Toggle sidebar

Tilanne kärjistyi, paskamutsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pailakka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pailakka

Vieras
Ensimmäisen koulupäivän aamu alkoi tosi huonosti. Murkkuikäisen pojan kanssa tuli riitaa
pukeutumisesta, hän olisi halunnut päälleen uudet, mutta tällä kelillä aivan toivottoman kuumat
vaatteet, minä komensin pukemaan päälle jotain kevyempää. Tilanne siitä sitten kärjistyi sille
mallille, että pukkasin lapsen rinnuksista huoneeseensa, tarkoitus oli ottaa niskahiuksista, mutta ne olivat aivan liian lyhyet. Se nauratti poikaa , joten nappasin korvasta ja puistin. Siihen loppui nauru ja
vittuilu. Sillä hetkellä minusta tuntui, että lasta olisi pitänyt kurittaa ankaralla kädellä jo monta kertaa
aikaisemmin.

En hyväksy väkivaltaa kasvatuksessa. Muutamaa ,todellakin vain muutamaa, nipparia lukuunottamatta
olen pyrkinyt selvittämään riitatilanteet toisin. Haluaisin painua maan rakoon, tunnen oloni maailman
huonoimmaksi ihmiseksi.
. Siltikään en halua pyytää anteeksi. Tuntuu siltä, että se anteeksi pyytäminen antaisi lapselle
oikeuden nostaa itsensä minun yläpuolelle ja antaisi oikeuden siihen käytökseen, jonka vuoksi mulla
paloi ne käämit.


Paskaa olla äiti.
 
No hei tosi monella menee joskus hermot ja nappaa korvasta kiinni vaikka se ei olekaan oikein, niin se on ihan ymmärrettävää.
Minullakin mennyt muutaman kerran kun on oikein tahallaan ärsyttänyt, en ole tapahtuneesta ylpeä, mutta joskus vaan menee hermot, ymmärrän sinua.
Jaksuja!
 
Meidänkin murkku lähti liian kuumissa vaatteissa kouluun. Ei olis tullu mieleenkään kieltää. Joskus saatan mainits, et siellä on lämmin/kylmä, muuten saa yläkoululaiset ihan itse päättää haluaako hiota tai palella.
 
Onko tämä provo? Pakko olla.
Miksi sä et antanu pojan laittaa niitä vaatteita mitä halusi päälleen? Siis tapella vaatteista.
Ja tiedän kyllä mistä puhun, itsellä poika 16.v.
Olisit päässyt paljon helpommalla jos olisit antanu pojan laittaa vaatteet mitkä halusi.

Nyt jäi paha mieli molemmille.
 
[QUOTE="huoh";26902272]No kyllä meilläkin saa valita, mutta jos on talvipakkaselle pukemassa t-paidan, komennan laittamaan jotain muuta. ap:n tapauksessa kyse oli nimenomaan säähän sopimattomista vaatteista, ei muusta.[/QUOTE]
Mä en komentaisi. Jos mun lapsista joku on murkkuiässä niin pölö, ettei osaa pukeutua pakkaseen sopivalla tavalla, niin jäätyköön prkl. Siperia opettaa.

Jos tahtoo mennä kesäkuumalla untuvatakissa kouluun, niin menköön. En minä siellä hikoile vaan murkku itse.
 
  • Tykkää
Reactions: A-H, leijona76, petite ja 1 muu
Ihan kamalaa. Joo, mä tosin en voi ajatellakaan töniväni tai repiväni omia murkkuja korvista... esikoinen on mua päätä pidempikin jo, voisin saada itse köniini. Joku muu auktoriteetti on oltava kuin väkivalta.

Keskustele nyt murkkusi kanssa kun palaa koulusta, pyydä nöyrästi anteeksi ja anna hänelle hyvä kuva siitä, miten oikeasti käyttäydytään. Mieti siihen mennessä perustelut sille, ettet sallinut niitä uusia vaatteita - okei, kuumat, mutta teinihän se olisi niissä paahtunut etkä sinä. Miten itse muuten olisit reagoinut, jos äitisi olisi sua kohdellut samaan tapaan aikoinaan? Vai kohteliko?

Anteeksi tämä ripitys, mutta mielestäni ansaitset sen. Ehkä kaipasitkin sitä, kun palstalle kirjoitit. Tosin voihan tämä olla provokin.
 
