Toiminta riitatilanteissa

[PipariSuu]

Yritän hieman kartoittaa ja saada keskustelua aikaiseksi, miten ihmiset riitelevät ja miten ratkaisevat konflikti tilanteita.

Miten toimitte isoissa riitatilanteissa? Yritätkö selvittää riidan juurta jaksaen, pohtien syitä ja seurauksia kumppanin kanssa ja miettiä jatkotoimintoja? Päättyykö riitanne mielettömään huutoon/ovien paiskomiseen/mykkäkouluun tai vaikkapa hetkelliseen toisen kodista poislähtemiseen? Jos jompikumpi lähtee pois, niin vetääkö isot riidat maton alle ja olette seuraavan kerran kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan vai selvitättekö riidan jotenkuten?

Pyydättekö anteeksi riitatilanteiden jälkeen? Pyytääkö yleensä molemmat, vai onko yleensä vain yksi jonkua _täytyy_ pyytää anteeksi?

Tuossa esimerkki kysymyksiä. Siis miten teillä riidellään?

 

[Jep]

Mun mielestä oudoin ratkaisu on hyökätä tänne kyseleen että eiks ollukin mun mies kauhee, kertoa vain oma puolensa asiasta ja vielä hehkuttaa, että "mää printtaan nää viestit ja näytän sille niin näkee että se on teiänkin mielestä kusipää".

Meillä ei näin 6 vuoden aikana oo ollu isoja riitatilanteita niin en osaa sanoa.

 

[PipariSuu]

Mun mielestä oudoin ratkaisu on hyökätä tänne kyseleen että eiks ollukin mun mies kauhee, kertoa vain oma puolensa asiasta ja vielä hehkuttaa, että "mää printtaan nää viestit ja näytän sille niin näkee että se on teiänkin mielestä kusipää".

Meillä ei näin 6 vuoden aikana oo ollu isoja riitatilanteita niin en osaa sanoa.

Eikö teillä ole ollut minkäänlaisia riitatilanteita ollenkaan?

Ei kai sitä iso riita tarvi olla, jos sen saa jo heti alkumetreissä pienennettyä. Siispä miten teillä toimintaan riidan tultuessa?

 

[HyacinthBucket]

Meillä on tapana riidella juurta jaksaen, eli koko ongelma käydään läpi perinpohjin ja molempien kannat käydään läpi. Nykyään en enää nosta ääntäni, niin ku nuorempana, enkä ole niin v-mäinen... yritetään saada kumpaakin tyydyttävä sovinto aikaan ja molemmat pyytää anteeksi huonoa käytöstään tms. Toinen pahoittelee yleensä sitä mikä on riidan aiheuttanut ja toinen sitä, että ei osannut hoitaa asiaa muuten ku riidan avulla. Jälkeenpäin asiaan ei enää palata.

 

[joo]

meillä ei saa häipyä kesken riidan. hetkeksi voi mennä toiseen huoneeseen, jos ei millään kestä tilannetta. mutta riita selvitetään aina, mielellään samana päivänä. ja onneksi anteeksipyyntö tulee välillä itseltä ja välillä toiselta. ei ole aina helppo pyytää anteeksi, mutta inhoan myös riidassa olemista. riidat selvitetään siis juurta jaksain ja niin pian kuin mahdollista. joskus voi mennä seuraavaan päivään, jos on iso riita, eikä ole rauhoituttu.

 

[Rapanhapakko]

Meillä on ainakin riitoja ihan laidasta laitaan. Tavoitteena on tietysti että ne selvitetään (puhutaan läpi) heti kun tunnekuohu on ohi. Mutta usein huudetaan, äyskitään ja sitten mökötetään. Kunnes toinen (kumpi vaan) tulee tekee sovintoa. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä nopeammin ja lievemmin on saatu asiat selväksi.

 

[PipariSuu]

Nostoa. Entä muilla?

 

[****]

meillä tapellaan apinanraivolla.
ollaan äärettömän temperamenttisia molemmat ja täällä kyllä kipinät lentelee, tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo ja volyymia löytyy.
kuitenkin joka kerta sovitaan ja ollaan oikeasti onnellisia.
me vain ollaan tällaisia

 

[Jep]

Mun mielestä oudoin ratkaisu on hyökätä tänne kyseleen että eiks ollukin mun mies kauhee, kertoa vain oma puolensa asiasta ja vielä hehkuttaa, että "mää printtaan nää viestit ja näytän sille niin näkee että se on teiänkin mielestä kusipää".

