Toimitus kysyy: Mikä kotitöissä rasittaa?

Moni kotona lasta hoitava sanoo, että jaksaisi vielä lapsen hoitamisen, mutta kotityöt rassaavat ja kyllästyttävät. Mistä kotityöväsymys johtuu?
Mikä auttaa sinua jaksamaan kotitöitä?

Teen juttua kotitöiden "henkisestä puolesta".
Kiitos jo etukäteen vastauksista!

Saga Wiklund
toimittaja, Kaksplus

 

Olet kotona 24/7, mies käy töissä ja isommat koulussa. Teet ruoan heille, peset pyykit, viikkaat pyykit, imuroit, peset lattiat...

katsot samoja seiniä 24/7, ehkä kerran päivässä käyt pihalla lapsen kanssa, tuut kotia-- katsot taas samoja seiniä...

itse olin ennen vauvan syntymää siivoushullu: meillä imuroitiin vähintään pari kertaa viikossa, aina oli siistiä, tavarat paikoillaan.
Nyt olen ollut kotona 12kk, sitä ennen olin AINA töissä, joka päivä, ja stressillä siivosin taloa.. nyt hyvä kun jaksan tehdä ruoat, tai kerran viikossa siivota. Odotan töihin pääsyä, ettei tarvitse katsella samoja seiniä 24/7.

ja minä hullu käytän vielä kestovaippoja.....!!!

 

Luulen kotityöväsymyksen johtuvan siitä, että samaa saa tehdä päivästä toiseen. Minua kotitöissä auttaa jaksamaan oma mieheni, joka jaksaa oman leipätyönsä lisäksi auttaa kodin päivittäisissä askareissa, esim.pyykkäys,imurointi yms.. Iloa tuo myös reilu 1v tyttö, joka mielellään auttaa äitiä kotitöissä, vaikka vähän hidastahan se astiapesukoneen tyhjennys hänen kanssaan on

Olen myös ajatellut asian niin, että nämä kotityöt kuuluvat päivittäisenä osana tähän aikaan, kun on mahdollista olla kotona lapsen kanssa.

 

Olen kotiäitinä, mieheni käy töissä. Luulen väsymyksen johtuvan siitä, että ne samat lautadet saa/joutuu tiskas parikin kertaa päivässä, ja kohtakos ne taas odottavat tiskivuoressa..

Myös roskista saa kiikuttaa jatkuvasti ulos, imuroida joka toinen päivä vähintään, että edes hetken on siistiä. Tuntuu turhauttavalta.

Tähän parhaiten auttaa meillä töiden jakaminen, edes osittainen sellainen. Ihaninta mitä mies voi aamulla tehdä, on noutaa lapsi sängystä, keittää kahvia ja hoitaa tiskihommat puolestani!

 

Kotitöissä ärsyttää se, etteivät ne ikinä lopu. Juuri kun luulet saaneesi kaiken tehtyä, niin alkaa sama homma alusta.

Vaikka kuinka yrittää saada kodin pidettyä siistinä, se ei onnistu. Itse olenkin päättänyt keskittyä kodin puhtauteen, en sekaisuuteen niinkään. Puhtaudesta pidän siis tiukasti kiinni (roskia ei ole missään muualla kun roskiksessa, imuroin päivittäin, keittiö ja wc ovat yleensä ottaen aina puhtaita) koska se on mielestäni tärkeämpää, kuin se, että tavarat eivät ole aina paikallaan.

Tällä hetkellä siivoaminen olisi jopa kivaa verrattuna tuon uhmaikäisen kanssa "riitelemiseen".

