Toimitus kysyy: Miten toivuit synnytyksestä?

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

1. Molemmilla kerroilla 2 vuorokautta, eka kerralla se oli ihan tuskaa, huoneessa oli 4 äitiä, aina jonkun lapsi itki ja hoitajia juoksi, olin ovenvieruspaikalla... Päätä särki ihan sairaasti. Kun kotiin pääsin, nukuin yhden hyvän yöunen ja olo helpotti. Sairaalassa en edes uskaltanut sanoa miten kova päänsärky mulla oli, etteivät vaadi jäämään. Toisella kertaa sain rauhallisen huoneen, (pyysin sitä synnytyksen jälkeen) olin yksin suurimman osan aikaa. 2vrk oli ok, mutta sitten kyllä halus jo kovasti kotiin.

2. Eka kerralla kätilö leikkasi välilihan, se oli kipeä pitkään ja vaati huomiota istuessa, mutta toisen synnytyksen yhteydessä ei leikelty ja toivoin nopeasti.

3. Eka kerralla olin haltioissani ja rakkaus vauvaan oli valtava. Toisen kohdalla odotin ehkä samaa, mutta tunneryöpsy ei ollut niin vahva. En tiedä vaikuttiko se että toinen lapsista oli iso ja erinäköinen... eka siis niin pieni ja söpö... mutta molemmat lapset on mielettömän rakkaita, ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen mitenkään.

4. -

5. Mielialalla on varmasti suuri vaikutus, myös sillä että lähteekö liikkeelle ja toimimaan, vai jääkö sänkyyn valittamaan. Moniin asioihin voi itse vaikuttaa...

 

Esikoisen synnytyksen jälkeen vietin sairaalassa 3 vuorokautta, sen ajan mitä ensisynnyttäjiä siellä pidettiin. Aika oli oikein sopiva, ehti 'oppia' imetyksen ja vaipanvaihdot.
Toisen lapsen synnyttyä minulla oli kova kiire kotiin ja suostuin olla sairaalassa vain päivän, sitä ennen olin maannut viikon prenalla eikä olo sairaalassa tuntunut todellakaan enää tarpeelliselta. Osastolla oli myös kovasti ruuhkaa ja perustelin kiirettä kotiin sillä että joku saa vuodepaikan. Imetys sujui 'konkarilta' joten minut päästettiin sen suuremmitta vastusteluitta.

Molemmista synnytyksistä toivuin mielestäni uskomattoman nopeasti- kuvittelin sen kestävän paljon kauemmin. Ekassa tehtiin episiotomia ja tikattiin luontaisia repeämiä myös, nekään eivät liiemmin vaivanneet ja koska ekana päivänä hukkasin 'vararenkaani' jonnekin, huomasin istuvani ihan luomusti persiilläni enkä edes huomannut koko renkaan puuttumista.

Mieliala oli todella maassa toisen synnytyksen jälkeen, jo ennen sitä.

Ainut joka toipumisessa yllätti oli liitosten löysyys vielä pitkän aikaa synnytyksen jälkeenkin.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

Esikoisesta olin sairaalassa viisi päivää. Ensisynnyttäjänä napsahti tietysti ne "pakolliset" kolme päivää ja niiden päälle tuli vielä kaksi extrapäivää alun imetyshankaluuksien myötä; vauvalla oli suppusuu, joten rinnasta oli hankala saada otetta ja saada imetystä kunnolla käyntiin. Hyvin tarpeelliset viisi päivää ne olivat ja hyvien evästyksien saattelemana kotiuduimme luottavaisin mielin .

Keskimmäisestä sekä kuopuksestamme olin sairaalassa sen pakolliset kolme päivää, mitkä pitävät sokeriseurannassa. Ja jopas olikin tuskaisat päivät kotiutumista odotellessa, aika tuntui pysähtyvän osastolla kokonaan ja olin erittäin malttamaton pääsemään kotiin molemmilta kerroilta. Kärsimättömälle luonteelleni teki kuitenkin hyvää .

