Toimitus kysyy: Miten lapsesi saivat nimensä?

1. Tutkimme mieheni kanssa almanakkaa ja nettiä josko löytyisi pehmeän kuuloisia tytön tai pojan nimiä. Halusimme suht tavallisen sukunimeen sopivan nimen.

2. Ensimmäinen nimi oli vain kaunis ja toinen nimi löytyi suvusta. Nimi on isomummon äidin toinen nimi. Ennen lapsen syntymää makustelimme monia nimiä eikä mikään oikein kolahtanut. Ajattelimme katsoa miltä vauva näyttää. Huoh... eipä se helpottanut asiaa yhtään. Ei meitin neidille tuntunut sopivan mikään nimi. Lopulta oli vain päätettävä. Ensimmäiselle ihmiselle kun kerroimme tuntui hassulta. Tämä nimikö on lapsellamme loppuelämän. Myöhemmin luin lehdestä että Mika Häkkinen antoi lapselleen täsmälleen samat nimet.

3. Nimessä ei saanut olla R kirjainta. Sen piti olla pehmeän kuuloinen. Jos nimi oli tytön nimi nimessä ei saanut olla sisällä pojan nimeä esim. Milja -> Ilja.

4. Liikaa samannimisiä ystävä/sukulaispiirissä. Liian erikoinen. Mies väänsi nimestä jotain huvittavaa esim. Viola oli kuulemma tuorejuusto.

5. Molemmat tykkäsimme nimestä. Päätimme asian yhteisymmärryksessä.

6. Olemme tyytyväisiä edelleen. Lapsi on vielä niin pieni että hyvä jos tunnistaa nimensä. Tykkääkö nimestään selviää vasta myöhemmin.

7. Emme vietä nimipäiviä yleensä mitenkään.

 

1. Esikoisen ja kakkosen nimet ovat vain semmosia mistä pidämme. Kolmosen nimi oli vaikeampi päättää. Unessa näin, että anoppi kastoi hänet salaa Oliviaksi, liekkö se joku enne kun neiti Olivian päivänä syntyi. Ja etunimikin ilmeistyi uneen.
2. Se jo tulikin kerrottua.
3. Etunimissä se, että se miellyttää kumpaakin. Toiset nimet tulevat isovanhemmilta tai muuten suvusta.
4. Jos tunsi tämän nimisen henkilön joka ei miellyttänyt ihmisenä. Se taisi olla isoin syy.
5. Ei tässä olekkaan kohtaa viisi
6. Aikalailla molemat.
7. Kyllä itse ainakin olemme, eikä lapsetakaan ole valittanut.

 

Sukunimestä ei päästy yksimielisyyteen, joten se arvottiin kolikkoa heittämällä. Poika (valitettavasti) sai sen takia isänsä sukunimen. Minulla olikin sitten enemmän äänivaltaa etunimeä päätettäessä. Otettiin yhdessä kalenterit käteen ja etsittiin sellaiset etunimet, jotka olivat molempien mielestä hyviä. Vaihtoehtoja ei montaa löytynyt, joten valinta oli loppujen lopuksi helppo. Minulla valintakriteereinä oli, että nimi ei saa olla yleisimpien nimien joukossa, tuttavapiirissä, sen pitää lyhyt ja ytimekäs, kansainvälinen ja selkeä (ettei tarvitse joka välissä tavata miten se kirjoitetaan - tai ettei luulla tytöksi). Mitään tarinoita ei nimeen liity. Vain lapsemme toinen nimi on suvussa yleisesti "kulkenut" nimi, joten sen verran perinteitä vaalittiin. Hylätyiksi tulivat kaikki Top 10 -listalla olevat poikien nimet, tuttavapiirissä jo olevat nimet, negatiivisen mielleyhtymän aiheuttavat nimet, "vierasperäiset" nimet (eli esim. Mico, Ridge yms.) ja muuten sukunimeen sopimattomat nimet.

Nimipäiviä meillä vietetään pienen lahjan ja täytekakun muodossa pienimuotoisesti oman perheen parissa. Myös toisen nimen päiviä juhlia vietetään pienen lahjan muodossa, mutta kakkua ei silloin enää tarjoilla, koska nimipäivät sattuvat olemaan niin lähekkäin toisiaan.

