Toimitus kysyy: Miten lapsesi saivat nimensä?

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua siitä, miten rakkaat lapsemme ovat saaneet nimensä ja millaisia tarinoita nimenantoon liittyy.

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
6) Kuka nimen lopulta päätti?
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Kommentoi tähän ketjuun. Kiitos jo etukäteen vastauksistasi!

Jaana Kivipelto-Tulkki
toimittaja, Kaksplus

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

 

Tyttäreni isä on marokosta kotoisin joten tyttäremme sai nimensä meidän molempien puolelta. Hänen etunimensä tuli isän puolelta ja tarkoittaa suomeksi prinsessaa, ja sellainen neiti onkin, oikea prinsessa. Hänen toinen nimensä tulee taasen minun puoleltani ja nimi on kiertänyt suvussamme, joten minulle oli tärkeää saada antaa lapselleni nimi jolla on jo pitkä perinne. Nimiä valitessa oli tärkeää, että isän puolelta tuleva nimi sopii hyvin suomalaiseen suuhun, siis nimi joka on myös meidän suomalaisten helppo sanoa. Toinen tärkeä asia oli, että lapsen toinen nimi sointuu ensimmäisen nimen kanssa, lopulta nehän sopivatkin sitten hyvin yhteen, ovat angrammeja keskenään. Sukunimekseen tyttö sai isänsä nimen, mutta voi olla, että tytön itsensä pyynnöstä hänen sukunimensä vaihdetaan jossain vaiheessa minun nimekseni. Nimiin on tyttö muuten itse oikein tyytyväinen, kuten olen minäkin. Koska lapsen etunimi ei ole suomalainen, ei sillä nimellä ole nimipäivää, tästä syystä sitä juhlistetaankin herkuilla neidin toisen nimen päivänä. Prinsessani Amira Maria.

 

Odotin esikoista yksin ja nimeä valitessani selasin kalenteria. Kriteerinäni oli, että en saanut ennestään tunteä saman nimisiä. Silmiini osui nimi, joka yhdellä kirjaimella poikkesi pitkäaikaisesta ihastuksestani Tämän valitsin. Toiseksi nimeksi valitsin etunimeen sopivan hieman pidemmän nimen, jonka löysin myös kalenterista. Nimi on edelleen hyvä ja myös lapsi on nimeensä tyytyväinen. Ei ole ainakaan valittanut Esikoisen myöhemmin syntyneet sisarukset ovat saaneet nimet, jotka sopivat esikoisen nimeen.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne? Kalenterista, ensin valitsemalla joukon hyviä nimiä, sen jälkeen kierros kierrokselta karsittiin, ja lopulta kolmesta parhaasta isä valitsi mieleisensä. Olimme raskausaikana sopineet että jos vauva on poika, mies saa valita etunimen, ja jos tyttö, niin minä.
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Ei oikein minkäänlaista varsinaista tarinaa. Jälkeenpäin saimme ristiäisissä kuulla että minun mummoni isän etunimi oli Jaakko.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Halusimme perinteisen suomalaisen nimen, ja kaksi etunimeä. Pidämme molemmat ihan tavallisista nimistä, ja (ei illään pahalla) meitä huvittaa suuresti nykytrendi antaa mahdollisimman erikoinen tai jopa itse keksitty nimi lapselle.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Kaksi hyvää nimeä hylättiin siksi että mieheni "pilasi" ne nimet vääntämällä niihin tyhmät lisänimet. Esim. itse ehdotin pojalle nimeksi Konstaa, ja mies sanoi suostuvansa jos toiseksi nimeksi tulee Aapeli. Nyt mulle tulee sitten heti Konstasta mieleen konstaapeli
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Isä valitsi etunimen, ja yhdessä valitsimme toisen nimen. Tietenkin mullakin oli sananvaltaa pojan etunimeen, mutta mies teki lopullisen päätöksen.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Itse olemme tyytyväisiä nimeen, poika on vasta 8kk vanha joten häneltä emme vielä ole saaneet kommenttia.
P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?
Viime vuonna ei vielä mitenkään, mutta jatkossa ajattelimme käydä Jaakon päivänä heittämässä kiven järveen.