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?

Esikoinen oli iso kaveri, jota sain punnertaa maailmaan melkoisasti. Voimat kaikkosivat, verenhukkaakin tuli suonen auettua, joten en todellakaan kävellyt osastolle, kun sängyssäkin jo pyörrytti. Tosin nopeasti sain voimat takaisin, kun synnytyksen jälkeen sain kunnolla nukutuksi vauvani kanssa . Muutama tikki tuli sekä aivan helkutillinen mustelma, mikä sitten vaikeutti istumista kiitettävästi. Hampaat irvessä kärvistelin pari päivää ennen kuin "alistuin ja myönnyin" käyttämään istuinrengasta. Vaan aika nopeasti alapää siitä toipui, tikit paranivat itsekseen huomaamattomasti eikä mitään yllätystä tullut toipumisen suhteen. Oisko tuossa mennyt kuukauden päivät hiukan hiljaisemmalla käynnillä, siitä sitten nopeasti normalisoitui.

Keskimmäinen tuli sitten rynnistämällä maailmaan, ponnistuksen kesto paperilla huikeat 1 min - käytännössä kyse vain muutamasta sekunista. Eikä tullut mitään. Olisin voinut saman tein lähteä kotiin tai vaikka hilpaista lenkille, fyysinen olo oli aivan mahtava! Kuopus osasi myös tulla siististi maailmaan eikä itse synnytys ollut edes kivuliaskaan - tiedä sitten oliko täysin luomulla synnytyksellä osuutensa asiassa - joten tunsin itseni erittäin hyvinvoivaksi.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?

Esikoisesta olin voimiltani heikossa kunnossa mutta aivan euforinen ja pöllämystynyt. Tässäkö tämä olikin? Tuossako tuhisee oikeasti lapsemme? Ihmetyksen tunne oli suuri, ja se rakkaus, mikä kuohui ylitse - sen voima oli käsittämätön.

Keskimmäisestä olin lähinnä tyrmistynyt. Synnytys oli niin nopea kaikkinensa ja vauvan pikainen loppurutistus sai minussa aikaan sen, että pää ei tavallaan edes ehtinyt mukaan koko touhuun - mulla oli semmoinen olo, etten olisi edes synnyttänytkään. Ja kun synnytys oli vielä suht kivutonkin ja fyysinen olo oli hyvä, niin - eihän tämän nyt näin pitänyt mennä??!! Sängynpohjassahan sitä pitäisi olla raatona... Hitusen olin myös huolissani, kun tulokas oli niin kovin paljon pienempi kaveri kuin esikoinen - miten kummassa edes noin pientä osaan "pyörittääkään", ressuhan hukkuukin vaatteisiinsa... Kaiken muun ohessa äidinrakkaus yllätti suuruudellaan ja monitahoisuudellaan; samalla kun hämmästelin ja ihastelin uutta ihmettämme ja tunsin ääretöntä helpotusta ja rakkautta, huomasin kaipaavani pientä esikoistamme suunnattomasti, joka oli asiasta vielä tietämättömänä astunut uuteen rooliinsa isona sisaruksena.

Kuopuksestamme olin yllättynyt, osin jopa hitusen pettynytkin sekä peloissani. Helpon synnytyksen jälkeen henkisesti siis aivan puissa. Ja suurimpana hämmentäjänä oli vauvan sukupuoli - minun piti ottaa oma hetkeni sisäistääkseni olevani nyt myös tytön äiti. Ja mua pelotti niin pirusti. Kuitenkin, kun katsoin rinnoillani makaavaa täydellistä tyttölasta, hämmennyin ja häkellyin onnesta, ja annoin pelon väistyä suuremman tunteen tieltä.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?