 

Ennen en pitänyt kotitöistä. Sitten sain lapsia ja enpä päässytkään aina tekemään kotitöitä silloin kuin olisi pitänyt tai haluttanut. Nyt "kielletty hedelmä houkuttaa" -ilmiö on vaikuttanut sen, että rakastan kotitöitä, silloin kun niitä saa puuhailla ihan itsekseen ja rauhassa

Kotitöiden huono puoli on siinä, että ne eivät tule koskaan valmiiksi. Juuri kun olet saanut tavarat järjestettyä paikoilleen ja käännät selkäsi, ne ovat taas räjähtäneet ympäriinsä. Juuri kun olet ruuan jälkeen laittanut tiskit ja pyyhkinyt pöydät, kohta on aika alkaa laittaa seuraavaa ateriaa. Olisi paljon palkitsevampaa, jos omien kätten jälki näkyisikin jossain...

 

Olen kolmen lapsen yh-äiti ja hoitovapaalla töistä. Kotitöissä ei varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta turhauttavinta niissä on se ettei niitä pysty tehdä "rauhassa". Kun pienet "apulaiset" haluavat auttaa ja pyörivät tavaroineen "jaloissa" tuntuu joskus helpommalta jättää siivous väliin.... Joskus saan "omaa aikaa" kun vien lapset mummolle hoitoon ja saan SIIVOTA ihan rauhassa-jopa siivoamisesta nauttii silloin !

 

Lapsethan on hyvä ottaa mukaan kotitöihin pienestä asti, niin ne oppivat tekemään niitä ja se on myös mukavaa yhteistä tekemistä. Eikä pidä välittää, jos hommat eivät mene niin nopeasti ja huolellisesti kuin aikuisella. Näin sanoo hyvä teoria, joka on myös minut vakuuttanut.

Mutta käytännössä ei aina jaksaisi hymy huulilla hyräillen katsella sitä innokasta mutta tehotonta yrittelyä... Joskus on pakko sanoa, että ei, äiti tekee nyt tällä kertaa tämän itse, mene sinä leikkimään omiasi! Joskus nimittäin täytyy saada hommat tehtyä loppuun asti ja ripeästi!

On tiettyjä kotitöitä, mihin lapset ovat niin ihastuneet, että ovat aina väkisin tunkemassa mukaan, kuten käsintiskaus ja silitys. Joskus teen niitä itsekseni salaa kun lapset ovat nukkumassa tai poissa kotoa, ja aah kun on ihanaa tehdä rauhassa ja omalla tavallaan. Ja huvittaa ajatella että vieläköhän lapset murrosiässä vaativat kirkuen saada tiskata...

 

Samoilla linjoilla muiden kanssa. Se niissä kotitöissä eniten taakottaa, että se on sitä samaa päivästä toiseen ja kun jostain saa jonkun nurkan siistiksi, niin toisesta päästä pitää alottaa alusta.

Meillä on nyt jaettu kotitöitä, kun on isompia lapsia talossa ja kun he ovat huomanneet, että ei ne tavarat itekseen paikoilleen mene, niin ovat edes vähän enempi ilman pyytämättäkin siivonneet. Meillä on keittiö lähes aina siisti ja vessat. Itse en välitä, että vessat olisivat likaiset, niistä huomauttaa myös lapset. Se ei ole iso homma siivota, kun sen tekee säännöllisesti. Samoin keittiö ja eteinen imuroidaan joka päivä, ettei kaikki roskat kulkeudu muualle asuntoon.

Mä ite nautin siitä, jos ne kotihommat saa tehdä ihan rauhassa. Lasten kanssa on sujuu hyvin pyykinpesukoneen täyttäminen ja tyhjääminen on tosi nopeeta, samoin astianpesukoneen... Nuorimmainen auttaa kyllä kaikessa, mitä mä teen. Nykyään hänestä on jo vähän oikeesti apua, kun hän vie jotain tavaroita paikoilleen ja roskia roskikseen.

Ollaan jaettu kotitöitä kaikkien kesken niin, että itekin saa joskus huilata. Sillä lailla jaksaa itekin paljon paremmin. Toki välillä ne kotihommat ei mene niin tasapuolisesti. Myös isommat lapset ovat saaneet omat pikkuhommat, mitä arjessa tekevät. Ei tietenkään niin paljoa, että se häiritsisi koulunkäyntiä.