Meillä ei näin 6 vuoden aikana oo ollu isoja riitatilanteita niin en osaa sanoa.

Eikö teillä ole ollut minkäänlaisia riitatilanteita ollenkaan?

Ei kai sitä iso riita tarvi olla, jos sen saa jo heti alkumetreissä pienennettyä. Siispä miten teillä toimintaan riidan tultuessa?

No on ny tietty pieniä erimielisyyksiä, muttei mitään isompaa.

Lähtökohta on se, että asiat riitelee, ei ihmiset, joten kun pidetään kaikki vyön alle lyönnit, toisen syyllistämiset ja tahalliset loukkaamiset pois kuvioista ja käyttäydytään niin kuin aikuiset, niin kyllähän mistä tahansa asiasta voi keskustella.

Kun kumpikaan ei käyttäydy asiattomasti, niin toisellekaan ei tuu sellasta oloo että oikeen ois tarve kunnolla suuttua tai puolustautua, niin sit se tilanne ei ylly.

Ja jos huomaa toista loukanneensa niin voi siinä saman tien pyytää anteeks sitä että sano loukkaavasti tai kärkkäästi, vaikka ois edelleen siitä itse asiasta eri mieltä.

Eli pitää erillään sen että jostain asiasta ollaan eri mieltä, ja keskitytään siihen, eikä vedä siihen tilanteeseen mukaan mitään muita juttuja.

 

[Jep]

Tuo "asiat riitelee, ei ihmiset" on sellainen asia, jota sietäisi jokaisen kaikissa ihmissuhteissaan harjoitella. Niin kotona, töissä kuin ystävien keskenkin.

Ei me juuri riidellä. Joskus toista ärsyttää, mutta kun sanoo, että on huonolla tuulella, niin jätän rauhaan ja samoin toisinpäin. Turha sellaisesta on herneitä nenään vetää. Mitään asiattomuuksia emme suustamme päästele, minusta se on ala-arvoista, eikä kuulu aikuisten parisuhteisiin.

Ylipäätään, mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän koen tarvetta asioiden ruotimiseen ja keskustelemiseen. Sellainen "teinien avoin asioiden aukominen" on ihan peestä - niin kuin moni mies on aina tiennyt. heh

 

[PipariSuu]

No on ny tietty pieniä erimielisyyksiä, muttei mitään isompaa.

Lähtökohta on se, että asiat riitelee, ei ihmiset, joten kun pidetään kaikki vyön alle lyönnit, toisen syyllistämiset ja tahalliset loukkaamiset pois kuvioista ja käyttäydytään niin kuin aikuiset, niin kyllähän mistä tahansa asiasta voi keskustella.

Kun kumpikaan ei käyttäydy asiattomasti, niin toisellekaan ei tuu sellasta oloo että oikeen ois tarve kunnolla suuttua tai puolustautua, niin sit se tilanne ei ylly.

Ja jos huomaa toista loukanneensa niin voi siinä saman tien pyytää anteeks sitä että sano loukkaavasti tai kärkkäästi, vaikka ois edelleen siitä itse asiasta eri mieltä.

Eli pitää erillään sen että jostain asiasta ollaan eri mieltä, ja keskitytään siihen, eikä vedä siihen tilanteeseen mukaan mitään muita juttuja.

Noinhan se on. Tuohon, ettei tule tappeluita voi johtaa myös muut seikat. Onko teillä sitten paljon erimielisyyksiä yleisesti elämässänne? Vai oletteko yleisesti yleensä samaa mieltä asioista?

Voiko molemmat olla silti vapaana itsenään (eli uskaltaa sanoa ne ikävämmätkin asiat/mielipiteet)? Onko toinen vaientunut omista ajatuksistaan, ettei noita riitatilanteita synny?

 

[NeitiNasu]

Me ei ikinä riidellä. Ei varsinkaan mistään oikeista asioista. Kinastelua on tullut pari kertaa, jostain ihan tyhmistä jutuista. Mutt muuta ei.

 

[Jep]

No on ny tietty pieniä erimielisyyksiä, muttei mitään isompaa.

Lähtökohta on se, että asiat riitelee, ei ihmiset, joten kun pidetään kaikki vyön alle lyönnit, toisen syyllistämiset ja tahalliset loukkaamiset pois kuvioista ja käyttäydytään niin kuin aikuiset, niin kyllähän mistä tahansa asiasta voi keskustella.

