toinen lapsi haaveissa

[äidiksi again]

Hei! Toivon nyt saavani paljon kokemuspohjaisia tarinoita ihan tavallisen arjen lutviutumisesta kun perheessä on kaksi lyhyelläikäerolla olevaa sisarusta. Meille tilanne voi olla ajankohtainen pian (jos luoja suo) ja kaipaan jotain "faktaa" elämämisestä kahden pienen kanssa.

Eli, olemme kolmehenkinen perhe itä-suomesta. Tyttömme on 8kk ja ehkäisyn jättäminen käynyt mielessä jo ainakin kuukauden päivät. Yhtä innokkaina mieheni kanssa olisimme pikkusisarusta tytölle hankkimassa, mutta lähinnä minun mielessäni on käyneet peikot pyörimään. Onko arjen pyörittäminen kahden alle 2vuotiaan kanssa ihan mahdoton tehtävä? Keskustellessani tuttavieni kanssa, joilla ei ole noin pienellä ikäerolla lapsia, tulee pääasiassa positiivista kommenttia, mutta sitten myös sitä ääripäätä. En kaipaa kaunisteluja vaan ihan realistisia juttuja. Miten päivät menee kun hoidettavana on rinnalla oleva vauva ja taapero, joka kaipaa vielä paljon apuja?

Minulla olisi myös vaihtoehtoisesti mahdollisuus aloittaa työt jo kuukauden kuluttua. Sitä en kuotenkaan halua, tyttö on mielestäni liian pieni hoitoon vietäväksi. Jos jään kotiin olisi pikkusisarukselle niissä puitteissa otollinen mahdollisuus antaa tulla. Olenhan siis muutenkin kotona. Jos emme anna lapselle mahdollisuutta menen todennäköisesti syksyllä töihin ja pikkukakkosen aika tulee sitten paljon myöhemmin, kun olen ensin päässyt työhön kunnolla kiinni. Tässä kaksi vaikeaa punnittavaa... Loppujen lopuksihan päätös on meidän, mutta haluan mielipiteitä muiltakin. Keskustella asiasta muiden äitien ja lapsiperheiden kanssa ja yrittää hahmottaa sitä meille sopivinta juttua.

Kertokaa ajatuksianne ja mielipiteitä aiheesta lapset pienellä ikäerolla. Kirjoittakaa vaikka ihan vaan päivärytmiä ja ´päivien sujumista kun olette lasten kanssa päivisin. Onko mies apuna ja tarvitsetteko muita apuja kodin ulkopuolelta. Kirjoittakaa ihan mitä vaan, olen joka rivistä kiitollinen. Tämä perheenlisäys juttu pyörii mielessä jatkuvasti ja yritän selkiyttää ajatuksiani edes hieman.

Muuten loistavaa äitienpäivää huomiselle!!!!

 

[Maamikki]

No mulla ei ole kokemusta, mutta tuttavaperheessä lapsilla ikäeroa on tasan vuosi. Kokivat ensimmäisen vuoden tosi rankkana ja sanoivat, että jos voisivat valita uudelleen, eivät olisi niin pienellä ikäerolla tehneet. Sitten ekan vuoden jälkeen alkoi helpottaa ja oli hyötyä siitä, kun lapset niin pienellä ikäerolla, heistä oli toisilleen jo hyvät leikkikaverit.

Erityisen raskaana he kokivat illalla nukuttamisen, aina kun saivat toisen nukahtamaan, ja aloittivat nukuttaa toista se jo nukkuva heräsi sen toisen huutoon. Välillä (aika usein) kesti 3h et saivat molemmat nukkumaan.

Nää asiat nyt tulee ekana mieleen.