 

Esikoisen nimi löytyi kalenteria ahkeraan selaamalla, nimi joka etunimeksi tuli, oli ehdotukseni yhden erikoisemman nimen toiseksi nimeksi, mutta mies ei lämmennyt tällä erikoisemmalle nimelle ollenkaan, tykästyi sen sijaan tähän toiseen nimeen ja sen valitsimme. Päädyimme siis jonkinlaiseen kompromissiin Nimestä saa väännettyä/lyhennettyä nimen 'Manta' joka sopii varsin hyvin temperamenttiselle tytölle lempinimeksi.

Toinen lapsemme on poika. Pidämme kovasti vanhanaikaisista nimistä. Nimi oli jo päätettynä valmiiksi kuten esikoisellekin, mutta synnärillä lasta katsellessani ja nimeä 'makustellessani' päätin että siihen lisätään vauvana kuolleen veljeni nimi- valitsemamme nimi muokkautui siis kaksoisnimeksi väliviivalla. Päätöksestäni kerroin, en kysynyt, mutta mies tykkäsi muutoksesta myös.
Ristiäisiin asti nimi pidettiin salaisuutena enkä uskaltanut katsoa äitiini päinkään kun pappi lausui valitsemamme nimen. Loppujen lopuksi äiti ei ollut muita nimiä kunnolla kuullutkaan kuin tämän menehtyneen lapsensa nimen. Kyyneleitä valui monista silmistä ja äiti oli kuulemma salaa toivonut että nimeäisimme pojan tällä nimellä.

Lastemme nimet eivät ole samaa 'sarjaa' eikä ole tarkoituskaan. Valitsemillamme nimillä ei ole mitään perinteitä tai syvällisempiä tarkoituksia, paitsi tällä yhdellä nimellä poikamme nimessä.
Olemme nimivalintoihin edelleen tyytyväisiä.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
nimi sopi lapselle kuin nakutettu, kun häntä ehti siinä ensin 6 viikkoa katsella ennen kastetta

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
intuitio ja yhteisymmärrys - eli vaimo/äiti ei yksin saa päättää

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

6) Kuka nimen lopulta päätti?
vanhemmat

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
kyllä - tosin nimi on ollut aika erikoinen, mutta kasteilmoituksia Hesarista lukiessa on nimen voinut useammankin kerran bongata, se oli hieman yllätys.

Nimipäivänä syödään jotain hyvää

 

Tärkeä tekijä nimessä on se, että se sopii sekä suomen- että ruotsinkieliseen suuhun, yllättävän paljon pieniä vivahde-eroja monessa nimessä riippuen kumpi lausuu. Esikoinen Ellen sai etunimenstä koska oli kaunis ja yksinkertainen sekä löytyi molempien suvusta. Kuopus Axel taas juontaa juurensa siihen miten esikoisesta olisi poikana tullut Max... siitä vääntyi nimeksi Axel.

Yhdessä päätimme molemmat, isoimmitta ongelmitta. Etunimiä en ole katunut, toisia nimiä kylläkin. Kaduttaa, etten toiseksi nimeksi pistänyt tytölle sitä mitä suunnittelin vaan yhden aivan tarkoituksettoman (paremmin yhteensointuvan). Nimiä hylättiin tosiaan sen takia, että eri lailla lausuttiin. Tai kavereiden lapsilla oli niitä jo. Tai tunnettiin joitakin "ääliöitä" (heh) sen nimisiä. Lapset itse ovat tyytyväisiä, ainakin toistaiseksi.

Nimipäivää vietetään pienellä herkuttelulla, ehkä pienellä lahjalla.

 

1. luulin odottavani poikaa, mutta mietin että onhan se tytöllekin nimi oltava, kaiken varalta..
ja yhtenä yönä, kun pyörin sängyssä koko litania paukahti päähäni. en ollut ennen edes kuullut tyttäreni etunimeä missään, tai en ainkaan muista kuulleeni mutta jotain alitajunnan syövereistä se tuli
2. tulikin jo kerrottua
3.mies halusi kunnon suomalaisen nimen, itse taas vähemmän yleisen ja omalta kohdaltani tärkeä kriteeri oli myös, ettei nimessä saanut olla ärrää.. ja kolmannen nimen halusin ehdottomasti edesmenneltä mummiltani
4. moni kiva nimi oli varattu tuttavapiirissä, lisäksi mies oli tarkka siitä ettei nimi saanut olla "outo"
5. minä. mies hyväksyi ehdottamani nimirimpsun ja se oli siinä
6. mies on tyytyväinen, mutta itse joudun tunnustamaan että joskus harmittaa ja kaduttaa.. olisin pitänyt kovin esim. Minttu-nimestä, mutta mies tyrmäsi sen heti hirveänä :/

