Tiedättekö, mua vituttaa

[Urgh]

Olenko oikeassa?

Olen ollut naimisissa jo useamman vuoden ja lapsiakin on. Mies on hyvä, ei juo, on koti-ihminen, osallistuu kotihommiin, ym.

Mutta, ISO MUTTA, olen huomannut että olen tainnut mieheni takia menettää oman itsetuntoni. O: Ei hän suoraan itsetuntoani latista mutta pienet teot vaikuttaa.

Esimerkiksi; lapsi kaatuu eteisessä ja lyö päänsä. Mies on olohuoneessa, minä keittiössä. Molemmista näköetäisyys eteiseen ja sama matka. Ensimmäinen reaktio miehellä on että mitä MINÄ tein kun en katsonut lapsen perään ja miksi MINÄ en syöksynyt nappaamaan lasta kiinni.

Tai; olen suihkussa. Pesen itseäni ja nautin suihkusaippuan kanssa "läträämisestä". Mies kommentoi; pakkoko tuota saippuaa on noin paljon käyttää. Ei ihme että se on aina lopussa.

Tai teen uutta ruokaa jota mies kehuu. Seuraavana päivänä hän haluaa samaa ruokaa MUTTA tietää itse paremman keinon miten ruoka kokataan niin ettei ihan niin monta astiaa sotkeennu ruoanlaitossa kuin minulla.

Tai kun olen kokkaamassa, mies AINA löytyy neuvottavaa, miten voisin kuoria perunat nopeammin tai aukaisisin tonnikalatölkin helpommin tai maustaisin ruoan paremmin tai tai tai tai.

Mies haluaa että koti on nätti ja siisti. Jos sitten ostan jotain sisustukseen liittyvää, on ensimmäinen kysymys paljonko maksoi. Sitten lisää ettei tuollaisia turhia juttuja tarvita.

Huomaan että olen jotenkin lannistunut. Mitä ikinä elämässä tapahtuu, poden todella huonoa omaatuntoa vaikkei syy olisi millään tavalla minussa. Olen miettinyt että olen ruma ja lösähtänyt kun eivät edes miehet kiinnitä huomiota kaupungilla kulkiessani kuten ennen. Noh, ei kai kun en uskalla edes pientä flirttiä harrastaa kun alan potemaan huonoa omaatuntoa vaikkei mieheni flirtistä tietäisikään.

Väkivaltainen hän ei ole mutta omasta mielestään JOKA ASIASSA oikeassa tai ainakin paremmin osaa kuin minä. Tai fiksummin jos ei paremmin. Jos nyt vaikka lapsi kaatuu tuolin kanssa tai kattila tippuu kaapista jos kaappi on liian täynnä, yleisin kommentti on "Minä melkein arvasin että noin käy." Kaiken lisäksi hän siis on ennustajakin *sarkasmia* joka on aika jännä että vaikka joka kerta hän "melkein arvasi" jos jotain sattuu niin silti hän ei osaa olla paikalla oikeaan aikaan estämässä tapahtunutta vaan minun olisi osattava olla ennustajaeukko myös.

Silti rakastan. Hankalaa, eikö?

Kiitos, helpotti.

 

[Jaska-]

Todella ikävää tuollainen Harmittaa sinun puolestasi kyllä, pieniä asioita voisi joku sanoa mutta vuosien mittaan niistä alkaa tulemaan iso asia.

Yleensä naiset hoitavat tuon puolen suhteessa minkä miehesi nyt tekee ? erikoista.

 

[bdt]

tommoistahan tuo joskus on . Meillä nyt ei ihan noin tarkkaan kai kommentoida toisen tekemisiä mutta usein tuo "arvasin" kommentti on ilmoilla. Jolloin totean siihen että no jos kerran arvasit niin miksi olet sitten niin kovin kärttyinen asian suhteen. Arvaanko oikein että olet kotiäitinä ? Usein tuo kuittailu loppuu kun äiti lähtee töihin ja mies näkee minkä määrän asioita joutuu itse hoitamaan...

