Toimittaja peruskoulupohjalla

Pikkukaupunkilainen

Aktiivinen jäsen
28.06.2011
9 370
16
38
Tämä päivä mennyt flunssaisena, joten on ollut aikaa lueskella kaikenlaista.
Luin muun muassa kuntamme paikallislehden verkkolehdestä yhden paikallisen toimittajan haastattelun.
Täytyy sanoa, että yllätti todella paljon, kun luin, että kyseisellä toimittajalla on vain peruskoulu takanaan.
Olen lukenut paljon hänen kirjoittamiaan juttuja ja hän osaa kyllä kirjoittaa ihan samalla tavalla, kuin koulut käynyt toimittajakin.
Mutta ehkä se suurin yllätys on se, että pelkällä peruskoulupohjalla voi tehdä toimittajan hommia.
Onko tällaista nykypäivänä vielä paljonkin?
 
On.
Etenkin vanhemmissa toimittajissa on paljon sellaisia, joilla ei yhtään tai kovin vähän viestintäalan koulutusta. Se muuttumassa pikkuhiljaa luonnollisen poistuman myötä (uusia kun palkataan niin tavallisesti vaaditaan koulutuskin) mutta asialla tuskin kiire, koska monella "vanhalla" luja ammattitaito ihan jo kokemuksen ja luontaisten avujensa perusteella.
(Ja paikallislehdissä arvokasta tietenkin myös se sosiaalinen evrkkokin, minkä aikojen kuluessa onnistunut luomaan.)
 
Mikä ongelma mielestäsi tuossa on? On paljon ammatteja, jotka eivät vaadi muodollista pätevyyttä vaan tiettyjä tietoja ja taitoja. Lääkärin ammatti ei ole sellainen, mutta toimittajan työ on käsittääkseni enemmän sitä että osaa tiivistää olennaisen isosta määrästä informaatiota, nasevasti ja kiinnostavasti. Toisilta se jututtaminen ja juttujen kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin toisilta, on kikäänkuin kyky luoda tarinaa. Yliopistokoulutuskaan ei sitä kykyä anna.

Mutta ilmeisesti tuo toimittaja on kielellisesti lahjakas, niin että häneltä ovat kielioppiasiat aina menneet kuin automaattisesti oikein?

Tuntemillani toimittajilla on tosi monipuolinen tausta, esim naistenlehden toimittaja joka on opiskellut valtiotieteitä. Ei siis suoranaisesti liity hänen työnkuvaansa mitenkään.
 
On.
Etenkin vanhemmissa toimittajissa on paljon sellaisia, joilla ei yhtään tai kovin vähän viestintäalan koulutusta. Se muuttumassa pikkuhiljaa luonnollisen poistuman myötä (uusia kun palkataan niin tavallisesti vaaditaan koulutuskin) mutta asialla tuskin kiire, koska monella "vanhalla" luja ammattitaito ihan jo kokemuksen ja luontaisten avujensa perusteella.
(Ja paikallislehdissä arvokasta tietenkin myös se sosiaalinen evrkkokin, minkä aikojen kuluessa onnistunut luomaan.)

Minkä ikäisistä toimittajista yleensä puhutaan, joilla ei ole tutkintoa?
 
[QUOTE="vieras";25027787]Mikä ongelma mielestäsi tuossa on? On paljon ammatteja, jotka eivät vaadi muodollista pätevyyttä vaan tiettyjä tietoja ja taitoja. Lääkärin ammatti ei ole sellainen, mutta toimittajan työ on käsittääkseni enemmän sitä että osaa tiivistää olennaisen isosta määrästä informaatiota, nasevasti ja kiinnostavasti. Toisilta se jututtaminen ja juttujen kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin toisilta, on kikäänkuin kyky luoda tarinaa. Yliopistokoulutuskaan ei sitä kykyä anna.

Mutta ilmeisesti tuo toimittaja on kielellisesti lahjakas, niin että häneltä ovat kielioppiasiat aina menneet kuin automaattisesti oikein?