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Hurjan nuorena, ennenkuin edes seurustelin lasteni isän kanssa kuulin pojan nimen joka kolahti ja johon rakastui heti. Päätin, että jos joskus pojan saan, hänestä tulee ilman muuta tämän niminen. Aikaa kului, tapasimme miehen kanssa ja aloin odottamaan esikoistamme. Poikahan sieltä syntyi ja etunimi piti koko ajan, sitä en suostunut edes neuvottelemaan . Onneksi mieskin piti nimestä ja ihan nimensä näköinen poika onkin :heart:

Tyttö taas syntyi paljon myöhemmin. Kriteereihin sopivia nimiä oli tarjolla todella vähän. En missään nimessä halunnut "tusinanimeä" ja montaa nimeä maistellessa, lopulta se täydellinen etunimi tytöllekin löytyi .

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

Kerrottu yllä.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Lasten nimissä pitää olla jokin "punainen lanka". En esimerkiksi kuunaan voisi antaa sisaruksille nimeksi Anua ja Jotarkkaa...Pitää olla samanverran kirjaimia TAI alkaa samalla kirjaimella, sisältää molemmat kaksoiskonsonantin tmv, eli ihan täysin erilaisia nimiä en koskaan voisi lapsilleni antaa.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

Tytön etunimivaihtoehtona annoin miehelle vierasperäisen nimen jossa on vierasperäinen kirjain, sen mies hylkäsi liian erikoisena.

6) Kuka nimen lopulta päätti?

Äitihän ne molempien lasten etunimet päätti.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Minä olen ehdottoman tyytyväinen. Lapsillammew on kauniit, toisiinsa sointuvat nimet. Esikoinen pitää nimestään. Nuorempi vielä niin pieni, ettei ymmärrä kysymystä...


P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

Ei suuremmin juhlita, joku pieni muistaminen ovidaan antaa. Tytöllä ei omaa nimipäivää olekaan. Nimeä on annettu kymmenen vuoden aikana alle kymmenelle lapselle .

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Kaksi ekaa nimeä tulee molemmilta isoisiltäni. En tosin aiemmin ollut niitä ajatellutkaan käyttäväni.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

Sairaalassa kysyttiin papereihin nimiä pojalle ja tytölle. Eino ja Mea pamahtivat jostain heti ensimmäisenä. Ja poika tuli ja tuo nimi jäi. Se kuuluu papalleni. En siis ollut raskausaikana suonut ajatustakaan nimivalinnoille.
Ennen ristiäisiä sitten ajattelin toisia nimiä. Itselläni on 3 nimeä (kaksi ekaa viivan kanssa) ja halusin pojallekin. Toinen nimi on ukkini toinen nimi ja kolmas nimi tulee pojan isältä.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Nimessä on soinnillinen rytmikkyys. Siksi että se kuulostaa hyvältä ja nimet sointuvat yhteen.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

-

6) Kuka nimen lopulta päätti?

Minä, sillä olen yh.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Olen tyytyväinen, poika on nimensä näköinen. Eiköhän hänkin ole. Se jääköön nähtäväksi

ps. Nimipäivinä on tapana lähipiirille tarjota kakkukahvit. Lapsille on aina tuotu joku pieni muistiainen. Aikuisempana vaan kahviteltu.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Ruksasimme vuorotellen aakkosellisesta nimipaivalistauksesta yli kaikki ei-mieleiset nimet ja merkkasimme lempparit. Nimi valittiin niiden nimien joukosta joista molemmat pitivat ja toinen nimi siihen sointuvaksi. Pojan nimea oli tosi vaikea keksia, onneksi tuli tytto.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?


3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Olemme kahden kansalaisuuden perhe, joten tarkeinta oli etta nimi lausutaan samalla tavalla englanniksi ja suomeksi. Sen pitaa sopia molempiin kieliin ja sointua sukunimen kanssa. Se ei saa tarkoittaa mitaan ihmeellista millaan tuntemallamme kielella eika siita voi vaantaa haukkumanimea sellaisenaan eika sukunimen kanssa.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Kaksoiskonsonantti, diftongi, j- tai r-kirjain, kuulosti hassulta sukunimen kanssa (esim Emma, josta olisimme pitaneet muuten), liian yleinen, kavereiden lapsilla jo kaytossa tai muistutti epamiellyttavasta ihmisesta. Sitten naita suomalaisen kalenterin kukkasia jotka olisivat englanninkielisessa maassa painajainen lapselle: Arsi (arse), Vili (willy), Eemeli (Emily on tytonnimi), Fanny jne.