 

[neljän äiti]

Meillä on ekalla ja tokalla lapsella ikäeroa 1v3kk,tokalla ja kolmannella 1v6kk ja kolmannen ja neljännen ikäero on 1v9kk.
Nyt odotellaan vitosta,la 29.7.Eli neloselle ja vitoselle tulossa ikäeroa n.2v2kk.
Kyllä noista lapsista on toisilleen tosi paljon seuraa ja arki meillä rullaa ihan lasten ehdoilla (melkein).Toki pinnakin on välillä on äidillä kireellä ainaisesta/jokapäiväisestä kinastelusta & tappelusta,mutta kyllä ne sit osaa hyvin sopiakkin asiat ja leikkiä tosi hienosti keskenään,ei tarvita mitään kavereita paljon pyytää kyläilemään tai kuskata kavereitten luo.
Kun toinen lapsi syntyi esikoisen ollessa 1v3kk,niin toki minäkin jännäsin että mitenköhän vaan se arki rupee menemään.Mutta siitähän se rupes kivasti menemään,esikoinen ei onneksi ollut vauvasta yhtään mustis vaikka vauva melkein vaan oli tisus kiinni.Tosin meillä on kyllä vissiin siitä kummalliset lapset ettei ne oo olleet yhtään uudesta vauvasta ikinä mustiksia
Oon nimittäin paljon kuullut että niin olis.
Kyllä se arki tosiaan rupee rullaamaan aikalailla nopeesti,ja jos tuntuu että toinen lapsi sais tulla niin siitä vaan :wave:

Niin oon muuten ollut nyt kotona jo n.6½v vakituisesta työpaikastani vuoronperään on tullut oltua äikkärillä ja hoitovapaalla,välillä en oo töissä käynytkään.Ja näillä näkymin tuleekin kymmenen vuoden paussi työelämään...

 

[MissLEHMÄ]

ikäeroa 1 minuutti ja hyvin on mennyt :wave:
lisää yritellään ja toivotaan kovasti :heart:
tosin ikä eroa seuraavaa tulee väkisinkin reilusti sillä tytöt on "jo" 1,5v eikä tärppi ole vielä tapahtunut :/

 

[muumi]

Meillä eiskoinen (tyttö) on nyt 1v9kk ja kakkonen (poika) 4 viikkoa, eli ikäeroa löytyy 1v8kk. En voi vielä kommentoida asiaa kuin neljän viikon kokemuksella, mutta en ole vielä katunut päätöstä tehdä lapset suht pienellä ikäerolla.

Meidän päivät sujuu niin, että aamulla esikoinen herää ja pitää kyllä huolen siitä, että äiti ja vauvakin heräävät (isi on jo tässä vaiheessa lähtenyt töihin). Sitten selaillaan kirjoja esikon kanssa sen aikaa että vauva saa tissiä ja saan pojan siis hetkeksi tyytyväiseksi. Sitten kummaltakin vaippojen vaihto ja päivävaatteet päälle. Samalla äidille hieman rasvaa naamaan ja hiusharjalla pari vetoa. Seuraavaksi esikoiselle aamupuuro ja äidille leipää. Tässä vaiheessa kakkonen alkaa jo kränistä väsymystä/nälkää ja hänkin saa tulla aamupalapöytään maidolle.

Poitsu nukahtaa ja esikoinen häviää omiin leikkeihinsä: äiti tekee kotihommia ja sitten aamupäivästä koko porukan kanssa ulos. Poika nukkuu koko ulkoilun ajan. Sisälle lounaalle (poika vaan nukkuu...). Tyttö päikkäreille ja poika herää syömään + seurustelemaan. Kun tyttö herää päikkäreiltä, nukahtaa poitsu. Tytölle välipalaa ja iltapäiväksi ulos leikkimään (poika nukkuu...). Kotiin laittamaan ruokaa ja sitten isikin jo kotiutuu. Illalla toinen vanhemmista on toisen lapsen kanssa ja toinen toisen. Esikoinen nukkumaan kahdeksalta ja vauva tainnutetaan kymmeneen mennessä petiin. Vauva nukkuu vieressäni, jotta minun ei tarvitse yöllä juurikaan heräillä hänen syöttämisen takia, näin olen pirteämpi päivisin.

Meillä siis arki rullaa 98 % lasten ehdoilla ja tahdissa, mutta se ei haittaa. Pojan imetykset on välillä hankalia, kun tyttö saattaa silloin mennä tekemään pahojaan, kun tietää, etten minä vahdi perässä. Yleensä keksitään kyllä joku leikki, jossa minä pystyn samalla imettämään. Omaa aikaa ei päivisin ole, mutta ehkä sitten myöhemmin, kun kakkonen on isompi ja lapset viihtyvät keskenään.