 

[urgh]

Juu, kotiäitinähän minä. Lapsia on kolme.

Pieniä asioita nuo kyllä, kuten Jaska sanoikin, mutta pidemmän päälle nuo kasvaa mielessä isoksi. Ja kun tunnen koko ajan että teen jotenkin väärin. Lista olisi loputon jos kirjoittaisin mitä kaikkea hän kommentoi mutta en nyt jaksa kaikkea alkaa raapustamaan.

Lisäksi kun mies on töissä, annan hänen viettää työn jälkeisen vapaa-ajan ihan "ilman lastenhoitoa"; en siis lähde hänen työpäivän jälkeen esimerkiksi ystävälle, jumpalle, tmv. ilman lapsia jotta hän saisi levähtää. Asian tekee "hauskaksi" se että kun hänellä on sitten vapaa-päivä, katsoo hän sen oikeudekseen levähtää jolloin MINÄ olen taas se joka on lasten kanssa. Kerran ehdotin hänelle että olisi ollut nuorimmaisen kanssa kotona että olisin käynyt toisen pikkuisen kanssa ihan kahdestaan hieman shoppailemassa(en siis ollut edes yksin lähtemässä vaan jättämässä osan kotiin). Kommentti tähän oli: En jää. Minulla on yksi päivä vapaata ja se sitten pitäisi hoitaa lasta eikä levähtää. (jotakuinkin näin) Miehellä oli silloin kolmen päivän perättäinen vapaa.
En ole luonteeltani koskaan ollut mikään hiljainen tossukka, päinvastoin alkuaikoina saatoin vaan puuskahtaa miehen kommenteille ja sanoa kipakastikin takaisin. Nykyään huomaan että yhä enemmän ja enemmän vaan jää kommentit oman pään sisään ja annan asian olla.

 

[Urgh]

Tässä nyt vielä muutama esimerkki tuli mieleen joille yleensä hetkautan vaan olkiani mutta jäänyt kuitenkin mieleen nakertamaan. Ja jotka sitten latistavat itsetuntoani.

Uunipelti pitää pestä. Tykkään siivota rauhassa enkä kiireellä. En ymmärrä mikä kiire miehellä on. Mies tulee, sanoo että annas kun minä näytän. Totean että kyllä minäkin voin. Mies tuhahtaa että "Ei kun anna minä näytän miten peset sen nopeammin." Ennen kuin hän "tarjoaa" apuaan, katsoo hän vieressä minua hieman huvittuneen näköisenä jolloin tulee olo että vaan yritän muka siivota vaikken oikeasti osaa ja olen vaan armottoman hidas.

Tai. Olen siivonnut koko päivän VAAN olohuonetta. Ollaan lapsen kanssa tehty suursiivous sinne, hinkattu patteritkin niin että kiiltää. Lapsi menee ylpeänä isälleen esittelemään että katso kuinka äiti siivosi. Mies (muka huumorilla) toteaa että katsotaanpa, nostaa sohvan jalkaa josta etsii jonkun pölypallon, toteaa "ahaa, on äiti ihan KUNNOLLA siivonnut" ja jättää lauseen auki.

Tuollaiset jutut olen ennen ottanut vaan huumorilla mutta huomaan etten nykyään enää luota itseeni läheskään niin paljon kuin joskus aikanaan.

 

[Kuiskaten]

Kuulostaa aika kurjalta, saatko mieheltä koskaan kehuja ja kiitosta tekemästäsi työstä? Hoidat kuitenkin myös hänen lapsiaan kaiket päivät, kokkaat, siivoat ja pidät huolta yhteisestä taloudesta, mies kuittailee ja kettuilee lasten aikana, ja pitää sitä hauskana vitsinä :|

 

[vieras]

Mun mielestä toi on aika sairas suhde, siis jos asiat ovat tosiaan kuvaamallasi tavalla. En yritä väittää, että oma parisuhteeni olisi täydellinen, tuskin kenenkään on, mutta meillä ei kumpikaan ikinä puhuisi toiselle noin. En kyllä jaksaisi.