Poikamme nimi on siis Jaakko Valtteri.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Esikoisen (poika) etunimi on mun suvusta ja kaksi muuta nimeä isän suvusta (isän toinen nimi & isän veljen etunimi), seuraavan lapsen nimen päätin jo teininä, eli mun parhaiden ystävien nimet (tyttö), seuraaville lapsille nimet siten, että toinen ja kolmas nimi suvusta, etunimi sellainen, joka tuntuu "sopivan" lapselle,eli päätetty vasta syntymän jälkeen.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

Esikoisen etunimi tuli mun suvussa olevalta etunimikaimalta, mietin, että minkä nimen antaisin pojalleni ja hän kommentoi "mun nimi on ollut ainakin ihan hyvä". Toinen nimi isältä ja kolmas isän veljeltä, jolla ei ole omaa poikaa.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Nimen piti sopia lapselle. Neljättä lasta odottaessani olin jo päättänyt pari etunimivaihtoehtoa, ja kun sain lapsen syliini ensimmäistä kertaa, totesin, ettei kumpikaan mun valitsemista nimistä olisi sopiva. En halunnut nimiä, joista väännetään lempinimiä, enkä sellaisia, jotka eivät sovi suomalaiseen sukunimeemme.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

Eivät vaan sopineet lapselle ollenkaan. Nimen pitää olla lapsen oloinen, sitä on vaikea selittää.

6) Kuka nimen lopulta päätti?

Minä.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Ollaan tyytyväisiä, samoin lapset ovat. Kaikki nyt jo aikuisia.

 

Meillä on poikien nimiä etsitty nimikirjoista. Molemmet sitten sanoivat omia mielinimiään ja niistä sitten valittiin ne, jotka miellyttivät molempia.

Esikoisen nimi Jori valittiin ja se laitettiin. Toisen nimeksi ensin päätettiin Martti, mutta tajusimme heti seuraavana päivänä, että sehän on presidenttimme nimi (Ahtisaaren pressa-aikaan syntynyt) ja vaihdoimme nimen Lassiksi. Kolmannen nimeksi ensin päätettiin Otto, mutta tajusimme lähipiirissä ja vähän kauempaakin olevan turhan monta Ottoa ja päädyimme miehen suosikkiin Leoon. Olemme olleet tyytyväisiä nimiin, vaikka tota Leo nimeä, jouduin itse ensialkuun vähän totuttelemaan enemmän.

Tyttöjen nimet Lilja ja Hilla on mun suosikkinimiä tytöille. Miehellä ei ollut etunimiksi mitään ehdotuksia ja molempien kohdalla mulla oli kaksi vaihtoehtoa, joista mies valitsi noi mun ykkössuosikit.

Toiset nimet on valittu vain etunimiin sopivat nimet ja kaikkiin nimiin olemme tyytyväisiä. Lapsetkaan ei ole koskaan nimistään valittanut ja toivon, etteivät aikuistuessaankaan niitä turhia mene vaihtelemaan.

Mun perheessä on vietetty nimipäiviä, mutta me emme ole ottaneet perinnettä tavaksi. Mun vanhemmat ainoastaan käyvät kahvilla pienine paketteineen nimipäivien aikaan ja kakunkin yleensä leivon, mutta muuten emme juhli.

Sen vielä lisään valintaperusteisiin, että meillä on nimet mietitty vasta, kun vauva on syntynyt. Nimi on pitänyt erityisesti vauvalle. Jonkun verran on mietitty sukunimeen sopivaksi ja että koko 3 nimeä rimmaa keskenään. Ja tosiaan kävi niinkin, että mies oli ehdottanut jo esikoiselle Lassi nimä, mutta minä olin sen tyrmännyt täysin ja oli yllättynyt kun itse ehdotin sitä toiselle pojalle.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Kun tavattiin mieheni kanssa ja tuli sitten jossain vaiheessa puheeksi lapset niin molemmat oli jo päättäneet että meidän esikoinen on poika ja nimi tuli melkeen yhtäaikaa molempien suusta.
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Ensimmäinen nimi oli molemmille ainoa vaihtoehto, toinen nimi aiheutti enemmän vaikeuksia mutta sen ratkaisi äitini.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Nimi ei liity millään tavalla kummankaan sukuun tai perinteisiin, se oli meidän näköinen ja kuului lapselle joka sai alkunsa meistä.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Ei tarvinnu hylätä koska poika oli ihan nimensä näköinen ja nyt vanhempana luonne kuvastaa myös nimeä hyvin.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhdessä.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Erittäin tyytyväisiä, pojalta pitää kysyä vanhempana.

Nimppareita ei juhlita, ei olla kumpikaan omiakaan nimipäiviä ikinä juhlittu.

 

Esikon nimi tuli miehen unessa, esiintyy myös vanhassa sarjakuvassa ja siitä otettiin sitten siskollekkin nimi. Toiset nimet tuli sitten erään yhtyeen kappaleiden nimistä.

Nimet istuu kuin nenät päähän

 

1. Selailimme yksinkertaisesti almanakkaa ja lainasimme kirjastosta nimikirjoja. Niistä bongasimme nimiä, jotka miellyttivät. Listasimme ne kumpikin ja katsoimme oliko meillä samoja mieltymyksiä. Lisäksi "maiskuttelimme" nimiä ja joku vaihtoehdoista alkoi tuntua oikealle.