Esikoisen kohdalla oli jotenkin luontevaa olla tovi vaivalloisena, joten toipumisaika ei oikeastaan yllättänyt mitenkään, tai en osannut siitä yllättyä. Sen sijaan keskimmäisen "huoleton" syntyminen aiheutti sen, että mun piti itseni kanssa työstää tapahtunutta tovi pitempään, koska jollakin tavalla olo oli kuin en olisi ollenkaan synnyttänyt. Ja kuitenkin vauva oli tuossa. Mutta kun aika kului ja sain puhua omista tuntemuksistani vapaasti sekä miehelleni että muulle lähipiirille, pääkin ehti tapahtumaan mukaan niin sanoakseni .

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Varmaan omalla suhtautumisella synnytykseen sekä synnytyksen jälkeiseen elämään voi suurestikin vaikuttaa toipumisen nopeuteen, näin ainakin itse uskon, sekä myös ylläpitämällä fyysistä kuntoaan ennen varsinaista synnytystapahtumaa. Henkisen ja fyysisen kunnon pitää olla tasapainossa. Varhainen liikkeelle lähtö synnytyksen jälkeen takaa myös nopeamman palautumisen. Sekä toimiva parisuhde.

 

1. Olin sairaalassa 4 päivää, siksi sen ajan kun oma toiveeni oli että saisin olla vielä yhden päivän kauemmin kun meidät olisi kotiutettu 3pvän jälkeen. Olin tyytyväinen neuvoihin sairaalassa ja siihen että sain olla siellä 4päivää niin oli varmempi olo lähteä kotiin( kun ensimmäiset 2päivää sairaalassa meni liian nopeasti toipuessa synnytyksestä,ja tunsin että en imetystä esimerkiksi hallitse hyvin ja siihenkin piti opetella kun imetyksen ensimmäiset 4kk meni rintakumin kanssa)

2. Pikkuhiljaa toivuin. 1000ml menetin verta synnytyksessä,joten sairaalassa parina ekoina päivinä tuli pyörtymisii vessaan ym. hyvin muuten toivuin,pikkuhiljaa. aluksi kävely ja istuminen teki kipeää,mutta olin kyllä valmis jo viikko synnytyksen jälkeen tekemään saman uudestaan

3. Mieliala oli hyvä ja onnellinen.

4. Yllätyksenä ehkä se miten isomman hädän tekeminen teki kipeää ja eikä se onnistunut oikein pöntöllä ,ja tämä kipu varmaan johtui episiotomia haavasta.

5. Kyllä varmaan liikkumalla ennen synnytystä ja liikkumaan synnytyksen jälkeen + lepoa tarpeeksi, se auttoi että lapsen isä lähti lapsen kanssa ulkoilemaan niin itse sain nukkua päiväunia kun oli kovin väsynyt olo.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
- 2 päivää. Kaikki oli hyvin, joten ei tarvinnut viipyä pidempään. Nautin sairaalassaoloajasta, joten olisin voinut olla pidempäänkin, mutta miehelle 2 päivää oli jo liikaa.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
- Hyvin ja nopeasti. Sain pari tikkiä nirhaumien takia. Jo 1-2 kuukauden päästä kaikki tuntui olevan ennallaan.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
- Tuli vähän sellainen "tässäkö se sitten oli" -fiilis. Kaikki kävi niin helposti ja nopeasti, olin kuitenkin varautunut kaikkeen kamalaan. Vauvakin oli juuri niin ihana kun olin odottanut!

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
- Positiivisiä yllätyksiä tuli. En uskonut että synnytyksen jälkeen voisi palautua taas täysin ennalleen, luulin että vatsa ja muutkin paikat jäävät löysiksi ja roikkuviksi, mutta ei..

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
- Kai sitä pitäisi muistaa levätä tarpeeksi, unohtaa ylimääräiset hommat ja keskittyä vain itseensä ja uuteen tulokkaaseen

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

1. Tämä oli seitsemäs raskaus ja olin sairaalassa 2 vrk, saman olen ollut muistakin. En nähnyt tarvetta olla kauempaa, kun vauvalla ja itsellä oli kaikki hyvin ja kotiin tuli ikävä. Aika oli mielestäni sopiva.
2. Todella hyvin, kun ei ollut repeämiä tms. vaivoja.
3. Mieliala on ollut synntyksen jälkeen hyvä, siihen on varmasti paljon vaikuttanut, että olen saanut levätä, koska vauva ei ole valvottanut, imetys on sujunut yms.
4. ei
5. Lepäämällä riittävästi mahdollisuuksien mukaan.