 

Samaa hommaa päivästä toiseen ja työn tulos on pahimmillaan nähtävänä vain puolituntia.

 

Kotitöissä rasittaa jatkuvuus ja aamusta aamuun sama kaava.
Mutta sen jaksaa ja kestää, kun tietää että lapset ja mies auttaa tarvittaessa. Ja eihän kotityötkään lopun ikää ole vain minun juttuni.

 

Kotitöissä rasittaa se, että ne jäävät vuodesta toiseen ja 'keskustelusta' toiseen minun niskoilleni.

Luvataan kymmenen hyvää ja nyökytellään- viikon päästä jo unohdetaan mitä on tullut luvattua. Sekä mies että lapset.
Tilanne luisuu meillä siihen, että perhe siivoaa jälkiään kun minä komennan.
Vapaaehtoisesti sitä ei tee yksikään, sitten ollaan silmät pyöreinä että et sä ole hei sanonut että pitää siivota, kyllä me autetaan kun sä vaan pyydät.....

:headwall:


No on sovittu.
Ikinä en ole ollut luonne, joka passaisi miehen, että ei olis pitänyt tulla yllätyksenä, että minä en edelleenkään tee kaikkea yksin.

Olen päivät itsekin pois kotoa, lisäksi tulee omien opintojen läksyt- miehen työpäivä kun päättyy siihen että tulee kotiin, minulla se vielä siis jatkuu.
Opinnoistani sovittiin yhdessä ja luvattiin ja vannottiin, että yhdessä hoidetaan arki, joka väistämättä käy raskaaksi näin.

Lapset eivät ole koskaan 'saaneet' vain olla, kotitöitä on teetetty jo pienestä.
Poika osoittaa kyllä kiitettäviä merkkejä avuliaisuudesta, mutta esikoistytär on melkoinen haaveksija ja sottapytty, kertakaikkiaan!

JA kun sitä yhteistä ruokapöytääkään ei muka osata kattaa, ellei äidiltä tule siihen erikseen käskyä- ja jo 9 vuotta meillä on syöty illalla samaan aikaan |O







Mä oon niin väsynyt

 

Kotitöissä rasittaa se, että ne jäävät vuodesta toiseen ja 'keskustelusta' toiseen minun niskoilleni.

Luvataan kymmenen hyvää ja nyökytellään- viikon päästä jo unohdetaan mitä on tullut luvattua. Sekä mies että lapset.
Tilanne luisuu meillä siihen, että perhe siivoaa jälkiään kun minä komennan.
Vapaaehtoisesti sitä ei tee yksikään, sitten ollaan silmät pyöreinä että et sä ole hei sanonut että pitää siivota, kyllä me autetaan kun sä vaan pyydät.....

:headwall:


No on sovittu.
Ikinä en ole ollut luonne, joka passaisi miehen, että ei olis pitänyt tulla yllätyksenä, että minä en edelleenkään tee kaikkea yksin.

Olen päivät itsekin pois kotoa, lisäksi tulee omien opintojen läksyt- miehen työpäivä kun päättyy siihen että tulee kotiin, minulla se vielä siis jatkuu.
Opinnoistani sovittiin yhdessä ja luvattiin ja vannottiin, että yhdessä hoidetaan arki, joka väistämättä käy raskaaksi näin.

Lapset eivät ole koskaan 'saaneet' vain olla, kotitöitä on teetetty jo pienestä.
Poika osoittaa kyllä kiitettäviä merkkejä avuliaisuudesta, mutta esikoistytär on melkoinen haaveksija ja sottapytty, kertakaikkiaan!