6) Kuka nimen lopulta päätti?
Etunimen keksi mies ja pidimme siita molemmat. Toisen nimen valitsin mina ja sen kirjoitustavasta neuvottelimme pitkaan (suom vai engl), valitsimme lopulta englantilaisen muunnoksen.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Me olemme tosi tyytyvaisia, nimi on kaunis ja kuulostaa oikealta tytollemme. Itse lapsi ei viela osaa kommentoida nimeaan, mutta kaikki muut ihastelevat sita. Etunimi on alunperin saksalainen ja on vanha, mutta harvinainen, selkeasti seka suomalainen etta englantilainen nimi. Toinen nimi on molempien suvussa mutta ei siis sen vuoksi valittu.


P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?
Viela ei mitenkaan, mutta aikomus olisi juhlistaa samalla lailla kuin kotonani, eli kakkukahveilla. Kummit ja mummi muistanevat.

 

Raskausaikana kirjoitin pieneen vihkoon aina nimiä sitä mukaan kun tuli mieleen/kuulin jonkun kivan.
Emme tienneet onko lapsi tyttö vai poika joten listasin milempia nimiä.Tyttöjen nimiä oli kauheasti ja poikien nimiä vain yksi.No poika tuli,eikä ollut vaikeaa päättää kun ei niitä nimiä ollut kuin se yksi.
Toinen nimi keksittiin autossa matkalla ristiäisiin tyyliin "äkkiä nyt joku kiva nimi".
Tykätään kovasti nimestä eikä lapsikaan ainakaan tähän mennessä.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

-Esikoispojan kohdalla totesimme hänen näyttävän jo kohdussa nimeltään, joka siis vain jostain ajatusten syövereistä pälkähti minun päähäni... Ja kun poika syntyi, niin oikeassa oltiin oltu, hän oli selvästi juuri sen niminen Toinen nimi sitten vain sopi ensimmäiseen ja annettiin se.
Tyttären kohdalla kävi niin että ihan vain televisiota katsoessamme tajusimme että tuon tuolla näkyvän nimen haluamme tytölle antaa, hauskinta tässä on se että isoveli 1 vuotta kutsui vauvaa jo valmiiksi sillä nimellä minkä me siis vasta myöhemmin tajuttiin haluavamme antaa tytölle nimeksi. Tytön toinen nimi tuli pojan toisen nimen mukaan.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

-

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

-Yksi ehto oli ettei turhan yleisiä nimiä anneta ensimmäisiksi nimiksi. Toiset nimet heillä onkin sitten aika yleisiä, mutta kovin kauniita ja sopivat etunimiin.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

-Ei kai siihen mitään kummempaa syytä ollut, eivät vain sopineet lapselle.

6) Kuka nimen lopulta päätti?

-Me vanhemmat yhdessä.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

-Olemme, tosin pojalle haluaisin lisätä yhden nimen.... Itse lapset eivät varmaan ole vielä mitään mieltä kun ikää on vasta 1,5- ja 2,5-vuotta.

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

-Ei ainakaan vielä kovinkaan kummoisesti, ehkä pieni kakku ja jokunen pieni paketti...

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
- Nimikirjoja ja nettisivuja selaillen valitsimme kourallisen parhaita, ja lopullinen nimi vahvistui vasta tytön syntymän jälkeen. Oli ihan nimensä näköinen tyllerö!

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
- Nimiin ei liity erityisiä tarinoita - toisen nimen tytär sai äidiltäni, ja kolmannen isänsä äidiltä.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
- Halusimme lapselle nimen, joka toimii niin Suomessa kuin myös ulkomailla, sillä mieheni on britti ja matkustamme paljon. Mitään kovin vanhanaikaisia tai vastakohtaisesti liian "hienoja" nimiä emme halunneet.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
- Jotkut nimet kuulostivat vähän hölmöltä sukunimemme kanssa, osa taas ei muuten vaan sopinut.

6) Kuka nimen lopulta päätti?
- Minä ja mieheni yhdessä.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
- Olemme erittäin tyytyväisiä. Lapsen mielipidettä ei ole juuri tiedusteltu, ikää kun on vasta 1,5 vuotta.

