todellisia ongelmia?

oma lapseni ei ole mikään ns.ohjekirjalapsi eli tiedän miltä tuntuu kun on likainen,nälkäinen ja äärimmäisen väsynyt mutten silti voi ymmärtää miksi siitä pitää vouhottaa joka hetki,(en nyt puhu mielipiteiden vaihtamisesta)
itselläni riittää kun katson tervettä onnellista lastani ja omat "ongelmat" tuntuvat turhilta..lapseni kävi lähellä kuolemaa synnytyksessä ja se oli sellainen kolaus jonka tulen muistamaan aina,sen pienen hetken joka muutti koko arvojärjestykseni.
koko raskauden luin oppaita ja suunnittelin valmiiksi kaiken,mutta sillä hetkellä tajusin ettei millään niillä ole mitään väliä,onnistuuko imetys,koska vieroitan tutista,milloin potalle tai jos kuralätäkössä hyppinyt lapseni ryntää yhtäkkiä halaamaan,tai jos hän rikkoo maljakon(kunhan ei satuta itseänsä)..
yritän vain sanoa ettäNIIN KAUAN KUIN LUULET ETTÄ LAPSESI ON TERVE,NAUTI JOKA HETKESTÄ,sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
yritä pitää tämä mielessäsi aina kuin tuntuu ettet jaksa enää ja raivonpuuska iskee..salli lapsellesi vähän enemmän vapautta olla lapsi ja arvosta häntä ihmisenä,älä kuvittele olevasti hänen yläpuolellaan sillä loppuen lopuksi,
mikä sinä olisi ilman häntä?

 

Olet oikeassa.

Silti arkipäivään kuuluvat arkipäiväiset asiat ja pienet ongelmat. Varmasti suurin äidit osaavat arvostaa sitä, että lapsi on terve. Mutta ihminen ei olisi inhimillinen, ellei hän tuiskahtaisi välillä turhasta, tuntisi väsymystä ja ahdistusta ilman syytä. Negatiiviset tunteet ovat yhtä arvokkaita tunteita kuin positiivisetkin. Parhaimmillaan ne auttavat meitä kasvamaan ihmisinä - ja äiteinä.

Jokainen varmasti tuntee piston sydämessään raivottuaan turhaan pienelle lapselle tai itkiessään omaa väsymystään, vaikka kaikkihan on "ihan hyvin". Älkäämme ottako enää näistä tunteista syyllisyyttä niskoillemme. Nautimme ja arvostamme varmasti kaikki eniten kuitenkin sitä, jos vaan lapsi saa elää terveenä. Tämä lienee itsestäänselvyys. :flower:

 

valitettavasti tiedän tapauksia kun näin ei ole vaan valitetaan ja huudetaan pää punaisena lapsille jotka eivät vielä ymmärrä mistä syystä..luonnekysyys varmaan koska omat keskustelut eivät auta ja tavat eivät muutu..muttei silloin olisi pitänyt hankkia lapsia..
pistää vain niin vihaksi kun ei osata arvostaa lasta!