JA kun sitä yhteistä ruokapöytääkään ei muka osata kattaa, ellei äidiltä tule siihen erikseen käskyä- ja jo 9 vuotta meillä on syöty illalla samaan aikaan |O







Mä oon niin väsynyt

Sä vaadit liikaa lähimmäisiltäsi, ota kultsi rennommin

 

Kotitöissä rasittaa se, että niitä on koko ajan ja aina. Meillä kotityöt hoidan yksin minä, sillä miehelläni on selkä niin huonossa kunnossa, ettei hän voi hommia juurikaan tehdä, tämän ymmärrän enkä häntä siitä "tuomitse". Silloin tällöin mies vie roskat ja auttaa järjestelemään tavaroita, mutta oikeastaan kaikki muu on minun harteillani. Se väsyttää, että yksin tekee kaiken, koittaa pitää siivoa ja järjestystä yllä, pyykkihuolto ja ruoka koko porukalle pöytään. Ja muut eivät sitten teekkään muuta kuin sotkevat. Perheessämme on minun ja miehen lisäksi 6 -vuotias tyttäreni, sekä miehen 10 -vuotias poika joka toinen viikonloppu.
Tyttäreni homma on viikon lopussa siivota huoneensa ja pitää siellä järjestystä yllä. Joskus neiti kyllä myös auttaa äitiä muissa hommissa. Aika väsyneeksi sitä kyllä tulee, kun töiden jälkeen tulee kotiin ja siellä odottaa lisää töitä.

 

Mua rasittaa se, etten ole ulkoistanu sitä kenellekkään rahanahneuksissaan kämppääni loisimaan pyrkineelle naiselle. Mielummin hoidan kämppäni ite, kuin otan kalliiksi tulevan akan hoitamaan asian.

 

Mikä kotitöissä ei nyppisi? Loppumatonta, tympäisevää, raskasta, aivotonta raatamista, josta et saa vastineeksi muuta kuin saman homman toistumisen masentavan läheisessä tulevaisuudessa. Eikä sekään helpota, että meidän perheessä ei kummallakaan vanhemmista ole ns. siivousgeeniä. Kolmen (piakkoin neljän) pienen lapsen ja ainaisen invalidisoivan väsymyksen vuoksi tilanne luisuu välillä siihen, että kämppä on kuin koiran oksennus ja sitten paniikissa naamioidaan paikkoja ja suljetaan ovia, kun joku ilmoittaa ilmestyvänsä kohta kylään. Eli ratkaisu lienee se, että kutsutaan vieraita useammin...

 

Kotitöissä rasittaa se, että siivouksen tulos on niin lyhytaikainen. pian on taas tavarat levällään ja leluja ympäri taloa. Lapset ovat 4 ja 5 vuotiaat joten he käyttävät jo aika suurta aluetta leikkeihin. Majojen rakentaminen sohvatyynyistä on myös suosikkileikki jolloin koti näyttää entistäkin sotkuisemmalta. Molemmat aikuiset olemme töissä,ja väkisinkin kotityöt kasaantuvat viikonlopulle. Viikonloppuna tekisi mieluummin mieli levätä kun alkaa siivoamaan ;-)
Pyykkien kuivatus sisällä tuompaljon pölyä mutta on välttämätöntä.
Kotimme ei ole lähes koskaan siinä kunnossa että yllätysvieraita voisi otta vastaan :-D

 

Samaa hommaa päivästä toiseen ja työn tulos on pahimmillaan nähtävänä vain puolituntia.

Peesi. Aina samaa vessan pesua ja imuroimista viikosta ja vuodesta toiseen. Lapsen kanssa on ihan kivaa olla, kun näkee hänen kasvavan ja kehittyvän, mutta samoina pysyvät kotityöt kyllästyttää ja lisänä se, ettei koti pysy siistinä kovin kauan.

