Tiiättekö mistä oon hiukka kateellinen

Mut siis tavallisten perheiden ruuhkavuosista. Te joka päivä teette kaiken perheenä yhdessä. Siivoatte pesette pyykkiä kuskaatte lapsia treeneihin ja koko ajan hommaa. Mä huomasin nytkun hain tytön koulusta mentiin shoppailee tyttö löysi itteään miellyttävän verhon ja ostettiin se ja sit käytiin ruoka kaupassa. Ostettiin päivällis ,illallis ja aamupala tarpeet. Ja tyttö kyselee multa paljon. Tuntee ittensä tarpeelliseksi. Mulla taas liikaa jouto aikaa jonka vietän hulttio kavereiden kanssa. Mut tuntuu niin hyvälle et vuoden jälkeen mulla taas oma koti minne tyttökin voi tulla ja jo kysyi voiko ottaa kavereitakin käymään kun en yleensä ota ni myönnyin. Te ootte onnekkaita jotka saatte viettää täyttä perhe elämää

 

sä oot seonnut

 

sä oot seonnut

Miten niin? Mielelläni vieyän tytön kaa aikaa

 

Hullua haaveilla nalkuttavasta akasta.

 

Hullua haaveilla nalkuttavasta akasta.

Mistä toi tulee. Mä oon seurustellu kolme kertaa sillain pidempään enkä muista et nainen olisi mulle nalkuttanut kertaakaan. Tietty riitoi on ollut mut ei sellasta nalkutusta

 

Positiivistakin tuossa sinun tilanteessa saattaa olla, että siinä kerkiää vetää happea välillä, ottaa omaa aikaa ja ikävä aiheuttaa ihanan jälleennäkemisen.Oliskohan jopa niin, että ei pidä asioita itsestäänselvyytenä...
Tulisko sulle muuta positiivista mieleen.

Noita tytön ja sun välisiä juttuja on niin ihana lukea. Niistä todella paistaa läpi rakkaus, ymmärrys, ylpeys ja se kuinka hyvä teillä on yhdessä.


Mä olen ollut tyyliin 17 vuotta "yötä päivää" lasten kanssa, hyvin harvoin ollaan erossa, ehkä siksi erot (urheiluleirit summuut) lapsista ovat minulle silleen vaikeita, että tulee kova ikävä, mutta ei nyt mitään ylitsepääsemätöntä kuitenkaan.
Joskus harvoin, mutta tulee kuitenkin hetkiä, jolloin toivoisin omaa aikaa. Ihan ilman kavereitakin.
Se on kyllä yleensä mahdotonta.

Ysi, aina on niin että ihminen osaa kaivata sellaista mitä ei ole.
Esim. sinun ja minun tilanteessa - molemmissa on puolensa.
Ei meidän tarvitse olla sitä hiukkastakaan kade.

 

Positiivistakin tuossa sinun tilanteessa saattaa olla, että siinä kerkiää vetää happea välillä, ottaa omaa aikaa ja ikävä aiheuttaa ihanan jälleennäkemisen.Oliskohan jopa niin, että ei pidä asioita itsestäänselvyytenä...
Tulisko sulle muuta positiivista mieleen.

Noita tytön ja sun välisiä juttuja on niin ihana lukea. Niistä todella paistaa läpi rakkaus, ymmärrys, ylpeys ja se kuinka hyvä teillä on yhdessä.


Mä olen ollut tyyliin 17 vuotta "yötä päivää" lasten kanssa, hyvin harvoin ollaan erossa, ehkä siksi erot (urheiluleirit summuut) lapsista ovat minulle silleen vaikeita, että tulee kova ikävä, mutta ei nyt mitään ylitsepääsemätöntä kuitenkaan.
Joskus harvoin, mutta tulee kuitenkin hetkiä, jolloin toivoisin omaa aikaa. Ihan ilman kavereitakin.
Se on kyllä yleensä mahdotonta.

Ysi, aina on niin että ihminen osaa kaivata sellaista mitä ei ole.
Esim. sinun ja minun tilanteessa - molemmissa on puolensa.
Ei meidän tarvitse olla sitä hiukkastakaan kade.

