V
virrenveistäjäinen
Vieras
Kun tuntuu, että on niin harvoin ovat päivät menneet tänä loppusyksynä ja talvena rauhallisesti. Ei ole paljon hyvää sanottavaa nimittäin päivistä. Tuntuu, että aina on jotain joka on saanut päivän ja mielialan heittämään johonkin suuntaan sekunnin murto-osassa. Meinasi tänään jo itku päästä. Illat ja nukkumaanmeno on lähinnä helvettiä.
Kotiin kun päästään, niin muutama ilta on ollut täällä sitä, ettei mieskään ole puhunut mitään. Vaeltaa tai nukkuu. Joten sitä odottaa alkaako mieskin haastamaan riitaa turhautuneena.
Väsyttää. Voisin mennä nukkumaan, mutta lapsi ilmoitti, ettei nyt nukuta. Kävin kyllä kaupassa ihan yksin ja mietin, miten luksusta se oli. Hetki omaa hiljaisuutta ja rauhaa. Ei ketään riehumassa, uhmaamassa käskyjä, karkailemassa. Ihan yksin.
Kotiin kun päästään, niin muutama ilta on ollut täällä sitä, ettei mieskään ole puhunut mitään. Vaeltaa tai nukkuu. Joten sitä odottaa alkaako mieskin haastamaan riitaa turhautuneena.
Väsyttää. Voisin mennä nukkumaan, mutta lapsi ilmoitti, ettei nyt nukuta. Kävin kyllä kaupassa ihan yksin ja mietin, miten luksusta se oli. Hetki omaa hiljaisuutta ja rauhaa. Ei ketään riehumassa, uhmaamassa käskyjä, karkailemassa. Ihan yksin.