Ei tämä mikään provo ole, vaikka niin voisi hyvin luulla. Riidan syy oli sinänsä typerä ja vaikka poika hikoilisi itsensä kipeäksi, niin siihen ei maailma kaatuisi. Se asia, joka mulla kaatoi kupin nurin, oli se jatkuva tinkaaminen, kunnioituksen puute, vässyttäminen ja vittuilu. Kuten otsikossa luki, tilanne kärjistyi. Riita alkoi kuin tyhjästä ja sai älyttömät mittasuhteet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pailakka:
. Siltikään en halua pyytää anteeksi. Tuntuu siltä, että se anteeksi pyytäminen antaisi lapselle
oikeuden nostaa itsensä minun yläpuolelle ja antaisi oikeuden siihen käytökseen, jonka vuoksi mulla
paloi ne käämit.


Paskaa olla äiti.
Click to expand...

Se on kieltämättä välillä todella paskaa. Ja ymmärrän huolesi tuohon anteeksipyyntöön liittyen. Voisitko kuitenkin ajatella niin, että myöntämällä virheesi voisit antaa lapsellesi todella hyvän opetuksen loppuelämää varten? Että kaikki mokaa joskus, ja sen voi rehdisti myöntää, pyytää anteeksi ja elämä jatkuu? Haluan uskoa, että murkun kanssa voi jo jutella niin, että hän ymmärtää ettei hänenkään käytöksensä ollut oikein.

Olen muiden kanssa yhtä mieltä siitä, että antaisit Siperian opettaa...mutta TIEDÄN TODELLA miten olemattomista nuo maailmansodat joskus lähtevät kärjistymään. Eikä kummankaan luonto anna periksi nöyrtyä ja perääntyä. Tai antaa toisen perääntyä menettämättä kasvojaan. Mutta kyllä se siitä :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja pailakka:
Ei tämä mikään provo ole, vaikka niin voisi hyvin luulla. Riidan syy oli sinänsä typerä ja vaikka poika hikoilisi itsensä kipeäksi, niin siihen ei maailma kaatuisi. Se asia, joka mulla kaatoi kupin nurin, oli se jatkuva tinkaaminen, kunnioituksen puute, vässyttäminen ja vittuilu. Kuten otsikossa luki, tilanne kärjistyi. Riita alkoi kuin tyhjästä ja sai älyttömät mittasuhteet.
Click to expand...

Ymmärrän sua kumminkin, kärjistyminen on tuttua meilläkin noiden teinien kanssa, mutta väkivaltaa en voi heihin käyttää. Tärkeää on nyt sopia asia murkun kanssa, keskustella hänen kanssaan myös tuosta kunnioittamisesta ja vittuilusta ym.

Sulle itsellesi antaisin ohjeeksi tehdä mielikuvaharjoituksen seuraavaa "kuppi nurin" kertaa varten. Eli käy tilanne mielessäsi läpi nyt uudelleen ja mieti, miten hoitaisit sen ensi kerralla paremmin. Tämän tehtyäsi sulla on sitä kertaa varten valmis suunnitelma, jonka sitten vain toteutat, eikä kuppi menekään nurin =)
 
Silloin kun meidän murkkumme oli vielä seurassamme (menehtyi liikenneonnettomuudessa) niin vaikka hän olikin jästipää monessa asiassa niin sain hänet käyttämään järkeään pukeutumisensa suhteen sanomalla "mietis nyt onko oikeasti järkevää laittaa noita vaatteita kun ulkona on ton verran lämpöasteita".

Ei tarvinnut napata korvasta kiinni, ihan normi puhe menee kyllä murkkuikäiseen perille JOS vaan on tottunut keskustelemaan asioista. Kannattaa harjoitella keskustelutaitoja, ei tee pahaa äidillekkään opetella perustelemaan mielipiteitään.
 
Nojoo. Tässä kun on ollut aikaa asiaa tuumailla ja itseä vihata, niin tulin johonkin lopputulokseen.
Ei tässä muu auta, kuin pyytää anteeksi sitä korvatillikkaa, mutta tehdä samalla selväksi, että en hyväksy hänen käytöstään. Ja vaikka asiasta juttelimmekin aamulla, niin pitää vielä varmistaa, että hän ymmärtää sen, että en suuttunut niistä vaatteista, vaan käytöksestä. Ulosantini, kun on sitä tasoa, että täälläkin moni luuli minun raivonneen vaatteiden vuoksi.

Kiitos vastauksista ja erilaisista katsontakannoista.
 
[QUOTE="vieras";26902618]Ja yksi ehkä tärkein asia minkä voisit sanoa sille teinillesi, on että rakastat häntä kaikesta huolimatta.[/QUOTE]

Tämä ja se anteeksipyyntö, niin siinä ne tärkeimmät onkin. Ja kyllä se asia pitää muutenkin jutella läpi.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa