Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa aina pelonsekaisella jännityksellä miten päivä tarhassa on mennyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja virrenveistäjäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

virrenveistäjäinen

Vieras
Kun tuntuu, että on niin harvoin ovat päivät menneet tänä loppusyksynä ja talvena rauhallisesti. Ei ole paljon hyvää sanottavaa nimittäin päivistä. Tuntuu, että aina on jotain joka on saanut päivän ja mielialan heittämään johonkin suuntaan sekunnin murto-osassa. Meinasi tänään jo itku päästä. Illat ja nukkumaanmeno on lähinnä helvettiä.

Kotiin kun päästään, niin muutama ilta on ollut täällä sitä, ettei mieskään ole puhunut mitään. Vaeltaa tai nukkuu. Joten sitä odottaa alkaako mieskin haastamaan riitaa turhautuneena.

Väsyttää. Voisin mennä nukkumaan, mutta lapsi ilmoitti, ettei nyt nukuta. Kävin kyllä kaupassa ihan yksin ja mietin, miten luksusta se oli. Hetki omaa hiljaisuutta ja rauhaa. Ei ketään riehumassa, uhmaamassa käskyjä, karkailemassa. Ihan yksin.
 
Poika on todella uhmakas. Aina pitäisi saada vähintään kompromissi. Syy-seuraussuhteet kyllä periaatteessa ymmärretään, mutta niillä ei ole väliä. Rangaistuksen pelossa ei jätä tekemättä minkä uhmassa ja kiukussa on päättänyt loppuun tehdä. Yhtenä hetkenä rakastaa kaikkia, seuraavassa vihaa. Hermostuu sekunnissa. Pistää täysstopit, kun ei halua jotain tehdä tai jotain käsketään tekemään. Syyttää muita omista tekemisistään. Ei tunnu tajuavan toisten pahaa mieltä. Lyö, puree, sylkee kun ollaan sellaisessa hysteerisessä "pistetääs ranttaliksi" tilassa. Eilen meni puolikahteentoista, kun piti kahta vanhempaa lasta hereillä. Kiljui, juoksi, huusi, hakkasi ovia, juoksi alakertaan, hakkasi seiniä ja patteria naapureiden iloksi, sylki ja räki, heitti peittonsa ja tyynynsä minua kohti. Lopulta meni hermot ja siirsin vanhimman turvaan toiseen huoneeseen ja jäin yksin kantamaan lasta omaan sänkyynsä. Kunnes se sekunnin murto-osa ja poika karkasi. Otin kädestä kiinni ja olin menossa takaisin huoneeseen, kun poika heittäytyy tapansa mukaan koko ruumiinsa painolla minun käden varaan. Ote lipeää ja poika satuttaa itsensä. Sitten 10 minuutin karjunta, kun minä satutan häntä ja kuinka olen tyhmä.
 
Taidat tarvita ammattilaisen apua tuon lapsen kanssa ap. Ei kuulosta todellakaan hyvältä. Ota heti yhetyttä perheneuvolaan, jos et sitä ole jo tehnyt. 5v:n ei pidä laittaa koko perhettä ranttaliksi. Joistan asioista 5v. voi päättää itse, mutta aikuinen määrää koska mennään nukkumaan tai ainakin rauhoitutaan ja annetaan muille perheenjäsenille nukkumisrauha. Jaksamista!
 

Yhteistyössä