 

Pidämme vanhoista/perinteisistä nimistä ja varsinkin minulle oli tärkeää, että nimellä on ns tarkoitus, eikä vain ole tuulesta temmattu. Esikoisemme sai nimensä isoisäni mukaan ja nimi kuvastaa myös silloista elämäntilannettamme (vakavaa masennusta ym). Hän on Toivo. Kuopukselle oli raskauden aikana mietitty valmiiksi pari vaihtoehtoa, mutta jo ensimmäisestä parkasusta tiesimme kummatkin, sekä minä että mieheni, hänen nimensä: Tarmo. Ja nimet ovat istuneet pojille kuin nenät päähän, hyvin tyytyväisiä olemme. Nimipäiviä emme vietä.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
6) Kuka nimen lopulta päätti?
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Vaelsin ensimmäisen alkuraskauden aikana Haltin huipulle. Kun sain tietää raskaudesta reissun jälkeen, halusin lapselle Lappiin liittyvän nimen. Hilla tuli mieleen heti. Sampo-nimen löysin kuukausien etsinnän jälkeen Topeliuksen sadusta. Tytön toinen nimi tuli suoraan yhdistämällä oma ja silloisen koiramme nimi: Minna + Jenna = Jemina. Raskausaikana kävimme viisivuotishääpäivämatkalla Ateenassa, minkä perusteella aloin etsiä pojalle roomalais-kreikkalaista alkuperää olevaa toista nimeä: muutamasta vaihtoehdosta valikoitui Ilari. Ensimmäinen lapsi oli poika - Sampo Ilari. Muutamaa vuotta myöhemmin saimme tytön ja nimi oli odottamassa - Hilla Jemina. Vaikka se koira ehti raskauteni aikana jo kuolla vanhuuteen.

Nimivalinta oli lähinnä minun juttuni, ja mieheni joko hyväksyi tai hylkäsi ne. Tytön nimi sattui kohdalleen kerralla, pojan nimi oli vaikeampaa ja muistan mieheni muutaman pojan toisen nimen ehdotukseni torjuneen. Olemme nimiin edelleen tyytyväisiä. Normaalit allakasta löytyvät suomalaiset nimet, jotka eivät kuitenkaan liian yleisiä. 11-vuotias poika ja 8-vuotias tyttö myös tyytyväisiä. Tietävät nimiensä taustan.

 

Esikoisen (poika) nimi tuli miettien kalenterista kaikkia mieluisia nimiä ja makustelemalla niitä yksi kerrallaan (noin 3 viikon ajan syntymän jälkeen) Lopulta nimi Matias alkoi viehättää molempia, ja kun vielä mieheni ja minun molempien isien nimi on Matti, tuntui kivalta antaa Matias. Rauhallinen, kiva nimi rauhalliselle lapsellemme

Tytön nimi tuli siitä, että minulla oli lapsena ihana ystävä, johon side sittemmin on katkennut, jonka nimi on ollut läpi elämäni yksi nimisuosikkini. Myös mies tykkäsi, että on hyvä ja nätti nimi. Tämä nimi päätettiin jo ennen lapsen syntymää.

Olemme olleet tyytyväisiä. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa ottaa kantaa.

Olisin tosin tehnyt pojasta Aaronin, jos mies ei olisi vastustanut. Mutta ei se harmita, koska en olisi voinut haluta nimeä, josta mies ei tykkää.

Juomme perheen kesken nimpparikahvit ja mehut ja pieni lahja annetaan.

 

Minä tykkäsin nimistä Nelli, Nette, Nanna jne Ja niistä oli meillä kamala pohdinta että mikä kävisi miehelle ei tuntunu kelpaavan mikään kunnes lopulta ehdotin Nellaa joka sitten onneksi kävi myös miehellekkin. Toinen nimi oli jo melkein heti selvillä oli siihen kaksi vaihtoehtoa Katariina ja Karoliina aluksi meinattiin ottaa Katariina toiseksi nimeksi mutta viime hetkellä minä tulin toisiin ajatuksiin ja päätin että toiseksi nimeksi tulee sittenkin Karoliina tämä kävi myös miehellekkin ja Karoliina mielestämme sopii Nellan kanssa paremmin kuin Katariina. Ja Nella nimi valittiin sen takia koska ei haluttu mitään perus-suomalaista Maijaa, Hannaa, Annaa vaan joku hieman erikoisempi vaikka onhan Nella- nimi aika yleinen nykyään mutta on se mielestäni paljon hienompi kuin perus Anna. Ja toisen nimen nyt vaan piti sointua ensimmäisen nimen kanssa. Ja periaatteessa minä ne nimet päätin mutta oli miehelläkin siinä hieman osuutta. Ja ollaan tosi tyytyväisiä nimivalintaan! Tyttöikn varmasti on mutta viellä ei sitä osaa sanoa kun on vasta 11kk Nimipäivää ei olla viellä juhlittu paitsi isovanhemmilta on tullu korttia mutta sitten tulevaisuudessa aijotaan aina jotkut pienet kakkukahvit järjestää.

 

1.

Kun iltatähti syntyi aluksi selailimme almanakkaa. Sitten äiti puhua tyttären nimisestä työkveristaan,olin silloin ihan aluraskaudessa. Kuitenkin toi nimi jäi "kytemään" pitkään tytöstä piti tulla Ada kun isosisko on Ida. mutta,siitä sit luovuttiin....kun meinin laitokselle oli kaksi nimeä isomummuni Venla ja tuon tytön nimi. Tyttö joutui tarkkailuun ja minä sektion jälkeen heräämöön. Kysyin isältä et kumpi sen on...sanoi sitten että sen ihan *****n käköinen
2.
juuri nuo edelliset. Toinen nimi menee isän suvussa. 3.s nimi on minun 3 nimeni,en olisi sitä välttämättä halunnut,mutta isä halusi ,että nimiä molemista suvuista.
3. Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
että,tyttö on nimensä nälöinen.
¤.
yleisyyden,liian erikoisuuden takia.
6.
isä.
7.
Lapsi 2.5v ettei,osaa vielä osaa sanoa onko tytyväinen nimeensä. Itse olisin laittanut 2 ekan nimen väliin väliviivan tai sit kokonaan yhteen.

rinsessani on Annu Maria Christina

 

mulla on 4 lasta enkä jaksa vastata jokaisen nimestä niin kerrotaan sitten miten kolmonen sai nimen.

Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

- odotus aikana kuuntelin tosi paljon Sonata Arcticaa. sillon kolahti mm. semmoinen biisi ku My Selene. yhtenä päivänä sitten päähäni iski se nimi. ehdotin sitä miehelle (aluksi vitsinä.) ja se tajus saman tien saman ku minä. se on just SE. muuta ei tarvinut miettiäkään joten tytöstä tuli Mai Selene. emme olisi voineet paremman nimen keksiä tytölle!

 

1) ja 2 )
Esikoista odottaessa oli jo pojan nimi valmiina Roope (oman isäni nuoruudenlempinimi) ja miehen isältä periytyvä Olavi tuli toiseksi nimeksi. Esikoisesta tulikin tyttö ja saimme 2vk ennen la sen tietää joten tytön nimelle tuli kiire miettiä. Samoihin aikoihin tuli tv:stä Frendit ja siinä syntyi Emma tyttö joka kolahti korvaan heti. Noora oli silloin ensimmäinen vaihtoehto mutta laitoimme Emman ensimmäiseksi nimeksi, tuli siis Emma Noora.

3) Ei haluttu mitään ihmeellisiä, erikoisia nimiä.
Roopen nimi tuli kummastikin ukista muisto, Emma taas oli syntyessään ihan Emman näköinen eikä muu nimi olisi sopinut.

4) Mies ei kaikista ehdotuksista lämmenyt, Eemeli ja Eetu olivat pojalle vaihtoehdot, tytölle Iida aurora, noora amanda

6) Kummatkin yhdessä

7) Kyllä, lapset välillä sanovat että haluavat olla eri nimisiä. jos vielä joskus lisää lapsia tulee Eemeli ja Emilia pyörivät takaraivossa valmiina <3

 

Hei!