2. Kuopuksemme toiseen nimeen liittyy tarina, muiden lasten nimiin ei. Raskauteni loppu oli henkisesti vaikeaa minulle ja miehelleni, koska ilmaan heitettiin epäilyjä siitä, että kaikki ei ole ehkä olekaan kunnossa pienokaisellamme. Lisäksi synnytyksessä tuli pienokaisellemme voimakkaita sydänäänten heittelyjä ja minä menetin runsaasti verta. Kaikki päättyi lopulta hyvin ja pienokaisemmekin oli ja on terve. Tuona vaikeana aikana emme voineet tehdä muuta kuin toivoa kaiken olevan hyvin. Siksi laitoimme kuopuksemme toiseksi nimeksi TOIVO, joka löytyy myös kummaltakin puolelta sukua.

3. Nimen pitää olla suomalainen, kaunis ja sellainen, joka ei ole jokaisella vastaantulijalla. Se ei myöskään saa olla liian erikoinen tai sellainen, jonka takia helposti joutuisi kiusaamisen kohteeksi. Myöskin J -kirjaimella alkavat nimet olivat meillä pannassa, koska molempien entiseen elämään kuului sillä kirjaimella alkavia "heiloja". Eli exien nimiä ei saanut olla.
Sisarusten nimet eivät saa alkaa samalla kirjaimella vaan etunimen pitää alkaa eri kirjaimella. Tämä juontaa juurensa siitä, että omien sisarusteni nimet alkavat samalla kirjaimella ja toiset nimet ovat suoraan vanhemmilta. Oma nimeni ei tähän kategoriaan käy ja niinpä pienenä kuvittelin olevani jopa adoptoitu, koska minulla oli niin erilainen nimi. Siksi en halunnut omieni joutuvan miettimään sellaisia.

4. Jotkut nimet hylättiin, koska niistä saattoi tulla mieleen joku ihminen, josta emme pitäneet tai nimistä tuli muuten vain kummallisia mielleyhtymiä. Ja joku nimi oli selkeästi parempi ja kauniimpi, joka sitten automaattisesti meni muiden edelle.

5. Kolmen ensimmäisen lapsen nimi päätettiin yhdessä ja isä oikeastaan päätti etunimen kuopukselle, toiset nimet yhdessä. Jostain syystä pojalle oli vaikeampaa keksiä ja päättää nimi.

6. Olemme tyytyväisiä valintoihimme ja lapsetkin myös. Tosin esikoinen valitti joskus siitä, että hänellä menee kauemmin oman nimensä kirjoittamisessa kuin muilla ja oli siitä vähän katkera.

Meillä ei koskaan ole nimipäiviä vietetty lahjojen merkeissä, onnittelemme kyllä sanoin nimpparisankaria. Kahden lapsemme etunimi ei ole kalenterissa, mutta heidän nimppariaan juhlimme kuitenkin tiettyinä päivinä.

 

Molempien etunimet on itse keksitty ja valittu. Tytön toiset nimet ovat sitten molemmilta isoäideiltä ja pojalla vastaavasti molemmilta isoisiltä.

Tytölle päätimme jo toisen ja kolmannen nimen ja siihen sitten sopiva etunimi. Se valittiin vähän niin että mies heitti ilmaan nimen, ja kappas se oli kiva ja sopi toisiin nimiin.

Pojan kohdalla oli etunimen valinta vähän haasteellisempaa. Toinen ja kolmas nimi oli valittu, mutta toinen nimi vaihtui vielä ennen nimipapereiden lähettämistä.

Emme vietä nimipäiviä.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
6) Kuka nimen lopulta päätti?
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Meillä oli ensimmäistä odottaessa etunimet valmiina sekä tytölle että pojalle. Tytölle oli nimi mun lempielokuvan mukaan ja pojalle muuten vaan hirmu kiva nimi, joka oli myös joskus ollut miehen lempinimi. Syntyi sitten tyttö ja hän sai etunimeksi juuri sen miettimämme nimen, mutta toista ja kolmatta nimeä mietittiin vielä. toinen nimi oli vaan sellainen josta pidimme, mutta kolmas on sitten tytön mummon kolmas nimi myös. Kun sitten toinen lapsi syntyi ja oli poika hän sai sen nimen jota oltiin esikoiselle mietitty jos olisi ollut poika. Toinen nimi tulee mun lempilaulajalta ja kolmas tuli siitä kun mies on aika keppostelija ja sellanen ovela niin ajattelin jos pojasta tulee yhtään samanlainen niin siinäpä osuva nimi. sitäpaitsi se sointuu muiden nimien kanssa yhteen.
Periaatteessa molemmilla lapsilla on joku "kuninkaallinen" nimi

Kyllähän mä sain varsinkin sen pojan toisen nimen ajamalla ajaa läpi miehelle, koska hän ei lämmennyt sille yhtään. Muuten aika yhteistuumin päätettiin.

