Meillä ei isoja riitoja ole usein, kinaa on kylläkin sitten sitäkin useammin... mutta niin, mies on vähäpuheisempi, eikä aina jaksaisi käydä asioita niin yksityiskohtaisesti läpi kun taas itse haluan käydä riitaan johtaneet syyt ja tulevat seuraukset läpi, jotta MITÄÄN ei jää kummankaan sydämelle. Me emme hauku ikinä toisiamme (paitsi ai niin, meinasin huijata, kerran ainoan vakavan riitamme aikana haukuin miestä kusipääksi... ), emmekä huuda. Äänentaso kyllä nousee, kun kumpikin haluaa saada asiansa selväksi mutta emme huuda emmekä säti. Kerran olen riidan aikana (juurikin tuo ainoa vakava riitamme ) yrittänyt heittää miehen ulos, mutta ei se lähtenyt vaan otti syliin... Meillä on sanaton sopimus että huonolla mielellä ei saa mennä nukkumaan, joten riita sovitaan AINA ennen nukkumaanmenoa. Molemmat pyytävät anteeksi, koska harvoin on vain yksi syypää, anteeksipyynnöt kuuluvat myös jos on ollut vaikkapa vain kinaa, ja nekin kinat sovitaan ennen nukkumaanmenoa --> Sitten pyydetään vaikkapa vasta sängyssä anteeksi, halitellaan ja pusutellaan, käydään riita läpi ja mitä on sydämellä jos on.. Muutenkin, ilman riitaa tai kinaa, meillä on tapana että ennen nukkumaanmenoa halitellaan, pusutellaan ja puhutaan (tai ainakin minä puhun ) jos on jotain sydämellä, vaikkapa huolia. On parempi sitten nukkua. Enkä saisi edes unta jos riita jäisi auki/kesken.
Yleensä minä olen se, joka tekee aloitteen sovinnolle, koska vaikkakin olen nopea suuttumaan ja suutun todella herkästi (ts. olen yleensä riidan aloittaja ), niin myöskin lepyn nopeasti ja en halua että rakastamani ihminen on huonolla mielellä tai mulle vihainen.
Kumpikaan ei harrasta mököttämistä eikä ole pitkävihaista sorttia, onneksi.
Emme siis todellakaan lakaise mitään maton alle, vaan ne asiat todella käydään läpi. Mies ei ole niin tämän perään, mutta minä tosiaan olen ja mies on jo tottunut siihen ettei asioita saa jättää auki... Ja nykyään on jo tottunut siihen niin, ettei osaa itsekään mennä nukkumaan jos riita on päällä tai mulla paha mieli tms.