Tuntemillani toimittajilla on tosi monipuolinen tausta, esim naistenlehden toimittaja joka on opiskellut valtiotieteitä. Ei siis suoranaisesti liity hänen työnkuvaansa mitenkään.[/QUOTE]

Ei siinä mitään ongelmaa ole, mutta ihmetyttää vaan, kun sitä kirjoittamista opetellaan siellä viestintäalan opinnoissa...
 
Ei siinä mitään ongelmaa ole, mutta ihmetyttää vaan, kun sitä kirjoittamista opetellaan siellä viestintäalan opinnoissa...

Joo. Viestintäalan opinnoissa ammattikorkean puolella opiskellaan kirjoittamistakin (eri tyyppejä uutisesta reppariin jne) ja valokuvausta ja taittoa ja websuunnittelua, radiotyötä, televisiotyötä jne.
Ei sellainen taito varmasti haitaksi työssä ole ja epäilemättä aikaa myöten moinen pohja vielä entisestäänkin korostuu.

Yliopiston puolella (Gigalaisia lukuunottamatta) viestinnän opiskelu sitten teoreettisempaa ja noita "tee näin"-kursseja on vähemmän - ja töihinkin harvemmin mennään ihan perustoimituksen, jos kohta niitäkin löytyy.

Sitten on vielä kaiken maailman kursseja ; media-assareita jne. Luulen, että moisesta on hyötyä sille, joka tietää jo ennalta tarkkaan mihin esim. paikallistelevisioon tms on menossa/jäämässä.

En kauheasti korostaisi uutsitenkirjoittajan luovaa puolta, mutta jossain määrin lehtityö vaatii kyllä ihan lahjakkuuttakin. Jos kemia sanojen kanssa ei pelaa niin kirjoittamaan on turha hakeutua - hyvänkään koulutuksen kautta. Ja sama toisin päin taitaa selittää kouluttamattomien suurehkon määrän toimittajien joukossa; ne pääsääntöisesti niitä, joilta kirjallinen ulosanti sujuu.
:)
 
Itse olin "itseoppinut" viestintäalan ammattilainen. Hyvin meni siihen asti, kunnes kuopuksemme syntyi. Hänellä oli kroonisia sairauksia, joiden selvittely vei aikaa - joten jäin kotiin - lopulta työpaikan siis esimiesten paineiden vuoksi irtisanouduin. Kun vihdoin olisin ollut valmis takaisin työelämään, ammattikorkeakoululaisia oli tullut työmarkkinoille. Vain jollain tavalla koulutetulla oli merkitystä. Omalla kokemuksella ja ammattitaidolla ei ollutkaan mitään kysyntää tai menekkiä...

Minun kymmenen vuoden urani oli siis mennyttä "sen siliän tien"... Koskaan en ole päässyt viestinnän pariin sen jälkeen, koska koulutus puuttuu - lapset olen kuitenkin kokenut tärkeämmäksi, mutta välillä aina kaipaan takaisin, sillä olin oikeasti ammattissani hyvä - vaikkakaan en korkeakoulutettu.
 
kumpa toimittajile opetettais jossakin vähän lähdekritiikkiä, monesti saa lukea juttuja joissa haastateltava on vienyt toimittajaa kuin litran mittaa

99 %:ssa tapauksissa toimittaja tietää sen.
Se on vaan se, että esim.paikallsilehtiin ei edes haluta kovaa kritiikkiä ja skeptisismiä vaan enemmänkin sitä human interest puolta - ja ns. naistenlehdet tuossa tietenkin omalla laillaan vielä "pahempia".
Toimittaja kirjoittaa sellaista, mitä työnantajansa haluaa.
Ja toimittajan työnantaja haluaa julkaista juttuja jotka kiinnostavat lukijoita.

(Eli lopulta Seiska ja iltapäivälehdet ovat lukijoidensa eivätkä Allersin häpeä :D )
 
  • Tykkää
Reactions: Pikkukaupunkilainen
Itse olin "itseoppinut" viestintäalan ammattilainen. Hyvin meni siihen asti, kunnes kuopuksemme syntyi. Hänellä oli kroonisia sairauksia, joiden selvittely vei aikaa - joten jäin kotiin - lopulta työpaikan siis esimiesten paineiden vuoksi irtisanouduin. Kun vihdoin olisin ollut valmis takaisin työelämään, ammattikorkeakoululaisia oli tullut työmarkkinoille. Vain jollain tavalla koulutetulla oli merkitystä. Omalla kokemuksella ja ammattitaidolla ei ollutkaan mitään kysyntää tai menekkiä...