 

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

Esikoisen alatiesynnytyksestä 5pv perhehuoneessa. Oma hemoglobiini oli matala, alapää tohjona ja vauvan verensokerit heittelehti eikä paino noussut. Aika tuntui pitkältä, mutta oli tarpeen.
Toisesta, kiireellinen sektio, pääsin kotiin kolmantena päivänä. Olisin voinut lähteä aiemminkin, olo oli mainio.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
Sektiosta oikein hyvin, ekana päivänä olin jalkeilla. Haava vain aukesi, kun hakaset oli poistettu (kun nousin sohvalta), mutta parani silti siististi.
Alatiesynnytyksestä.. noh, en kävellyt kunnolla kolmeen viikkoon, istunut kuukausiin. Sain alkavan tulehduksen huolellisesta suihkuttelusta huolimatta ja tikit kai aukesivat. Viimeiset haavat umpeutuivat 4kk synnytyksen jälkeen. Seksistä ei puhettakaan kuukausiin. Kamalaa! Särkylääkkeitä popsin kuin karkkia välillä. Tunsin itseni aivan halvaksi ja kelpaamattomaksi. Ja kipeäksi tietenkin. Siltikään en tyhmänä hakeutunut toisen odotuksen aikana pelkopolille, vaan toinen synnytys päättyi kiireelliseen sektioon.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen? Ekasta kamala, toisesta hyvä.
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
Ekasta ei selvinnyt, miksi 2. asteen repeämät eivät umpeutuneet kokonaan kuukausiin. Vasta 4 kuukauden (!!!!!) jälkeen sain lähetteen naistenklinikalle, mutta toipuminen tapahtui ennen kuin sinne ehdin. Sitä enne monta kuukautta nyöryyttävää ja mielialaa laskevaa kipua ja ravaamista terveyskeskuksessa, kun ei asialle vaan muka voinut mitään.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Miksei voi, muttei hyvä kuntokaan kaikkeen auta, ei estä repeämiä tms., eikä sillä väärässä asennossa olevaa 5kiloista lasta ponnisteta ulos. Ärsyttää, että kuvitellaan kaiken olevan äidin omassa hallinnassa; olisit muka fyysisesti voimakkaampi tms., niin kaikki olisi mahdollisesti sujunut hyvin! Vaan kun on hyvässä kunnossa ja silti asiat menee pieleen, niin mikäs sille voi.

 

1. Olin vain kolme vuorokautta esikoisen synnytyksen jäljiltä,vaikka oloni oli melko heikko suuren verenhukan ja tulehduksen jäljiltä. Halusin lähteä kotiin heti kun veriarvot paranivat ja sain siihen luvan,jälkeenpäin ajatellen pari lisäpäivää sairaalassa olisi voinut tehdä hyvää.

2. Yllättävän nopeasti.Hutera olo oli jonkin aikaa ja pissaaminen teki kovin kipeää viikon verran.

3. Hivenen sekava. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan,koko elämä tuntui muuttuneen täysin. Kotikin näytti erilaiselta sairaalasta paluun jälkeen. Kaikki myös itketti,selkeä baby blues oli siis päällä.

5. Lepäämällä,syömällä ja juomalla hyvin. Ottamalla oikeasti rauhallisesti lapsivuodeaikana,heti ei tarvitse mennä tukka putkella samalla tavoin kuin ennen synnytystä.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
8 päivää+1vuorokausi synnytyksessä.
Vauvalla bilirubiini arvot koholla, joten hän sai valohoitoa 4 päivää. 2 ekaa päivää yhteishuoneessa oli rankkoja kun ei saanut nukuttua eikä ollut yksityisyyttä. Loput päivät meni perhehuoneessa paremmin. Onneksi osa hoitajista oli ihania, toiset eivät sitten niinkään.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
Episiotomiahaava parantui muutamassa kuukaudessa. Yhdellä tikillä kesti yli kk sulaa, joten se aiheutti vaivaa. Sairaalassa alkuaika meni renkaalla istuen, mutta kotiin lähdettäessä kesti jo istua ihan hyvin. Hieman kipulääkettä täytyi ottaa pari päivää synnytyksen jälkeen, mm. jälkisupistuksiin. Kohtu oli hyvin supistunut sairaalasta lähdettäessä.
Raskausajan diabetes puhkesi ja nyt vauvan ollessa jo 9 kk on yhä sokeriarvot välillä koholla.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
Onnellinen. Rakastunut. Mutta erittäin herkkä. Itku tuli mistä vain. Mm. kun näin toisen äidin kyyneleet käytävällä. Ja huolestunut kun vauva joutui olla osan aikaa valohoidossa ja synnytyksessä oli ollut komplikaatioita. Ja surullinen koska aluksi vauva oli valohoidossa vauvalassa, enkä saanut häntä viereeni. Ja vauvalassa tuli hoitajien taholta tunne, että "älä tule tänne meidän työtä häiritsee, me tuomme vauvan sulle kun sillä on nälkä." Joten ikävä oli myös vauvaa.
Synnytystä piti myös käydä mielessä, miehen, hoitajien ja lääkärien kanssa läpi monta kertaa, ja alakulo ja huoli oli mielessä koska hätäsektio oli ollut lähellä ja vauvan sydänäänet vaarallisen epätasaiset ja hidastuneet aika pitkään. Synnytyksessä käytettiin myös kahta eri imukuppia ja vauva oli tarkkailussa tunnin verran syntymän jälkeen. Joten vaikka kaikki vakuuttivat ettei vauvalla ole mitään hätää niin huoli painoi mieltä.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
Pissaaminen oli aluksi hankalaa ja kakkaaminenkin onnistui vasta parin päivän päästä. Vesisuihku auttoi näissä, mutta ei se kivaa ollut. Tästä ei ollut kukaan kertonut mitään. Yllätys oli myös se, että kuinka selvä arpi episiotomiahaavasta jäi. Luulin, ettei siitä jäisi mitään. Mutta jäipä vain. Onneksi kuitenkin kaikki toimii niinkuin pitääkin. Luulin myös, että paino tippuisi melkein pelkästään imetyksellä, mutta ei. Vieläkin on 15 kg enemmän kuin ennen raskautta.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
Hyvällä yleiskunnolla. Eikä kannata liikaa suunnitella synnytystä, jottei jää pettymystä asioiden mennessä erilailla. Tietysti kaikesta on myös hyvä ottaa selvää, ettei tule noita yllätyksiä. Vaikka kyllä se kuitenkin kaikessa kokonaisuudessaan varmasti etenkin ensisynnyttäjille on aina yllätys. Kaikki synnytykset on kuitenkin niin erilaisia.
Synnyttämällä nuorena.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?


1.Esikon kanssa olin saikulla 3vrk,kuopuksen kanssa 2vrk.
Olisin halunnut lähteä kuopuksen syntymän jälkeen samantien kotiin synnytyssalista
2.Ensimmäisen synnytyksen jälkeen toipuminen kesti pitempään niinkuin itse synnytyskin.
Kuopuksen syntymästä toivuin nopeasti.
3.Mieli ala oli herkkä ja onnellinen.
4.Ei tullut minkäänlaisia yllätyksiä.
5.Voi ainakin siten jotta pitää itsestään ja fyysisestä kunnostaan huolta jo raskausaikana,näin toipuminen kehollekkin on helpompaa.

 

1. Esikoiseni synnyttyä (-98) olin sairaalassa 3 päivää. Normaali käytäntö silloin. Aika oli sopiva ja olihan esikoisen kanssa kaikki asiat opettelussa, joten 3 päivässä kätilöt ehtivät opastaa hyvin. 3 muulta lapseltani olen ollut sairaalassa 2 päivää ja aika on ollut sopiva lepäämisen kannalta. On jaksanut sitten virkeänä lähteä kotiin.