Me ei vietetä nimipäiviä mutta tytön sylikummit muistaa aina laittaa tytölle nimpparikortin.

Niin oon ite ainakin tosi tyytyväinen nimiin, mut todennäkösesti lapset joskus niistä valittaa kun ymmärtävät niiden päälle. kukapa ei olis joskus nimestään valittanut.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Halusimme jotain perinteistä ja suomalaista. Toiset nimet periytyvät vanhemmilta, esikoinen sai toiseksi nimekseen isänsä toisen nimen Johannes. Jos tyttö olisi tullut, hän olisi saanut toisen nimekseen minun toisen nimeni, Elina.
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Esikoisen nimeksi piti tulla Lauri, mutta kuopus sai sen. Jotenkin aina mielsin Laurit tummatukkaisiksi ja esikoisemme on vaalea.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Se että nimi on "vanha", ja että se ei myöhemmin aiheuta ongelmia lapselle esim. koulussa. Erikoiset etunimet eivät mielestäni sovi tavallisiin suomalaisiin sukunimiin.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Mies santui tuntemaan kyseisen nimisen henkilön eikä pitänyt hänestä.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
yhdessä päätettiin.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Olemme tyytyväisiä, sukulaiset ovat kehuneet nimivalintoja ja esikoinen on juuri oppinut lausumaan oman nimensä, Kuopuksen nimi Lauri ääntyy vielä vauviksi.

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?
ei vietetä ollenkaan. tekstarilla tai soitolla onnittelevat kummit, mutta me emme sen kummemmin muista nimppareita.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
6) Kuka nimen lopulta päätti?
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Esikoisen nimi väännettiin yhdessä paniikissa. Ristiäiset kolkuttivat ovella ja paperille piti äkkiä saada aikaiseksi jotain. Mutta - mikään ei tuntunut vain oikealta, ei ollut poikamme näköinen! Muutamaa joten kuten maistuvaa nimiehdokasta sitten pyörittelimme, kunnes se sitten tuli - sopivan miehekäs, perinteinen ja vahvalta kuulostava. Poikakin havahtui örähtämään pontevasti, kun koeajoin nimeä hänelle. Etunimi siis päätetty! Kolmas nimi tuli helpoiten - peri sen suoraan mieheni kolmannesta nimestä, jotain yhditävää siis . Toinen nimi taas oli pientä hakua, mutta puskista pompsahti sekin - hyvinkin suomalaisena edustajana, ja äkkiä saimme siihen leukailtuksi assosiaatiota formula- maailmastakin. Mieheni kanssa halusimme ehdottomasti kolme nimeä pojalle; sointui jotenkin helpommin lyhyeen sukunimeen ja etunimessä piti olla pitkän nimen makua juurikin lyhyen sukunimen vuoksi. Ja ehdottomasti nimen tuli olla miehekästä, suomalaista ja ei trendivääntöä, jollaista kylällämme olisi sitten sen seitsemällä muulla jäppikäisellä.

Keskimmäisellä oli jo etunimi valmiina - siis jos olisi poika. Ja onneksi oli, yksi miettimisen aihe vähemmän . Heti synnyttyään huomasimme etunimen soveltuvan pojallemme - miehekäs, perinteinen sekin ja pitkän makuinen - ja siihen samaan syssyyn mieheltä pääsi pojan toinen nimi, joka kuvasti paremmin kuin hyvin päivän vallitsevaa keliolosuhdetta . Kolmas nimikin sujahti suht nopeasti; siihen halusimme hieman sitä erikoisuutta, ottaen huomioon, että esikoisemme kolmas nimi on sitä myöskin. Kerrankin oli pojalla koko nimi valittuna hyvissä ajoin ennen ristiäisiä !

Nuorimmainen sitten yllätti . Meillä oli valmiina nimi pojalle, mutta tulikin tyttö......ja se menikin kinkkiseksi. Kauniille tytölle ei tahtonut löytyä millään kantajansa veroista nimeä, vaikka kuinka pläräsimme almanakkoja ja nimikirjoja. Ja kolme kaunista nimeä vielä...apua! Molempien toiveena oli, että jomman kumman suvusta JOS löytyisi sopiva nimi toiseksi tai kolmanneksi, niin hyvä on. Mutta se ensimmäinen... Valinnan vaikeutta lisäsi se, että halusimme tyttäremme nimen alkavan samalla kirjaimelle kuin veljiensäkin - meistä tuntui jotenkin kamalalta erottaa tytön nimi alkamaan muulla kirjaimella... Ja nimenhän tuli myös maistua pitkältä...Kunnes natsahti ! Etunimi löytyi, paras mahdollinen ja tytölle juurikin sopiva, eikä edes mikään yleinen - se tosin selvisi sitten myöhemmin . Toiseksi nimeksi tuli etunimen löydyttyä jotenkin luontevasti oman mummuni kutsumanimi ja kolmannen keksi mieheni; siinä nimessä täyttyi se erikoisemman nimen toive, joka omalta osaltaan sopi myös yllättävän hyvin veljiensä kolmannen nimen jatkoksi.