Minun kymmenen vuoden urani oli siis mennyttä "sen siliän tien"... Koskaan en ole päässyt viestinnän pariin sen jälkeen, koska koulutus puuttuu - lapset olen kuitenkin kokenut tärkeämmäksi, mutta välillä aina kaipaan takaisin, sillä olin oikeasti ammattissani hyvä - vaikkakaan en korkeakoulutettu.

Hanki koulutus nyt - jälkeenpäin?
Niin minäkin tehnyt, tosin minulta puuttuu tuo poissaolovaihe ja olen voinut tehdä töitä koko ajan samalla kun opiskelin sitä, mitä jo tiesin.
:)

(Tuo ei ihan tarkkaan ottaen ole totta, koska luen viestintää yliopistossa ja tieteellinen teoriapuoli jne. oli kyllä minulle uutta, kun tänne tulin.)
 
99 %:ssa tapauksissa toimittaja tietää sen.
Se on vaan se, että esim.paikallsilehtiin ei edes haluta kovaa kritiikkiä ja skeptisismiä vaan enemmänkin sitä human interest puolta - ja ns. naistenlehdet tuossa tietenkin omalla laillaan vielä "pahempia".
Toimittaja kirjoittaa sellaista, mitä työnantajansa haluaa.
Ja toimittajan työnantaja haluaa julkaista juttuja jotka kiinnostavat lukijoita.

(Eli lopulta Seiska ja iltapäivälehdet ovat lukijoidensa eivätkä Allersin häpeä :D )

tämän kyllä huomaa kun lukee artikkeleita joista itse tietää ennestään jotain, useimmiten lehtijutuissa ei ole totta kuin enintään siteeksi. on sääli, että zuurnalismin taso on vajonnut näin alas
 
Hanki koulutus nyt - jälkeenpäin?
Niin minäkin tehnyt, tosin minulta puuttuu tuo poissaolovaihe ja olen voinut tehdä töitä koko ajan samalla kun opiskelin sitä, mitä jo tiesin.
:)

(Tuo ei ihan tarkkaan ottaen ole totta, koska luen viestintää yliopistossa ja tieteellinen teoriapuoli jne. oli kyllä minulle uutta, kun tänne tulin.)

Tämä on ollut vuosia jo tavoitteena, mutta puolisoni ei ole ollut tukenani, kun "koki ehkä jäävänsä sitten tappiolle", sillä hänkin on päässyt asemaansa vain taitojensa ansiosta (sekä niiden viestinnällisten taitojen, joita minä opetin) eikä suinkaan koulutuksen. Niinpä kaikki yritykseni opiskella, ovat kaatuneet siihen, ettei mieheni ole "antanut" minulle lainkaan vapaa-aikaa. Kun olen kertonut aloittavani opiskelut, on hän aina aloittanut pakolliset ylityöt, joista ei pääse ajoissa kotiin... :-(

Nyt hän sitten jätti minut, joten olen ollut pois alalta jo lähes 15 vuotta, halu opiskella on hurja, mutta mies ei myöskään maksa elareita, joten rahat eivät vain riitä... Pakko tyytyä siihen mitä saa. Eli kirjoittaa ilmaisjuttuja, jos jotain löytyy...
 
99 %:ssa tapauksissa toimittaja tietää sen.
Se on vaan se, että esim.paikallsilehtiin ei edes haluta kovaa kritiikkiä ja skeptisismiä vaan enemmänkin sitä human interest puolta - ja ns. naistenlehdet tuossa tietenkin omalla laillaan vielä "pahempia".
Toimittaja kirjoittaa sellaista, mitä työnantajansa haluaa.
Ja toimittajan työnantaja haluaa julkaista juttuja jotka kiinnostavat lukijoita.

(Eli lopulta Seiska ja iltapäivälehdet ovat lukijoidensa eivätkä Allersin häpeä :D )

Huomaako Mummeliisa niistä ei-koulutettujen jutuista jotenkin, että ei ole korkeakoulututkintoa?
 