2. Esikoistani synnyttäessä minulle tehtiin välilihan leikkaus, alapää oli sitten pari viikkoa hellänä ja istua pystyi vain toisella "kankulla". Muuten fyysisesti palauduin jokaisesta synnytyksestä nopeasti viimeistä lukuunottamatta. Menetin synnytyksessä paljon verta ja olo oli seuraavan kuukauden jälkeen heikohko.

3. Esikoiselta oli tunnekirjon skaala kyllä hyvin monimuotoinen, itketti ja nauratti yhtäaikaa. Sitä onnellisuuden tunnetta ei voi kuvata, kun lapsi syntyy, se täytyy itse kokea. Jokaista vauvaa olen rakastanut ensi hetkestä alkaen ja aika synnytyslaitoksella on aina mennyt ihmetellessä, että millainen ihana, täydellinen nyytti tällä kertaa masussa kasvoi ja syntyi. Se on niin uskomatonta!

Esikoiselta yllätti myös alussa väsymys, olinhan siihen asti saanut nukkua täydet yöunet. 24/7 vauvan kanssa eläminen ja hoitaminen on rankkaa alussa, koska enää ei syödä ja nukuta niinkuin itse haluaa vaan niinkuin "vauva haluaa". Toisilta ei tällaista "kulttuurishokkia" ollut, koska vauvaelämä oli jo tuttua. Toki se väsymys joskus hiipii kylään, mutta nopeasti se on mennyt poiskin.

4. Ei tullut yllätyksiä. Kaikki on sujunut kohdallani hyvin.

5. Kyllä omalla yleiskunnolla ja mielialalla on merkitystä synnytyksestä toipumisessa. Positiivisuudella on merkitystä. Tarkoitan niin itsellä kuin myös kätilöiden kanssa osastolla keskustellessa ja touhutessa. Kätilön myönteinen ja kannustava asenne on äidin mielialan kannalta iso juttu! Myös isällä on iso rooli synnytyksestä toipumisen kannalta; jos isä on läsnä, kuuntelee ja hoivaa sekä äitiä että vauvaa niin se on erityisen tärkeää ainakin minulle. Saan siitä jotain erityistä "voimaa".
Väsymykseen auttaa se, että isä on vauvan kanssa kotona vaikka eri huoneessa, jotta äiti saa välillä nukkua "rauhassa". Isä pystyy kaikkeen muuhun paitsi ei imettämään.

 

1. Kolme päivää, ja oli sopivasti. En saanut nukuttua sairaalassa ja olin todellakin kypsä lähtemään kotiin.

2. Hitaasti. Minulla oli infektio ja jouduin istukan käsinirrotukseen, verenvuotoa oli 1,4 litraa. Lisäksi synnytys kesti liki 30 tuntia. Omalla kohdallani vielä säästettiin punasolusiirrossa, ja arvata saattaa, miten huonossa kunnossa olin kotona, kun hemoglobiini oli vain 80.

3. Euforisen onnellinen. Herkästi itketti kaikki ihanat asiat, kuten onnittelutekstiviestit, jotkut radiosta kuuluneet laulut jne. Sen sijaan alakuloa en kokenut lainkaan.

4. Se tuli yllätyksenä, miten huonossa kunnossa olin sitten kotona, kun väsymys lopulta iski. Toinen yllätys oli se, miten helppoa istuminen oli heti epparista huolimatta.

5. Riittävä lepo ja runsas syöminen ja juominen on kaiken a ja o. Sairaalassa pitäisi olla max kahden hengen huoneita, että levolle olisi edes jonkinlaiset edellytykset. Apua pitää osata pyytää ja kotona täytyy malttaa mielensä, ettei heti ala touhuta kotiaskareiden parissa.

