tiiättekö

Sen tunteen, kun kaveri tutustuu toiseen kaveriisi, mikä on oikeesti tosi kiva juttu, mut se ei oo kivaa, kun siin käy sit näin ne alkaakin olemaan yhdessä ja ite jäät sit ihan ulkopuolelle.

 

Tiedän...
Eka on kivaa, mutta yllättäin itse pullahdatkin tästä porukasta pois... mutta toiset tekee kaikkea mukavaa.
Joo ja en ole mikään parikymppinen enää, vaan ihan reilusti yli 30.
Kavereita kun on niin hankale enää aikuisiällä saada uusia. Tuttavia nyt aina on, mutta oikeeta ystävää ei tahdo olla.

 

Tiiän tosiaankin mulle onkäynyt niin, että paraskaverin tutustui toiseen hyvään ystävääni ja ne alkoivat olemaan aina yhdessä ite jäin ihan tahtomattani ulko puolelle kyllähän se ärsytti.

 

Tiedän. Mutta olen kyllä tehnyt saman homman toiselle joskus. Ystäviä en vaan omista, kukin tulee läheiseksi kenen kanssa tuleekaan.

 

Tiedän kyllä tän fiiliksen mutta vaikea kuvitella, että tätä tapahtuisi enää tässä kolmenkympin hujakoilla? Ikäänkuin lapsena, että kolme kaveria ei voisi olla yhdessä....
Vai karsitaanko tässäkin iässä ystäviä vielä pois noin vain? :O