Tieto lisää tuskaa

Tieto lisää tuskaa, niin sanotaan.
Se pitää paikkansa ainakin oman raskauteni suhteen.
Olen huomannut tarkkailevani omaa kroppaani välillä hyvin vainoharhaisesti sen sijaan, että luottaisin omiin vaistoihini.
Ensimmäisen lapsen kanssa noin 9 vuotta sitten raskaus oli helpompi ""sairaus"". Silloin ei syöty maksaa ja that`s it.
Nyt olen pähkäillyt listeria-asiaa siinä missä muutkin (en tosin syö muutenkaan tuoresuolattuja ruokia tai homejuustoa), olen miettinyt raskausmyrkytystä päivittäin nyt viimeisellä kolmanneksella. Viimeisimpänä villityksenäni on ollut laskimotukokset: kun jalkaa särkee, on kyseessä varmasti laskimotukos (vaikka en edes tiedä, että missä ihmisruumiin laskimot sijaitsevat).
Nyt kun tämä lapsi istuu visusti perätilassa, olen tietysti lukenut kaiken, mitä netistä aiheeseen liittyen löydän.
Mahtaa se olla lääkäreille ja kätilöillekin rasittavaa, kun nykyään synnyttämään marssii itseoppineita lääkäreitä ja naisten anatomian asiantuntijoita.
Joka tapauksessa uskon, että olisin nukkunut nämä viimeiset viikot paremmin, jos en olisi avannut koko tietokonetta ollenkaan. Google on kirosana.
Onnea ja mielenrauhaa kaltaisilleni ja hatunnosto kaikille, jotka nukkuvat rauhallisina kuin viilipytyt, vaikka meitä vaaniikin listeria, raskausmyrkytys ja lukemattomat monet muut taudit.... =)

 

Moi! Joo välillä tosiaan tuntuu, että pitäisikö heittää koko tietokone jorpakkoon hetkeksi aikaa. 14 v sitten esikoiseni kanssa, ainoa ruoka, jota vältettiin oli maksa, neuvolasta sai sen niukan tiedon minkä sai ja sitten kävi pari kertaa synnytysvalmennuksessa. Ja sitä oli onnellisen ""tietämätön"" ja nautti raskaudesta ja kaikki meni hyvin.

Yksi päivä jouduin soittaa äitiyspolille yhden asian takia. Sitä ennen tietenkin oli surffaillut tuntitolkulla netissä ja etsinyt tietoa...ja kun sitten vihdoin soitin, oli itselläni diganoosikin jo tietenkin valmiina...Silloin kävi mielessä kyllä, että onko tässä mitään järkeä enää...

 

Allekirjoitan täysin - vaikka olen vasta näin alussa omani ensimmäisen kanssa, on tiedonjano todella valtava! Yhteenkään painotuotteeseen en ole tutustunut, mutta nettiä plaraillut sitäkin ahkerammin (olen töissä muka ahkeran oloinen)!
Ei voi kun sääliä neuvolatätejä, jotka kohtaavat nyky-yhteiskunnan kaikkitietävät naiset.
Välillä tunnen kaipuuta agraariyhteiskuntaan, jolloin raskaudetkin varmaan tulivat ja menivät - hyvin tai huonosti. Mutta kuka silloin pelkäsi alkuraskauden keskenmenoa ja valikoi syömisensä?

Huomaan myös sen piirteen, että vaikka olenkin ammattini psta perustiedonjanoinen ihminen, ei minua ole saanut mikään muu esim. yhteiskunnallisesti tärkeä asia näin nettiliikkuvaiseksi kuin tämä uusi elämänalku. Hieman nolottaa...

 

Peesaan edellisiä kympillä! Itse pelkään myös tuota listeriaa ja jokaista ruokaainetta miettii...

 

Moi,

Mulla on sama ongelma. Alussa pelkäsin listeriaa hullun lailla. Viikolla 22 olin varma, että lapsivettä lurahtelee housuihin (oli valkovuotoa). Viikolla 28 olin vakuuttunut, että sairastan raskausdiabetestä, ei ollut. Ja nyt pelkään kuollakseni raskausmyrkytystä. Verenpaine on koholla ja tarkkailen joka minuutti särkeekö päätä ja näänkö valonvälähdyksiä. Pelkään, että raskausmyrkytys on oireeton ja vauvalle tai minulle tapahtuu jotain...Tämä raskausaika on ihan kamalan stressaavaa ja tieto tosiaan lisää tuskaa. Pöpiläänhän tässä pitäisi varmaan mennä, kun itsekin tiedostaa, että ei tällainen tarkkailu ole ihan normalia. Kai tämä on tätä nykynaisten hirvittävää halua hallita kaikkea ja maalaisjärki on kadonnut. Onneksi en ole ainoa.

 

Minusta google on hyvä juttu ja vaikka tieto lisää tuskaa, lisää se myös tietoa. Itselläni on perussairaus, joka vaikuttaa raskaudessa. Jos olisin luottanut ja uskonut neuvolalääkärin juttuihin, niin hoito ei olisi ollut niin hyvää kuin nyt on, kun osasin vaatia lähetteen erikoissairaanhoitoon. Neuvolalääkärin mielestä olisin mennyt normaaliseurannoilla. Netistä löysin tietoa, että ainakin muissa sairaanhoitopiireissä minun sairaudellani pääsee heti erikoissairaanhoidon seurantaan.