa niitä ite hoitaa. Olkoonkin sitten väärä mielipide asiaan, mutta niin se vaan on. Toiset saattais tarvita sitä hoitopaikkaa lapselleen ja ei toi tee hyvää sille vanhemmalle lapselle.[/QUOTE]

Kiitos rakentavasta mielipiteestä. On hyvä saada myös vastakkaisia mielipiteitä, kunhan ne on asiallisesti ilmaistu. Sinä osasit sen taidon.

 

["eräs äiti"]

Mulla tulee päällimmäisenä ajatuksena vihaa. Tää johtuu vaan siitä, et viet tarhapaikan, vaikka itse olet kotona ja voisit hoitaa poikaasi kotona. Itse sain lapselleni tarhapaikan TODELLA kaukaa kotoa, jonka takia pitää lapsen herätä 6 joka aamu et kerkeen 8 töihin. Tän takia mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka on itse kotona, mut vie lapsen silti tarhaan, oli kotona sit tilanne mikä tahansa.

Niin, sillä ei sitten ole varmasti mitään merkitystä, että näin jaksan olla paremmin kahdelle äiti jatkossakin ilman masennuslääkitystä ja terapiatukea?

 

["johanna"]

Kuulostaa ihan oikealta päätökseltä! Itse mietin ihan samoja juttuja muutamia vuosia sitten. Esikoinen oli 3-vuotias, kun toinen syntyi ja hän jatkoi tutussa tarhassa 3 päivää viikossa n. 6 tuntia. Syyllisyyttä tästä tunsin, mutta se oli meille oikea ratkaisu. Esikoinen viihtyi tarhassa ja sain "omaa aikaa" itkuisen ja vaativan vauvan kanssa. Nyt esikoinen on iloinen, reipas ja sosiaalinen ekaluokkalainen. En väitä ettei olisi, jos ei olisi tarhassa tuolloin ollut, mutta eipä hänelle mitään "traumoja" tuosta ole jäänyt.

 

[Fuk]

[QUOTE="vieras";21978362]Ei pitäis lapsia sellaseen elämäntilanteeseen tehdä, ettei jaksa niitä ite hoitaa. Olkoonkin sitten väärä mielipide asiaan, mutta niin se vaan on. Toiset saattais tarvita sitä hoitopaikkaa lapselleen ja ei toi tee hyvää sille vanhemmalle lapselle.[/QUOTE]

Miten se on sulta pois jos toisen lapset on hoidossa? Kyllä kaikille yli 3 vuotiaille löytyy hoitopaikka. Johan sen lakikin määrää. Ja miten niin se ei tee hyvää isommalle lapselle?!? Mihin sä perustat tän väitteen?

 

["eräs äiti"]

[QUOTE="vieras";21978362]Ei pitäis lapsia sellaseen elämäntilanteeseen tehdä, ettei jaksa niitä ite hoitaa. Olkoonkin sitten väärä mielipide asiaan, mutta niin se vaan on. Toiset saattais tarvita sitä hoitopaikkaa lapselleen ja ei toi tee hyvää sille vanhemmalle lapselle.[/QUOTE]

Niinpä, silloin kun lasta tehtiin, voitiin hyvin eikä osattu ennakoida, että synnytksen jälkeen ehkä on alakuloa ja voimattomuutta (heräsi uudestaan eloon kohtukuoleman jälkeiset tunteet menettämisestä ja suuresta surusta). Mutta kun luen näitä viestejä, niin vakuutun entistä enemmän, että tämä järjestely on paras, vaikka toki olen miettinyt, tekeekö tämä hyvää vanhemmalle lapselle. Ei ehkä tekisi hyvää sekään, että olisi koko ajan äidin kanssa, joka on väsynty ja itkee. Olen nimittäin huomannut, että väsyneenä olen surullisempi ja negatiiviset tunteet ovat enemmän pinnassa.

 

["Vieras"]

Mulla tulee päällimmäisenä ajatuksena vihaa. Tää johtuu vaan siitä, et viet tarhapaikan, vaikka itse olet kotona ja voisit hoitaa poikaasi kotona. Itse sain lapselleni tarhapaikan TODELLA kaukaa kotoa, jonka takia pitää lapsen herätä 6 joka aamu et kerkeen 8 töihin. Tän takia mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka on itse kotona, mut vie lapsen silti tarhaan, oli kotona sit tilanne mikä tahansa.

Vihaa?!? On aika suuret tunteet tällaseen asiaan. Ei jumalauta löysää nyt vähän!!!

 

["eräs äiti"]

[QUOTE="johanna";21978411]Kuulostaa ihan oikealta päätökseltä! Itse mietin ihan samoja juttuja muutamia vuosia sitten. Esikoinen oli 3-vuotias, kun toinen syntyi ja hän jatkoi tutussa tarhassa 3 päivää viikossa n. 6 tuntia. Syyllisyyttä tästä tunsin, mutta se oli meille oikea ratkaisu. Esikoinen viihtyi tarhassa ja sain "omaa aikaa" itkuisen ja vaativan vauvan kanssa. Nyt esikoinen on iloinen, reipas ja sosiaalinen ekaluokkalainen. En väitä ettei olisi, jos ei olisi tarhassa tuolloin ollut, mutta eipä hänelle mitään "traumoja" tuosta ole jäänyt.[/QUOTE]

tosi kiva kuulla kaipa se syyllisyyden tunne tulee tästä julkisesta keskustelusta, jota käydään asian tiimoilta.

 

[mun mielipide]

[QUOTE="eräs äiti";21978410]Niin, sillä ei sitten ole varmasti mitään merkitystä, että näin jaksan olla paremmin kahdelle äiti jatkossakin ilman masennuslääkitystä ja terapiatukea?[/QUOTE]

Onhan se kivaa joo, mut itsekästä myös. Kysyit mielipidettä ja siihen vastasin. Taidat enemmän hakea vaan niitä kehuja, kuinka olet nyt tehnyt oikean ratkaísun..

 

["mami"]

Itseäni aikanaan ihmetytti suunnattomasti kun vanhempi oli 3 v. kun vauva syntyi ja isompi kävi kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan kunnan järjestämässä kerhossa ja itse olin vauvan kanssa kotona niin se oli ihan hyväksyttävää, mutta sitten jos isompi on päiväkodissa sen ajan niin se ei enää olekaan hyväksyttävää!!?