Tämä on ollut vuosia jo tavoitteena, mutta puolisoni ei ole ollut tukenani, kun "koki ehkä jäävänsä sitten tappiolle", sillä hänkin on päässyt asemaansa vain taitojensa ansiosta (sekä niiden viestinnällisten taitojen, joita minä opetin) eikä suinkaan koulutuksen. Niinpä kaikki yritykseni opiskella, ovat kaatuneet siihen, ettei mieheni ole "antanut" minulle lainkaan vapaa-aikaa. Kun olen kertonut aloittavani opiskelut, on hän aina aloittanut pakolliset ylityöt, joista ei pääse ajoissa kotiin... :-(

Nyt hän sitten jätti minut, joten olen ollut pois alalta jo lähes 15 vuotta, halu opiskella on hurja, mutta mies ei myöskään maksa elareita, joten rahat eivät vain riitä... Pakko tyytyä siihen mitä saa. Eli kirjoittaa ilmaisjuttuja, jos jotain löytyy...

Tämä on varmaankin se suurin ongelma, nimittäin jos jää työttömäksi. Etkö voisi toimia vaikka freelancerina?
 
tämän kyllä huomaa kun lukee artikkeleita joista itse tietää ennestään jotain, useimmiten lehtijutuissa ei ole totta kuin enintään siteeksi. on sääli, että zuurnalismin taso on vajonnut näin alas

Tai sääli, että journalistit joutuvat hylkäämään journalistisesti hyvät juttunsa, koska niille ei ole enää lukijoita.
:)
 
Tämä on ollut vuosia jo tavoitteena, mutta puolisoni ei ole ollut tukenani, kun "koki ehkä jäävänsä sitten tappiolle", sillä hänkin on päässyt asemaansa vain taitojensa ansiosta (sekä niiden viestinnällisten taitojen, joita minä opetin) eikä suinkaan koulutuksen. Niinpä kaikki yritykseni opiskella, ovat kaatuneet siihen, ettei mieheni ole "antanut" minulle lainkaan vapaa-aikaa. Kun olen kertonut aloittavani opiskelut, on hän aina aloittanut pakolliset ylityöt, joista ei pääse ajoissa kotiin... :-(

Nyt hän sitten jätti minut, joten olen ollut pois alalta jo lähes 15 vuotta, halu opiskella on hurja, mutta mies ei myöskään maksa elareita, joten rahat eivät vain riitä... Pakko tyytyä siihen mitä saa. Eli kirjoittaa ilmaisjuttuja, jos jotain löytyy...

Paikallislehtiin freenä?
Ei ihan ilman kumminkaan kannata...
 
Huomaako Mummeliisa niistä ei-koulutettujen jutuista jotenkin, että ei ole korkeakoulututkintoa?

Hyvä kirjoittaja on mielestäni hyvä kirjoittaja ihan tutkinnosta riippumatta.

Mutta sitten esim erilaisten sovellutusten tekemisessä (sama juttu uutisena, repparina, verkkoversiona jne.) voi kyllä huomata että "ei me vanhat pierut oikein osata".

:)
 
Hyvä kirjoittaja on mielestäni hyvä kirjoittaja ihan tutkinnosta riippumatta.

Mutta sitten esim erilaisten sovellutusten tekemisessä (sama juttu uutisena, repparina, verkkoversiona jne.) voi kyllä huomata että "ei me vanhat pierut oikein osata".

:)

Niinhän se taitaa mennä, että joko osaa kirjoittaa, tai sitten ei.
Ja sen kyllä uskon, että jos on 25 vuotta tehnyt peruslehtijuttuja, niin voi olla aika haastavaa ruveta verkkoversiona lehteä tekemään...
 
No se nyt on monella alalla sitä, että ennen kyseisiin töihin on kävelty. Nykyään ei mitään asiaa ilman tutkintoa. Eli katoavia luonnonvaroja nämä peruskoulupohjaiset toimittajat ymv. ovat.
 