 

1. 2 yötä, olisin päässyt jo seuraavana päivänä kotiin, mutta
lapsella oli sivuääni sydänmessä, jota jouduttiin tarkkailemaan.
Aika oli sopiva.
2. Hyvin, koska synnytys meni hyvin.
3. Hyvä

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

Takana kaksi synnytystä. Ensimmäinen alatiesynnytys, toinen sektio. Alla vastauksit molempiin.

Ensimmäinen synnytys, alatiesynnytys:
1) 6pv + sitä ennen 2pv (käynnistetty synnytys rv 39+2 raskausmyrkytyksen vuoksi, aika oli sopiva, menetin verta kovasti, hb. 81 ja sain 2 pussia punasoluja)
2) Synnytyksessä tehtiin iso episiotomia (tikit kolmeen kerrokseen) ja lisäksi tuli repeämä emättimeen. Paraneminen lähti käyntiin hyvin, mutta sitten muutama tikki aukesi kotona, mistä syystä haava tulehtui ja söin yhteensä kuukauden antibiootteja enkä voinut istua kunnolla 6 viikkoon. Lisäksi synnytyksessä tuli peräpukamat ja välilevytyrä, joka jouduttiin leikkaamaan vuosi synnytyksestä.
3) Ensin olin ihan sekava, kun huimasi koko ajan. Muutoin mieliala oli hyvä, mutta tunsin oloni silvotuksi.
4) Ks. kohta 2: synnytyksen jälkeen alkoivat selkä- / iskiasoireet, ilmeisesti välilevytyrä tuli synnytyksen rajussa ponnistusvaiheessa. Lopulta asiat etenivät niin pahaksi, että selkäni leikattiin, kun synnytyksestä oli kulunut vuosi.
5) -

Toinen synnytys, suunniteltu sektio, rv 39+1
1) 6pv (sektio, joten toipuminen otti enemmän aikaa, lisäksi vauva joutui 4h iässä Keskolaan ja joutui viettämään siellä 2 vrk, joten sain vauvan viereeni vasta hänen ollessaan 2vrk ikäinen, aika oli sopiva)
2) Sektiohaava parani hyvin ja lähdin liikkeelle hyvin aikaisin: nousin mm. kävelemään vain 7h synnytyksestä johtuen siitä, että vauvani oli teholla. Kohtuni ei kuitenkaan tyhjentynyt, ja sairastuin kohtutulehdukseen reilut 2vk synnytyksestä. Söin siihen 2 antibioottikuuria, mutta vuoto vain jatkui. Jälkitarkastuksessa 6vk kohdalla todettiin, että kohdussa on edelleen istukkaa ja jouduin kaavintaan päivystystapauksena. Siitä seurasikin sitten enemmän ongelmia, joista kohdassa 4.
3) Ensin mieliala oli loistava, kun syntyi täyden 10 pisteen tyttö, mutta sitten olin todella masentunut ja itkeskelin sairaalassa, kun en saanut vauvaa vierelleni hänen ollessaan keskolassa / teholla. Edelleenkin, vauvan ollessa 5,5kk mietin joskus surullisena sitä, kun en saanut nauttia vauvan kanssa heti ensi hetkistä alkaen.
4) Kaavinta tehtiin, kun synnytyksestä oli kulunut vajaa 7vk. Kaavinta tuossa vaiheessa on aina riski, kun kohdun seinämät ovat vielä hauraita. Minulla kävi niin, että lääkäri puhkaisi kaavinnassa vahingossa kohtuni vatsaonteloon, mistä syystä minulle tehtiin kaavinnan lisäksi laparoskopia eli vatsaontelon tähystys. Tästä huolimatta kohtu ei ollut vieläkään tyhjä, vaan kävin monta kertaa kontrolleissa sairaalassa. Kun synnytyksestä oli kulunut 4,5kk, kohdussa oli edelleen istukkamöykky, mutta uuteen kaavintaan ei enää lähdetty.
5) Kaikkia ihmisiä ei ilmeisesti vain ole luotu synnyttämään tavalla eikä toisella.