 

[hmm..]

no kuulostaa kyllä todella ikävältä käytökseltä. oletko puhunut hänelle asiasta? vaikka, anteeksi vaan, hän kuulostaa kyllä sellaiselta tyypiltä, joka ei ymmärrä sun puoltasi tästä asiasta, vaikka selittäisitkin..
kannattaisiko yrittää aina tilanteen syntyessä rauhallisesti selvittää, miltä sinusta tuntuu ja miksi teet niin kuin teet.
kyllä sinäkin ansaitset arvostusta!!!

 

[vieras]

mulla tulee mieleen mun veli tuosta sun kuvailemastas miehestä.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä varmaan löisin esim perunan kuorimaveitsen käteen ja kehottaisin herraa sit tekemään itse "siinä on virka ja värkit anna palaa" ja häipyisin muualle.
Joko tekee itse paremmin tai pitää pikkuasioissa suunsa kiinni.

 

[vieras]

Ihan kun olis omaa tekstiä lukenut Hauskonta oli kun olen muutaman vuoden valmistanut kastikkeen tietyllä tavalla, miten mieheni mielstä se onnistuu paremmin, ja nyt sain uuden neuvon kastikkeen tekoon häneltä, sen tavan millä valmistin sen ennen hänen hyvää neuvoaan

 

[Rukoilijasirkka]

Todella ikävää tuollainen Harmittaa sinun puolestasi kyllä, pieniä asioita voisi joku sanoa mutta vuosien mittaan niistä alkaa tulemaan iso asia.

Yleensä naiset hoitavat tuon puolen suhteessa minkä miehesi nyt tekee ? erikoista.

Hienoa, että sun pitää AINA päästä sanomaan. Me lääkäriin?

 

[Urgh]

Kyllä yleensä häippäsenkin kun mies tulee neuvomaan. Esimerkiksi tuossa pellin pesu- tilanteessa. Totesin vaan että pese sitten sinä, mulle tuli just muuta hommaa. Ei mies varmaan tajuakaan kuinka paljon lannistaa kun en hänelle tunteitani niin näytä. Tai en tiedä.
Onhan hänellä ne ihanat puolensakin; tämä nyt vaan on joka nyt alkoi ketuttamaan. Luulenpa että hän ei kyllä tajuaisi jos hänelle alkaisin rautalangasta jopa vääntämään mikä vituttaa.

 

[Rukoilijasirkka]

Kyllä yleensä häippäsenkin kun mies tulee neuvomaan. Esimerkiksi tuossa pellin pesu- tilanteessa. Totesin vaan että pese sitten sinä, mulle tuli just muuta hommaa. Ei mies varmaan tajuakaan kuinka paljon lannistaa kun en hänelle tunteitani niin näytä. Tai en tiedä.
Onhan hänellä ne ihanat puolensakin; tämä nyt vaan on joka nyt alkoi ketuttamaan. Luulenpa että hän ei kyllä tajuaisi jos hänelle alkaisin rautalangasta jopa vääntämään mikä vituttaa.

Jos se koko aika päälle päsmää, niin älä enää tee asioita. Anna sen tehdä ne, jos sille ei kelpaa mikään.

 

[Minerva McGarmiwa]

Kyllä yleensä häippäsenkin kun mies tulee neuvomaan. Esimerkiksi tuossa pellin pesu- tilanteessa. Totesin vaan että pese sitten sinä, mulle tuli just muuta hommaa. Ei mies varmaan tajuakaan kuinka paljon lannistaa kun en hänelle tunteitani niin näytä. Tai en tiedä.
Onhan hänellä ne ihanat puolensakin; tämä nyt vaan on joka nyt alkoi ketuttamaan. Luulenpa että hän ei kyllä tajuaisi jos hänelle alkaisin rautalangasta jopa vääntämään mikä vituttaa.