Nojoo joskus vaan tulee niit hetkiä ku kaipais sitä normi perhe elämää naisen ja lasten kaa et nää on näitä. Mut toki tässä puolensa ku voi mennä ja tulla ja tehdä mihkä nenä näyttää joka päivä. Joskus kaipaa sitä halailua. Nyt hali ruttasin tyttöäni tyttö syö tossa jo toista lautasta. Keitin liian vähän spaghettii joten itte sit otin vaan vähän et tytölle riitti lisää ku se kysyi etten kait kaikkea ota vaik sil oli ko lautases. Tyttö oli topakka et kait nyt sisustan kunnolla ku viimeks kämppä oli pelkästään valkoinen sanoin et tulee ja auttaa valkkailemaan ja sistustamaan.
siis lispetti osaatko jeesiä täs. Mut siis yks vanha tuttu nainen ajoi ohitte ja vilkutti mulle. Sit se laitto viel viestii perään et tunnistitko ni sanoi joo vaik vähän hämmästyin kun sillä oli tukka auki ku sil aina ponnaril hiukset. Mut sitkun kyselin lisää ni oli etäinen. Mä vaan muistan sen naisen siitä kuinka hyvin meijän kemiat toimii ja samoi mielenkiinnon kohteita. Tänäänkin taas juteltiin pitkään vaikkei oikein halunnu omista asioista kertoo. Se on kyl tosi kauniskin mun silmääni.
.
Joo siis välillä vaan aina mietin kun suurinosa mun ikäsistä viettää ruuhkavuosia ja ite elän toisin ja sit monesti menee tuopille ku siellä tuttui ja aika menee mukavasti. Kuinka vanha sun nyorin olikaan? Jos isoveikka vahtis ja sä meet hotlaan yöksi vai mitä tekisit jos olisit ihan yksin?

 

Yksinhuoltajuudessa on paljon hyviä puolia verrattuna parisuhteessa elämiseen.
Näitä asioita on vatvottu perhepalstoilla loputtomiin, joten jätän listan väliin.
Parisuhteessa vaanii pelko, että suhde päättyy. Jopa vakuutusyhtiöt
kertovat sen mainoksissaan hienovaraisesti. Amerikkalaisissa saippuasarjoissa
tarinankerronnan ja katsojien mielenkiinnon ylläpitämiseksi avioeroja tapahtuu
solkenaan. Youtubesta katson sarjaa, jossa unelmien lääkärimies ihmettelee
yhteisessä kodissa miksi vaimo muutti lapsien kanssa isoisän luo.
Miehen halailu biologista äitiään otti vaimolla koville.
Nalkuttaa sanalle pitää keksiä parempi vaihtoehto. Suomalaiset eivät ole häävejä
analysoimaan parisuhdettaan. Amerikkalaiset saippuasarjojen perusteella
ovat siinä lajissa ylivoimaisia.
Ehkä haastaa keskusteluun vuorovaikutteisesti olisi parempi ilmaus negatiivissävyiselle
nalkutusverbille. Nakke Nakuttaja nakuttaa. Lehti tuli aikoinaan lapsuuskotiini.
En ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää miksi ja miten lehden animaatiohahmo
nakutti.
Ps. Kaikki kunnia Hesarin Maarit Kalliolle. Uusin HS-kolumni liikutti ja vei aamulla sanattomaksi.

 

Sä et tiedä oikeesta elämästä mitään. Et sen hyvistä etkö huonoista puolista. Elät jossain sumussa

 

Sä et tiedä oikeesta elämästä mitään. Et sen hyvistä etkö huonoista puolista. Elät jossain sumussa

Jokaisella on se oikee elämä. Muta totta menny viime ajat aika samaan malliin. Paitsi ihmisten kohtaamiset luo uutta ku ei tiedä mihkä menee. Mut kuka päättää mitä on oikee elämä?

 

Mistä toi tulee. Mä oon seurustellu kolme kertaa sillain pidempään enkä muista et nainen olisi mulle nalkuttanut kertaakaan. Tietty riitoi on ollut mut ei sellasta nalkutusta

Oot vain seurustellut...

