Toi poika on NIIN fiksu (2v3kk)

Hämmästyttää välillä tuon meidän pojan älykkyys... Illalla yllätti meidät kertomalla itse iltasadun siskolle. Iltasatu meni näin:
"kerron sinulle betoniautosta. Olipa kerran kaunis betoniauto, jolla oli rengas rikki. Se meni korjaamolle. No niin, moikka kaikille. Sen mittainen se satu."
(ääntäminen vielä sellaista että r- ja l-kirjaimet tulevat vielä puutteellisesti, joten ehkä ulkopuolinen ei olisi koko satua ymmärtänyt, mutta meille se oli ihan selkeää tarinaa)

Muutenkin tuolla pojalla on jo ihan mahtava mielikuvitus; leikkii olevansa milloin rekka jonka kyytiin pitää kaivurin kaivaa hiekkaa ja sitten "rekka" peruuttelee oikeaoppisesti äännelleen ja 'kippaa' kuormansa (=köyristää selkänsä) ja tulee hakemaan lisää hiekkaa, tai milloin on pieni/suuri dinosaurus joka ääntelee tms tms.

Vaikuttaako poika vain ylpeän äidin silmissä jotenkin huippufiksulta, vai mahtaako oikeasti olla todella viisas pikkukaveri....

Miten noin pieni lapsi voikin olla jo noin kovin älykäs?!?!?!?!?!

 

Vaikuttaa ihan tavalliselta, mutta ennenkaikkea hyvän mielikuvituksen omaavalta muksulta. :flower:

Varmaan kaikki äidit pitää omaa lastaan erityisenä ja niin sen pitää ollakkin!

 

Juu, muistuttaa ihan ikäistään automiestä. Varmasti olette lukeneet paljon kirjoja, kun tarinoita veistelee. Hieno homma! Jatkakaa samaan malliin! Mutta sen verran muistuttelen, että ei vanhempien rakkaus voi olla poikkeuksellisten ominaisuuksien rakastamista, vaan kokonaisvaltaista rakkautta ilman ehtoja. Rakkautta pitää riittää, vaikka lapsi olisi kaikella tapaa keskinkertainen, sillä keskinkertaisiahan on suurin osa meistä vanhemmistakin. Lapsestasi tekee sinulle rakkaan se, että hän on juuri sinun lapsesi ja sillä tavalla sinun silmissäsi ainutkertainen, eikös!