Yhdessä siis valitsimme lastemme nimet, sopivasti molemmat pääsivät vaikuttamaan asiaan. Tyytyväisiä olemme nimiin - lapsemme kantavat niitä kauniisti ja ovat nimiensä näköisiä , moni onkin itseasiassa sanonut meille niin. Kovasti ovat kiitosta saaneet perinteisistä nimistään. Kaikkien kolmannet nimet ovat myöskin herättäneet keskustelua, sillä vaikka ne maistuvat ja sopivat suomalaiseen suuhun ja kirjoitustapaan, niin ne ovat kuitenkin kallellaan Suomen rajojen ulkopuolelle - eli ideana näissä nimissä oli mahdollinen nimen käyttö kansainvälisillä vesistöillä, mikäli elämä heidät kuljettaa ulkomaille ja havaitsevat etunimiensä käytön olevan liian jähmeää - voivat sitten ottaa kolmannen nimensä käyttöön . Tosin toistaiseksi ovat omiin nimiinsä tyytyväisiä, toisaalta ovat vielä sen verran nuoria, etteivät edes ymmärrä lähteä nimiään kritisoimaankaan .

Nimppareita vietämme nimipäivinä omassa porukassamme . Esikoisen synttäripäivänä juhlimme samalla myös keskimmäisen nimppareita ja siitä muutaman viikon välein kahta muuta nimpparisankaria . Tosin tytön nimeä nyt ei kalenterista löydy mutta sinne päin osuvan nimen merkeissä sitä toistaiseksi vietämme.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

netistä ja kalentereista selasin nimiä ja etsin mieluisia.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

Ensimmäisen tytö etunimi tuli toiselta lapselta, se oli niin tajuttoman suloinen pieni tyttö, että heti tiesin jo silloin sen nähdessäni, et hänenlaisen lapsen haluan ja nimi oli erikoinen, en ollut kuullut sitä ennen. uskon siihen, et ihminen kasvaa nimeensä. Eli nimestä vois päätellä jotain ihmisen luonteesta, mulla tulee ainakin tietyistä nimistä tietynlainen ihminen mieleen.

toisen tytön nimi kaivettiin vaan kalenterista ja toinen nimi netistä.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Ensimmäisen nimen piti olla sellainen, että siitä tulee mukava mielikuva ja se sopisi kyseiselle lapselle. Toisen nimen piti olla koriste, eli kaunis pitempi nimi, ei niinkään tarkoitettu kutsumanimeks ollenkaan, vaan nimenomaan koristeeksi ja sen piti sopia sitten etunimen kanssa ja sen piti olla persoonallinen ja hieno nimi! olen saanut nimistä monesti palautetta, lehtimyyjistä lähtien ja aina kun nimet jossain sanon niin usein ihmiset sitten kommentoivat, että on todella ihanat nimet lapsilla jne.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

Apila nimi hylättiin sen takia, että jos sellaista nimeä huutelee hiekkiksellä tai jossain niin voi kuulostaa apinalta muuten oisi ollut kiva nimi.

6) Kuka nimen lopulta päätti?

minä olen päättänyt ja mies sitten suostunut :> sillä ei ollut omia ehdotuksia ja samoilla linjoilla mentiin.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

olen erittäin tyytyväinen nimiin! Ja lapsetkin tykkää!

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

Meillä nimipäivänä sankari saa pienen nimpparilahjan ja kortin, siis joku alle viiden euron juttu, esim kyniä, saa myös päättää päivän ruoat ja jos haluaa esim et mennään uimaan tms ja sitten oman perheen + mahdollisesti isovanhempien kesken juhlitaan ja tehdään pieni kakku

Meillä juhlitaan kaikkea mahdollista kun me kaikki tykätään, tai kaikki me naispuoliset tykätään juhlia kaikkea mahdollista ja aina on kiva jos on joku erikoinen päivä :>

 