 

Yksinhuoltajuudessa on paljon hyviä puolia verrattuna parisuhteessa elämiseen.
Näitä asioita on vatvottu perhepalstoilla loputtomiin, joten jätän listan väliin.
Parisuhteessa vaanii pelko, että suhde päättyy. Jopa vakuutusyhtiöt
kertovat sen mainoksissaan hienovaraisesti. Amerikkalaisissa saippuasarjoissa
tarinankerronnan ja katsojien mielenkiinnon ylläpitämiseksi avioeroja tapahtuu
solkenaan. Youtubesta katson sarjaa, jossa unelmien lääkärimies ihmettelee
yhteisessä kodissa miksi vaimo muutti lapsien kanssa isoisän luo.
Miehen halailu biologista äitiään otti vaimolla koville.
Nalkuttaa sanalle pitää keksiä parempi vaihtoehto. Suomalaiset eivät ole häävejä
analysoimaan parisuhdettaan. Amerikkalaiset saippuasarjojen perusteella
ovat siinä lajissa ylivoimaisia.
Ehkä haastaa keskusteluun vuorovaikutteisesti olisi parempi ilmaus negatiivissävyiselle
nalkutusverbille. Nakke Nakuttaja nakuttaa. Lehti tuli aikoinaan lapsuuskotiini.
En ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää miksi ja miten lehden animaatiohahmo
nakutti.
Ps. Kaikki kunnia Hesarin Maarit Kalliolle. Uusin HS-kolumni liikutti ja vei aamulla sanattomaksi.

Mä en oo vatvonut toki jos kasvatustavat eroaa paljon toisistaan ja se toinen aina vänkää vastaan ku sanoo lapselle ni toinen aikuinen kumoaa ja sanoo eiku näin ja saattaa sen lapsen toisen vanhemman epäedulliseen asemaan kun siinä kumoaa sen toisen. Okei ymmärtäisin jos siinä sitten aidosti keskusteltaisiin lapsen edessä ja tultais siihen johtopäätökseen et joo se oli parempi idea. Mut ei heti oo joka asiassa vänkäämässä vastaan se on rasittava piirre enkä tykkää. Ja lapsikin menee sekaisin et mitä pitää tehdä. Mä kaipaisin sitä et me oltais hyvä tiimi ja meilöä tulisi hyvä elämä ja se toinen kertoisi rehellisesti tunteistaan ja ajatuksistaan ja joskus jos tulisi jotain hassui ideoita ei heti olisi lyttäämässä et olipa paska idea eikä osaa keskustella aiheesta joidenkin kaa toi menee luonnostaan ja nainen toimii inspiraation lähteenä ja sydän kevenee kun tulee aidosti kuunnelluksi. Pakko myöntää et joskus parikyt vuotta sitten seurasin sitä saippua sarjaa kuin päivien viemää onko tuttu? Aah tarkotatko et nainen kyllästyy siihen hiljaisuuteen? Mä oon nyt vanhemmalla iällä huomannu et joidenkin kaa se kemia toimii ja juttu etenee mut ne joiden kaa ei ni se on väkisin yrityämistä ja se ei vaan toimi. Mut joidenkin kaa voi just jutella tuntikausiakin ei siinä ja hiljaisuuskaan ei haittaa. Mulle tuli masi ja aku ankka ja se harald hirmuinen.

 

Oot vain seurustellut...

No siis asunu saman katon alla avoliitossa. Mulle naimisiin menossa olis se ongelma et kun astuis altrarille ki kaikki tuijottas sit sinne enkä nyt niin välitä huomiosta ja sitkun tuntee niit tunteita. Mut jos mentäis ni sen pitäisi tapahtua versaillesin linnassa missä ludwig14 asusteli pitkällä valtakaudellaan

 

No siis asunu saman katon alla avoliitossa. Mulle naimisiin menossa olis se ongelma et kun astuis altrarille ki kaikki tuijottas sit sinne enkä nyt niin välitä huomiosta ja sitkun tuntee niit tunteita. Mut jos mentäis ni sen pitäisi tapahtua versaillesin linnassa missä ludwig14 asusteli pitkällä valtakaudellaan

Jupiterin kuissa arvellaan olevan enemmän vettä kuin Maan valtamerissä – nyt luotain selvittää, olisiko siellä myös elämää

Koska Jupiterin kuissa paksun jään suojissa on virtaavaa vettä ja mineraaleja, professori Esa Kallio ei pidä mahdottomana, etteikö siellä olisi myös elämän rakennuspalikoita.

yle.fi

 

Onkohan maailmassa yhtäainutta ihmistä joka ois ollut aina tyytybäinen elämäntilanteeseensa?