Vuosien mittaan olen joutunut karsimaan siisteystasosta ihan oman mielenterveyden takia. Aina ei tarvitse olla siistiä ja vastasiivotun näköistä, lapsiperheessä saa olla leluja lattioilla, tiskit tiskaamatta jne... Jos on valvonut koko yön huutavan ja vatsakipuilevan lapsen kanssa jolla on mahdollisesti maitoallergia, niin ei voi jaksaa päivällä siivota lapsenhoidon lisäksi. Nyt kun lasten kanssa on helpompaa, niin ehtii taas siivotakin eikä tiskipöytä notku tiskeistä ja lapsetkin osaavat ja saavatkin auttaa kotihommissa. Vielä kun saisi miehen siivoaman säännöllisesti, niin olisin kuin lottovoiton saanut

 

Kotityöt itsessään eivät niinkään rasita, rakastan siivoamista ja se on itselleni tärkeä stressinlievityksen työväline. Rasittavaa on se, että kotitöitä on tehtävä pienissä pätkissä pitkin päivää, sataa asiaa yhtäaikaa ja vähän kerrallaan kun minä haluaisin tehdä yhden asian ajan kanssa ja kunnolla loppuun ennen seuraavaan hommaan ryhtymistä. Valitettavasti vauva pelkää imurin ääntä, liikettä ja ulkonäköä, joten tämä aiheuttaa oman päänvaivansa kun kannat astetta isompaa pötkylää toisessa kainalossa, koitat nostaa sohvan nurkkaa toisella kädellä ja liikuttaa imuria suullasi. Miehen ollessa paljon töissä ei niin sanottua "omaa aikaa kotitöille" paljoa jää.

Mies voisi laittaa tiskinsä astianpesukoneeseen. Kai se on liian tekninen asia.

 

Olen äitiyslomalla kolmannen lapsen kanssa, kaksi vanhempaa on 6 tuntia päivässä päiväkodissa. Kakkosen kanssa kotona ollessani hoidin useimmiten siivoamisen itse. Nyt meillä käy siivoaja joka toinen viikko, joka toinen viikko jatketaan samaa kuin töissäoloaikanani, eli mä siivoan vessat ja mies imuroi. Meillä syödään leipää iltaisin, eli iltaruoanlaittoon ei juurikaan mene aikaa. Viikonloppuisin mies laittaa ruoan.

Suurin homma mulla on tuo pyykkääminen, ja se kyllä rasittaa. Just kun on saanut pyykit viikattua pois, ja ehkä jopa silitettyä, täytyy kone taas laittaa päälle ja sama ruljanssi alkaa alusta. Se on turhauttavaa.

Mä en pysty olemaan kotiäitinä 24/7. Eli olen päättänyt, että kotityöt ei ole mun juttu, ja mä teen muita juttuja äitiyslomalla. Melkein joka päivälle on nyt ohjelmaa: maanantaisin käyn iltapäivällä isompien lasten kanssa saksankerhossa (meidän toinen kotikieli on saksa), tiistaisin käyn vauvan kanssa jumpassa, keskiviikko on "vapaa", torstaisin on taas vauvan kanssa jumppa ja perjantaisin vauvauinti. Sen lisäksi teen töitä 1 tunti/päivässä. Tällä systeemillä toivon, että mun mielenterveys säilyy kunnes taas pääsen töihin.

Mun unelma olis tehdä 50 % töitä... lopun aikaa jaksaisin sitten olla lasten kanssa. Mun mielestä se on tärkeämpää kuin jatkuvasti kiiltävä koti - se on mahdottomuus kolmen alle kouluikäisen kanssa. Meillä on tosi siistiä kerran kahdessa viikossa siivoojan käynnin jälkeen, tätä kestää noin 5 min ja sitten on taas kaaos päällä

 

Tässä yllä onkin tullut jo paljon asioita, joista olen samaa mieltä.

Kun miettii, mikä tekee ansiotyöstä palkitsevaa, on siinä monta asiaa. Työkaverit, työn tulos, asiakkaat, palaute, itsensä toteuttaminen jne. Kotitöitä tehdessä lähes kaikki nämä jää puuttumaan. Yksin teet kotityöt, työn tuloksen kerkiät juuri nähdä, kunnes taas alkaa tiskiallas ja pyykkikori täyttymään ja lelut levitä lattialle jne. Siinä vaiheessa, kun joku tulee kotiin ja voisi palautetta antaakin, ei enää edes huomaa, että jotain on siivottu Ja sitäpaitsi, kotityöt on sellainen itsestäänselvyys, että harvoin niistä palautetta muutenkaan tulee annettua.