Jos ei hyvällä sanomisella usko niin ens kerralla tulee neuvomaan just siivouksessa niin heitä vaikka se rätti päin näköö ja ärjäse kunnolla. Kyl tyhmempikin jossain välissä tajuaa pitää suunsa kiinni. Toi kuulostaa jo sellaselta tilanteelta et jos et pian saa sitä loppumaan niin loppuu sulta lopullisesti pinna.

 

[Heavyfreak]

Tosi ikävältä kuullostaa kyllä.. :hug:

Mä sain kans jossai vaihees kommentteja siitä että miten tietyt jutut pitäs tehdä. Mä en enää ees niitä muista mutta aatellaan nyt vaikka että ois kyse siitä perunankuorimisesta. Mä kuorin perunoita ja toinen tulee siihen selostaan et miten se homma KANNATTAIS tehdä. Ei sillä ittellään mitään halua ollu hommaa hoitaa, kunhan piti päästä pätemään. Siinä vaihees mä todellakin ojensin äijälle sekä perunan että kuorimaveitsen ja lähdin itte paikalta, herra kuorii sit itte jos tuntuu ettei muuten kelpaa.

Ja muissa tilanteissa tein ihan samaa. Ei oo mitää ärsyttävämpää (ja oikeesti alentavaa) kuin se että jos on itte tekemäs jotai hommia, ni toinen tulee viereen nariseen että ku kannattais kyllä tehä näin. Meillä tuo tehos, se loppu aika äkkiä se naputtaminen. Loppupeleis ku ei ollu näissä asioissa ees kyse mistään muusta ku siitä että piti päästä sanomaan. Äkkiä ne sit loppu ku äijä totes ett hemmetti, tässähän joutuu itte perunateatteriin.

Ja voihan sen tilanteen kääntää toisinkipäin. Voithan säkin joka käänteessä ukkoo neuvoo että mitä tehdä ja miten tehdä. Varmasti sitäki alkaa jossai vaihees ottaa kupoliin ja sit kun se siitä sulle mainitsee niin voit vaan todeta että nytpä tiedät miltä musta tuntuu..

 

[Urgh]

Todella ikävää tuollainen Harmittaa sinun puolestasi kyllä, pieniä asioita voisi joku sanoa mutta vuosien mittaan niistä alkaa tulemaan iso asia.

Yleensä naiset hoitavat tuon puolen suhteessa minkä miehesi nyt tekee ? erikoista.

Hienoa, että sun pitää AINA päästä sanomaan. Me lääkäriin?

?

 

[evita]

Tässä nyt vielä muutama esimerkki tuli mieleen joille yleensä hetkautan vaan olkiani mutta jäänyt kuitenkin mieleen nakertamaan. Ja jotka sitten latistavat itsetuntoani.

Uunipelti pitää pestä. Tykkään siivota rauhassa enkä kiireellä. En ymmärrä mikä kiire miehellä on. Mies tulee, sanoo että annas kun minä näytän. Totean että kyllä minäkin voin. Mies tuhahtaa että "Ei kun anna minä näytän miten peset sen nopeammin." Ennen kuin hän "tarjoaa" apuaan, katsoo hän vieressä minua hieman huvittuneen näköisenä jolloin tulee olo että vaan yritän muka siivota vaikken oikeasti osaa ja olen vaan armottoman hidas.

Tai. Olen siivonnut koko päivän VAAN olohuonetta. Ollaan lapsen kanssa tehty suursiivous sinne, hinkattu patteritkin niin että kiiltää. Lapsi menee ylpeänä isälleen esittelemään että katso kuinka äiti siivosi. Mies (muka huumorilla) toteaa että katsotaanpa, nostaa sohvan jalkaa josta etsii jonkun pölypallon, toteaa "ahaa, on äiti ihan KUNNOLLA siivonnut" ja jättää lauseen auki.

Tuollaiset jutut olen ennen ottanut vaan huumorilla mutta huomaan etten nykyään enää luota itseeni läheskään niin paljon kuin joskus aikanaan.