Kun kumpikaan ei käyttäydy asiattomasti, niin toisellekaan ei tuu sellasta oloo että oikeen ois tarve kunnolla suuttua tai puolustautua, niin sit se tilanne ei ylly.

Ja jos huomaa toista loukanneensa niin voi siinä saman tien pyytää anteeks sitä että sano loukkaavasti tai kärkkäästi, vaikka ois edelleen siitä itse asiasta eri mieltä.

Eli pitää erillään sen että jostain asiasta ollaan eri mieltä, ja keskitytään siihen, eikä vedä siihen tilanteeseen mukaan mitään muita juttuja.

Noinhan se on. Tuohon, ettei tule tappeluita voi johtaa myös muut seikat. Onko teillä sitten paljon erimielisyyksiä yleisesti elämässänne? Vai oletteko yleisesti yleensä samaa mieltä asioista?

Voiko molemmat olla silti vapaana itsenään (eli uskaltaa sanoa ne ikävämmätkin asiat/mielipiteet)? Onko toinen vaientunut omista ajatuksistaan, ettei noita riitatilanteita synny?

No tietty tämmösistä elämän peruslinjauksista, kuten tehdäänkö lapsia ja asutaanko maalla vai kaupungissa jne ollaan samaa mieltä.

Mutta kyllä meillä on hyvinkin monista asioista erilainen näkemys, ja oma mielipide, en näe mitään syytä sille että kaikesta pitäis olla samaa mieltä siks että ollaan naimisissa. Kunnioitan miehen oikeutta omiin mielipiteisiinsä ja hän minun.

Tiukimmat keskustelut saadaan aikaan monesti uutisista, kun keskustellaan molempien mielipiteistä ja koitetaan perustella (välillä vängätäkin ) toista omalle kannalle.

Mutta oon sitä mieltä että mies on mulle rakas ja tärkeä, joten ei mun oo sitä missään tilanteessa tarvis haukkua ja loukata. Ja sama toisin päin. Koska se on mulle rakas ja arvostan sen älykkyyttä, hyväksyn sen että sillä on erilaisia mielipiteitä ja kunnioitan sitä.

Sit jos ollaan jostain tosi erimieltä niin todetaan keskustelun lopuks että no sovitaan että ollaan eri mieltä, ymmärrän sun kannan ja hyvin perusteltu.

En tykkää riidellä, joten en näe sille tarvetta. Puhumalla selvitellään erimielisyydet.

 

[En ymmärrä]

tätä

"Voiko molemmat olla silti vapaana itsenään (eli uskaltaa sanoa ne ikävämmätkin asiat/mielipiteet)? Onko toinen vaientunut omista ajatuksistaan, ettei noita riitatilanteita synny?"

Sehän on osapuolten itsetunto-ongelma, joka päätään nostaa, jos ei kestä sitä, mitä toinen sanoo/ajattelee. Mitä hemmettiä se aikuista ihmistä hetkauttaa, jos toinen ei ole samaa mieltä? Sehän on rikkautta.

 

[Saraste]

Meillä ensin huudetaan/tiuskitaan, sitten mahdollisesti mökötetään hetki, ja tunteiden hiaman laannuttua jutellaan (ja ehkä taas tiuskitaan), mutta loppuviimein päädytään johonkin ratkaisuun(eli siis jompikumpi on asiassa oikeassa, tai sitten vaan ollaan asiasta eri mieltä). Kummallaltakin löytyy oma mielipide, ja ei sitä tietty aina ole helppo toisen mielipiteeseen yhtyä, eikä onneksi ole pakkokaan. Kyllä ne asiat mun mielestä kannattaa puhua halki, jäävät muuten kummittelemaan.. Siis puhua voi, vaikka eri mieltä olisikin.

 

[Jep]

tätä

"Voiko molemmat olla silti vapaana itsenään (eli uskaltaa sanoa ne ikävämmätkin asiat/mielipiteet)? Onko toinen vaientunut omista ajatuksistaan, ettei noita riitatilanteita synny?"

Sehän on osapuolten itsetunto-ongelma, joka päätään nostaa, jos ei kestä sitä, mitä toinen sanoo/ajattelee. Mitä hemmettiä se aikuista ihmistä hetkauttaa, jos toinen ei ole samaa mieltä? Sehän on rikkautta.

Näinhän se on. Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta.

