Siinä on sellainen iso ero, että toinen tienaa itse ne rahansa ja toinen elää muiden kustannuksella. Jos et pysty itseäsi elättämään, niin on jossain määrin ärsyttävää vaatia, että muut antavat sinulle sen verran reilusti rahaa, että pääset lomailemaan ja elelemään muuten kuin "tylsästi".
Kyllä nämä tukien summat on laissa määriteltyjä, ei niitä jokainen "vaadi" erikseen erilaisiin huvituksiin.
Mitä mieltä sitten olet siitä, jos yh-äiti on vaikeavammaisen lapsensa omaishoitaja ja haluaisi joskus voida perheensä kanssa tehdä jotain kivaa? Sanotaan, että omaishoidontuki ei riitä elämiseen ja vuokraan, joten perhe saa toimeentulotukea. Onko kohtuutonta, että hän haluaisi tarjota lapsilleen (oletetaan, että on sen vammaisen lapsen lisäksi yksi terve lapsi) jotain hauskaa ja kivaa, mitä muutkin lapset aina silloin tällöin saavat, esim. reissun Linnanmäelle tai muumimaailmaan? Kuinka kohtuuttomana pidät sitä, jos hän hakee (ja saa) siihen harkinnanvaraista toimeentulotukea? Entä kuinka kohtuuttomana pidät, jos hän pysty säästämään kyseiset reissut toimeentulotuestaan?
Hänhän ei pysty elättämään itseään ja saa tukea. Pitäisikö hänen ja lastensa elää vain "tylsästi", rangaistuksena siitä, että eivät ole taloudellisesti omillaan?