Tuskin.

Vaihtelu virkistää. Ja sinkkuna kaipaa perhe-elämää ja perheellisenä omaa aikaa.

 

Jupiterin kuissa arvellaan olevan enemmän vettä kuin Maan valtamerissä – nyt luotain selvittää, olisiko siellä myös elämää

Koska Jupiterin kuissa paksun jään suojissa on virtaavaa vettä ja mineraaleja, professori Esa Kallio ei pidä mahdottomana, etteikö siellä olisi myös elämän rakennuspalikoita.

yle.fi

Heippa mut ootko miettinyt et jos jupiterissa onkin elämää ja se näyte saadaan raijattua tänne ja se pääsee karkaamaan ja onkin joku super viirus mihin ei keksitä vasta ainetta? Ajattele jos olisimmekin maailmankaikkeuden viimeinen varuskunta. Mä uskon että avaruudesta löytyy muualtakin elämää. Lähtisitkö sä mun kaa avaruusmatkalle jos paluu ei olisi mahdollinen. Mut saisimme tutkia loppelämän uusia planeettoi ja galagseja? Perseidithän kulki 1/4 osa valonnopeudella. Et jos sen saisi liikkumaan vielläkin nopeammin. Toisaalta vieraselämä voi kylpeä vaikka siinä metaanissa mikä täällä ei toimisi. Voi olla et jotkut oliot mitä emme tiedä ei tarviikkaan vettä ja happea vaan elää tyyliin metaanilla tai jollain aineella mitä emme tunne vai mitä itte oot maailmankaikkeudesta mieltä?

 

Onkohan maailmassa yhtäainutta ihmistä joka ois ollut aina tyytybäinen elämäntilanteeseensa?

Tuskin.

Vaihtelu virkistää. Ja sinkkuna kaipaa perhe-elämää ja perheellisenä omaa aikaa.

Siis täh. Miksei perhe elämässä olisi omaa aikaa? Kyl mulle oli ok et nainen lähti reissuun ja mä jäin vauvan kaa kahestaan ja toistepäin tai jos halusi olla yksin kotona ni mentiin mökillekkin muutamaksi päiväksi tai mentiin kyläilemään.

 

Nojoo joskus vaan tulee niit hetkiä ku kaipais sitä normi perhe elämää naisen ja lasten kaa et nää on näitä. Mut toki tässä puolensa ku voi mennä ja tulla ja tehdä mihkä nenä näyttää joka päivä. Joskus kaipaa sitä halailua. Nyt hali ruttasin tyttöäni tyttö syö tossa jo toista lautasta. Keitin liian vähän spaghettii joten itte sit otin vaan vähän et tytölle riitti lisää ku se kysyi etten kait kaikkea ota vaik sil oli ko lautases. Tyttö oli topakka et kait nyt sisustan kunnolla ku viimeks kämppä oli pelkästään valkoinen sanoin et tulee ja auttaa valkkailemaan ja sistustamaan.
siis lispetti osaatko jeesiä täs. Mut siis yks vanha tuttu nainen ajoi ohitte ja vilkutti mulle. Sit se laitto viel viestii perään et tunnistitko ni sanoi joo vaik vähän hämmästyin kun sillä oli tukka auki ku sil aina ponnaril hiukset. Mut sitkun kyselin lisää ni oli etäinen. Mä vaan muistan sen naisen siitä kuinka hyvin meijän kemiat toimii ja samoi mielenkiinnon kohteita. Tänäänkin taas juteltiin pitkään vaikkei oikein halunnu omista asioista kertoo. Se on kyl tosi kauniskin mun silmääni.
.
Joo siis välillä vaan aina mietin kun suurinosa mun ikäsistä viettää ruuhkavuosia ja ite elän toisin ja sit monesti menee tuopille ku siellä tuttui ja aika menee mukavasti.

Kuinka vanha sun nyorin olikaan? Jos isoveikka vahtis ja sä meet hotlaan yöksi vai mitä tekisit jos olisit ihan yksin?

Vaikea sanoa tuosta naisesta noilla tiedoilla.
Pyydä treffeille siinä mielessä ja katso olisko siinä jotakin? Kysy ihan suoraan.