1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Minulla oli jo todella nuorena haaveena, että jos joskus saan lapsia, heidän nimensä ovat Amanda ja Aleksi. Esikoinen sitten kun syntyi, sattui olemaan tyttö. kuulostelimme ja katsastimme onko tyttö Amandan näköinen ja nimi oli loppujen lopuksi ainoa vaihtoehto, jota tosissaan harkittiin edes. Tytön toisen nimen päätti sitten isä - tytöstä tuli Amanda Julia.
Toisen lapsemme, pojan synnyttyä sanoin miehelleni että hän saa ehdottaa nimeä pojalle, koska minä olin päättänyt tytön nimen. Mieheni bongasi Poika ja Ilves- elokuvan lopputeksteistä näyttelijä Konsta Hietasen nimen ja se alkoi kuulostamaan oikein sopivalta Amandan pikkuveikalle. Molemmat vanhoja, hyviä suomalaisia nimiä. Minä halusin toiseksi nimeksi Otto - olen tykännyt siitä nimestä aina. Kolmas nimi olikin sitten helppo päättää- mieheni papan nimi ja minun nuoruuden haaveeni Aleksi. Näin sai nimensä Konsta Otto Aleksi.
Kolmas lapsemme on tyttö ja tärkein kriteeri nimen valinnassa oli, se että se olisi vanha nimi niin kuin sisaruksilla. Ja kun sisarusten nimet päättyivät a-kirjaimeen, niin ajattelimme pitää myös tämän linjan. Näin löytyi nimi Selma, joka tarkoittaa "rakastettavaa" niin kuin siskonsa Amandankin nimi. Toiseksi nimeksi halusin rakkaan mummoni nimen Rauha ja kolmas nimi on uusi löydös Mianna, johon ihastuin netin nimilistoja selatessani
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Edellisessä vastauksessa tulikin jo melko paljon valintaperusteista. Mutta hauska sattuma oli, kun Amanda oli kastettu, niin edesmennyt mummoni kertoi että myös pappani mummo on ollut aikanaan Amanda. En ollut tätä aiemmin tiennyt. Toinen tärkeä merkitys nimissä on se, että sekä Amanda että Selma tarkoittavat "rakastettavaa, hyvää " Amanda on latinalaista alkuperää oleva nimi ja Selma kelttiläistä alkuperää.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Halusimme ehdottomasti, että nimet ovat saman linjaisia... olisi ollut hassua laittaa esim. Amandan ja Konstan jälkeen joku uusi "muotinimi" kolmannelle lapselle.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Ne eivät vain tuntuneet sopivilta lapselle tai olivat mieheni mielestä jo liian vanhanaikaisen kuuloisia. Selmalle ehdolla olivat mm. nimet, Hilma, Hilda, Maisa ja Enna.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhdessä olemme loppujen lopuksi kaikki nimet päättäneet.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Olemme edelleen erittäin tyytyväisiä valitsemiimme nimiin. Sopivat muksuillemme kuin nenä päähän Myös lapset itse ovat olleet nimiinsä tyytyväisiä.



P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

 

Olen aina rakastanut ajatusta, että suvun nimet kulkisivat sukupolvelta toiselle. Esikoisen odotusaikana emme tienneet odotammeko tyttöä vai poikaa, joten mietimme nimiä molemmille.
Pojalle olisi tullut etunimi+isän toinen nimi+minun isäni toinen nimi+sukunimi. Pojan etunimestä meillä oli isännän kanssa erimielisyyksiä, emmekä koskaan päässeet yksimiellisyyteen.

Mutta esikoinen olikin sitten tyttö, josta olinkin haaveillut ihan lapsesta asti, joten tytön nimiä olikin alussa iso lista, minun suosikkini sitten päätyi etunimeksi (joka on myös meidän yhden suosikkiyhtyeen biisi.)
Toinen nimi tulikin minulle mieleen myöhemmin, se vain niin sopi joukkoon.
Kolmas nimi tuleekin minun kolmannesta nimestä, joka on myös kulkenut suvussani naisilla pitkään. Se, että on monta nimeä, kulkee myös suvussa. Kuten äitini kerran lapsena minulle sanoi; "Rakkaalla lapsella on monta nimeä".

Etunimi juontuu myös tytön lempinimestä, jonka hän jo syntyessään sai "Tirppa" ( Lastenelokuvasta Up-kohti korkeuksia, Värikäs sympaattinen lintu, jolla oli töyhtö päässään. Rakastan Disney-leffoja.) Tyttö oli ilmiselvä "Tirppa", sympaattinen ja töyhtöpää.

Se miksi, jotkut nimet hylättiin johtui siitä, että ne eivät kuulostaneet eivätkä näyttäneet meidän tytöltä. Minä suurimmaksi osaksi päätin nimet, ja isäntä hyväksyi ne. Toki isännänkin mielipiteitä kuunneltiin.