 

[olava]

Me kun riidellään, ni se on alkuun keskustelua sit alkaa tosiasioiden nenän eteen tuominen sit saattaa ääni nousta mut ei huudeta.Puhutaan kunnes molemmat iktee ja sitten halitaan ja puhutaan asia lopullisesti halki ja tehdään sovinto, molemmat pyytää anteeksi. Me ollaan molemmat kovia ja herkkiä samaan aikaan joten itketään aina kun toiselle tulee paha mieli :hug:

 

[PipariSuu]

tätä

"Voiko molemmat olla silti vapaana itsenään (eli uskaltaa sanoa ne ikävämmätkin asiat/mielipiteet)? Onko toinen vaientunut omista ajatuksistaan, ettei noita riitatilanteita synny?"

Sehän on osapuolten itsetunto-ongelma, joka päätään nostaa, jos ei kestä sitä, mitä toinen sanoo/ajattelee. Mitä hemmettiä se aikuista ihmistä hetkauttaa, jos toinen ei ole samaa mieltä? Sehän on rikkautta.

Näin se on. Mutta on paljon myös näitä pareja, jotka ajattelet, että pienikin riita on niin paha juttu, että jompikumpi "nöyrtyy" hiljaiseksi tossukaksi vaieten oikeastin todellisista ajatuksistaan vain sen tähden, ettei tulisi riitoja. Nähdään siis ne riidat niin suurina ja vakavina juttuina, vaikka ne eivät edes paisuisi isoiksi. Myös toinen voi olla niin dominoiva, että "heikompi" osapuoli ei saa sanaa väliinsä ja se "tyrmätään" jatkuvasti, oli se sitten mielipide tai suurempi asia.

 

[mona]

Ei paljon riidellä. Mut jos joskus räjähdän miehelle ni sit huudetaan puolin ja toisin. Sit lähen ovet paiskoen makuuhuoneeseen itkemään ja mies tulee hieromaan sovintoa.. ei olla pitkävihaisia eikä puida riitoja myöhemmin..

 

[Nipu]

meillä tapellaan apinanraivolla.
ollaan äärettömän temperamenttisia molemmat ja täällä kyllä kipinät lentelee, tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo ja volyymia löytyy.

Näin meillä. Lisäks mä voin pitää mykkäkoulua vaikka viikon, ei haittaa yhtään.... :kieh: :kieh:

 

[PipariSuu]

meillä tapellaan apinanraivolla.
ollaan äärettömän temperamenttisia molemmat ja täällä kyllä kipinät lentelee, tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo ja volyymia löytyy.

Näin meillä. Lisäks mä voin pitää mykkäkoulua vaikka viikon, ei haittaa yhtään.... :kieh: :kieh:

Mitäs puolisosi mykkäkouluun tuumaa? Mitä haet mykkäkoululla?

 

[NeitiNasu]

meillä tapellaan apinanraivolla.
ollaan äärettömän temperamenttisia molemmat ja täällä kyllä kipinät lentelee, tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo ja volyymia löytyy.

Näin meillä. Lisäks mä voin pitää mykkäkoulua vaikka viikon, ei haittaa yhtään.... :kieh: :kieh:

Mäkin kyll voisin, ja sanon usein pahastikin ihan pienistä asioista. Mutta toi mies taas ei. Eikä sitä kukaan jaksa yksin tapella.

 

[Nipu]

Aika hiljasta poikaa sekin on.. En mä tiedä, tulee vaan olo että en sit puhu mitään. Saatan painella ovesta pihalle myös, hermosavuille... Musta on tullut vanhemmiten tällanen jästipää ja pitkävihainen. :/

 

[PipariSuu]

Aika hiljasta poikaa sekin on.. En mä tiedä, tulee vaan olo että en sit puhu mitään. Saatan painella ovesta pihalle myös, hermosavuille... Musta on tullut vanhemmiten tällanen jästipää ja pitkävihainen. :/

Miten teillä sitten "ratkeaa" riidat?

Aikansa molemmat "mököttää" kunnes asia unohtuu ja voi olla melko normaali seuraavaan riitaan?

Jos menee tuollain, niin eikö tuollainen ole järjettömän raskasta?

 

[mä]

jos iso riita tulee haluisin lähtä yksin mököttää/itkemään mutta sitä mun mies ei anna ikinä tehä!!!!aina vaan pitää puhua asiat samantienselviksi.mua ärsyttää se koska en saa ikään purkaa pahaa oloa yksin!