Aloin harjoitella äitinä oloa jo melko varhain (me vanhemmat synnytty molemmat 80-luvulla) puolison mukana tuli ihana pikku rinsessa. Hän oli meillä suuren osan aikaa. Myös tytön veli, joka ei ole meille vanhemmille mitään sukua, oli todella usein meillä. Vähän ajan kuluttua saimme meistä tulleen palleron ja heti perään toisen. Tämä miehen ensimmäinen tytär muutti meille pysyvästi kouluikäisenä lastensuojelun suosituksella, tytön äidillä oli todella vaikeaa. Tyttö on aina ollut kuin biologinen lapseni - olen onnekas että sain hänet elämääni, ja että osasin, ja osaan edelleen, olla hänelle ihan samalainen kuin biologisille lapsilleni.

Ja sitten lyhyt versio.
Hän täytti just 21v ja nuorin täyttää loppuvuodesta 16v. Poika täytti juuri 17v.
Vanhin muutti vävypojan kanssa naapuriin omaan kotiin, nuorimmat asuu kotona varmasti vielä pitkään, luulisin, vaikka nuorinkin aloitti jo lukion. Pärjäävät kyllä kotona yksin, on tytöllä ollut kätykin kun me muut ollaan oltu mökillä.
Inhoan olla hotellissa yksin. Mielummin olisin kotona yksin.
Meidän koti on sirkus.
Ovi käy kuin Stockan hulluilla päivillä - kun yks lähtee niin toinen kavereineen tulee, ja vävypojat ramppaa koko ajan. Aina on joku vieras yötä. No, nyt loman jälkeen rauhoitin tilanteen, että yökylät vain viikonloppuisin, jo se tuo rauhaa.
Silloin kun lapset olivat pieniä niin kyläläiset olivat toivottuja, koska siinä samalla tutustui ja näki millaisessa seurassa se oma lapsi aikaansa viettää, ja olihan se mukava seurata myös naapurilasten kasvua. Kannattaa siis suorastaan haalia niitä kavereita kylään - me askarreltiin ja pelailtiin yhdessä, käytiin rannalla ja urheiltiin. Vielä teini-iässä, ysillä, naapurin lapset koristelivat meillä joulukuusta ja yksi hieno muisto jäi eritoten mieleen: lapset kavereineen olivat tehneet ruokaa ja kattaneet nätisti pöydän kynttilöineen minulle. Kun tulin töistä niin pääsin valmiiseen pöytään. Jauhelihakeiton olivat tehneet.
Lasten isän kanssa tosiaan erottiin vuosia sitten ja alun katkeruuksien jlk. hän on ollut lasten elämässä ja mukana menossa kuten ennenkin. Erittäin hyvä iskä.

Mitähän jäin höpöttämään - en tiiä, mutta osissa kirjoitin, toivottavasti ei tullut kirjoitettua kovin sekavasti. En oikolukenut.

Palstalle kirjoittelu rentouttaa mukavasti, saa ajatuksia muualle ja sun kanssa viestittely on positiivista, kiitos.

 

mää oon eläny lapsiperhearkea 28 vuotta

ny kun miettii niin olishan ollu aika sisällyksetöntä ilman noita mukuloita

ensmäinen vunukka pitäs syntyä enne joulua

 

Vaikea sanoa tuosta naisesta noilla tiedoilla.
Pyydä treffeille siinä mielessä ja katso olisko siinä jotakin? Kysy ihan suoraan.

Aloin harjoitella äitinä oloa jo melko varhain (me vanhemmat synnytty molemmat 80-luvulla) puolison mukana tuli ihana pikku rinsessa. Hän oli meillä suuren osan aikaa. Myös tytön veli, joka ei ole meille vanhemmille mitään sukua, oli todella usein meillä. Vähän ajan kuluttua saimme meistä tulleen palleron ja heti perään toisen. Tämä miehen ensimmäinen tytär muutti meille pysyvästi kouluikäisenä lastensuojelun suosituksella, tytön äidillä oli todella vaikeaa. Tyttö on aina ollut kuin biologinen lapseni - olen onnekas että sain hänet elämääni, ja että osasin, ja osaan edelleen, olla hänelle ihan samalainen kuin biologisille lapsilleni.