1) Netistä keräsimme molemmat nimilistan ja lopulta esitimme parhaat vaihtoehdot toisillemme.
2) Lapsemme etunimi valittiin siksi, että se on kansainvälinen ja kaunis nimi. Hänen toinen nimensä annettiin mieheni siskon mukaan, joka kuoli jo lapsena. Kolmannen nimen lapseni peri minulta.
3) Kansainvälisyys ja se, ettei lasta kiusattaisi nimen takia. Toiset lapset osaavat olla ilkeitä.
4) Jotkut nimet hylättiin, koska olivat jo "liian" kansainvälisiä Suomalaiseksi nimeksi. Toiset taas liian yleisiä.
6) Etunimen päätti mieheni, toisen ja kolmannen päätin minä.
7) Olemme erittäin tyytyväisiä lapsemme nimiin. Tyttäremme on kuitenkin vielä niin nuori, ettei osaa kommentoida asiaa :heart:

Nimipäivää ei tyttärellämme suomenkielisessä kalenterissa ollut, joten vietämme sitä (Claudia) toukokuussa ortodoksisen kalenterin mukaan (Klaudia).

Tyttömme nimi: Claudia Merle Johanna

 

Ensimmäinen nimi valittiin jo raskausaikana almanakkaa selaamalla. Nimivaihtoehtoja oli tasan yksi. Toinen nimi ei ollut yhtä selvä juttu. Toinen nimi oli vielä vähän ennen ristiäisiä epäselvä, mutta sitten näin yöllä unta, jossa lapseni oli tietyn niminen. Tämä nimi tuli toiseksi nimeksi.

Lapsen isä ei vielä ristiäisissäkään toista nimeä tiennyt. Eli minä päätin nimet. Tosin etunimi valittiin yhdessä.
Nimen valintaperusteena oli se, että se kuulosti mielestämme kauniilta. Halusimme myös nimen, jota ei ole joka toisella vastantulijalla.

Lapsen nimeen olen tyytyväinen. Tosin valitettavasti kaunis pitkä etunimi on lyhentynyt useimpien suussa lempinimeksi. Ainoa harmittava asia nimessä on lapsen sukunimi. Meillä oli lapsen isän kanssa eri nimet ja lapsi sai isän sukunimen. Nyt olemme eronneet ja minä olen lapsen pääasiallinen huoltaja. Isä näkee lastaan harvoin. Olisi kätevää, jos me olisimme lapsen kanssa samalla sukunimellä.

 

Pojan nimi meillä oli ollut valmiina jo useamman vuoden, mutta kun kuulimmekin ultrassa, että meille tulee todennäköisesti tyttö, niin jouduimme alkaa pohtia tyttöjen nimiä, mikä tuntui vaikealta. Raskausaikana keksimme nimen. Tai oikeastaan minä keksin ja mies oli siihen todella tyytyväinen.

Tytön ensimmäisen nimen kriteereinä oli, että se on sekä kansainvälinen että suomalaiselle sopiva, siinä ei ole r-kirjainta (miehen toivomus, miehellä r-vika), että se on kauniin kuuloinen, ei kovin yleinen, mutta ei myöskään liian erikoinen. Sellainen löytyikin yhdestä lempikirjasarjastani!

Toiseksi nimeksi olisin halunnut oman toisen nimeni, mutta siskoni sai hieman aiemmin lapsen, jolla on samantyylinen nimi. Toinen nimi otettiin erään tuttavan tuttavan lapsen nimeä mukaillen, on vähän harvinaisempi, mutta sointuu hyvin etunimen kanssa.

Olemme erittäin tyytyväisiä nimivalintaan. Nimi sopii lapsen ulkonäköön ja luonteeseen hyvin, ja monet ovat kehuneet nimeä kauniiksi. Lisäksi mukavaa on se, että täällä ulkomailla ihmiset osaavat lausua nimen samalla tavalla kuin se suomessa lausuttaisiin.

Lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa itse kertoa, onko tyytyväinen nimeen.

Haluan viettää nimipäiviä pienellä muistamisella, mutta suurempia juhlia emme pidä. Ennen vauvaa olemme ostaneet miehemme kanssa toisillemme pienet lahjat nimipäivinä - esim. cd:t. Nyt lapsen kanssa ajattelin tehdä niin, että hankin pienen kivan lahjan ja teemme jotain pientä kivaa yhdessä hänen olemassa olon kunniaksi, ei niinkään nimen kunniaksi.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Poikamme on puoliksi suomalainen ja puoliksi amerikkalainen, joten nimen piti istua molempiin suihin. Halusimme kaikien sukulaisten osaavan ääntää nimen. Eli otimme Suomalaisen etunimen joka löytyy myös variaationa englanninkielessä. Ja toinen nimi tuli skandinaavisen jumalan mukaan (Odin), tuoden pikkasen eurooppalaisia juuria mukaan. Kolmas nimi tuli sukunimestäni joka on harvinainen. Amerikassa voi antaa nimeksi sukunimen mikä suomessa taas on kiellettyä, joten otimme lähimmän hyväksytyn version (Immanuel).