Luulen että ekat puol vuotta on ainakin enemmän tai vähemmän hankalaa aikaa, mutta sitten kun toka alkaa jo hieman liikkumaan ja tarkkailemaan enemmän ympäristöään, niin luulen että isosiskosta alkaa olemaan iloa pojalle ja äiti saa esim. laittaa ruokaa rauhassa.

Minä ainakin suosittelen! Koska vaikka vauva-aika olisikin vaativa, niin koko loppuelämän (toivottavasti) sisaret ovat toisilleen erityisen läheiset pienen ikäeron takia. Ityselläni ja siskollani on nimittäin 10 v ikäeroa, eikä meillä ole koskaan ollut juurikaan yhteistä ison ikäeron takia...

P.s Onhan meilläkin tilanteita, jolloin vauva huutaa sylissä, isompi roikkuu lahkeessa huutamassa ja lounas on hellalla palamassa pohjaan... Toistaiseksi on ollut voimia suhtautua tällaisiin hetkiin huumorilla (luultavasti johtuu siitä, että en ole lainkaan väsynyt perhepetijärjestelmämme vuoksi).

 

[äidiksi again]

Tässä vaiheessa haluan jo kiittää teitä ihania ihmisiä kun olette jakaneet arkeanne ja kokemuksianne!!! Lisää saa tulla, olen vilkuilemassa täällä edelleen.

Vauvahaaveet vaan vahvistuvat, vaikka on hyvä tietää niitä negatiivisiakin puolia. Meiden esikoinen oli koliikki, joten pelkään saman huuto rumban alkavan uudelleen. Eihän sille sitten mitään voi, mutta toivoisin niin että "rauhallisempi" seuraava lapsi olisi.

Laittakaa toki lisää kirjotuksia tulemaan! Luen niitä mielelläni ja niistä on varmasti apua lisäkseni monelle muullekkin.

 

[Viuhti]

Meillä lapsilla on ikäeroa 1,5v ja ihan hyvin on menny alusta saakka vaikka esikoinen onkin hirmu vilkas tapaus. Alun väsymys jäi kokonaan pois ja niin edelleen. Onhan se arki joskus yhtä sirkusta kun lapset on nyt 2,5v ja 1v,mut en kyllä kadu pientä ikäeroa yhtään.

 

[webmama]

Meillä energinen ja jääräpäinen tyttötrio 5v, 3v ja 1v8kk. Melkoinen työmaa, mutta ikinä en ole ikäeroja katunut. Vauva-ajatkaan eivät ole menneet mitenkään sumussa, vaikka kuopuksella olikin koliikkkia. Vielä siis vanhemmat suht täysjärkisiä, vaikka välillä tulee savu korvista (lapset kotona ainakin syksyyn saakka)!

Mietin ennen lapsia, että onkohan se raskasta ja vaikeeta lapsellisena. Kahden lapsen kanssa mietin, että olipa se helppoa yhden lapsen kanssa. Kolmen lapsen äitinä mietin aluksi, että olipa se helppoa kahden kanssa... ja nyt en poissulje sitä neljättäkään...

 

[Äityli -84]

Antakaan vain lapselle mahdollisuus alkaa kehittymään. Meillä on kaksi poikaa, esikko 1v7kk ja kuopus 2kk. Kuopuksen syntyessä esikko oli 1v5kk. Arki on yleensä ajatellen ihan mukavasti mennyt. Mutta onhan sitä saanut myös nahistella ja pahoilla mielein aloitella päiviä, mutta silti en antaisi yhtäkään päivää pois, jotka olen elänyt poikien kanssa yhdessä. Kyllä sitä pärjää hyvin kahdenkin kanssa! Suosittelen!
Ja lapset tulee sosiaallisemmiksi, kun on myös pieniä sisaruksia. Nyt jo minulle kehuttu nla:ssa molempia poikia, kun ovat niin sosiaalisia ja seurallisia. =)