Ja sitten lyhyt versio.
Hän täytti just 21v ja nuorin täyttää loppuvuodesta 16v. Poika täytti juuri 17v.
Vanhin muutti vävypojan kanssa naapuriin omaan kotiin, nuorimmat asuu kotona varmasti vielä pitkään, luulisin, vaikka nuorinkin aloitti jo lukion. Pärjäävät kyllä kotona yksin, on tytöllä ollut kätykin kun me muut ollaan oltu mökillä.
Inhoan olla hotellissa yksin. Mielummin olisin kotona yksin.
Meidän koti on sirkus.
Ovi käy kuin Stockan hulluilla päivillä - kun yks lähtee niin toinen kavereineen tulee, ja vävypojat ramppaa koko ajan. Aina on joku vieras yötä. No, nyt loman jälkeen rauhoitin tilanteen, että yökylät vain viikonloppuisin, jo se tuo rauhaa.
Silloin kun lapset olivat pieniä niin kyläläiset olivat toivottuja, koska siinä samalla tutustui ja näki millaisessa seurassa se oma lapsi aikaansa viettää, ja olihan se mukava seurata myös naapurilasten kasvua. Kannattaa siis suorastaan haalia niitä kavereita kylään - me askarreltiin ja pelailtiin yhdessä, käytiin rannalla ja urheiltiin. Vielä teini-iässä, ysillä, naapurin lapset koristelivat meillä joulukuusta ja yksi hieno muisto jäi eritoten mieleen: lapset kavereineen olivat tehneet ruokaa ja kattaneet nätisti pöydän kynttilöineen minulle. Kun tulin töistä niin pääsin valmiiseen pöytään. Jauhelihakeiton olivat tehneet.
Lasten isän kanssa tosiaan erottiin vuosia sitten ja alun katkeruuksien jlk. hän on ollut lasten elämässä ja mukana menossa kuten ennenkin. Erittäin hyvä iskä.

Mitähän jäin höpöttämään - en tiiä, mutta osissa kirjoitin, toivottavasti ei tullut kirjoitettua kovin sekavasti. En oikolukenut.

Palstalle kirjoittelu rentouttaa mukavasti, saa ajatuksia muualle ja sun kanssa viestittely on positiivista, kiitos.

Sulla oli tosi hyviä pointteja tohon et näkee missä liikkuu. Ku mä vähän varon just tytön kavereita ku aattelen et en oo ihan normin näkönen et tulisko siitä kiusaamista koulussa. Mut perhana nyt hyväksyin et voi tulla. Tyttö meni just kylpyyn ja ihmeteltiin kun se osti sellasen laventeli pallon joka tuo niitä kuplia en ollu ennen sellaista nähnytkään ja tyttö sanoi et mä tarviin suihkuverhon ja mä aloin kyselee et miten sellanen tohon ripustellaa ja sit se selitti mulle. En oo ikinä ostanu suihkuverhoi tai edes verhoi aina saanu jostain. Nyt on sit tos verhot mis toinen pitkä ja toinen vähän lyhyt verho kerpeles nooh sanoin et toi on väliratkaisu. Mut huomaan et kyl se tuntuu hyvälle kun toisen eteen voi tehdä jotain sellanen huolenpito. Mut pakko myöntää et mä en jotenkin kärsi erosta jos suhde loppuu. vaan sit alkaa toisenlainen elämä et oon kyl välillä se lehti joka ajelehtii ja kaikki tapahtuu niinkuin tapahtuu. Mut päätin nytkun sain oman kämpän ni teen pikkasen muutosta. Mä oon ollu vaan vääränlaisissa suhteissa. Ku tossa viime kesänä tunsin kun yks nainen lähti tapaamaan frendiä ni tunsin ikävää rinnassani. Mut ei siitä suhteesta ois tullu mitään se sai raivareita jopa bubissa. Ite kaipaan tasapainoista naista joka ei hirveesti käytä päihteitä ja haluis tutkia maailmaa yhdessä olis sitä lapsen uskoakin jäljellä ku sieltä löytyy se ihmetys ja rakkaus. Se kemia sitä ei koskaan tiedä kenen kaa natsaa. Mun pää alkaa oleen ihan jees kunnossa mut fysiikka tarvii treeniä . Sunkin kaa on kiva jutella aina. Nyt meen laittaa iltapalaa hyvää illan jatkoo. Hyvin sä kirjoitat

 