Olemme tyytyväisiä nimivalintoihin, etunimeä ei sellaisenaan juuri käytetä, aniharvoin. Lempinimellä neitiä kutsutaan, ei kukaan oikein osaa enää oikealla nimellä edes kutsua. Myöhemmin minulle selvisi, että lempinimikin olisi mennyt maistraatista läpi, ja jäi mietityttämään josko pitäisi vaihtaa. Mutta tuskin vaihdamme, neiti saa itse myöhemmin päättää, haluaako vaihtaa. Vielä hän ei ymmärrä asian päälle, on vasta liki 9kk.
Hänelle on tulossa sisarrus, joten nimipähkäilyt ovat taas täydessä vauhdissa. Haluan myös tulevalle lapselle toisiksi nimiksi jotain suvussa kulkevaa. Etunimi saa olla persoonallinen.

Nimipäivänä onnitellaan, oli kyseessä etunimi, toinen tai kolmas nimi. Minä ne yleensä muistan, isäntä ei

 

Pojan ensimmäinen nimi, Joel, on oman oloinen (ennen syntymää oli miettitty pari vaihtoehtoa, mutta ne eivät sitten sopineet hänelle ). Toinen nimi, Juho, tuli isäni toisen nimen (Johannes) ja mieheni nimen (Juha) yhteisestä tekijästä eli sama nimipäivä.

Laskettu aika oli marraskuu, joten marraskuussa nimppareita viettävät viivattiin pois. Joulun läheisyyden vuoksi jäi myös joulukuun ja tammikuun alun nimet pois. Nimipäivät eivät saaneet osua lähekkäin (tämä ei sitten toteutunut, eroa on vain 3 viikkoa).
Lisäksi nimessä ei saanut olla mielellään R- tai S-kirjainta. Haukkuma- ja lempinimen vääntäminen ei saanut tulla heti mieleen (miehen "kekseliäisyyden" vuoksi muutama nimi putosi tästä syystä pois). Pojan nimi ei saanut päättyä A-kirjaimeen mm. Venäjällä pääsääntöisesti vain naisten nimet päättyvät a:han.

Olemme olleet tyytyväisiä ja olemme saaneet tuntemattomiltakin kehuja, kun pojalle on löytynyt niin hänen oloisensa nimi.

Mieheni lapsuudenperheessä nimipäiviä ei ole vietetty, mutta minun taas on, joten haluan niitä viettää. Se voi olla käynti uudessa leikkipuistossa tai ylimääräinen herkutteluhetki tms. Ei siis mitään suureellista, mutta jotain arkipäivästä poikkeavaa varsinkin, jos nimipäivä ei osu viikonlopulle. Isoimpina eroina syntymäpäivän viettoon on se, että nimipäivää vietetään vain oman perheen kesken eikä anneta tavaralahjaa vaan se on joko yhdessäoloa tai hyvää syötävää.

 

Sukunimemme on suomalainen, mutta pitkä ja vaikea, joten ainoa peruste lapsiemme nimiin on ollut, että niiden pitää olla helppoja sanoa, kirjoittaa ja kuulla. Aina on toimittu niin, että minä olen valinnut mielestäni sukunimeen sopivan etunimen ja mies keksinyt toiset nimet. Itse olemme nimiin tyytyväisiä, lapset vielä niin pieniä, että heidän omia kommenttejaan emme tiedä.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Kirjoitimme miehen kanssa satua kauan ennen lapsen syntymää. Mies keksi tarinaan metsänhaltijattaren, jolle antoi nimen. Myöhemmin nimi nousi sitten uudestaan esiin, kun aloimme miettiä tytölle nimeä.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Yllä kerrotun lisäksi nimi liittyy vahvasti muinaisskandinaaviseen tarustoon.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Se, että nimi tarkoittaa jotain, on siis suomenkielinen sana.
Kaunis äänneasu.
Erityisyys: se, että nimi on meille erittäin merkityksellinen ja tärkeä (ei siis tarkoita erikoisuutta tms)

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Liiallisen erikoisuuden, huonojen mielleyhtymien, koekäytössä kulumisen ja rumien äänteiden (J, I) vuoksi.

6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhteinen päätös: mies keksi nimen, minulla veto-oikeus jota en käyttänyt.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Olemme, nimi on täydellinen. Lapsi ei halua tulla kutsutuksi muilla (lempi)nimillä, joten ilmeisesti kelpaa.

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?
Nimi ei ole almanakassa, eli virallista nimipäivää ei ole. Käydään ottamassa nimiäispäivänä valokuva alkuperäisenä nimiäispäivänä istutetun nimikkopuun juurella. Tyttö ja puu rinnakkain, kohta toinen ei mahdu enää kokonaisena kuvaan.