Minusta on erityisen törkeätä se, että miehesi mollaa sinua myös lasten kuullen. Vanhempien pitäisi osoittaa toisilleen kunnioitusta eikä pilkata toisiaan. Tuollainen on vahingollista myös lapsille.

Suosittelen puhumaan hänen kanssaan asiasta vakavasti. Ei hän varmaan edes tajua tekevänsä todella rumasti ja loukkaavasti, vaan tuosta on tullut jo hänelle normaali tapa kommunikoida.

Näytä vaikka tämä keskusteluketju hänelle, niin hän tajuaa mitä ajattelet ja mitkä asiat sinua loukkaavat.

Itse inhoan todella paljon sitä, että joku hoitaa homman (oli se vaikka siivoaminen) ja toinen, joka ei ole edes osallistunut koko hommaan mitenkään, ottaa asiakseen mollata toisen tekemisiä.

Uh, tuli oikein huono olo kun luin näitä sinun miehesi tokaisuja. En ymmärrä miksi hänen täytyy yrittää nostaa itseään pistämällä sinua alas.

 

[Urgh]

Kiitos teille vastauksista. :hug:

En näköjään ihan yksin ole tässä tilanteessa. Pelkäsin että täällä tulee kommentteja vaan että jätä se paska, tmv. Miehessä kuitenkin paljon hyvääkin jos tuon tuollaisen "neuvomisen" ja itsensä jalustalle nostamisen saisi loppumaan. Tai edes vähenemään.

Nyt kun alan miettimään niin en oikeasti edes tiedä että huomaako mies OIKEASTI kuinka tavallaan paremmoi itseään ja lyttää minua. Jotenkin tuntuu että se on enemmän luonteessa, ettei siis tee ihan täysin tahallaankaan tuota.
Olen miettinyt jotain narsismia ym. mutta kun en ole koskaan törmännyt narsistiin niin vaikea sanoa. Kyllä hän minua kehuukin toisinaan mutta enemmän se on tuota arvostelua. Yleensä kehuu jos olen tehnyt jotain tosi hyvää ruokaa tai siivonnut ihan kunnolla niin että joka paikka kiiltää, tuoksuu ja on niiiin blingbling. *sarkasmia jälleen*

Toisinaan olisi ihana saada kiitos vaikka siitä että olen hyvä äiti lapsilleni tai ihana vaimo, sitäkin kun alkaa välillä epäilemään. :ashamed:

 

[Äiti-Kengu]

:hug:
Siis ei tuo voi olla totta.
Älä nyt vaan enempää käänny sisään päin.Väännä sille rautalangasta asia.Kirjoita asia paperille,jos sattuis osaan lukeen sen.
Ei sinusta ole kohta mitään jäljellä,jos annat tuollain kohdella sua ja vielä lasten aikana.Lapsethan oppivat,ettei äitiä tarvi kunnioittaa ja sitä kuuluu mollata.

 

[vieras]

Mitä jos sanoisit sun miehelle, et sua loukkaa nuo "vitsit" ja kuittailut?
Mä tunnistin tuosta hieman omaa suhtautumistani miehen tekemisiin, mut siis meillä se menee niin et ne jutut joista mä koen tarvetta huomauttaa niin mä teen ihan oma-aloitteisesti itse.
Esim. perunat mies kuorii tarkemmin, mut samalla sotkee jotenkin taitavasti seinät perunan multa roiskeisiin, mä taas kuorin suurpiirteisemmin(paksummat kuoret) mut siistimmin. Ja siis mies ei siivoo noita jälkiään, vaan ne jää mun siivottavaks, ja siksi mä teen homman mieluiten itse. Ja kyllä mä on ton syyn sanonu miehelle, puoliks vitsinä, siks vitsinä etten loukkais tai suoraan komentais aikuista ihmistä.
Mut siis vaikka mun mies ei esim. niitä perunoita kuori ninkuin mun mielestä "pitää" niin se on tosi fiksu ja taitava monessa muussa asiassa, ja mä arvostan ja kunnioitan sitä ihan mielettömän paljon, ja ehkä just siks oon aatellu et mun "kuittailu tai vitsailu" ei loukkais sitä, et mun mies tietää olevansa mun ihailema ja fiksu ja et noi asiat mitkä ei mee ihan putkeen on sellaisia jotka on vaan hyvä olla, vähän särmiä ettei oo liian täydellinen. Samalla lailla mä vitsailen esim. omasta teknisestä lahjattomuudestani.
Voisko olla näin, et sun mies kunniottaa ja arvostaa sun monia tekemisiä niin paljon ettei se osaa edes ajatella et sen "viattomat ja hauskat kuittailut"joistain pikkuasioista vois loukata?