Hei sain tälläsen ongelman. Mut tyttö menossa barbie leffaan mistä en itse niin tykkää vai onko se hyvä? Ite muistan kun olin lapsi niin oli warrir xena aina aamusella. Mut asiaan tyttö on jo viikkoi suunitellut kaverinsa kanssa menevänsä leffaan nyt kolmas haluis tulla mukaan mut tytöt haluis mennä nyt kahestaan. Mut mulle tuli vähän pahamieli kun se kolmas jätettäis ulkopuolelle ja juteltiin siitä. Mut mikä olis järkevä ilmoitus sille kolmannelle ettei tuntisi pahaa mieltä hylkäyksestä. Vaik omalle tytölle oon toitottanut et aina ei saa kaikkea haluamaan ja tulee hyväksyä ja oppia ottamaan vastaan kielteinenkin sana eikä siitä loukkaantua? Oisko neuvoi?

 

on tytärlapsille tyypillistä että ne kulkee kahen parteissa

 

Aijai ostin ylläriks pakastekorvapuustei laitettiin illalla uuniin. Ni unohdin ostaa leivinpaperit ni laitoin ne ritilälle ja sitkun menin hakee niitä ni oli tarttunut ritilään kiinni ja oli lötköi ei tullu mummon leipomia niistä noh sit metukka leipää vaan sai kaapia ne ritilästä kii. Hei mistä muuten saa uusia uunipeltei noi edelliset oli huonosaa kunnossa

 

Hei sain tälläsen ongelman. Mut tyttö menossa barbie leffaan mistä en itse niin tykkää vai onko se hyvä? Ite muistan kun olin lapsi niin oli warrir xena aina aamusella. Mut asiaan tyttö on jo viikkoi suunitellut kaverinsa kanssa menevänsä leffaan nyt kolmas haluis tulla mukaan mut tytöt haluis mennä nyt kahestaan. Mut mulle tuli vähän pahamieli kun se kolmas jätettäis ulkopuolelle ja juteltiin siitä. Mut mikä olis järkevä ilmoitus sille kolmannelle ettei tuntisi pahaa mieltä hylkäyksestä. Vaik omalle tytölle oon toitottanut et aina ei saa kaikkea haluamaan ja tulee hyväksyä ja oppia ottamaan vastaan kielteinenkin sana eikä siitä loukkaantua? Oisko neuvoi?

Barbie animaatiot ainakin ovat tosi huumoripitoisia, käy aikuisellekin.
Varmaan samaa settiä tuo leffakin.

Meillä tytöt ovat viihtyneet isommissa porukoissa, mutta aina niissäkin on ne parhaat kaverit joiden kanssa yhteys on parempi kuin toisten, ja tämän kanssa vietetään aikaa kaksinkin.
Kolmen kanssa kun lähtee niin yksi saattaa jäädä ulkopuoliseksi, ei sekään ole hyvä.

Itse olen opettanut, että ole rehellinen äläkä koskaan juorua salaisuuksia eteenpäin (paitsi omille vanhemmille )
Muuten kai nuo ovat itse soppansa keittäneet. Kokemukset opettavat parhaiten.

Täällä tyttö aloitti lukion viime viikolla eikä tunne sieltä ketään. Jäänyt nyt jo vähän paitsioon. Kaikilla tuntui olevan joku vanha koulukaveri siellä. Tyttö oli vähän alakuloinen ja jännitti kouluun menoa. Mietittiin yhdessä mitä tehdä. Tänään hän ilmottautui kuoroon ja koulun futisjoukkueeseen. Eiköhän näillä jo pääse hyvään alkuun ja saahan näistä samalla helpolla muutamia opintopisteitä. Toivotaan, että tyttö saa kavereita.

 

Aijai ostin ylläriks pakastekorvapuustei laitettiin illalla uuniin. Ni unohdin ostaa leivinpaperit ni laitoin ne ritilälle ja sitkun menin hakee niitä ni oli tarttunut ritilään kiinni ja oli lötköi ei tullu mummon leipomia niistä noh sit metukka leipää vaan sai kaapia ne ritilästä kii. Hei mistä muuten saa uusia uunipeltei noi edelliset oli huonosaa kunnossa

Kokki kolmonen siellä vauhdissa.

Löytyiskö Tori.fi tai kierrätyskeskuksesta?