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
noh, aika pitkälle kuten ensimmäisessä kohdassa. Aleksi vaan tulla tupsahti molemmille samaan aikaan mieleen. Ja mieheni toivoi jotain Aleksanderiin liittyvää. Molemmat tykkäämme mytologiasta. Asiaan tuli varmennusta nimigeneraattorista!

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
helppo molemmille kielille ja ei r-kirjaimia yms. mikä saa nimen kuulostamaan oudolta.


4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
vaikean konsonanttiyhditelmän tai kirjaimen takia. kuten esim. r

6) Kuka nimen lopulta päätti?
minä tosin mies sai sukunimi asian läpi.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Kyllä ja varhaista sanoa.. pieni mies on vasta 10kk mutta on nimensä veroinen.


P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?
miehelle todella uusi kokemus mutta täydellä mukana. kukat ja kakut

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua siitä, miten rakkaat lapsemme ovat saaneet nimensä ja millaisia tarinoita nimenantoon liittyy.

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
6) Kuka nimen lopulta päätti?
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Kommentoi tähän ketjuun. Kiitos jo etukäteen vastauksistasi!

Jaana Kivipelto-Tulkki
toimittaja, Kaksplus

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

Etsimme aktiivisesti nimiä odotusaikana eri lähteistä, mutta mikään ei tuntunut kolahtavan sekä isälle että äidille. Oli jopa painostusta puolin jos toisin. Isä olisi halunnut tytöstä Sofian, äidistä se oli liian prinsessanimi. Sitten mieleeni tuli jostakin nimi Nuppu ja tämä nimi kolahti heti. Tunne oli hyvin voimakas, eikä mikään muu tuntunut enää tulevan kysymykseen. Isälle tämä taas ei sopinut, kunnes pitkän ajan jälkeen nimi alkoi tuntua hyvältä myös isästä.

Kun tyttö sitten syntyi, itkin onnesta, kun tajusin, että tyttö vielä näyttikin aivan Nupulta. Oli pieni ja siro tyttö, aivan kuin ruusunnuppu. Kätilökin kehui vauvaa kauniiksi, kuin pieneksi nukeksi. Nimi olikin nappi valinta, sillä tyttö päätti kasvaakin nimensä mukaisesti, on kuin siro keijukainen vielä 2-vuotiaana.

Toiseksi nimeksi tuli sitten se Sofia, miehen toiveesta. Nuppu Sofia on nyt 2-vuotiaana oikein tyytyväinen nimeensä. Kertoo olevansa Nuppu-prinsessa.

 

ei meillä ole vietetty vielä, kun sitä ei edes ole. Sitten kun tyttö kasvaa, voi kehitellä jonkun korvaavan päivän jolloin vietämme nimppareita, jos hän niin tahtoo.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne? Ensimmäisen ja toisen kohdalla ex-mieheni kanssa tutkittiin nimikalentereita ahkerasti ja jotenkin vain nuo nimet sitten kolahtivat =)
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy? Ei ole
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi? Suomalaisia selkeitä nimiä ja toinen nimi tulee isovanhemmalta.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin? Esikoisen kanssa kävi niin, että serkkuni vauva syntyi 2kk aiemmin ja hänelle tuli nimeksi se, jota oli omalle tytölle ensin ajateltu, joten vaihto oli edessä, mutta ei haitannut.
6) Kuka nimen lopulta päätti? yhdessä isän kanssa päätettiin
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse? Kyllä olemme, tyttö joskus haluaisi vaihtaa nimeään, mutta esimurkulle ei mikään ole joskus hyvä =)


P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

Vietetään kakun kera jos satutaan muistamaan, ei ole kovin tärkeä muistaa eikä lapset odotakkaan muutakuin onnitteluja vain =)
Vastaan kolmannesta lapsesta erikseen kun eri miehen kanssa nimi valittu =)

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Tyttären nimi juontuu lasten tarinasta, joka oli lempikirjani omassa lapsuudessani
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Juurikin tuo lasten kirja.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Suomalainen nimi haluttiin ja toinen + kolmas nimi mummuilta.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Alkuraskaudessa taisi olla sellaisia vaihtoehtoja mielessä, että ne löytyi liian läheltä suvusta, mutta aika selvä tuo nimivalinta oli.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Miehen kanssa yhdessä päätettiin.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Ehdottoman tyytyväisiä, vauva vasta 3kk =))


P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?
Joskus kakkua teen jos muistan ja onnittelut yleensä riittää =)

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Katsoin kalenterista poikien nimiä ja kirjoitin sitten lapulle sellaisia, mitkä itseäni miellytti.. Niistä mies sitten valitsi etunimen pojalle.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

Ei minkäänlaisia oikeastaan. Jos tyttö olisi tullut niin sitten olisi ollut suvun nimiä.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Tärkein taisi olla ettei muilla kavereilla ole samannimistä eikä kummallakaan meillä ole kaverina samannimistä ihmistä. Halusimme myös mahdollisimman lyhyen etunimen pojalle ja valitsimme nimen, jossa on vain 4 kirjainta. Ja koska pojalle tuli ruotsalaisperäinen sukunimi niin halusin nimen sopivan myös siihen. Eli nimi on oikeastaan enemmän ruotsalainen kuin suomalainen, tosin etunimi on ihan perus suomalainen nimi. Tosin aika harvalla nykyään.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

Ei vaan sopinut meille.

