S
Sekoan kohta
Vieras
Lääkitystä on ollut vaikea löytää, kun toiset vain tekevät olon sekamuotoiseksi, ja toisista on vaikeita haittavaikutuksia. Nyt mukaan diagnoosiin on tullut epävakaa persoonallisuushäiriö. Joskus myös mietitty kaksisuuntaista, mutta ilman masennuslääkitystä ei koskaan ole hypomaniaa eikä minkäänlaista vauhtia.
Pärjään arjessa kohtalaisesti, joudun hieman säätelemään jatkuvasti lääkitystä. Siis lääkärin ohjeiden mukaan, välillä nostan masennuslääkityksen annostusta ja välillä pienennän. Neuroleptia käytän harvoin, ehkä pari kertaa kuussa unettomuuteen.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana, ongelmani on todella vaikeat pms oireet!!!
Ymmärtäisin vielä ärtyisyyden ja masennuksen, ja ne oireet minulla onkin, mutta minusta on alkanut tuntua että minulla on nykyään pari kolme päivää ennen kuukautisia psyykoottista oireilua. Tuntuu että pääni on jotenkin hajanainen. En pysty keskittymään mihinkään. Ahdistus menee niin rajuksi, että mulla tulee pelko että hajoan. Oudon harhaluuloisia ajatuksia, ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. ääneni tuntuu vieraalta, ja kehoni. Päässä vilistää ajatuksia tuhatta ja sataa, mutta ajatukset on sairaita ja pelottavia. Tuntuu että olen jossain ihme tilassa, mistä en löydä ulospääsy tietä. Samalla olen todella agressiivinen, johtuen siitä, kun en pysty tekemään kotitöitä, enkä mitään arkisia asioita. Olen toiminnallinen ihminen, ja kiusaannun suuresti siitä että olen toimintakyvytön.Päässä ei vain riitä keskittymiskykyä ja kapasiteettia. Käyttäytyminen on hajanaista, ja jopa puhuminen on vaikeaa, kun unohdan helpotkin sanat. Ei puhettakaan että voisin tavata ystäviä, tai mennä julkisille paikoille. Kaikki varmaan näkisi että mulla ei ole kaikki ok. Siis hirveää sekavuutta!!! Pienen lapsen hoidosta en psyty ottamaan vastuuta pms aikaan.Olen niin ahdistunut että purskahtelen itkuun kun tuntuu siltä etten kestä enää sitä oloa. Tahtoisin vain sen tuskan pois kehostani ja mielestäni. Pelkään että pimahdan lopullisesti ja elämäni on piloilla.
Vuodon alettua olo eí todellakaan helpota heti, vaan menee useampi päivä että olo muuttuu. sit yhtenä päivänä herätessäni huomaasn että nyt "pää kirkastui" ja pystyn taas keskittymään kotitöihin ja lähteä ihmisten ilmoille.
Jokainen pms viikko on kuin eläisi helvetin läpi. Olisin muuten työkykyinen, mutta pms viikolla en voisi kuvitellakkaan että selviäisin työelämässä. Perhekkin kärsii kovasti äidin huonosto tilasta pms viikolla
En tiedä, olen todella miettinyt että voisiko mun ahdistus mennä ennen kuukautisia psykoottiselle tasolle?! Olisiko tällainen käytännössä mahdollista? Psyykkotttisia oireita minulla ei ole koskaan muuten ollut eikä diagnisoitu. Vai voiko hormonaaliset muutokset laittaa todella nupin näoin sekaisin????
Pärjään arjessa kohtalaisesti, joudun hieman säätelemään jatkuvasti lääkitystä. Siis lääkärin ohjeiden mukaan, välillä nostan masennuslääkityksen annostusta ja välillä pienennän. Neuroleptia käytän harvoin, ehkä pari kertaa kuussa unettomuuteen.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana, ongelmani on todella vaikeat pms oireet!!!
Ymmärtäisin vielä ärtyisyyden ja masennuksen, ja ne oireet minulla onkin, mutta minusta on alkanut tuntua että minulla on nykyään pari kolme päivää ennen kuukautisia psyykoottista oireilua. Tuntuu että pääni on jotenkin hajanainen. En pysty keskittymään mihinkään. Ahdistus menee niin rajuksi, että mulla tulee pelko että hajoan. Oudon harhaluuloisia ajatuksia, ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. ääneni tuntuu vieraalta, ja kehoni. Päässä vilistää ajatuksia tuhatta ja sataa, mutta ajatukset on sairaita ja pelottavia. Tuntuu että olen jossain ihme tilassa, mistä en löydä ulospääsy tietä. Samalla olen todella agressiivinen, johtuen siitä, kun en pysty tekemään kotitöitä, enkä mitään arkisia asioita. Olen toiminnallinen ihminen, ja kiusaannun suuresti siitä että olen toimintakyvytön.Päässä ei vain riitä keskittymiskykyä ja kapasiteettia. Käyttäytyminen on hajanaista, ja jopa puhuminen on vaikeaa, kun unohdan helpotkin sanat. Ei puhettakaan että voisin tavata ystäviä, tai mennä julkisille paikoille. Kaikki varmaan näkisi että mulla ei ole kaikki ok. Siis hirveää sekavuutta!!! Pienen lapsen hoidosta en psyty ottamaan vastuuta pms aikaan.Olen niin ahdistunut että purskahtelen itkuun kun tuntuu siltä etten kestä enää sitä oloa. Tahtoisin vain sen tuskan pois kehostani ja mielestäni. Pelkään että pimahdan lopullisesti ja elämäni on piloilla.
Vuodon alettua olo eí todellakaan helpota heti, vaan menee useampi päivä että olo muuttuu. sit yhtenä päivänä herätessäni huomaasn että nyt "pää kirkastui" ja pystyn taas keskittymään kotitöihin ja lähteä ihmisten ilmoille.
Jokainen pms viikko on kuin eläisi helvetin läpi. Olisin muuten työkykyinen, mutta pms viikolla en voisi kuvitellakkaan että selviäisin työelämässä. Perhekkin kärsii kovasti äidin huonosto tilasta pms viikolla
En tiedä, olen todella miettinyt että voisiko mun ahdistus mennä ennen kuukautisia psykoottiselle tasolle?! Olisiko tällainen käytännössä mahdollista? Psyykkotttisia oireita minulla ei ole koskaan muuten ollut eikä diagnisoitu. Vai voiko hormonaaliset muutokset laittaa todella nupin näoin sekaisin????