Eli paljon samana toistuvaa yksinäistä puurtamista asioitten kanssa, jotka ei kauheesti kiinnosta tai itseä kehitä ilman seuraa ja ilman palautetta ja ilman, että ehtii nauttia työn tuloksesta. Se siitä tekee raskasta.

 

Kotitöissä rasittaa se että niitä samoja hommia saa tehdä päivästä toiseen ja monia vielä monta kertaa päivässä eikä sen jälkeen kätten jälki näy kuin hetken ja sitten taas alusta,myöskään mitään kiitosta tai positiivista palautetta on turha odottaa enkä odotakkaan että koko ajan joku kehuis tai kiittelin tekemistäni hommista mutta kyllä nyt välillä ois kiva kuulla jotain että tietäis että joku on edes huomannut että oon jotain tehnyt.
Kotitöitä auttaa jaksamaan mieheni joka niihin osallistuu ihan mukavasti varsinkin kun nätisti pyytää.Meillä mieheni kanssa on erinlainen siiteyskäsitys ja siksi hän ei välttämättä aina huomaa että jotais olisi nyt hyvä tehdä tai töistä tullessaan yksinkertaisesti tiedä että puhtaat astiat tai pyykit odottaa koneessa tai että kuivat puhtaat vaatteet odottaa kaappiin laittoa.Myös siisti puhdas koti ja puhtaat tuoksuvat vaatteet tuntuvat hyvälle ja auttavat jaksamaan tehdä kotitöitä.Myös parin päivän vapaa kotitöistä auttaa taa jaksamaan.

 

Tietynlainen keskeneräisyys eli juuri se että työ ei tule koskaan valmiiksi. Hiljalleen siihen on kuitenkin siedättynyt ja se on mielestäni hyvä asia. Eli on oppinut sietämään ja hyväksymään tietynlaista keskeneräisyyttä ja "epätäydellisyyttä" ja ottamaan hiukan rennommin. Tässä auttaa paljon se että meillä mies hoitaa tasapuolisesti kanssani kotia eikä siitä ole koskaan tarvinnut edes keskustella. Silloin kun olin kotona tein tietysti hiukan enemmän. Mielestäni on käsittämätöntä että nykyaikana suomessa vielä monissa perheissä kotityöt jakaantuvat aika epätasa-arvoisesti. Asia on tietysti vähän erillainen jos toinen vanhempi on kotona.

 

kotitöissä rasittaa se että mä teen ne aina yksin, viimesilläni raskaana,joka ikinenpäivä! aamulla ensimmäisenä käytän koirat lenkillä, annan lapsilleni aamupalan sitten otan rätin pyyhin pölyt imuroin pesen lattiat pesen pyykit viikkaan ja silitän lasten vaatteet ja sitten vielä miehen vaatteet ja omat! ja tän kaiken päälle tiskaan meidän kaikkien astiat. ja taas käytän koirat ja annan niille ruoan ja lapsille ruoan ja sitten miehelle ja sitten vien lapset ulos tulen sisälle ja teen ruokaa ja sitten mä taas vähän siivoan, leikin lapsien kanssa ja taas tiskaan ja taas touhuan lasten kanssa ja sittten iltapalaa ja lapset laitan nukkumaan ja sitten viihdytän miesäni käytän koirat pitkällä lenkillä! mutta se mikä auttaa jaksamaan on se että on ihanan puhdasta ja olet kaiken ihan itse tehnyt ei kukaan muu saat nähdä oman työn jälen.

 

Kaikki. Oma saamattomuus, tieto että PITÄÄ. koska KUULUU tehdä niin. Asiaa ei vaan helpota toiminnanohjauksen vaikeus, mistä alottaa, miten edetä. http://päiviteea.fi/galleria/ jumin koneelle kuten kuvassani. Kuvan nimikin on Ihan kohta....