6) Kuka nimen lopulta päätti?

Mies etunimen ja minä toisen nimen.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Olemme ja poika on vielä niin nuori ettei osaa sanoa omaa mielipidettään

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä? Ei oikeastaan mitenkään, ainakaan vielä.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Kalenteria selaamalla, televisiosta. lehdistä, kastettujen palstalta ja vähän joka paikasta kuulosteltiin kivoja nimiä sekä tytölle että pojalle (meillä 2 tyttöä eikä kummankaan kohdalla etukäteen tiedetty kumpi tulossa). Niitä listattiin paperille ylös ja vauvan synnyttyä sitten "oikeasta" listasta karsittiin pois. Lopulta jäljellä oli muutama nimi josta päätettiin.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

Ei mitään tarinoita.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Nimen piti sopia sukunimeen, kuulostaa kivalta ja suvusta tai tuttavapiiristä ei saanut löytyä samannimistä. Ei siis haluttu mitään suvussa periytyviä nimiä.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

Ne ei vaan tuntunut lopulta kivoilta nimiltä. Listasta löytyi parempiakin.

6) Kuka nimen lopulta päätti?

Yhdessä miehen kanssa päätettiin

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

Olemme tyytyväisiä nimiin. Isompi on 7v ja pienempi 2v. Pienempi eii vielä osaa mielipidettään sanoa eikä isompikaan ole nimeän haukkunut.


P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

Meillä ei vietetä nimipäiviä. meistä koko nimipäivä on ihan turha keksintö.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Esikoisen kohdalla nimen keksiminen oli todella vaikeaa. Ei päästy yhteisymmärrykseen mistään nimestä. Oli liian tavallista, liian erikoista, liian yleistä, liian sitä ja tätä... päädyimme neutraaleimpaan kummankin mielestä, nimeen joka oli yleinen mutta ei aiheuttanut kummallakaan meistä suurempaa tunnekuohua. tyytyväinen ollaan nimeen jälkikäteen..

Kuopus oli sitten hauska tapaus. Mulla oli selkeä visio nimestä raskausaikana niin tytölle kuin pojalle. Papillekin oltiin jo ehditty nimi kertoa, mutta ristiäistä edeltävänä iltana tuli eräs leffa tv:stä ja siinä oli poika, joka oli hyvin nauravainen ja iloinen kuten meidän poikakin. Mauskuttelin nimeä sen illan ja heitin puolisolleni että tehdänpääs tästä pojasta sen niminen. Ei mennyt läpi sinä iltana, mutta ristiäispäivänä kun pappi oli jo talossa, kävimme keskustelun uudelleen ja päädyimme tähän iloiseen nimeen. Ja en todellakaan ole katunut, on vaan vahvistunut että oikein tein kun pidin pintani.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Tulikin jo edellä.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Etunimen perusteeksi riitti että on ok ja hyvä nimi. Toisten nimien kohdalla tärkeää meille molemmille oli että ne tulee suvusta. Esikoisen toka nimi tulee miehen suvusta ja kuopuksen sitten mun suvusta.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Moni nimi vaan sen takia kun tuntee sen nimisen josta ei oikein tykkää.. oli se sitten ala-asteen ei niin kiva tyyppi tai sitten työpaikalla on sen niminen.
Ja tietty se, että ei heti lähipiirissä ole saman nimistä. Onneksi tämä ei ollut kompastuskivi.

6) Kuka nimen lopulta päätti?
esikoisen kohdalla se oli kompromissi. Kummankaan suosikkinimi ei mennyt läpi, mutta kompromissi ei ollut paha. Toisen kohdalla se olin minä.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Meillä vielä niin pienet lapset, etteivät osaa ajatella tätä, mutta itse olen tyytyväinen. Kompromissinimikin on tuntunut ristiäisten jälkeen tosi hyvältä valinnalta, ja tähän kuopuksen nimeen ollaan enemmän kuin tyytyväisiä.


Nimipäivät meillä menee niin, että jollain pienellä tulee muistettua, niin aikuisilla kuin lapsilla. Ja onneksi kaikkie nimet löytyvät kalenterista, ettei tartte soveltaa jotain päivää.