 

[Urgh]

Mitä jos sanoisit sun miehelle, et sua loukkaa nuo "vitsit" ja kuittailut?
Mä tunnistin tuosta hieman omaa suhtautumistani miehen tekemisiin, mut siis meillä se menee niin et ne jutut joista mä koen tarvetta huomauttaa niin mä teen ihan oma-aloitteisesti itse.
Esim. perunat mies kuorii tarkemmin, mut samalla sotkee jotenkin taitavasti seinät perunan multa roiskeisiin, mä taas kuorin suurpiirteisemmin(paksummat kuoret) mut siistimmin. Ja siis mies ei siivoo noita jälkiään, vaan ne jää mun siivottavaks, ja siksi mä teen homman mieluiten itse. Ja kyllä mä on ton syyn sanonu miehelle, puoliks vitsinä, siks vitsinä etten loukkais tai suoraan komentais aikuista ihmistä.
Mut siis vaikka mun mies ei esim. niitä perunoita kuori ninkuin mun mielestä "pitää" niin se on tosi fiksu ja taitava monessa muussa asiassa, ja mä arvostan ja kunnioitan sitä ihan mielettömän paljon, ja ehkä just siks oon aatellu et mun "kuittailu tai vitsailu" ei loukkais sitä, et mun mies tietää olevansa mun ihailema ja fiksu ja et noi asiat mitkä ei mee ihan putkeen on sellaisia jotka on vaan hyvä olla, vähän särmiä ettei oo liian täydellinen. Samalla lailla mä vitsailen esim. omasta teknisestä lahjattomuudestani.
Voisko olla näin, et sun mies kunniottaa ja arvostaa sun monia tekemisiä niin paljon ettei se osaa edes ajatella et sen "viattomat ja hauskat kuittailut"joistain pikkuasioista vois loukata?

Kyllä minä uskon että mies arvostaa monia tekemisiäni ja ehkäpä vaikka tuo lastenhoito on niin arkipäiväinen juttu ettei hän edes älyä että toivoisin ehkä joskus kiitosta. Tai en ehkä suoranaista kiitosta mutta jotain positiivista. En tiedä; nyt mies on tuolla keittiössä lapsia syöttämässä ja minä istun kahvikupin kanssa koneella. On siis myös näitä hetkiä että mies sanoo lapsille että nyt annetaan äiti levähtää ja isi tekee nyt teidän kanssa. Mutta mutta.... on tämä naisen elämä joskus hankalaa. :ashamed:

 

[huh huh]

minä sanon sulle: jätä se paska.

 

[anu]

sun on PAKKO puhua miehes kanssa noista sen huomautteluista. oikeesti toi on sulle tuhoisaa. sanot suoraan että kuules nyt näin, jä läväytät nuo samat esimerkit sille joista kirjoitit. jos se sitten alkais tajuta, ja pitää suunsa kiinni.

 

[Urgh]

Onhan se niin että tuollainen syö naista; usko omiin kykyihin rapisee jos kovin alkaa kuuntelemaan ja uskomaan. Luulen että tuo on miehelle enemmän vaan tapa; ei ajattele sen kummemmin mitä suustaan päästelee. Mutta rassaa että annan hänelle sen vallan että vaikuttaa niinkin paljon ajatusmaailmaani. ://