Nykyaikana on äärettömän vähän toimittajia vakitöissä, joilla ei olisi yliopistotutkintoa. Joissakin todella pikkuisissa lehdissä voi olla satunnaisesti toimittajia ilman jotakin yliopistollista koulutusta, mutta sielläkin se on harvinaista. Uusia toimittajia rekrytoidaan hyvin vähän ilman yliopistopohjaa.

Mitään muodollista koulutusvaatimusta toimittajan ammattiin ei ole niin kuin esim. lääkärillä, ja periaatteessa kuka hyvänsä kaduntallaaja voi periaatteessa ko. ammattia tehdä.

Luojan kiitos kunnon työnantajat nykyään arvostavat koulutuksen korkealle, ja edellytyksenä on lähes aina yliopistokoulutus. Ammatti vaatii hyvän yleissivistyksen ja käsityksen yhteiskunnallisesta päätöksenteosta yms sekä kriittistä ajattelua, ja näitä katsotaan yliopiston tuovan paremmin kuin pelkän peruskoulun.

Itse olen viestintäalaa läheltä seurannut ja tyydytyksellä huomannut toimittajien tason nousevan. Kyllä nyt jutut ovatkin hieman eri tasoa kuin vaikka joskus 70-luvulla...
 
  • Tykkää
Reactions: NipaNeutroni
Tämä ei ole aivan totta.
Ammattikorkeasta valmistuneet jatkavat todennäköisemmin toimittajina kuin yliopistosta valmistuneet - vaikka molemmilla viestinnän alan tutkinto.
:)

Suurin osa toimittajista on ihmisiä, joilla ei ole yliopistotutkintoa viestinnästä tai tiedotusopista - tosin monilla on niitä sivuaineena vähintään. Hyvin monet ovat lukeneet historiaa, hallintotiedettä, valtio-oppia, suomen kieltä tms. pääaineena viestinnän sijaan.

Valtava ongelma on se, että ammattikorkeista sun muista valmistuu valtavat määrät viestintäalan nuoria suoraan kortistoon. Ihmiset yrittävät sitten päästä työn syrjään kiinni ties millä kommervenkillä jopa ilmaisena työvoimana! Nythän viestinnän opetusta aletaan vihdoin karsia alemman tason oppilaitoksista, onneksi.

Olen tutustunut toimittajiin tosi monissa isoissa konserneissa kuten Almassa ja Sanomissa ja fakta on se, että yliopistotutkinnon suorittaneet ovat ylivoimaisesti etusijalla, kun toimittajia valitaan. Ammattikorkeasta valmistuneella täytyy olla huomattavasti parempi työkokemus tai -taito, jotta ohittaa tarjolla olevat yliopistotutkinnon omaavat ihmiset - etenkin arvostetuissa medioissa.
 
Suurin osa toimittajista on ihmisiä, joilla ei ole yliopistotutkintoa viestinnästä tai tiedotusopista - tosin monilla on niitä sivuaineena vähintään. Hyvin monet ovat lukeneet historiaa, hallintotiedettä, valtio-oppia, suomen kieltä tms. pääaineena viestinnän sijaan.

Valtava ongelma on se, että ammattikorkeista sun muista valmistuu valtavat määrät viestintäalan nuoria suoraan kortistoon. Ihmiset yrittävät sitten päästä työn syrjään kiinni ties millä kommervenkillä jopa ilmaisena työvoimana! Nythän viestinnän opetusta aletaan vihdoin karsia alemman tason oppilaitoksista, onneksi.

Olen tutustunut toimittajiin tosi monissa isoissa konserneissa kuten Almassa ja Sanomissa ja fakta on se, että yliopistotutkinnon suorittaneet ovat ylivoimaisesti etusijalla, kun toimittajia valitaan. Ammattikorkeasta valmistuneella täytyy olla huomattavasti parempi työkokemus tai -taito, jotta ohittaa tarjolla olevat yliopistotutkinnon omaavat ihmiset - etenkin arvostetuissa medioissa.

Ok. Ilmeisesti eri meillä käsitys mm. arvostetuista medioista.
Mutta se kyllä ihan totta että medianomeja on työttöminä melkein 10 % vastavalmistuneista mikä kieltämättä kovin paljon.
:)
 

Yhteistyössä